Argentiina · El Calafate · Info

Patagonia – Ällistyttävä Perito Moreno

Tren del Fin del Mundon (Ushuaia) jälkeen käytiin syömässä ja alettiin tehdä siirtymää El Calafateen. Tänne oli varattu aikaa su-ti, eli ainoa mahdollinen päivä Perito Morenon jäätikölle oli maanantaina. Kaikki ennusteet näyttivät sadetta. Lupausten mukaan sitä oli viisi tippaa, jonka jälkeen rauhoittuisi kolmeen tippaan.

Sunnuntaina laskeuduttaessa sateesta ei ollut vielä tietoakaan. Maisemat olivat taas hienoja, joskin hyvin erilaisia. Vähän aavikkomaista, mutta vuoria ja järvi. Tuuli aivan valtavasti. Oltiin tartuttu Airbnb -majoittajan tarjoukseen valmiista kyydistä. Ensimmäistä kertaa minua oltiin kentällä vastassa kyltin kanssa. Olipa helppoa! Kenttä ei tosin ole iso, joten kovin vaikeaa taksin saaminenkaan ei olisi ollut. Kämppä oli siisti, mutta mietin karua hiekkatietä körötellessä, mihin korpeen ollaan menossa. Käytännössä se ei ollut kuin 10 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Kämpän valinta oli tehty sen mukaan, että se oli lähellä bussiasemaa. Ja näin olikin. Mutta ei sitten lopulta otettu bussia mihinkään, että siinä se hyöty sitten 😀

Laskeutumista El Calafateen.

Oltiin melko väsyjä, käytiin keskustassa syömässä ja paluumatkalla kaupassa. Seuraavaa aamua varten käytiin kyselemässä busseja Perito Morenolle. Päädyttiin kuitenkin majoittajan tarjoukseen kyydistä, koska keliennuste oli todella huono. Mietittiin, että jos kastutaan heti alussa, jäädytään ennen bussin paluulähtöä. Kyyti oli taas niin helppo! Meidät haettiin kämpiltä ja käytettiin hakemassa rahaa. Huono puoli oli, että kyyti maksoi enemmän ja koska oli pyhä, en saanut enää käteistä ulos Western Unionilta (tätähän yritin jo edellisenä päivänä Ushuaiassa). No, automaatista sai, mutta se maksoi 635 pesoa extraa, enkä ole tohtinut katsoa, mitä muita veloituksia meni 😀 Käteistä oli saatava ja sitä sain. Elämä taas helpotti.

El Calafatesta on noin 70km Perito Morenolle. Välissä pysähdeltiin ottamaan valokuvia ja loppumatka oli mutkikasta ja hitaampaa. Meillä meni varmaan reilu tunti päästä perille. Kun matkaa oli vielä jonkin verran jäljellä, näkyi jäätikkö jo. Vahingossa päästin hämmästyksen äänen, oli se kaunis! Kaiken lisäksi sillä hetkellä näkyi sateenkaari, jonka toinen pää laskeutui juurikin jäätikön ylle. Wau!

Aarre sateenkaaren päässä!

Ja entäs, kun päästiin perille? Sateesta ei ollut tietoakaan ja jäätikkö oli aivan mieletön! Odotettiin hienoa, mutta näkymä ylitti odotukset. Niin sitä suomalainenkin vaan innostuu jäästä.

Hostimme epäili, että tuulen vuoksi tuskin tulisi edes satamaan. Ja oikeassa oli. Saatiin koko nelisen tuntia nauttia maisemista kastumatta ja pääosa vielä auringonpaisteessa. Ainoastaan tuuli oli todella kova.

Aika alkuvaiheessa jäätiin odottelemaan, josko jäätiköstä irtoaisi isompi lohkare. Ehkä noin puolen tunnin jälkeen näin kävi. Ja isoja lohkareita nähtiin murtuvan tämän jälkeen vielä kolme matkan eri vaiheissa.

Perito Moreno on maailman ainoa kasvava jäätikkö.

Mitä kannattaa huomioida?

Jokainen varmaan haluaa vierailla jäätiköllä parhaalla mahdollisella kelillä. Tällöin El Calafateen kannattaa varata muutama päivä aikaa, jotta voi valita päivän parhaimman sääennusteen mukaan. Säätilaa kannattanee kuitenkin kysellä ensisijaisesti paikallisilta, koska me taidettiin tarkistaa 4 eri sääsivustoa ja ne kaikki olivat väärässä. Joskin meidän eduksi. Sään epävarmuuden vuoksi kannattaa varata mukaan vähän kaikkea, ainakin jotain sateen- ja tuulenkestävää.

