Patagonian alueelta löytyy paljon tekemistä, vaikka El Calafateen lentäessä sitä ehkä alkaisikin epäilemään. Maisemat ovat kilometritolkulla pelkkää kuivaa maata, jossa välillä näkee kilometritolkulla suoraa tietä. Eikä sitten oikein mitään muuta, ei edes pikkukyliä. Maisema muistuttaa kokonaan toista planeettaa ja meillä mielikuvitus kävikin villinä.
Välillä maisemat ovat kuin kuumaisemaa.Välillä kuivaa ja karua maastoa viivasuorine teineen.
El Calafateen laskeutuessa (Buenos Airesistapäin lennettäessä) oikealla puolella voi selkeänä päivänä kaukaisuudessa nähdä jo Fitz Royn! Tätä tuli kuvattua innolla jo näinkin kaukaa 😄 Myös kuivuuden keskeltä ilmaantuva turkoosi joki ihastuttaa.
Buenos Airesista lennettäessä voi selkeällä säällä bongata Mt. Fitz Royn taivaanrannassa.Siis tuo pieni musta kärki keskellä kuvaa 😄Laskeutuessa kuivuuden keskelle ilmaantuu turkoosi joki ja sen jälkeen myös järvi.Buenos Airesiin päin lennettäessäsai alkumatkasta ihastella kuivan ja kostean kontrastia.
Lentomatka Buenos Airesista El Calafateen kestää vain n. 3.5h. Ensimmäisellä kerralla (v.2020) meillä oli lennolla välilasku keskellä ei-mitään Trelewissä, mistä otettiin lisää matkustajia kyytiin. Tällä kertaa meillä oli suorat lennot.
Kuinka päästä Perito Morenolle?
Ensiksikin, kannattaa olla tarkkana, että varaa matkan oikeaan kohteeseen. Argentiinasta löytyy myös paikkakunta nimeltä Perito Moreno, mutta jäätikkö on ihan eri suunnalla.
Yleisimmin jäätikölle haluavat lentävät El Calafateen. Näin olen itsekin tehnyt molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä kerralla meillä oli kaverin kanssa AirBnb:n kautta asunto, jonka vuokraaja vei meidät (maksua vastaan) Perito Morenolle saakka ja nouti meidät pois n. 3h kuluttua. Tämän plussapuolina olivat helppous sekä paikallisten mukana liikkuminen. He pysäyttivät auton eräälle levähdyspaikalle ja tarjosivat matea. Kun jäätikkö ensi kertaa ilmestyi näkyviin mutkan takaa, he kertoivat siitä ja pysäyttivät myös myöhemmin hyvälle näköalapaikalle.
Miinuksena oli oikeastaan ainoastaan se, että silloin piti osata aikatauluttaa oma käynti kohteessa.
Toisella kerralla (helmikuussa 2024) meillä oli alla vuokra-auto muutakin Patagoniassa liikkumista varten. Matka El Calafatesta Perito Morenolle on vain 80km. Aikaa meillä meni varmasti 1.5-2h, koska pysähtelimme matkan varrella taas muutamaan otteeseen maisemien vuoksi. Lisäksi viimeiset 30km ovat mutkaiset ja hitaat.
Vuokra-autoilun etuna oli oman aikataulun hallitseminen, eli pystyimme käydä kaikki haluamamme reitit joutumatta miettimään riittääkö aika niihin. Miinuksena hintavuus, mutta meillä oli auto jo joka tapauksessa, joten yhden päivän vuokra muiden joukossa ei tehnyt merkittävää lisäystä hintaan.
Moni menee paikan päälle tietysti bussilla. Syy, miksi itse en kauhesti busseja mainitse postauksissani on se, että kärsin niissä pahasta matkapahoinvoinnista. Ja matka Perito Morenolle on tosiaan viimeiset 30km todella mutkaista, eli olisi ollut minulle hyvin haastava 😄 30km on hidasta matkantekoa mutkien ja niistä johtuvien rajoitusten vuoksi.
Liikkuminen kohteessa
Muistaakseni vuonna 2020 Airbnb:n host sai ajaa meidät ylös saakka, mutta ainakin nyt vuokra-auto tuli pysäköidä alhaalla sijaitsevalle P-alueelle (ilmainen), josta oli bussikuljetus ylemmäs. 2020 aloitimme ylhäältä kulkemalla keltaista reittiä alaspäin. Nyt pysäköimme auton alas ja emme halunneet ottaa bussia ylös, joten aloitimme nousemalla sinistä reittiä.
Sinisen reitin alku alhaaltapäin tarjoaa myös upeita maisemia.Pikkuhiljaa taas lähemmäksi kohdetta.
Reitit on merkitty eri väreillä ja ns. pääreitit ovat myös kuljettavissa pyörätuolilla. Punainen reitti on luokiteltu haastavaksi, mutta käytännössä kyse on ainoastaan rappusten määrästä. Ja PS. reitti kannattaa kulkea myötäpäivään, jolloin pääosa rappusista on alaspäinmenoa. Itse tehtiin tämäkin juuri toisinpäin 😄
Mikäli aika, voimat tai mielenkiinto ovat kortilla, tarjoaa keltainen reitti nopean pääsyn ylhäältä hienoille maisemille. Pienellä askelmäärällä pääsee muutamallekin hyvälle näköalapaikalle.
Punaisen reitin ylätasanteeltanäkee paremmin kokonaiskuvaa.Jäätiköstä irtoaa lohkareita useita päivässä. Näin isojen lohkareiden irtoamista en todistanut kummallakaan käyntikerralla.
Pieni fun fact: ensimmäisellä kerralla hämmästelin ukkosenpauketta kohteessa, mutta se olikin itse jäätikkö, mikä elää.
Selkeällä säällä näkee, kuinka kaukaa jäätikkö alkaa. Se näyttää vyöryvän alas aaltoina kuin meri.
Muuta nähtävää El Calafatessa
El Chaltenilta päin saavuttaessa n. 8km ennen El Calafatea sijaitsee Punta Walichu. Matka kuljetaan kapeaa ja kivistä tietä, joka lopuksi laskeutuu jyrkästi rantaan.
Alhaalla saa nauttia upeista järvinäköaloista turkoosine vesineen. Mikäli sää osuu olemaan tuulinen ja kylmä (kuten meillä), on alhaalla ihana pikkukahvila, jonka ikkunat ovat suunnattu järvelle.
Punta Walichun kahvilan taulumaiset maisemat.Punta Walichun ranta. Tuuli oli kova.
Punta Walichu ei ole pelkästään kahvila, vaan siellä myydään lippuja kierrokselle arkeologiselle alueelle. Päädyimme tänne luolien vuoksi, mutta kokemus oli niin järkyttävän ylihinnoiteltu, ettemme yksinkertaisesti halunneet tukea sellaista. Sen sijaan nautimme kahvilan antimista ja maisemista hetken aikaa.
Hintatietoja
Lennot: Flybondi 233e/hlö + käsimatkatavara.
Majoitus: TAAR AIKE (lugar del hielo) 104e/2yötä/2hlö (maksettu pesoilla). Ilman autoa ei ihanteellisin sijainti, sillä se on sivussa keskustasta ja sijaitsee jyrkän mäen päällä. Autolla liikuttaessa ihan hyvä, alue rauhallinen ja pysäköintipaikka talon pihassa. Ruokakauppaa ei ihan lähellä.
Kohde oli saanut huiput arvostelut, mutta itse jouduimme odottamaan lähes tunnin, että saimme sisäänpääsyohjeistukset. Olimme kuitenkin ilmoittaneet arvion saapumisajasta ja sisäänpääsyyn tarvitsi vain avainboksin koodin. Lisäksi suihkusta tuli lämpöistä vettä vaihtelevasti, itse sain pelkän jääkylmän suihkun. Maisemat upeat ja asunto kiva, sisäänkirjautumisen jälkeen ei mitään valittamista (paitsi ehkä se tooodella kylmä suihkuvesi).
Punta Walichu: Liput olivat n. 17e (sen päivän kurssilla)! Kahvila ei ole kallis ja pysäköinti on ilmaista. Kahvilassa on myynnissä mm. kirjoja. Ja siis, ne maisemat!
