tammikuu 2024 – Matkakärpänen

Serbian Suboticasta matkaa jatkettiin Bosnia & Hertsegovinan Jajceen. Tarkoitus oli lähteä ajoissa, ettei viimeistä vuoristopätkää joutuisi ajamaan pimeällä. Matka-ajaksi GoogleMaps antoi 5,5h.

Käytännössä kaikesta suunnittelusta huolimatta matkaan menikin n. 8,5h ja juuri tuo viimeinen vuoristopätkä ajettiin pilkkopimeässä. Vähän jännä ajomatka, koska nopeudet olivat enemmän kuin aiemmin peltojen keskellä kulkevilla suorilla, vaikka nyt kuljettiin vuoria myötäillen, eli melkoisen rajuilla mutkilla. Rajanylitykset kestivät taas (liekö viikonlopun ongelma) ja en oikeastaan edes tiedä, mihin se kaikki aika tuhraantui.

Jo pimeässä ajaessa kuitenkin tiesi, että päivänvalossa tulee olemaan kaunista. Pimeälläkin näki pystysuoraan nousevien vuorten ääriviivat. Loppumatkan näkymät olivat vuoristoa, jonka rinteissä paistoivat talojen valot. Aamulla olikin upeaa mennä ulos ja huomata, että asuimme keskellä vuoristoa. Se tarkoitti myös korkeuseroja paikasta toiseen kävellessä, koska asuimme kukkulalla.

Harmi, ettei vuoristotiestä ole kuvia, mutta voin kertoa, että maisemat ovat upeat.

Meille sattui mukavat kelit, erään ravintolan terassilla oli vallan t-paitakeli.

*Aamulla ulos ja saatiin herätä näihin maisemiin. ”Vau”, sanoi mieskin* *ensimmäisenä*.

Nähtävää

Ensimmäisen päivän seikkailuihin kuului tietysti kauppavisiitti, mikä on aina mielenkiintoista uudessa paikassa. Hetken ihmettelimme, kuinka vihannekset punnitaan. Olimme lähellä onnistumista, kun numerot piti painaa yli 100:n ja vaa’an numerot loppuivat jo ennen sitä, mutta heviosaston myyjä bongasi ihmettelymme ja tuli ystävällisesti heti auttamaan meitä.

Kaupan jälkeen suuntasimme linnakkeelle, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään ennen Jajceen tuloa. Ja se sattui vielä olemaan saman kadun varrella, millä asuimme.

”*Esinousu” linnakkeelle ja maisemat alkavat olla jo kohdillaan.*

Linnakkeelle mennessä vastassa oli koira, joka kuului selvästi jollekulle lähialueen asukkaista. Kaikki vapaana kulkevat koirat eivät kuitenkaan kuuluneet jollekulle. Mutta mitään koiraa ei tarvinnut pelätä.

Alun perin näytti, että kiipeämistä tulee riittämään, mutta loppujen lopuksi nousu olikin lyhyt ja melko kevyt. Juuri ennen linnaketta näimme kopin ja mietimme, onkohan tänne pääsymaksu. Kopin pieni myyntiluukku oli kiinni, mutta kun hidastimme tahtia ja kyyläsimme koppia, sieltä putkahti ulos käsi, joka avasi luukun 😀 Pääsymaksu oli n. 1e per henkilö, eikä linnakkeella ollut ketään muita. Paikallinen kissa lähti seuraamaan meitä heti alkuunsa ja oli seurana koko kierroksen ajan.

*Miten tämä ei noussut esiin Jajce -hauissa? Ihana yllätys!*

Jajcen luonto

Kuten mainitsin, linnake ei noussut Jajcea googlettaessa esiin. Sen sijaan vesiputoukset nousivat ja niiden vuoksi tänne päädyttiinkin.

Vesiputoukset olivat upeat, mutta luonnonkauneus ei rajoittunut niihin. Upea vuoristo ja joki – kaupunki on luonnonystävän paratiisi. Jajcessa on n. 8000 asukasta, joten siellä saa kulkea rauhassa. Kuitenkin erään ravintolan tarjoilijan kanssa keskustellessa selvisi, että parin viime vuoden aikana kaupungissa on käynyt enemmän turisteja. Meille turismi ei näkynyt, mutta se saattoi johtua myös ajankohdasta, jolloin olimme liikenteessä (marraskuu).