Meitä hämäsi suunnattomasti kävelyreittien aika-arviot. Paluumatkan aika-arvio oli kartalla 90min, mutta meillä meni matkan taittamiseen ehkä puolisen tuntia. Vaikka pysähdeltiin vielä ottamaan kuvia. Jos otat bussin, tämä on hyvä huomioida. Lisäksi 1.5h kävelyaika-arvio saattaa aiheuttaa sen, ettei koe jaksavansa lähteä jollekin kierrokselle. Todellisuudessa matkaan ei kuitenkaan menisi näin kauaa.

Aikaa täällä saa kulumaan haluamansa verran. Hostimme arveli, että meillä menee n. 3.5h kahvilakäynnin kera. Ja meillä meni noin nelisen tuntia. Ensimmäinen 30min odoteltiin rauhassa jäälohkareen irtoamista. Jäätikön voi nähdä myös huomattavasti lyhyemmässä ajassa, jos niin haluaa. Tulee vain mennä ylemmälle katselualueelle, johon menee alemmalta alueelta busseja vähän väliä. Tämän jälkeen laskeutuu kävelysiltoja pitkin hieman alemmas ja jäätikkönäkymä avautuu nenän eteen.

Paikan päältä löytyy pari kahvilaa ja isot wc-tilat.

Kun varaat matkaa, kannattaa varmistaa, ettei varaile mitään Perito Morenon kaupunkiin, joka on ihan eri paikassa kuin El Calafate ja Perito Morenon jäätikkö.

Lentoaika El Calafate – Buenos Aires n. 3h.

Hintatietoja

Majoitus: Airbnb 70e/2 yötä/2hlöä. Cauquen departamento para dos personas.

Meno-paluu Perito Morenolle: Bussi 1200 pesoa/hlö -> matkan hinta ja aika riippuen yrityksestä. Itse otimme majoittaja Marisan tarjoaman taksikyydin (hän ja hänen miehensä kuskasivat), joka maksoi 4000 pesoa kahdelta hengeltä.

Sisäänpääsy Perito Morenolle: 800 pesoa. Itse maksoimme 80 pesoa, koska meillä oli UADE:n yliopiston todistus, että olemme opiskelijoita siellä (Argentiinassa). Opiskelijatodistuksessa oli passin numero, joten passin tuli olla myös mukana.

Argentiina · Ushuaia

Ushuaia – Etelänmatka viileään Tulimaahan

24.-25.2. (ma-ti) olivat kansallisia vapaapäiviä (carnival), joten saatiin nauttia pidemmästä viikonlopusta. Tälle pätkälle suunniteltiin pidempää reissua vaativa matkakohde. Lennettiin torstaina Ushuaiaan, josta sunnuntaina El Calafateen ja palattiin tiistaina Buenos Airesiin.

Ensimmäistä kertaa olin välilaskullisella lennolla, missä välilaskulla jäätiin koneeseen odottamaan, että osa (tässä tapauksessa lähes kaikki) matkustajat poistuivat ja tilalle otettiin uusia. Välilasku oli Trelewissä, mihin laskeutuessa näki vain rupista, kuivaa maastoa ja kilometritolkulla suoraa tietä. Kenttä oli minimaalinen. Mutta ajoi asiansa. Välilasku oli melko lyhyt ja päästiin pian lentämään loppumatka Ushuaiaan.

Trelewin minikenttä keskellä ei-mitään.

Ushuaia mainostaa itseään maailman eteläisimpänä kaupunkina. Chilellä on vielä Beagle Canalin eteläpuolella Puerto Williams, joka on hiljattain muuntautunut kaupungiksi. Joten vaikka Fin del Mundo -mainonta on Ushuaiassa vahvaa, ihan eteläisimmäksi cityksi se ei enää yllä.

Ushuaia sijaitsee Tierra del Fuegon (Tulimaa) provinssissa, joka on Argentiinan (ja maailman) eteläisintä kärkeä. Olin innoissani tästä kaupungista ja laskeutuessa wau -efekti vain korostui. Ei ollut pilviä ja lento laskeutui vuoriston yli Beagle -kanaalin ylle, jota mukaillen laskeuduttiin kentälle. Mahtavia näköaloja!