Patagoniassa sijaitsee yksi Argentiinan upeimmista luontokohteista, Fitz Royn vuoret, jotka ovat osa Andeja.
Helpoimmin näitä pääsee ihastelemaan lentämällä El Calafateen, josta lähtee busseja El Chalteniin. Vuoret näkyvät jo ennen El Chalteniin saapumista ja osa ikonisimmista kuvista onkin otettu tieltä matkalla sinne. Patikkareitit vuorille lähtevät El Chaltenista.
Eniten maisemista saa irti vuokraamalla auton. El Chalteniin kulkee vain yksi tie parilla käännöksellä ja suurimmat vaarat sillä ovat kova tuuli sekä tietä ylittävät eläimet (siis ennemmin kuin eksyminen). Maisemia voi puolestaan pysähtyä ihastelemaan aina halutessaan.
Ajomatka El Chalteniin oli tuulinen, mutta nää maisemat 🤩🤩
Patikointiakaan ei tarvitse säikähtää, koska vuoret näkyvät luonnollisesti kauas. Miradoreja, eli näköalapaikkoja, on reilusti ilman, että tarvitsee kavuta Laguna de los Tresille saakka. Oli kuitenkin yllättävän haastavaa löytää tietoa patikkamatkasta Laguna de los Tresille, joten kokosin alle oman minioppaan aiheesta.
Millainen patikkamatka on?
Itsellä päässä risteili kysymyksiä, millainen matka on, kuinka pitkä se on ja millaista maastoa.
Matka Laguna de los Tresille on n. 12km. Ensimmäiselle hienolle näköalapaikalle on n. 5-6km. Ainakin ensimmäiset 3km ovat nousua vain lyhyillä tasaisemmilla osuuksilla, mikä saattaa saada epäilemään omia voimavaroja loppusuoritusta ajatellen. Maasto itsessään on helppokulkuista hiekkamaastoa, johon on tehty myös leveitä porrasaskelmia.
Matka alkaa nousulla.
Jo ensimmäinen näköalatasanne tarjoaa upeat maisemat vuoristoon. On siis mahdollista kavuta vain tänne saakka ja palata takaisin, mikäli kokopitkä matka epäilyttää tai se ei ole tavoitteena. Matkaa taittoi kuitenkin kaiken ikäisiä ja kaiken kuntoisia perille saakka (ja yllättävän paljon vanhuksia!)
Näkymiä muuallekin kuin Fitz Royn suuntaan.Tämä näköala oli aika alussa, ehkä 2km kohdalla.
Ensimmäiseltä miradorilta, jolta vuoret näkyvät jo hyvin, matka jatkuu vaihtuvien maisemien läpi kohtuu tasaista maastoa. Tämä siis n. 5-6km kohdalla.
Woo, eka mirador! Ainakin selkeällä säällä näkymät täältä olivat upeat.Jos malttaa, niin joen varressa on useita hyviä levähdyspaikkoja, missä syödä välipalaa. Ja vaikka kahlata jääkylmässä vedessävirkistykseksi.Tämä kohta on ensimmäisen hyvän miradorin jälkeen ja tasaista tästä on muutama kilometri eteenpäin.
Maasto on välillä kapeaa polkua matalassa labyrinttimaisessa metsässä ja välillä leveää kävelyväylää karussa ja kuihtuneessa savannimaastossa. Välillä ylitetään jokea pitkospuita tai puista siltaa pitkin. Sillat ovat tuntumaltaan hieman riippusiltamaisia, eikä niitä saa ylittää kuin yksi kerrallaan. Joki on kuitenkin ylityskohdissa kapea, eikä silta ole korkealla.
Maasto matkalla vaihtelee. Tässä kohtaa sai nauttia sekä varjosta että tasaisesta kävelymatkasta.Vaihteeksi kapeampaa polkua.Välillä joki ylitettiin puisella riippusillalla, jolla ei saa mennä kuin yksi henkilö kerrallaan. Tässä päästiin menemään pitkospuita pitkin vähän matkaa. Taustalla näkyvä vihrein vuori on se, mikä on ylitettävä.Varjoa ei ole taas hetkeen ennen taustalla näkyvää matalaa metsää.Siellä se taas Fitz Roy pilkottaa! Selkeällä säällä näkymiä sille sai ihastella suuren osan matkasta.Opasteita matkalla oli sekä vaihtelevasti että vaihtelevassa kunnossa. Toivomuksena oli kuitenkin seurata keltapäisiä keppejä luonnonsäästämiseksi.
Loppurutistusja alastulo
Kun päästään pidemmälle, alkaa loppunousu. En voi valehdella, se on rankka. Mutta se ei ole mahdoton! Eli lue ensin ja mieti vasta sitten rauhassa passaisiko patikka sittenkin itsellesi 😊
Tästä kohtaa lähti loppunousutvaroitusten kera.
Nousua on 1-2 km (merkintöjä kilometreistä ei täällä ole, joten joudun arvioimaan). Se alkaa miedosti, mikä saa ajattelemaan, että okei, tää on raskas, mutta doable. Maasto on kuin leveä, kivinen tie. Tässä vaiheessa mietin, että ei niin paha, mitä olin lukenut. Olin lukenut kivikasan ylittämisestä käsiäkin käyttäen ja kuullut, että joku oli itkenyt ja noussut sen.
Mieto aloitus nousuun. Tämän jälkeen itsellä on kuvia vain alaspäin tulemisesta, koska raskasta oli. Kuvat myöhemmin alla.
No. Se ”kivikasa” tulee sieltä kyllä nousun viimeisessä vaiheessa. Kyseessä on nousu vuoren yli ja se tehdään polkua pitkin. Polku on isoja kivenlohkareita, välillä pienempiäkin, ja välille on rakennettu osittain myös kiviportaita. Käsillä tarvitsee ottaa tukea useassa kohtaa. Ihmeteltiin moneen otteeseen, mistä ihmeestä pääsemme Laguna de los Tresille. Polku sinne on selkeä, mutta se ei näy, jos ei sitä osaa katsoa (alastulomatkalla taaksepäin katsoessa se näytti selkeältä, kun sen tiesi). Onneksi emme tienneet, joten matka jatkui.
Jyrkimmän nousun alkaessa näkee ylempänä ihmisten taittavan matkaa kuin muurahaiset jonossa ja usko meinaa loppua. Ylös päästessä on jo voittajaolo, mutta matka ei lopu vielä ihan siihen. Viimeinen ponnistus on kuitenkin lyhyt, eikä lainkaan niin jyrkkä.
Palkinto! Pitkän patikan jälkeen oli ihanaa pulahtaa hyiseen veteen ja nauttia eväistä näissä maisemissa.
Perillä vietettiin hyvä tovi ja kippisteltiin mehutölkeillä samalla, kun syötiin eväitä. Mielessä oli käynyt ostaa pieni skumppatölkki (täällä myydään Mummia tölkissä) matkaan ja nauttia se palkinnoksi, mutta onneksi ei valittu tätä vaihtoehtoa. Oli parempi nauttia skumpat vasta koko matkan jälkeen alhaalla, että sen jaksoi ja ettei mitään sattunut alastulomatkalla.
Järven vesi on luonnollisesti kylmää, mutta se teki siinä kohtaa superhyvää! Pulahdettiin pariinkin otteeseen ennen paluumatkaa.
Paluumatka
Alastulosta en löytänyt yhtään postausta, joten haluan kertoa myös siitä. Ylös kivutessa mietin, että alastulo taitaa olla aika horroria. Se ei kuitenkaan ollut niin paha kuin kuvittelin. Huomasin kuitenkin korkeanpaikankammoisia, jotka olivat kauhuissaan matkalla alaspäin. Mutta en tietysti millään tapaa voi tietää heidän fobiansa astetta, joten en tästäkään syystä toivo kenenkään pitävän patikkaa mahdottomana. Itse en koe korkeanpaikankammoa, mutta Wayna Picchulle (Peru) kavutessa koin kuolemanpelkoa juuri ennen viimeistä nousua, joten siihen verrattuna tämä ei tuntunut yhtään missään. Pelon kannalta siis. Muuten kyllä tuntui koko kropassa 😄
Kivikko on jyrkkää ja se vie myös voimia, joskin eri tavalla kuin nousu. Alas tullessa meillä molemmilla alkoi sattua polviin, vaikkei niiden kanssa mitään ongelmia normaalisti olekaan. Lisäksi iltapäivällä palatessa olivat osa kivistä ja polusta märkiä, vaikka päivä oli aurinkoinen. En uskalla edes ajatella, millaista olisi kulkea nousu/lasku sateella tai sateen jälkeen. Kenkä luisti jo nyt. Myös irtohiekka aiheutti välillä pito-ongelmia.