*”The” vesiputous. Mahtavaa päästä näin lähelle putousta.*

*Putous ei kuitenkaan ollut ainoa kaunis näky Jajcessa.*

Lyhyen matkan päässä Jajcen keskustasta on Plivsko jezero. Tänne on rakennettu kävelyreitti pienten vesiputousten äärelle. Itse kävelimme tänne ja matkanvarrelle osui muitakin putouksia. Suosittelen käymään muuallakin kuin ”pääputouksella”, mikäli aika ja energia antavat siihen mahdollisuuden.

Sodan jäljet

En ollut etukäteen miettinyt Jugoslavian hajoamisen ja sotien merkkejä Bosniassa sen enempää. Jostain syystä kohteessakin oli vaikea sisäistää, että reiät rakennuksissa (kuten meidän asuinrakennuksessa) olivat luodinreikiä. Luodinreikien lisäksi Jajcessa on paljon rauniotaloja, jotka tekevät historian todellisemmaksi.

*Still standing. Tällaisia taloraunioita näkyi paljon.*

Totta kai Jajcessa on muutakin kuin luodinreikäisiä taloja ja raunioita. Jostain syystä oma kameranlinssi kääntyy kuitenkin aina rosoisempien asioiden suuntaan. Näin turistina koen asiat turhankin idyllisinä, vaikka pitää pitää mielessä, että kohteessa paikalliset elävät tätä arkea.

Kulkukoirat

Jajcessa on jonkin verran kulkukoiria, mutta niistä pidetään huolta, eivätkä ne ole vaarallisia. Koirat majailevat muun muassa isompien ruokakauppojen edustalla. Ne eivät kulje laumoissa, vaan itsekseen kuten heillä olisi omistaja.

*Tämä sakemanni lyöttäytyi meidän seuraan pidemmäksi aikaa.*

Ravintolat

Svemirko Pub jäi mieleen hyvästä ruuasta. Palvelu oli hyvää kaikkialla, mutta Svemirko oli hieman syrjemässä ytimestä (miksi valitsimmekin sen) ja ruoka oli todella hyvää. Paikallisetkin söivät siellä oluen jatkoksi.

Tarjolla on tietysti vain pubiruokaa, mutta luoja se oli hyvää! Oma valinta osui pitakebapiin ja tätä näytettiin nauttivan muissakin pöydissä.

Hintatietoja & vinkkejä

Bosnia & Hertsegovinan hintataso oli linjassa Serbian kanssa, eli suomalaiselle erittäin edullinen. Valuutta kannattaa varata etukäteen, koska sitä ei Suomesta ole noin vaan saatavilla. Itsehän päädyimme maahan ilman paikallista valuuttaa ja nostimme sitä ensimmäisestä vastaantulleesta automaatista.

Majoitus

Bookingin kautta Apartment deluxe 182e/4 yötä/2 hlöä. Ilmainen pysäköinti kadunvarressa ja omistaja varasi meille paikan omalla autollaan valmiiksi. Maksu paikan päällä käteisellä. Majoitus oli iso apartment, missä kaikki toimi hyvin. Omistaja kommunikoi google translaten avulla. Sijainti kukkulalla. Kadun toisella puolella pieni elintarvikekioski ja mäen alla iso kauppa Crvena jabuka market.

Balkanin reissuun sisältyi sen verran ajamista, että päätettiin ottaa lennon jälkeen vain lyhyt ajomatka.

Matkan pääkohde Jajce (Bosnia & Hertsegovina) oli Budapestista sen verran kaukana, että Serbiassa sijaitseva Subotica vaikutti houkuttelevalta pitstopilta lennon + 2.5h ajamisen jälkeen. Kaupunki on kohtuu pieni, noin 145 000 asukasta ja se sijaitsee lähellä Unkarin rajaa.

*Autolla reissatessa näkee mitä ihmeellisimpiä asioita. Tässä mopoherra sitruspuun kera Suboticaa lähestyttäessä.* *Olisipa kiva tietää tästä tarinasta* *lisää!*

Alunperin oli tarkoitus yöpyä Suboticassa vain yön yli, mutta onneksi pään sisäinen ääni käski varata majoituksen kahdelle yölle. Subotica oli todella upea ja autenttinen. Ei turistikojuja, ei edes yhden yhtä turistia tullut vastaan. Ja mikä parasta, kohteeseen meni ihan sokkona vain ihmettelemään, mitä sieltä löytyy ja millaista siellä on. Ei mitään ennakkokäsityksiä tai -luuloja.