Laskeutumisnäkymät juuri ennen Ushuaiaa. Vuoristojen välissä näkyy Beagle -kanava.

Illan aikana pyörittiin keskustassa ja kyseltiin kanaalilla toteutettavista risteilyistä sekä maailmanlopunjunasta, Tren del fin del Mundosta. Seuraavalle päivälle ei saanut enää lippuja junaan, koska satamaan oli rantautumassa jättiläisristeilijä. Rannassa oli useita pikku mökkejä, jotka olivat jokainen oma myyntikojunsa risteilyille. Päädyttiin ottamaan neljän tunnin risteily, joka sisälsi majakan, pingviinien ja merileijonien ihastelua. Ainoastaan Pira Tours on saanut sopimuksen pinviinisaarelle rantautumisesta, joten muilla firmoilla pinkkuja pääsee ihastelemaan vain laivan kannelta. Koska Pira Toursin rantautuvalle paatille ei ollut enää tilaa, käytiin ottamassa edullisempi ja lyhyempi risteily. Pinkut näki onneksi hyvin myös laivan kannelta.

Turisti-infon mukaan junalippuja ei tarvinnut varata lauantaille etukäteen, koska sinä päivänä satamaan ei ole saapumassa isoa risteilijää. Lippuja ei kuitenkaan enää illasta saanut ostettua seuraavalle päivälle, joten ostettiin liput sunnuntain aamulähdölle, että ehditään käydä siellä vielä ennen lentoa.

Risteily Beagle -kanaalilla

Otettiin klo 16 lähdön paatti, koska aiempi lähtö oli ennätetty myydä loppuun. Majakalle tuntui olevan pitkä matka, mutta käytännössä paatti ilmeisesti otti alkumatkan vain hissukseen. Välillä tuli kuulutuksia, mitä matkan varrella näkyy, kuten Chilen Puerto Williams. Paatilla oli baari ja vessat, kannelle sai halutessaan mennä ja kansitilaa oli laivan joka reunustalla.

Beagle -kanaalin risteilyltä. Majakkaa ihasteltiin hetki paatista käsin.
Muutama merijellona köllötteli kallioilla.
Ja sitten ne pinkut! Ooooh!

Citypäivä

Lauantai pyörittiin kaupungilla. Tänä päivänä oli ainoa kunnon ukkossadepäivä (vasta illasta tosin) ja Western Unionin rahannostopistettä metsästäessä kengät sai kastumaan aika huolella. Western Union petti, koska yksi avoinna ollut liike kertoi, että käsittelee ko firman asioita vain klo 14 saakka ja toinen kertoi, ettei ollut rahaa. Eipä voinut mitään.

Ushuaian kaupunki on komealla paikalla.

Paineltiin sitten Ice Bariin märillä kengillä. Täällä meidät vastaanottanut mies kertoi Emilialle, että ukkonen on Ushuaiassa todella harvinaista. Koettiin sitten ilmeisesti jotain hyvin harvinaista. Ilmankos ihmiset kiljuivat kadulla.

Ice Barin sisäänpääsymaksu oli 650 pesoa ja tällä hinnalla sai juoda 30 minuutin ajan niin paljon kuin ehtii. Tällä hetkellä baarissa oli ennen meitä yksi pariskunta, joka teki lähes läpsystä vaihdon meidän perässä saapuneen pariskunnan kanssa. Baarimikkoja oli yksi, joten ruuhkaa ei ollut. Ei tarjettu olla baarissa ihan puoltatuntia, kun märät kengät alkoivat olla vähän liikaa niissä miinusasteissa. Jatkettiin lämpöisemmille seuduille.

Herra siinä väsää meille drinksua.
Ice Bar ja coolit viitat.

Hintataso on jossain määrin kalliimpi Tierra del Fuegossa. Ostin koko Argentiinan reissun ensimmäiset postikortit täältä. 2kpl. Ja näihin postimerkit. Olin aika järkyttynyt hinnasta; pelkästään merkit maksoivat noin neljä euroa per kortti! 😀 Siihen jäi postikorttien shoppailu, näillä kahdella kortilla mentiin.