Ylhäältä alas. Näyttää iisiltä, mutta ihmisten asennoista näkee, että jyrkkää on. Irtohiekka luisti herkästi kenkien alla, nähtiin ihmisten myös kaatuvan selälleen.
Joskin, näin parikin miestä, joilla oli vauva/taapero selkärepussa. En tiedä, miten he sen tekivät, mutta ainakin olivat selkeästi fitimmässä kunnossa! Hatun nosto heille! Itseä olisi pelottanut ihan jo irtohiekan ja haastavan maaston vuoksikin.
Kaikkia raajoja tarvitaan ylös ja alas mennessä. Alas mennessä vettä alkoi olla enemmän kuin aamulla ja kivet olivat liukkaita. Tässä myös osaselitys polvikivuille, asennot olivat välillä äärimmäisiä.Tasainenkin matka oli välillä kivistä.
Vinkit vaellukselle
Tärkeimpänä: älä pidä kiirettä. Lähde tarpeeksi ajoissa, ettei tarvitse kiirehtiä. Vaellus on aikaavievä. Sen lisäksi kannattaa syödä riittävästi edellisenä päivänä sekä lähtöaamuna. Mukaan kannattaa ottaa evästä, mistä saa energiaa nopeastikin. Ja paljon juomista! Vesi joessa on juotavaa, joten mikäli uskallat, voit täyttää pulloa matkanvarrella.
Meillä oli aamupalaksi kaurapuuroa ja paahtoleipää kinkulla ja juustolla. Evääksi otettiin kaksi pientä mehutölkkiä ja vettä, alfajoret ja nachoja ja hahah, salaminpätkä! Mikä osoittautui omaksi pelastuksekseni matkan jaksamisessa. Itselläni oli 1.5l vettä, mutta se ei riittänyt aurinkoisena päivänä kunnolla mehujenkaan kanssa.
Loppunousussa itselle tärkeintä oli taukojen pitäminen. Meille osui kaunis päivä, mutta samalla se oli täyttä aurinkoa, joka aiheutti energiavajetta ja huimausta nousua tehdessä. En ollut myöskään syönyt riittävästi edellisenä päivänä enkä vaellusaamuna. Tuntui, että jaloissa ei ole energiaa ja välissä huimasi. Pidimme taukoja pienessä varjossa, mitä tarjolla oli ja joimme mehuja energian saamiseksi. Lisäsin jossain kohtaa nousua myös huivin päähän suojaamaan auringolta. Sää oli hieman petollinen, koska aurinko paahtoi, mutta tuuli oli melko kova.
Ja ikävä spoileri: älä katso ylöspäin! Kulje kivi kerrallaan. Kun luulet saavuttaneesta vuoren huipun ja olevasi perillä, olet vain puoliksi oikeassa. Olet saavuttanut ylittämäsi vuorenhuipun, mutta et ole vielä perillä. Loppumatka on kuitenkin jo iisi ja se on lyhyt.
Niistä vessa-asioista sitten. Varmaan paras käydä puskassa. Ainakin kaveri yritti käydä matkanvarrella sijaitsevan campingalueen vessassa ja vaikka se oli vain reikä maassa, se oli liian hurjassa kunnossa. Jatkettiin matkaa ja etsittiin suojaisa paikka. Campingalue itsessäänkään ei ollut kovin houkutteleva. Sinne oli myös pitkä matka kantaa rinkka. Mutta toki seuraavana päivänä olisi valmiiksi jo lähellä määränpäätä. Mietittiin kovasti, että uskallettaisiinko edes olla täällä pimeällä 😄
Campingalue.
Pukeutumisen suhteen suosittelen kerrospukeutumista ja reppua, missä pitää ylimääräistä vaatetta. Ylhäällä tuulee. Ja huom. meille osui varmaan parhain mahdollinen keli, silti ylhäällä tuuli ja samalla aurinko paahtoi. Aurinkorasvaa lisättiin moneen otteeseen ja vaatetta välillä vähennettiin, välillä lisättiin. Lippis olisi ollut hyvä olla tällä matkalla, mutta meistä kumpikaan ei omista sellaista.
Sauvat vai ei? En osaa sanoa. Meillä ei niitä ollut ja monilla oli. Sanoin matkafrendilleni ylösmennessä, että nyt ymmärrän sauvat, nehän olisi tosi kätevät alastullessa! Mutta kun laskeuduimme, kuulin osan ihmisistä sanovan, että helpompi mennä ilman sauvoja. Siltä se vähän näyttikin. Sauvoja saa vuokrattua El Chaltenista, mutta ne eivät siis ole välttämättömät.
Seuraavana päivänä oli pilvistä ja tuuli niin kovaa, etten ole koskaan sellaista kokenut. En olisi uskaltanut olla silloin vuorilla. Säävarauksen vuoksi olimmekin ottaneet kaksi yötä El Chalteniin, että voisimme valita paremman vaelluspäivän. Ja oikeasti, meillä kävi niin hyvä tuuri, etten ollut uskaltanut moista edes toivoa! En olisi uskonut, että nähdään pilvetön taivas ja etenkin pilvettömät vuorenhuiput. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys, meillä oli uskomattoman hyvä onni.
Paljonko varata matkaan aikaa? Meillä peruskuntoisilla patikkamatka kesti lähes 11h. Sille on mainittu ajaksi n. 8-9h ja se on mielestäni toteutettavissa. Itse pidimme taukoja ja nautimme eväitä Laguna de los Tresilla. Kävimme myös uimassa pariinkin otteeseen. Paluumatkalla nautiskeltiin jokimaisemista ja eväistä. 11h sisälsi siis koko retken taukoineen päivineen.
En mistään hinnasta vaihtaisi kokemusta pois, enkä halua postauksellani pelotella ketään, vaan kertoa huomioita matkasta. Itse olisin kaivannut enemmän tietoa kuin mitä löysin. Laittakaa Instassa kysymyksiä @matkakarpanen mikäli matka kiinnostaa, mutta jokin asia askarruttaa, toivottavasti voin auttaa!
Hintatietoja
Lennot: 234e/hlö Flybondilta. Isompi käsimatkatavara tuli ostaa erikseen. Lähtö oli Ezeizalta ja paluu AEPille.
Majoitus: Kalenshen 162e/2 yötä/2hlöä. Hyvä ja siisti hotelli uima-altaalla. Aamupala sisältyi hintaan ainakin meillä.
Autonvuokraus Argentiinassa: Varaus tehtiin DiscoverCars kautta, koska sen kautta asiat ovat toistaiseksi toimineet hyvin. Varausmaksu maksettiin euroissa (98.23e), mutta paikan päällä maksun pystyi suorittamaan pesoilla, joten säästimme siinä paljon, reilu 100e. Loppusummaksi kaikenkattavalla vakuutuksella tuli 335.68e/5vrk. Auto oli Sixtin pisteeltä.
Polttoaine: tämä oli edullista, pienin kulu koko matkalla. Ajoimme El Calafaten kentältä El Chalteniin, sieltä El Calafateen (ja El Calafatessa) ja viimeisenä vielä Perito Morenolle ja takaisin lentokentälle. Kilometrejä tuli ainakin 590 ja bensa (Super) tuli maksamaan ainoastaan 17,20e.
Mendozassa vierähtäisi helposti viikko. Ensisijaisesti moni varmaan saapuu kaupunkiin Argentiinan kuuluisimpien viiniviljelmien vuoksi (niin tein minäkin), mutta täällä voi tehdä paljon muutakin kuin sippailla vinettoa.
Vuoristot, eikä vähempää kuin Andit, hallitsevat maisemia monessa kohtaa, kun rakennukset eivät pääse estämään näkymää.