Ekalle illalle sattui sateinen keli, mutta pakko oli päästä ihastelemaan kohdetta. Ja oikeastaan mesta näyttikin upeammalta iltavalaistuksessa, joka loisti sateenheijastamista kaduista.

*Yksi Euroopan suurimmista synagogista.*

*Sade loi oman tunnelmansa kaupunkiin. Tuntui, kuin olisi kulkenut elokuvasetissä.*

Rosoiset sivukujat

Subotica vaikutti mielestäni sekoitukselta uutta, vanhaa ja rosoista. Esimerkiksi osa kaduista oli erittäin hyvässä ajokunnossa ja paikkakunnalla oli meneillään iso siltaremontti, jonka vuoksi piti kiertää puoli kaupunkia päästäkseen keskustaan. Sitten olivat sivukadut, jotka olivat huonokuntoisia ja kävelytiet, jotka olivat siltä ja väliltä. Kävelytiet olivat päällystettyjä, mutta asfaltti oli ruvella ja pahoilla kuopilla. Sitä oli vedetty myös puunjuurien päälle.

*Tämä katu lähti lähes asuntoamme vastapäätä. Heti, kun näin tämän, halusin tallailla täällä ihmettelemässä!*

*Mutta näin varoituksen sanana, ei kannattane asfaltoida puunjuurien läheisyydessä*..

Seuraavana päivänä sää hieman selkeni ja tuli vaelleltua lisää.

*Kirkon sisäpihalta, mutta en valitettavasti edes tiedä kirkon nimeä*.

*Kirkon pihamaalta löytyi myös upeita vanh*oja *hautakiviä.*

*Parvekenäkymä asunnolta oli ihana! Ja toki paras sää osui lähtöpäivälle, kun ei muutoinkaan olisi malttanut jatkaa vielä matkaa* 😆

Ajaminen ja rajanylitykset

Budapestin kentällä on tarjolla erilaisia vuokra-autovaihtoehtoja, niin kuin lentokentillä yleensäkin. Osalla vuokrafirmoista autot ovat kentän vieressä, osalla kauempana. Kauempana sijaitsevat tarjoavat kyyditystä kentältä toimipisteelleen. Me otimme auton Schilleriltä, jonka autot sijaitsivat kentän läheisellä parkkipaikalla, eli kävelymatkan päässä. Auto oli varattu etukäteen muun muassa rajanylitysten varmistamisen vuoksi. Schiller -vuokraamo toimi hyvin ja henkilöstö puhui hyvin englantia.

Lentokentältä ajettiin etelän suuntaan tietä E75. Tiellä oli valtavasti rekkaliikennettä, mutta se soljui hyvin ja joustavasti. Nopeudet olivat Suomea vauhdikkaampia, mutta samanaikaisesti ihmiset antoivat liikenteessä tilaa niin, että esimerkiksi tietyöalueilla kaistojen yhdistyessä molemmilta kaistoilta pääsi sulautumaan vetoketjumaisesti yhdelle kaistalle. ”Minä ensin” -kulttuuri loisti poissaolollaan.

Autokanta oli myös uutta ja kolhutonta. Samoin tiet olivat todella hyväkuntoisia, huomattavasti parempia kuin Suomessa.

*Unkarin puolella oli ihan vähän rekkaliikennettä rajaa kohti* 😮

Serbian raja tuli vastaan nopeasti ja jopa yllättävästi. Liekö johtui viikonlopusta, että rajanylitys kesti todella kauan. Kaikista rajanylityskaistoista vain yksi oli auki kaikille passeille. Tässä tarvittiin aiemmin mainitsemaani joustavuutta, sillä EU- ja muut maat -passien kaistat joutuivat yhdistymään yhdeksi. Meillä meni vähän vajaa tunti jonottaessa Unkarin puolen rajan ylitystä. Suomen passilla itse passintarkistus kesti vain minuutin verran, jos sitäkään. Seuraavaksi vastassa oli Serbian raja, josta sai oikeastaan lähes ajaa läpi. Leima passiin ja menoksi.

Tietullien osalta meillä oli elektroninen versio Unkaria varten valmiiksi autossa. Serbian puolella emme ajaneet tietulliosuuksilla, mutta Bosnian puolella kyllä. Maksuvälineeksi kävi siellä onneksi myös eurot, sillä emme olleet saaneet Bosnian valuuttaa vielä mistään (Suomessa sitä ei tahdo olla ja Unkarin kentältä sitä unohtui kysyä).