Maailmanlopunjuna

Sunnuntaina mentiin sovitusti rantaan odottamaan minibussikuljetusta Tren del Fin del Mundolle. Junavaunuista voi ostovaiheessa valita mieleisensä, itse otettiin halvimmat liput. Hieman oli ahdasta ja ahdistavaa, mutta koska ei jääty patikoimaan Tierra del Fuegon kansallispuistoon, saatiin palata hyvin vajaalla junalla takaisin. Menomatkalla juna mateli hissukseen ja pysähdyttiin vesiputouksella vartiksi. Matkan aikana kuulokkeista sai kuulla tarinoita vangeista ja niiden touhuista alueella (koko Ushuaia oli alunperin alue vangeille, jotka myös rakensivat kaupunkia). Paluumatkalla kertomukset liittyivät enemmän alueen luontoon ja eläimiin. Menomatkaan kului noin tunti, paluu tehtiin pysähtymättä ja muutoinkin vauhdikkaammin. En tiedä onko tilanne aina sama, mutta meillä juna odotti paluumatkaa puolisen tuntia ja myös muista junista ihmiset tulivat meidän junaan. Saattaa siis olla, että vaikka ostaa kalliimman lipun, paluu on halvimmalla junalla. Toki tässä oli paluumatkalla jo väljää.

Maisemia asemalla. Oikealla kalliimman lipun ostaneiden vaunu, jossa 2h pöydät.
Meillä oli vasemmalla näkyvä vaunu, jossa oli 3+3 penkkiä vastakkain olevat loosit.
Näkymiä matkalta.

Milloin mennä ja kuinka paljon varata aikaa?

Meillä matkustusajankohta Ushuaiaan oli 20.-23.2. Ma-ti 24.-25.2. ovat paikallisia pyhiä, joten kannattaa tarkistaa, mihin ne minäkin vuonna osuvat, ettei maksa turhaan liikaa esim. lentolipuista.

Ushuaiassa meillä oli aikaa torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Tämä aika oli riittävästi meille, mutta ei tehty monia asioita, mitä siellä voisi tehdä. Esimerkiksi Tierra del Fuegon kansallispuistoon saa kulumaan yhden päivän, mutta muutamasta syystä (mm. sää) emme itse talsineet puistossa askeltakaan. Juna kannattaa varata ennakkoon, jos sen haluaa kokea. Muutoin puistoon pääsee kyllä päivänä kuin päivänä. Mutta. Ushuaiassa tulee varautua sateisiin. Jos haluaa rauhassa varata aikaa, että saa sään puolesta hyvän päivän vaelteluun, sekin kannattaa huomioida. Emme vaeltaneet myöskään ympäröiville vuorille. Otimme rauhassa, oli risteily, maailmanlopunjuna ja välipäivä.

Jos haluaa nähdä pingviinejä, silloin tänne tulee matkustaa Argentiinan kesäaikaan. Talvella kuulemma pinkutkaan eivät tarkene asustella alueella.

Buenos Airesista lentää Ushuaiaan suoralla lennolla noin 3,5 tuntia. Lukemani perusteella suosittelisin Aerolineas Argentinasia tai Latamia. Molemmilla olen myös lentänyt täällä ja ovat olleet hyviä lentoja ja yhtiöitä.

Hintatietoja

Lennot: Buenos Aires-Ushuaia-El Calafate-Buenos Aires yhteensä 497e/hlö

Majoitus: Bookingin kautta Z & Y Apartments, 148e/3 yötä. Asuntoa en välttämättä suosittele, siellä tuoksui hyvin voimakkaasti jokin hajuste tai pesuaine. Lattiaan tuntui sukat tarttuvan ihan kuin se olisi pesty esim. runsaalla pesuaineella. Silti sukat mustuivat aika äkkiä. Omistaja oli kuitenkin hyvin ystävällinen ja kommunikointi oli helppoa. Koska kaupungista ei ainakaan äkkiseltään löytynyt korkeammalla olevaa näköalabaaria, olisin valinnut asunnoksi jonkun, josta on suoraan näkymä vuorille tai kanaalille päin. Saapahan jostain ihastella maisemaa.

Tren del Fin del Mundo: 2100 pesoa (n. 24e, halvin luokka) + kansallispuiston sisäänpääsymaksu 800 pesoa (n.9e,) tai 80 pesoa (0,91e) paikalliselta opiskelijalta. Sisäänpääsymaksu tulee maksaa, vaikka palaisi suoraan junalla takaisin. Saatiin itse lippu hintaan 80pesoa, koska opiskelemme Buenos Airesissa, hieman epäilen, ettei alennusta saa muissa maissa opiskelemalla. Huom! Junassa ei ole vessaa, eikä siellä voi liikkua. Halvimmissa lipuissa istutaan melko ahtaassa tilassa viiden muun henkilön kanssa, 3+3 vastakkain.