Bussista nappaistu kuva. Edessä viiniviljelmä ja taustalla komeat Andit.
Meitä oli iso porukka, 8 henkeä, joten jakauduimme yhtenä päivänä mielenkiintojen mukaan eri aktiviteettien pariin. Itse halusin käydä vielä toisella isolla viiniviljelmällä ja nähdä hieman keskustaa. Muutama meistä lähti kuitenkin hurjapäänä varjoliitelemään alas vuorilta. Kuuleman mukaan matkan viimeinen osio autolla ylös vuorellekin oli jo melko jännittävä. Mutta kaikki olivat nauttineet liitelyistä ja saivat vielä muistoksi sähköpostitse videot ja valokuvat liidoista.
Yksi hurjapää liitelemässä Andeilta alas. Itseä huimaa jo pelkkä kuvan katsominen. Huomaa tie vasemmalla 😀 (c) Paloma Moilanen.
Viimeinen täysi päivä käytettiin yhdessä vuorten keskellä olevalla spalla, Termas de Cacheutalla. Matka kuljetuksineen varattiin etukäteen netistä. Bussille oli pieni kävelymatka (lähtee keskustasta, ei poimintaa majoitukselta) ja bussimatka kesti noin tunnin. Maisemat matkalla olivat upeat! Bussi meni ensin viiniviljelmien ohi ja tämän jälkeen se alkoi nousta vuoristoon.
Spa-matkalta, ennen vuoristoon nousemista.Näkymät yhdeltä altaista.Kylänäkymä heti Termas de Cacheutan ulkopuolella.Vinkki vitonen: bussin yläkerran etupenkki on ryntäämisen arvoinen paikka, mikäli arvostaa maisemia.Puiden oksat raapivat monella kadulla bussin kattoa. Tämäkin näkymä, aahhh!
Mendoza on heti huomattavasti erilainen kuin Buenos Aires, se tuntuu enemmän pikkukaupungilta. Väkiluku on luonnollisesti pienempi, mutta kyseessä on kuitenkin miljoonakaupunki. Rakennukset ovat matalampia ja city vaikuttaa symppikselle.
Keskusta on eläväinen, sieltä löytyy paljon ravintoloita ja kauppoja. Itse majoituimme parin korttelin päässä Avenida Arístides Villanuevasta, jolla oli ”pikku keskusta”, eli paljon ravintolavaihtoehtoja kyseisen kadun varrella. Olisi ollut mukava viettää iltaakin täällä, mutta ei oikein riittäneet päivät tähän.
Mendozan keskustassa on paljon shoppailumestoja, mikäli se inspaa vierailijaa 🙂 Tässä kassissa lähti mukaan pari kenkiä.Keskustasta on harmittavan vähän kuvia, mutta sieltä löytyy mm. kävelykatu, jolla on ravintoloita.
Keskustakierroksella eksyimme kenkäkauppaan, jonka omistaja innostui meistä suomalaisista. Mukava nainen ja jutteli paljon. Kävin vielä itse myöhemmin noutamassa täältä aiemmin sovittamani kengät ja myyjänä sattuikin olemaan mieshenkilö. Hän kertoi äitinsä jo kertoneenkin liikkeessä käyneistä suomalaisista ja että äiti oli ollut meistä innoissaan.
Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisin halunnut käydä vielä ainakin Lago Potrerillosilla, järvellä, jonka on vuoriston ympäröimä. Tämä löytyy läheltä Cacheutaa, mutta en tiedä millaista tietä matkan taittaminen sinne saakka on esim. bussilla.
Vaikka ei olisikaan innostunut viinistä, voi viinitilavisiitti olla hieno kokemus. Tai mikäli ei halua viinitilavisiittiä, voi Mendoza olla hieno kokemus. Omaan makuun tämä oli yksi pittoreskeimmistä kaupungeista, mitä Argentiinassa näin. Suuri syy tähän oli Andeilla.
Etelä-Amerikan viimeiseksi matkaksi tällä reissulla jäi Mendoza. Tämäkin ennätettiin heittää silkalla tuurilla, sillä palasimme maanantaina 16.3. Mendozasta Buenos Airesiin, tiistaina 17.3. Mendozan maakunta sulki rajansa kaikelta liikenteeltä, kukaan ei enää päässyt sisään eikä ulos. 19.3. torstaina olinkin jo äkkilähtölennolla matkalla Suomeen ja 15 minuuttia koneen lähdön jälkeen koko Argentiina sulkeutui. Mendozassa korona alkoi näkyä viinitilojen sulkemisena sekä käsidesinä taksissa. Valitettavasti Bodega Trapiche jäi kokematta, samoin pari muuta, joille olimme ajatelleet mennä. Mutta toisaalta taas, onneksi Kaikenin tilalla onnistui käydä, olimme kaikki aivan myytyjä tästä paikasta!
Lento Buenos Airesista kesti vain parisen tuntia, jonka jälkeen Mendoza toivotti tervetulleeksi upealla Andien vuoristonäkymällä. Taksit kentältä saatiin heti ja matkalla majoitukselle kuskit välillä juttelivat toisilleen avoimista ikkunoista.
Lähes Argentiinan matkan alusta saakka oli ollut puhetta, että pitäisi kokea asado, paikallinen grillijuhla. Emme olleet vielä kukaan ennättäneet asadolle, joten koska olimme vuokranneet majoitukseksi jättitalon grillipaikalla, päätimme rohkeasti kokeilla grillausta itse. Miesväki kysyi vuokranantajalta suositusta lihakaupasta ja kävi ostamassa lihat. Hikistä hommaa vaikutti helteessä grillailu olevan, mutta voi luoja, miten hyvää ruokaa tuli! Melkeinpä parasta, mitä olin koko matkan aikana syönyt.
Asado.
Luján de Cuyo
Ensimmäisen päivän viinialuevalinta oli Luján de Cuyo. Tältä alueelta löytyvät mm. Kaiken, Alta Vista ja Viamonte.
Matkalaisina oli sekä viininjuojia että mielenkiinnosta viinitilalla vierailevia. Kaikenin tila valikoitui kohteeksi, koska se oli iso ja koska omana toiveenani oli päästä viinitilalle, jolta olisi hyvät vuorinäköalat. Koska Kaikenin tila oli kauimmaisin, päätimme aloittaa siitä ja menimme paikalle taksilla.
Viininmaistelu toteutettiin upeassa miljöössä. Taustalla utuinen vuoristo.Tilalla pääsi kiertämään viljelmille.Myös kellareita päästiin näkemään.
Kaikenin tila osoittautui hyväksi ja kaikkia miellyttäväksi valinnaksi. Kierros alkoi alkumaljalla ja siellä sai kattavan kierroksen ulkona viljelmillä. Muutoinkin kaikki tuntui hyvin organisoidulta. Kerrottiin eri rypäleistä ja niitäkin sai halutessaan poimia suoraan suuhun makustelavaksi. Tastingissa sai valita maisteleeko enemmän puna- vai valkoviiniä, ja jos halusi, myös rose -vaihtoehto oli tarjolla.
Kaikenilta otimme taksit pyörävuokraamolle. Alueella on helppo ajaa fillarilla ja se on myös hyvin suosittua. Ja ne maisemat – ahhh!
Fillarit alle!
Koronan vuoksi emme päässeet Alta Vistan tilalle, sillä se ei enää vastaanottanut vierailijoita. Poljimme myös pienemmälle tilalle, mutta sieltä tulivat juuri viimeisimmät vierailijat ulos, eikä sille päivää ollut enää saatavilla kierroksia. Päädyimme Viamonten tilalle, joka tarjosi myös upeat maisemat. Täällä kierros oli erilainen. Viljelmällä käytiin vain palstan reunalla. Tastingissa sai valita premiumin, tai normaalin. Valitsin itse premiumin ja viinit olivat todella sen arvoisia.
Myös Viamonten tila tarjoaa upeat maisemat.
Maipú
Yritimme tehdä netistä varausta seuraavalle päivälle Maipún alueelle Trapichen tilalle. Suoritimme jo maksun, mutta saimme jonkin ajan päästä ilmoituksen, että tila on suljettu. Päätimme kuitenkin yrittää vielä toista tilaa, jonka kanssa kävi samalla tavalla. Alueella Santa Julian tila oli vielä avoinna, joten teimme varauksen heille.