Subotica city

Kaupunki oli pieni ja omaan makuun sopivan rosoinen. Pääkadut olivat hyväkuntoisia ajaa, sivukadut puolestaan kuvauksellisen rosoisia. Yhteistä kieltä ei aina ollut, mutta ihmiset olivat todella ystävällisiä. Kassajonossa päästimme vanhemman herrasmiehen pienine ostoksineen ohitsemme ja hän alkoi yllättäen puhua meille englanniksi ja innostui meistä suomalaisista niin paljon, että halusi käyttää ostoksiimme omaa alennuskorttiaan. Saimme kuulla suomen kielen kuulostavan unkarilta. Sukulaiskielihän se onkin ja vaikkei sanoja ymmärrä, kuulostaa unkarin kielen melodia omaankin korvaan suomelta.

Yllättävää oli, että jokaisessa ravintolassa sai polttaa sisällä ja ihmiset myös todella polttivat. Subotican aikaiset reissuvaatteet päätyivätkin rinkan pohjalle voimakkaan tupakanhajun vuoksi. Kaupungissa oli paljon pieniä pubeja, jotka olivat selkeästi kanta-asiakkaiden käytössä. Aina sisään astuessa sai huomata paikallisten kiinnostuneet katseet meissä. Silti pubeissa oli mukava asioida, tunnelma meitä tunkeilijoita kohtaan ei ollut millään tapaa torjuva.

Vuokraamamme kämppä oli käsittämättömän upea. Ja iso. Vuokraisäntä oli meitä vastassa ja halusi näyttää kaiken yksityiskohtaisesti. Maksu suoritettiin paikan päällä ja kun kysyttiin, haluaisiko hän maksun paikallisena valuuttana vai euroina, hän innostui euroista niin, että silmät alkoivat loistaa. Kova valuutta Serbiassa selkeästi.

Suboticassa olisi helposti voinut olla pidempäänkin, koska siellä integroitui paikallisten sekaan (paitsi niissä paikallispubeissa). Turismi ei näkynyt paikassa millään tapaa, en bongannut edes Subotica -postikortteja kaupoissa. Kaupungissa oli sekä vanhoja ja rosoisia rakennuksia että upeita entisöityjä rakennuksia. Kämppäkin oli niin messevä, että siellä olisi helposti vierähtänyt useampikin päivä. Vähän jo pieni kutina takaraivossa, että tähän cityyn ja kämppään tulen vielä palaamaan useammaksi päiväksi. Asuntoon sisältyi myös autohallipaikka.

Hintatietoa

Lennot:

Budapestiin 240e/hlö. Tässä kohtaa mokasin, koska Finskin hinnoittelu oli juuri muuttunut. Valitsin suoraan varausta tehdessä ruumalaukun mukaan, vaikka olisin voinut ostaa halvimmat liput ja sen jälkeen lisätä lisämaksusta käsimatkatavarat. Toisaalta, marraskuussa Balkan ei välttämättä ole kovinkaan lämmin, joten nyt reissuun sai pakattua riittävästi vaatetta. Suboticaan ei ole Suomesta suoria lentoja.

Majoitus:

Bookingin kautta Aurora. 50e/2 yötä/2 hlöä. Yksityisen henkilön vuokraama suuri asunto, josta löytyi kaikki paitsi viinipullonavaaja 😄 Pesukone, parveke, tilaa, kaikki. Parveke on tien puolelle, mutta rakennus on uusi, eikä melu kantaudu asuntoon lainkaan. Katukaan ei ole mikään valtaväylä. Asunto on puhdas ja sänky tooodella mukava, parempi kuin oma kotona.

Pysäköinti on mahdollista, eikä siitä aiheudu lisäkustannuksia. Mikäli olet liikenteessä isommalla autolla, parkkihalliin voi olla ahdasta ajaa. Ramppi on kohtuu jyrkkämutkainen, mutta siitä mahtuu kyllä. Ruutuun ajaminen sen sijaan saattaa olla haasteellisempaa, riippuen, kuinka täynnä halli ajamishetkellä sattuu olemaan. Turvallinen pysäköinti.

Hintataso yleisesti

Hintataso oli todella edullinen suomalaiselle. Huomattavasti edullisempi kuin viereisissä EU-maissa. Majoitus oli edullinen ja kaupassa ja ravintoloissa hinnat sellaiset, ettei suomalaisen tarvitse miettiä, mitä valitsisi.

Kuukausi: tammikuu 2024

Jajcen mykistävä luonto