Risteily: Yritys oli Canoero Catamaranes. Majakka, merileijonat ja pingviinit, 4000pesoa (n.45e). Saatiin 10% alennus, joten hieman halvempi.

Koska peson hinta suhteessa euroon elää koko ajan, ovat eurohinnat hyvin suuntaa antavia. Hinta euroissa on myös eri, riippuen maksaako käteisellä vai kortilla.

Argentiina · Buenos Aires

Huomioita Buenos Airesista

Viikonloppuna tuli kuukausi täyteen Buenos Airesissa. Toistaiseksi maasta ei ole tullut nähtyä juurikaan muita alueita, jotta voisi vielä verrata BA:n erilaisuutta muuhun maahan. Tästä kaupungista kuitenkin pidän, huomattavasti enemmän kuin mitä ennakkoon ajattelin. Tässä vaiheessa voisin ynnätä Buenos Airesista muodostunutta mielikuvaa.

1. Vihreys

Kaupunki on vihreä. Tästä olen maininnut aiemminkin. Googlen kuvahaulla Buenos Aires ei näytä yhtään siltä, miltä se näyttää paikan päällä. City on toki valtava, sen huomaa laskeutuessa. Taloja, taloja, taloja. Mutta kaduilla kulkiessa pääasiallinen näkymä on vihreys.

2. Siisteys

Täällä on hämmästyttävän siistiä. Kaduilla ei ole roskia. Aamuisin ihmiset pesevät jakakäytäviä letkuilla ja pesuaineilla. Sen kerran kun näin kadulla vähän roskia, huomasin myös olevani hyvin shadylla alueella, josta halusin pian pois. Toisen kerran näin kotikadulla muutamia tupakantumppeja lauantaiaamuna ennen katujen pesua. Paikallinen kertoi, ettei täällä ole tapana nakkailla roskia maahan.

Putipuhtoisia katuja

3. Shortsit

Luin Lonely Planetin opuksesta, etteivät paikalliset käytä shortseja, vaan niitä käyttävät ainoastaan turistit. Kilin kellit. Täällä on kesä ja kuuma, paikalliset todellakin käyttävät shortseja.

4. Hoitsuvaatteet katukuvassa

Hoitohenkilökunta kulkee kaduilla ja metroissa valmiiksi sairaalavaatteissa.

5. Sataako täällä?

Ei pilven hattaraakaan, mutta niskaan roiskuu vettä? Parvekkeilta tipahtelee vettä niskaan joka päivä ja useamman kerran. Osa lienee peräisin ilmastointilaitteista, osa kasveista ja osa parvekkeen pesemisestä. Watch out!

6. Ennalta-arvaamattomat jalankulkijat

Ihmiset kävelevät hitaasti ja kaoottisesti. Tämä on toistaiseksi ainoa asia, mikä täällä on harmittanut (eipä kovin suuri harmitus ole näin pienestä asiasta 😀 ). Odotin miljoonakaupungilta muuta. Perheet kävelevät käsi kädessä kapeilla kaduilla ja taaperon vauhdilla. Ohi ei aina mahdu. Olet viimeisissä rappusissa metron laiturille, etkä ennätä metroon, koska edellä oleva nousee rappusia keskellä, ei reunassa, eikä hänellä ole kiire. Kävelet jonkun perässä ja yhtäkkiä henkilö kääntyykin varoittamatta täysin ympäri ja vaihtaa kulkusuuntaa. Kävelet jalkakäytävän eri reunaa kun vastaantuleva, mutta yhtäkkiä vastaantuleva pölähtääkin omalle kaistallesi. Jotenkin jalankulku täällä on kaoottista.

7. Kesälomakausi

Tammi-helmikuun paikalliset lomailevat. Kaupunki on tyhjempi. Myös kelit hellivät tähän aikaan, joten oikein passeli aika visiteerata Buenos Airesissa.

Tammi-helmikuussa kelit hellii.

8. Peson ailahtelevuus

Valuutan arvo vaihtelee, eikä kaupassa ole välttämättä huomenna sitä, mitä viime viikolla kävit sieltä ostamassa. Jos onkin, niin hinta saattaa olla eri. Tällä hetkellä täällä on todella edullista suomalaiselle.

9. Ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus

Suomen kieltä ei aina tunnisteta, joten kaduilla, rannoilla, metroasemilla ihmiset saattavat alkaa kyselemään, mitä kieltä puhutaan jne. Omassa taloyhtiössä minua on neuvottu pesutuvalla pesuohjelmien käytöstä ja kuntosalilla ilmastointilaitteen käytöstä ilman, että olin kysynyt mitään.

10. Valon määrä

Jostain syystä oletin, että pimeys tulee täällä suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Etelä-Euroopassa, mutta aurinko laskee vasta 20.30 maita. Ja nousee n. 5.30. Oii nammm tätä päivänvalon määrää!

11. Koirista pidetään huolta

Täällä ei ole kulkukoiria, en ainakaan ole vielä törmännyt yhteenkään. Ihmiset tuntuvat pitävän koirista huolta ja kaduilla näkee paljon koiranulkoiluttajia. Maksimimäärä on kuulemma kahdeksan koiraa kerralla, mutta enemmänkin olen nähnyt.

Argentiina · Mar del Plata

Viikonloppureissu Mar del Plataan

Osa suomalaisista oli varannut tammikuussa bussimatkan Mar del Plataan, mutta innostuttiin tästä kaikki. Ajankohta oli idealtaan hyvä, juuri koulun intensiivijakson päättymisen jälkeen.

Muut ottivat bussiliput (meno-paluu ~60e), Emilian kanssa katseltiin junalippuja. Kun netistä ei löytynyt tälle ajankohdalle lippuja, käytiin yliopiston lähellä Constituciónin juna-asemalla kyselemässä lipuista. Jo luukulla luki, että matkat on myyty loppuun 27.2. saakka. Varmistettiin vielä henkilökunnalta, koska netistä löytyi tietoa kolmesta eri junasta, joille ei kuitenkaan löydetty nettisivustoa. Kävi ilmi, että näitä kolmea junaa (Tren Diario, Tren Talgo ja Marplatense) ei enää kulje, ainoastaan yksi (Trenes Argentinos). Ja matkat on myyty loppuun.

Koska bussimatka Mar del Plataan vie reilut 5h, päädyin ottamaan tunnin lennon lähikentältä. Hinta oli ~100e, eli ei paljoakaan kalliimpi. Käytännössä lento kesti 40-45min. Ihmettelin kentällä, kun missään vaiheessa ei kysytty passia. Paluumatkalla sain erikseen myös tiedon, että saan viedä lähes täyden vesipullon turvatarkastuksen läpi. Liekö siksi, ettei toisella puolella ollut ravintoloita eikä kauppoja.

Useat kotimaan lennot lähtevät lähikentältä, Aeroparque Internacional Jorge Newberylta.

Mar del Platassa meillä oli kaksi eri asuntoa. Meillä oli kolmestaan Airbnb:n kautta asunto, josta oli aivan mieletön näköala merelle. Asunto oli Havanna -rakennuksen 20. kerroksessa. Parveke oli iso, samoin asunto. Valitettavasti se oli myös likaisin asumus, missä olen majoittunut. Mutta muut ominaisuudet paikkasivat puhtauden puutteen, eikä täällä majoituttu kuin kaksi yötä.

Näkymä asunnon parvekkeelta. Nice!

Näköala asunnosta olikin oikeastaan parasta, mitä tällä kaupungilla oli minulle tarjota. Yleensä pidän paikasta kuin paikasta, mutta tämä city ei sytyttänyt. Viikonloppureissu tänne riitti vallan hyvin.

Mar del Plata on argentiinalaisten suosima lomakohde ja tammi-helmikuussa paikalliset kansoittavatkin rannat übertäyteen. Täyteen ammutut rannat olivatkin sinänsä nähtävyys. Meille sattui kelien puolesta huono viikonloppu, joten rannalla oltiin vain hetki. Mutta ei satanut, kuten alunperin ennustettiin. Oli vain kylmä, n. 15-20 astetta. Toisaalta hyvää vaihtelua Buenos Airesin kuumuuteen. Rannalla vieras suomen kieli herätti huomiota ja pian meitä lähestyi kaksi eri porukkaa, joiden kanssa juteltiin englanniksi ja espanjaksi. He tarjosivat meille myös mateta. Onneksi oltiin saatu jo aiemmin yliopistolla käsitys siitä, miten tämä rituaali menee ja osattiin toimia oikein.