Matka tänne oli lähes sama kuin edellisenä päivänä Kaikenin tilalle, mutta taksi pyysi kalliimpaa hintaa. Saimme kuitenkin neuvoteltua summaa hieman alemmas. Myös paluutaksia saatiin myös odotella hyvä tovi, koska se lähti tulemaan keskustasta. Eikä se lopulta ollut edes virallinen taksi, mutta tila sen meille tilasi.
Itse tila oli hyvä vaihtoehto ja kierros tarjosi jälleen uutta. Tällä kertaa tutustuttiin tarkemmin tuotantopuoleen. Tastingin osalta ei tarjottu kuin tietyt viinit, valinnanvaraa ei ollut. Lisäksi maistelu tehtiin sisällä isossa huoneessa. Kierroksena kuitenkin hyvä ja täydentävä lisä edellisen päivän kokemuksiin. Myymälän puoli oli täällä kattava ja visuaalinen.
Bodega Santa Julian tastinghuone.
Mitä kannattaa huomioida?
Useat viinitilat vastaanottavat ilman ajanvarausta, mutta suosituimmille voi olla hyvä tehdä varaus. Opastuksia tehdään sekä englanniksi että espanjaksi. Polkupyörät kannattaa varata jo esim. viikkoa etukäteen, niille on kysyntää.
Päivään ei mahdu kovin montaa viinitilaa. Toisaalta, mikäli saa mahdutettua 5-6kpl, ja ottaa jokaisessa tastingin, voi fillaroinnista tulla haastavampaa päivän päätteeksi 😉 Itselle riitti kaksi eri tastingia samalle päivälle.
Taksien saaminen pidemmille matkoille voi olla haastavaa, kaikki eivät suostu viemään kovin kauas. Uber peruutti myös kahdesti kyydin. Viinitiloille on mahdollista tilata myös erillisiä kuljetukset sisältäviä paketteja.
Mendoza on muutakin kuin viinitiloja, täältä löytyy vaikka mitä kivaa. Kannattaakin miettiä, montako päivää alueella haluaa oikeasti viettää. Lisää Mendozaa seuraavassa postauksessa 🙂
Hintatietoja:
Lennot: Norwegian, 107e (sis. +5e käsimatkatavaran), lennot varattiin n. 1kk ennen matkaa.
Majoitus: Airbnb, iso talo kuudella makuuhuoneella 471e/4yötä (yhteensä kuudelta henkilöltä). Osoite Olascoaga 857.
Polkupyörät: Baccus Biking, 10USD. Firmalta saa valita millaisen paketin ostaa. Valitsimme self-guided tourin, joka sisälsi polkupyörän päivän ajaksi sekä vakuutukset yms, mutta ei yhtään käyntiä viinitiloille.
Wine tasting+kierros: Winery bookingin kautta ennakkoon varattuna Bodega Kaiken 450ARS/hlö (valuuttakurssi heittelee, mutta eurohinta alle 10e, tällä hetkellä n. 6e).
Siinäpä se otsikossa kiteytettynä. Upea 4kk oleskelu Etelä-Amerikassa jäi kesken. Paljon ennätin nähdä, oikeastaan Chile jäi enää visiiteeraamatta suunnitelluista kohteista. Harmittaa, olin jo tunnin lennon päässä siitä ja lennotkin oli varattu. Viikko lisäaikaa koronan osalta olisi riittänyt tuon matkan toteuttamiseen.
Päivityksiä reissuilta on vielä tulossa, eiköhän tässä karanteeniaikana ole niitä aikaa kirjotella. Uruguayn Colonia del Sacramento ja Argentiinan Mendoza siis ainakin tulossa vielä luettavaksi. Blogi säilyy toki, mutta maailman tilanteen huomioiden voi mennä hetki, ennen kuin matkapäivityksiä pystyy tekemään 😦
Mendozan reissu ennätettiin vielä juuri ja juuri tekemään, eikä siellä vielä ollut stressiä paluusta Suomeen. Vasta paluupäivänä, 1,5vkoa sitten, alkoi meille pukata viestiä Suomesta ja rajojen sulkemisesta ja alettiin tahoillamme pohtia paluuta. Itselle se ei ollut ollut edes vaihtoehto. Mutta 2,5h puhelun jälkeen (Suomeen), päädyin ostamaan paluulipun torstain lennolle. Syinä olivat mahdollinen ulkonaliikkumiskielto Argentiinassa (tämä ei ollut ollut vielä ilmoilla), jolloin olisin asuntoni vanki. Lisäksi etätöiden epävarmuus, mikäli en pääsisi Suomeen useampaan kuukauteen. Mietin myös levottomuuksien mahdollisuutta, jos tauti pääsisi leviämään Argentiinassa. Korona tuli Argentiinaan Euroopasta, joten suhtautuminen eurooppalaisiin muuttui ihailusta peloksi ja karsastukseksi. Pari suomalaisporukasta joutui kauneushoitolassa vakuuttamaan, että olivat olleet Argentiinassa jo tammikuusta lähtien, jotta heidät uskallettiin ottaa vastaan. Luin myös, ettei asunnon vuokrauskaan ollut enää helppoa ulkomaalaiselle. Mahdollisessa tartuntatapauksessa, tai vähien elintarvikkeiden jaossa, ulkomaalainen tuskin olisi etusijalla. Nämä kaikki olivat toki kauhuskenaarioita. Reissu olisi voinut mennä hyvin ja lentoja olisi voinut olla saatavilla hyvin huhtikuun lopussa, kun olisi ollut tarkoitus palata.
Kuitenkin, lentoja ei ollut enää helppo saada. Ostin liput samalle lennolle kolmen muun suomalaisen kanssa. He olivat katsoneet useampaa lentoa, mutta niitä ei ollut saanut enää ostettua. Lennot saatiin Qatar Airwaysilta, joka lensi Saõ Paulon ja Dohan kautta Helsinkiin. Lennot sai torstaille. Jännitettiin, ehtiikö vielä tapahtua muutoksia ennen tätä, vai lennetäänkö lennot. Pelättiin myös mahdollisuutta jäädä jumiin Dohaan, mikä olisi ollut aika über-paska juttu!
Argentiina reagoi nopeasti ja hyvin koronaan. Ravintolat alkoivat nopeasti antaa alennuksia take awaysta, tai tarjoamaan ainoastaan take awayta. Osa ravintoloista oli auki, mutta sisään sai tulla vain, jos oli ollut 14vrk karanteenissa mahdollisen ulkomaan matkan jälkeen. Ensimmäisenä tarjottiin käsidesiä.
Ihmiset määrättiin etätöihin, yliopisto päätti olla suljettuna 14vrk, jonka jälkeen laajensi sulkuaikaa vielä esim. meidän vaihdon koko aikajaksolle. Ulkomailta tulleita pyydettiin tätä ennen jo jäämään omaehtoiseen 14vrk karanteeniin. Useat kaupat ja apteekit sallivat vain 5-20 henkilön asioivan kerrallaan. Kansallispuistot (mm. Iguazu ja Perito Moreno) suljettiin. Mendoza sulki lähes heti paluumme jälkeen koko maakunnan, sisään eivät päässeet enää edes argentiinalaiset. 45min lentomme lähdön jälkeen, Argentiinassa astui voimaan ulkonaliikkumiskielto sakon uhalla.
Paljon siis ehdin nähdä tuurilla, koko ajan oli taistelua aikaa vastaan. Joskaan en tätä tiennyt. Chile harmittaa paljon. Mutta pitää olla onnellinen siitä, että kaiken muun suunnitellun ennätin nähdä. Ja siitä, etten ole jumissa Lähi-Idässä. Aika näyttää, mikä tarkoitus näillä tapahtumilla oli.
Hintatietoihin voin tässä postauksessa iskeä kalleimman lentoni ikinä: Buenos Aires – Helsinki (välilaskut siis Brassien Saõ Paulossa ja Qatarin Dohassa) 780e. Hyvät lennot, hyvät koneet ja upeat kaupunkinäkymät öiseen Dohaan laskeutuessa. Ja lento oli halvin tarjolla ollut lento, muut olivat n.1200-1300e, Latamin joku lento 4500e. Mutta onhan tuo nyt kallis lippu, huhhuh!