Biitseillä oli väkeä ihan tosissaan. Osa vietti siellä pidemmän aikaa päivästä ja heillä oli mukana teltat.
Paikallisten kanssa La Perla biitsillä.

Mar del Platassa on useita rantoja, joista voi valita omanlaisensa. Itse käytiin La Perlalla, jossa olisi voinut vuokrata aurinkovarjoja ja -tuoleja. Mutta rantoja on eri tarkoituksiin, kuten Waikiki surffaukseen jne. La Perlan aalloista jäi aikamoinen moskamäärä bikineihin, kuulemma puhtaampiakin biitsejä löytyy. Miramaria suositeltiin, mutta se on lähes 50km päässä oleva kylä. Ei siis ehkä viikonloppumatkailijalle.

Merta on aina kiva nähdä. Paikalliset hengasivat muureilla ja kallioilla mateta nauttien.

Lauantai-iltana puolet meistä lähti Emilian bongaamalle Sebastian Yatran keikalle Helena Beachille. Keikkapaikalle päästessä ajettiin taksilla jonon ohi. Jono oli useita satoja metrejä. Ja saatiin huomata, ettei koko jono edes näkynyt alunperin. Oltiin jonossa noin 19.30 ja keikan oli määrä alkaa klo 20 (ovet aukesivat klo 19). Jono ei alussa liikkunut juurikaan. Loppujen lopuksi, kun se alkoi vetää, alkoi soitto. Selvisi kuitenkin myöhemmin, että kyseessä oli vain sound check. Turvatarkastus oli mieto, saatiin juomiakin sisään. Jostain käsittämättömästä syystä päästiin myös normilipuilla sisään vahingossa lavan vierestä VIP-puolelle. Vähän meidän takana oli aita, jonka takana oli lisää ihmisiä. Liput kuitenkin katsottiin tarkkaan ennen alueelle päästämistä. Nähtiin keikka aika hyvin 😀

Keikka oli loppuunmyynty, huomasin tänään netistä. Yatra esiintyi myös ensimmäistä kertaa Mar del Platassa.

Sebastian Yatra
Sebastian Yatra
Näkymät Mar del Platasta lähtiessä. Kuvassa pohjoisempia rantoja.
Laskeutuminen Buenos Airesiin. Maakunta on käsittämättömän valtava. Kuvassa näkyy käsittääkseni Quilmesin alue (kyllä, Quilmes olutmerkki on täältä)

Hintatietoja

Lennot: Aerolineas Argentinas 108e. Lento kesti noin 45minuuttia. Molempiin suuntiin lähdettiin myöhässä, tähän kannattaa varautua.

Majoitus: Airbnb:n kautta Departamento vista panorámica frente al mar. 110,50e yhteensä kolmelta hengeltä, kahdelta yöltä. Asunto oli tilava ja näkymät upeat. Siellä ei kuitenkaan ole ilmastointia eikä wifiä. Kumpikaan ei tällä reissulla haitannut, koska sää oli viileä ja meillä on paikalliset nettiliittymät. Asunto oli pinnoiltaan likaisin, missä olen koskaan majoittunut, mutta sängyt ja petivaatteet olivat puhtaat.

Argentiina · Buenos Aires

Buenos Aires – Kävelykierros San Telmossa

Mikä kouluviikko takana! Esitelmiä, tenttejä, ryhmätöitä. Mutta siis takana, woohoo!

Viikonloppuna ennätti rentoutua ennen uutta kouluviikkoa. Jo perjantaina päästiin aiemmin espanjan tunneilta ja päätettiin juhlistaa rankan viikon päättymistä parilla drinksulla. Ihastuttiin Paloman kanssa matkan varrella löytyneisiin muraaleihin ja jäätiin kuvailemaan niitä. Törmättiin lopun porukan kanssa Palermo Sohossa, joka on vilkasta ravintola-aluetta. Oltiin kuitenkin niin väsyneitä yötämyöten opiskeluista, että ilta loppui pian klo 21 jälkeen.

Palermon muraaleja

San Telmo

Lauantaina pyörittiin San Telmon alueella, jossa muraali -teema jatkui. Vähän toista kuin Suomen Zägädägä was here -tyyppiset syhryt! Käveltiin Lonely Planetin suosittelema lyhyt kävelykierros ja löydettiin mestoja, jotka muutoin olisivat jääneet huomaamatta. Käveltiin siis osasta ihan pokalla ohikin ja jouduttiin palaamaan takaisinpäin.