Muutama lisäpostaus tässä parin viikon sisään tulossa vielä reissuilta, sitten blogi hiljenee, kunnes lentoliikennettä aletaan taas availemaan. I´ll be back!
Ennätin palata Perito Morenolta päiväksi kouluun, jonka jälkeen otin uuden lennon, tällä kertaa pohjoiseen. Vajaan kahden tunnin päästä olin Puerto Iguazussa, kosteassa ja kuumassa. Jotenkin hassua ajatella, että etelässä oli viileää ja pohjoisessa on tropiikki. Kaikki on niin väärinpäin Suomeen nähden 🙃
Lento meni koko matkan niin matalalla, että näki maisemia. Ja laskeutuminen – aahh, miten pitkään vehreää metsää! Varmaan puolet Etelä-Amerikan reissukuvista on kuvattu lentokoneesta. Mutta sieltä käsin on ollut myös mahtavia näkymiä.
Vihreetä on, paaaljon!
Olin tällä reissulla itsekseni ja päädyin toistamiseen peräkkäin ottamaan Airbnb -majoittajan tarjoaman taksikyydin. Höpöteltiin kuljettajan kanssa espanjaksi niitä näitä. Vielä on vähän hankalaa, mutta sujuu paremmin. Mukavaa kuitenkin, kun lähes olematonta espanjankielen taitoa taas kehuttiin. Ilmeisesti sitä ei näillä leveyksillä turdeilta niin odoteta. Ainakaan valkoisista valkoisimmilta sinisilmiltä.
Kämppä oli öhh.. aika iso yhdelle. Ei se mitään. Hyvin mahduin levittäytymään.
Ensimmäisenä aamuna kävelin seitsemän jäljestä bussiasemalle ja ostin meno-paluun Argentiinan puolen putouksille. Hyppäsin 7.20 bussiin. Näköjään sitä aiempaan ei edes kannata hypätä, koska bussimatka kesti n.40 minuuttia, ostin lipun putouksille ja jouduin ihmismassan taa. Ihmettelin kuinka hitaasti jono liikkui (ei lainkaan), mutta sitten ymmärsin, että portit olivatkin vielä suljettuna. Puisto avaa ovensa klo 8. Hienoa taustatyötä tuli taas tehtyä..onneksi ei tarvinnut odottaa kuin pari minuuttia.
Ovien auetessa osa porukasta lähti juoksemaan junalle. Otin myös rivakamman askelluksen alle ja pääsin ensimmäiseen junaan. Puiston sisällä kulkee siis juna, joka pysähtyy kahdella asemalla, Cataratas (vesiputoukset) ja Garganta del Diablo (paholaisen kurkku) . Taktikoin ja menin ensiksi suoraan päättärille Garganta del Diablolle. Asemalta pääsi suoraan kävelyväylälle, joka kulki veden päällä. Ennen putousta näkyi jo melkoinen vesiussakka. Ja katselualueelle päästessä ussakka kasteli kaiken, mutta mitkä näkymät!
Kävelyä vetten päällä ja Paholaisen kurkun ussakka.Sieltä rauhallisista vesistä alkaa pikkuhiljaa vesimassa putoilla.Ja OMG! Se pauhu, sateenkaaret ja veden määrä! Kuva iltapäivän käynniltä, kun vesiussakka ei enää kastellut kaikkea.Näkymä toiseen suuntaan, Paholaisen kurkku jää oikealle, pois kuvasta.
Paluumatkalla jäin seuraavalla asemalla (Cataratas) pois ja valikoin ensimmäiseksi reitiksi ylemmän kävelyreitin. Sain kulkea alkumatkan ihan itsekseni. Ylempi reitti kulkee vesiputousten yläpuolella.
Seuraavaksi jatkoin alemmalle reitille, mistä näkee paremmin putouksia. Lopuksi päätin vielä palata kuitenkin uudelleen junalla Garganta del Diabloon, vaikka mietin, joudunko siihen aikaan päivästä odottamaan paluujunaa kauankin ryysiksen vuoksi. Kyselin lipunmyyjältä (käytössä on liput, vaikka juna on ilmainen), onkohan kohteessa enemmän vai vähemmän väkeä kuin aamulla. Hänen mukaansa vähemmän. No, olen eri mieltä 😀 Ja onneksi en tiennyt tätä etukäteen, koska muuten en ehkä olisi mennyt.
Ei muuallakaan ollut hassumpia näkymiä.
Vaikka väkeä oli enemmän, vesiussakka oli vähentynyt (tai ehkä ennemmin tuuli vähemmän/eri suunnasta?), eikä siellä enää kastunut. Epäilin tätä jo kun näin vastaantulevien ihmisten olevan kuivia. Ihastelin vielä jonkin aikaa tätä omasta mielestäni mahtavinta näkymää ja lähdin jonottamaan junaa. Jota ei tarvinnutkaan jonottaa. Sain lipun heti. Sattumoisin tämä juna meni vieläpä suoraan Centralille, eli puiston alkuun. Ja mitä vielä, bussi oli paikalla ja sinne mahtui helposti kaikki halukkaat ja se palasi vajaana Puerto Iguazuun. Ehkä täällä on totuttu paremmin ryysikseen ja järjestelyt siksi toimivat.
Illalla kävin tsekkaamassa Hito Tres Fronterasilla näkymän, jossa joet risteävät ja kolme maata (Argentiina, Brasilia, Paraguay) kohtaavat.
Vasemmalla Paraguay, oikealla Brasilia ja alhaalla Argentiina.
Puerto Iguazussa monet kaupat ja ravintolat ovat avoinna vain tiettyyn aikaan päivästä, tai sulkevat välissä ovet kokonaan ja avaavat sitten uudelleen. Jos haluaa syödä rauhassa, kannattaa keskusta-alueella syödä sisällä. Tai mennä suosiolla kauemmas ravintoloihin. Keskustan ravintoloiden terasseilla lapset käyvät myymässä esineitä ja pyytämässä ruokaa. Olen osasyyllinen siihen, että näin tulee olemaan jatkossakin, koska annoin muutamalle ruokaa. En oikein tiedä oliko se kuinka suotavaa, mutta Buenos Airesissa paikalliset saattoivat antaa kadunmiehelle syötävää pöydästä, jos joku tuli sitä kyselemään.
Mitä kannattaa huomioida?
Kaikenkaikkiaan Argentiinan puolella näki paljon ja läheltä. Kävelyreittejä oli useita ja väkeä oli välillä enemmän, välillä ei ketään. Kävin tällä puolella helmikuun viimeisenä perjantaina ja menin sisään heti puiston auettua.
Juna kulkee pelkästään kahden aseman väliä, tai ”pitkää matkaa”, kannattaa tarkistaa, jos haluaa palata alkuun, että juna Paholaisen kurkulta menee sinne saakka.
Itse olin liian arka ottamaan veneretkeä, mutta edellisenä viikonloppuna käyneet kaverit olivat tykänneet vesiputouksen alla pyrähtämisestä sekä putousten näkemisestä läheltä. Veneretkelle annetaan lainaan vedenkestävä pussukka, johon saa laitettua tavarat, mutta esim. kertakäyttösadetakkikaan ei ole huono idea ottaa mukaan. Argentiinan puolelle ei tarvitse passia, Brassien puolelle luonnollisesti tarvitsee.
Minulla meni kierrokseen bussimatkoineen n. 7,5h. Joillain menee viisi, joillain kahdeksan. Jälleen ihan kiinni siitä, mitä haluaa nähdä ja haluaako esim. ottaa paatin putousten alle, syödä puiston ravintoloissa jne.
Hintatietoja
Lennot: Buenos Aires – Puerto Iguazu 208e. Varasin liput vasta noin viikko ennen lähtöä, mikä nosti hintaa. Myös tälle ajankohdalle olisi saanut halvempia lentoja, mutta en valitsin turvallisemmat lentoyhtiöt ja itseäni lähemmän lentokentän (Aeroparque Jorge Newbery). Lentoja sai kuukauden päähän halpalentoyhtiöillä noin sadalla eurolla.
Taksi kentältä: 800 pesoa. Hinta sovittiin etukäteen Airbnb hostin kanssa. Ilmeisesti muutoin kentältä tulo n.950-1000 pesoa.
Bussi putouksille: Argentiinan puolelle meno-paluu 400 pesoa. Ostin aamulla suoraan molemmat suunnat. Minut kentältä tuonut taksikuski tarjosi taksikuljetusta meno-paluuna hintaan 1300 pesoa.
Sisäänpääsy putouksille: 800 pesoa. Tässä ei auttanut opiskelijuus.
Tren del Fin del Mundon (Ushuaia) jälkeen käytiin syömässä ja alettiin tehdä siirtymää El Calafateen. Tänne oli varattu aikaa su-ti, eli ainoa mahdollinen päivä Perito Morenon jäätikölle oli maanantaina. Kaikki ennusteet näyttivät sadetta. Lupausten mukaan sitä oli viisi tippaa, jonka jälkeen rauhoittuisi kolmeen tippaan.
Sunnuntaina laskeuduttaessa sateesta ei ollut vielä tietoakaan. Maisemat olivat taas hienoja, joskin hyvin erilaisia. Vähän aavikkomaista, mutta vuoria ja järvi. Tuuli aivan valtavasti. Oltiin tartuttu Airbnb -majoittajan tarjoukseen valmiista kyydistä. Ensimmäistä kertaa minua oltiin kentällä vastassa kyltin kanssa. Olipa helppoa! Kenttä ei tosin ole iso, joten kovin vaikeaa taksin saaminenkaan ei olisi ollut. Kämppä oli siisti, mutta mietin karua hiekkatietä körötellessä, mihin korpeen ollaan menossa. Käytännössä se ei ollut kuin 10 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Kämpän valinta oli tehty sen mukaan, että se oli lähellä bussiasemaa. Ja näin olikin. Mutta ei sitten lopulta otettu bussia mihinkään, että siinä se hyöty sitten 😀
Laskeutumista El Calafateen.
Oltiin melko väsyjä, käytiin keskustassa syömässä ja paluumatkalla kaupassa. Seuraavaa aamua varten käytiin kyselemässä busseja Perito Morenolle. Päädyttiin kuitenkin majoittajan tarjoukseen kyydistä, koska keliennuste oli todella huono. Mietittiin, että jos kastutaan heti alussa, jäädytään ennen bussin paluulähtöä. Kyyti oli taas niin helppo! Meidät haettiin kämpiltä ja käytettiin hakemassa rahaa. Huono puoli oli, että kyyti maksoi enemmän ja koska oli pyhä, en saanut enää käteistä ulos Western Unionilta (tätähän yritin jo edellisenä päivänä Ushuaiassa). No, automaatista sai, mutta se maksoi 635 pesoa extraa, enkä ole tohtinut katsoa, mitä muita veloituksia meni 😀 Käteistä oli saatava ja sitä sain. Elämä taas helpotti.
El Calafatesta on noin 70km Perito Morenolle. Välissä pysähdeltiin ottamaan valokuvia ja loppumatka oli mutkikasta ja hitaampaa. Meillä meni varmaan reilu tunti päästä perille. Kun matkaa oli vielä jonkin verran jäljellä, näkyi jäätikkö jo. Vahingossa päästin hämmästyksen äänen, oli se kaunis! Kaiken lisäksi sillä hetkellä näkyi sateenkaari, jonka toinen pää laskeutui juurikin jäätikön ylle. Wau!
Aarre sateenkaaren päässä!
Ja entäs, kun päästiin perille? Sateesta ei ollut tietoakaan ja jäätikkö oli aivan mieletön! Odotettiin hienoa, mutta näkymä ylitti odotukset. Niin sitä suomalainenkin vaan innostuu jäästä.
Hostimme epäili, että tuulen vuoksi tuskin tulisi edes satamaan. Ja oikeassa oli. Saatiin koko nelisen tuntia nauttia maisemista kastumatta ja pääosa vielä auringonpaisteessa. Ainoastaan tuuli oli todella kova.
Aika alkuvaiheessa jäätiin odottelemaan, josko jäätiköstä irtoaisi isompi lohkare. Ehkä noin puolen tunnin jälkeen näin kävi. Ja isoja lohkareita nähtiin murtuvan tämän jälkeen vielä kolme matkan eri vaiheissa.
Perito Moreno on maailman ainoa kasvava jäätikkö.
Mitä kannattaa huomioida?
Jokainen varmaan haluaa vierailla jäätiköllä parhaalla mahdollisella kelillä. Tällöin El Calafateen kannattaa varata muutama päivä aikaa, jotta voi valita päivän parhaimman sääennusteen mukaan. Säätilaa kannattanee kuitenkin kysellä ensisijaisesti paikallisilta, koska me taidettiin tarkistaa 4 eri sääsivustoa ja ne kaikki olivat väärässä. Joskin meidän eduksi. Sään epävarmuuden vuoksi kannattaa varata mukaan vähän kaikkea, ainakin jotain sateen- ja tuulenkestävää.
Meitä hämäsi suunnattomasti kävelyreittien aika-arviot. Paluumatkan aika-arvio oli kartalla 90min, mutta meillä meni matkan taittamiseen ehkä puolisen tuntia. Vaikka pysähdeltiin vielä ottamaan kuvia. Jos otat bussin, tämä on hyvä huomioida. Lisäksi 1.5h kävelyaika-arvio saattaa aiheuttaa sen, ettei koe jaksavansa lähteä jollekin kierrokselle. Todellisuudessa matkaan ei kuitenkaan menisi näin kauaa.
Aikaa täällä saa kulumaan haluamansa verran. Hostimme arveli, että meillä menee n. 3.5h kahvilakäynnin kera. Ja meillä meni noin nelisen tuntia. Ensimmäinen 30min odoteltiin rauhassa jäälohkareen irtoamista. Jäätikön voi nähdä myös huomattavasti lyhyemmässä ajassa, jos niin haluaa. Tulee vain mennä ylemmälle katselualueelle, johon menee alemmalta alueelta busseja vähän väliä. Tämän jälkeen laskeutuu kävelysiltoja pitkin hieman alemmas ja jäätikkönäkymä avautuu nenän eteen.
Paikan päältä löytyy pari kahvilaa ja isot wc-tilat.
Kun varaat matkaa, kannattaa varmistaa, ettei varaile mitään Perito Morenon kaupunkiin, joka on ihan eri paikassa kuin El Calafate ja Perito Morenon jäätikkö.
Lentoaika El Calafate – Buenos Aires n. 3h.
Hintatietoja
Majoitus: Airbnb 70e/2 yötä/2hlöä. Cauquen departamento para dos personas.
Meno-paluu Perito Morenolle: Bussi 1200 pesoa/hlö -> matkan hinta ja aika riippuen yrityksestä. Itse otimme majoittaja Marisan tarjoaman taksikyydin (hän ja hänen miehensä kuskasivat), joka maksoi 4000 pesoa kahdelta hengeltä.
SisäänpääsyPeritoMorenolle: 800 pesoa. Itse maksoimme 80 pesoa, koska meillä oli UADE:n yliopiston todistus, että olemme opiskelijoita siellä (Argentiinassa). Opiskelijatodistuksessa oli passin numero, joten passin tuli olla myös mukana.
24.-25.2. (ma-ti) olivat kansallisia vapaapäiviä (carnival), joten saatiin nauttia pidemmästä viikonlopusta. Tälle pätkälle suunniteltiin pidempää reissua vaativa matkakohde. Lennettiin torstaina Ushuaiaan, josta sunnuntaina El Calafateen ja palattiin tiistaina Buenos Airesiin.
Ensimmäistä kertaa olin välilaskullisella lennolla, missä välilaskulla jäätiin koneeseen odottamaan, että osa (tässä tapauksessa lähes kaikki) matkustajat poistuivat ja tilalle otettiin uusia. Välilasku oli Trelewissä, mihin laskeutuessa näki vain rupista, kuivaa maastoa ja kilometritolkulla suoraa tietä. Kenttä oli minimaalinen. Mutta ajoi asiansa. Välilasku oli melko lyhyt ja päästiin pian lentämään loppumatka Ushuaiaan.