Rey Castro. Luulin tämän olevan vähintään museo, mutta kyseessä on baari/disco.
Tervetuloa San Telmoon! Jälleen vaikuttava muraali.
Mafalda, argentiinalainen luomus ja niin suosittu kuvauskohde, ettei kuvaa meinannut saada otettua ilman turistia vieressä.
Casa Mínima, kaupungin kapein rakennus.

Yksi San Telmon helposti ohitettavista kohteista on Mercado de San Telmo. Kuullostaa erikoiselta, koska kauppahallilla on kokoa. Oviaukko tänne on kuitenkin helposti ohitettavissa. Sisältä löytyy paljon syötävää, juotavaa ja osteltavaa. Jäätiin kauppahallin ensimmäiseen kahvilaan nauttimaan pientä apetta. Hauskaa oli, että jonkin ajan päästä meitä lähestyi naispuolinen työntekijä, joka kertoi englanniksi, että hänen pomonsa (omistaja) oli lähettänyt hänet kysymään, mistä olemme kotoisin. Kerroimme ja hän palasi sisälle kertomaan pomolleen. Hän kuitenkin palasi ja kyseli vielä lisää. Loppujen lopuksi myös pomo, vanhempi herrasmies, saapui itse paikalle ja alkoi tarinoimaan espanjaksi Suomesta ja Euroopasta. Nainen toimi tulkkina ja jotain saatiin itsekin höpistyä espanjaksi. Mies ei ollut käynyt Euroopassa, mutta tiesi paljon mm. Suomesta ja Italiasta. Luuli meidän olevan Irlannista, koska näki oranssit hiukseni. Hauska kohtaaminen! Ja taas täysin random.

Kahvilaa vastapäätä oli Dulce de leche -kauppa. Siellä oli tarjolla maistiaisia, muun muassa venyvää dulce de lecheä suoraan purkista sekä likööriversio shottilasista. Om-nommm!

Mercado de San Telmo. Iso kauppahalli, mutta tästäkin on helppo kävellä ohi, jos ei tiedä etsiä oviaukkoa.

Paloma oli käynyt alueella aiemmin ihastelemassa pientä kauppakeskusta, jossa oli sateenvarjoilla koristeltuja käytäviä. Pyörähdettiin tässä myös nyt, koska se osui matkan varrelle. Ihana paikka! Kauppakeskus on ehkä vähän väärä sana, täältä löytyi muutama putiikki.

Sateenvarjokujallekaan ei välttämättä vahingossa eksy.

Pasaje de la Defensa on ehkä helpommin löydettävissä vahingossakin, jos vain osaa nimen perusteella mennä sisään. Täältä löytyy kahviloita ja kauppoja muutamassa kerroksessa. Rakennus on kauniisti rapistunut.

Pasaje de la Defensa
Pasaje de la Defensan viehättävää rapistuneisuutta.

San Telmon kierroksen jälkeen käveltiin vielä lyhyen matkan päässä olevaan Puerto Maderoon, jossa syötiin JAMK poppoolla illallista ensimmäisellä viikolla. Käveltiin Puente de la Mujer -sillan kautta ja pyörähdettiin matkan varrella museolaivalla. Luultiin, että 20 pesolla pääsee kannelle ihastelemaan maisemia, mutta laivasta olikin tehty iso museo, jossa oli vielä alakertakin. Muutamia ihmisiä kääntyi kannoillaan, kun katsoivat, että pääsymaksu on 20 dollaria. Kyse oli kuitenkin 20 pesosta, joka ei ole edes 50 senttiä. Laivassa olisi ollut katseltavaa vaikka kuinka. Sieltä löytyi muun muassa iso täytetty koira lasivitriinissä…hmm? Mutta pääosin kaikkea muuta kuin täytettyjä eläimiä.

Puerto Maderosta pääsee kätevästi Casa Rosadan ”takapihalle”, joten tässä kohtaa laitettiin päivä hetkellisesti pulkkaan ja otettiin metro himaan ennen illan uusia suomalaistreffejä Plazoleta Julio Cortázarilla, jonne edellinen ilta oltiin päätetty.

Puerto Madero, erilaisempaa Buenos Airesia. Kuvassa myös museolaiva, jolla pyörähdettiin.