Trelewin minikenttä keskellä ei-mitään.
Ushuaia mainostaa itseään maailman eteläisimpänä kaupunkina. Chilellä on vielä Beagle Canalin eteläpuolella Puerto Williams, joka on hiljattain muuntautunut kaupungiksi. Joten vaikka Fin del Mundo -mainonta on Ushuaiassa vahvaa, ihan eteläisimmäksi cityksi se ei enää yllä.
Ushuaia sijaitsee Tierra del Fuegon (Tulimaa) provinssissa, joka on Argentiinan (ja maailman) eteläisintä kärkeä. Olin innoissani tästä kaupungista ja laskeutuessa wau -efekti vain korostui. Ei ollut pilviä ja lento laskeutui vuoriston yli Beagle -kanaalin ylle, jota mukaillen laskeuduttiin kentälle. Mahtavia näköaloja!
Laskeutumisnäkymät juuri ennen Ushuaiaa. Vuoristojen välissä näkyy Beagle -kanava.
Illan aikana pyörittiin keskustassa ja kyseltiin kanaalilla toteutettavista risteilyistä sekä maailmanlopunjunasta, Tren del fin del Mundosta. Seuraavalle päivälle ei saanut enää lippuja junaan, koska satamaan oli rantautumassa jättiläisristeilijä. Rannassa oli useita pikku mökkejä, jotka olivat jokainen oma myyntikojunsa risteilyille. Päädyttiin ottamaan neljän tunnin risteily, joka sisälsi majakan, pingviinien ja merileijonien ihastelua. Ainoastaan Pira Tours on saanut sopimuksen pinviinisaarelle rantautumisesta, joten muilla firmoilla pinkkuja pääsee ihastelemaan vain laivan kannelta. Koska Pira Toursin rantautuvalle paatille ei ollut enää tilaa, käytiin ottamassa edullisempi ja lyhyempi risteily. Pinkut näki onneksi hyvin myös laivan kannelta.
Turisti-infon mukaan junalippuja ei tarvinnut varata lauantaille etukäteen, koska sinä päivänä satamaan ei ole saapumassa isoa risteilijää. Lippuja ei kuitenkaan enää illasta saanut ostettua seuraavalle päivälle, joten ostettiin liput sunnuntain aamulähdölle, että ehditään käydä siellä vielä ennen lentoa.
Risteily Beagle -kanaalilla
Otettiin klo 16 lähdön paatti, koska aiempi lähtö oli ennätetty myydä loppuun. Majakalle tuntui olevan pitkä matka, mutta käytännössä paatti ilmeisesti otti alkumatkan vain hissukseen. Välillä tuli kuulutuksia, mitä matkan varrella näkyy, kuten Chilen Puerto Williams. Paatilla oli baari ja vessat, kannelle sai halutessaan mennä ja kansitilaa oli laivan joka reunustalla.
Beagle -kanaalin risteilyltä. Majakkaa ihasteltiin hetki paatista käsin. Muutama merijellona köllötteli kallioilla.Ja sitten ne pinkut! Ooooh!
Citypäivä
Lauantai pyörittiin kaupungilla. Tänä päivänä oli ainoa kunnon ukkossadepäivä (vasta illasta tosin) ja Western Unionin rahannostopistettä metsästäessä kengät sai kastumaan aika huolella. Western Union petti, koska yksi avoinna ollut liike kertoi, että käsittelee ko firman asioita vain klo 14 saakka ja toinen kertoi, ettei ollut rahaa. Eipä voinut mitään.
Ushuaian kaupunki on komealla paikalla.
Paineltiin sitten Ice Bariin märillä kengillä. Täällä meidät vastaanottanut mies kertoi Emilialle, että ukkonen on Ushuaiassa todella harvinaista. Koettiin sitten ilmeisesti jotain hyvin harvinaista. Ilmankos ihmiset kiljuivat kadulla.
Ice Barin sisäänpääsymaksu oli 650 pesoa ja tällä hinnalla sai juoda 30 minuutin ajan niin paljon kuin ehtii. Tällä hetkellä baarissa oli ennen meitä yksi pariskunta, joka teki lähes läpsystä vaihdon meidän perässä saapuneen pariskunnan kanssa. Baarimikkoja oli yksi, joten ruuhkaa ei ollut. Ei tarjettu olla baarissa ihan puoltatuntia, kun märät kengät alkoivat olla vähän liikaa niissä miinusasteissa. Jatkettiin lämpöisemmille seuduille.
Herra siinä väsää meille drinksua.Ice Bar ja coolit viitat.
Hintataso on jossain määrin kalliimpi Tierra del Fuegossa. Ostin koko Argentiinan reissun ensimmäiset postikortit täältä. 2kpl. Ja näihin postimerkit. Olin aika järkyttynyt hinnasta; pelkästään merkit maksoivat noin neljä euroa per kortti! 😀 Siihen jäi postikorttien shoppailu, näillä kahdella kortilla mentiin.
Maailmanlopunjuna
Sunnuntaina mentiin sovitusti rantaan odottamaan minibussikuljetusta Tren del Fin del Mundolle. Junavaunuista voi ostovaiheessa valita mieleisensä, itse otettiin halvimmat liput. Hieman oli ahdasta ja ahdistavaa, mutta koska ei jääty patikoimaan Tierra del Fuegon kansallispuistoon, saatiin palata hyvin vajaalla junalla takaisin. Menomatkalla juna mateli hissukseen ja pysähdyttiin vesiputouksella vartiksi. Matkan aikana kuulokkeista sai kuulla tarinoita vangeista ja niiden touhuista alueella (koko Ushuaia oli alunperin alue vangeille, jotka myös rakensivat kaupunkia). Paluumatkalla kertomukset liittyivät enemmän alueen luontoon ja eläimiin. Menomatkaan kului noin tunti, paluu tehtiin pysähtymättä ja muutoinkin vauhdikkaammin. En tiedä onko tilanne aina sama, mutta meillä juna odotti paluumatkaa puolisen tuntia ja myös muista junista ihmiset tulivat meidän junaan. Saattaa siis olla, että vaikka ostaa kalliimman lipun, paluu on halvimmalla junalla. Toki tässä oli paluumatkalla jo väljää.
Maisemia asemalla. Oikealla kalliimman lipun ostaneiden vaunu, jossa 2h pöydät.Meillä oli vasemmalla näkyvä vaunu, jossa oli 3+3 penkkiä vastakkain olevat loosit.Näkymiä matkalta.
Milloin mennä ja kuinka paljon varata aikaa?
Meillä matkustusajankohta Ushuaiaan oli 20.-23.2. Ma-ti 24.-25.2. ovat paikallisia pyhiä, joten kannattaa tarkistaa, mihin ne minäkin vuonna osuvat, ettei maksa turhaan liikaa esim. lentolipuista.
Ushuaiassa meillä oli aikaa torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Tämä aika oli riittävästi meille, mutta ei tehty monia asioita, mitä siellä voisi tehdä. Esimerkiksi Tierra del Fuegon kansallispuistoon saa kulumaan yhden päivän, mutta muutamasta syystä (mm. sää) emme itse talsineet puistossa askeltakaan. Juna kannattaa varata ennakkoon, jos sen haluaa kokea. Muutoin puistoon pääsee kyllä päivänä kuin päivänä. Mutta. Ushuaiassa tulee varautua sateisiin. Jos haluaa rauhassa varata aikaa, että saa sään puolesta hyvän päivän vaelteluun, sekin kannattaa huomioida. Emme vaeltaneet myöskään ympäröiville vuorille. Otimme rauhassa, oli risteily, maailmanlopunjuna ja välipäivä.
Jos haluaa nähdä pingviinejä, silloin tänne tulee matkustaa Argentiinan kesäaikaan. Talvella kuulemma pinkutkaan eivät tarkene asustella alueella.
Buenos Airesista lentää Ushuaiaan suoralla lennolla noin 3,5 tuntia. Lukemani perusteella suosittelisin Aerolineas Argentinasia tai Latamia. Molemmilla olen myös lentänyt täällä ja ovat olleet hyviä lentoja ja yhtiöitä.
Hintatietoja
Lennot: Buenos Aires-Ushuaia-El Calafate-Buenos Aires yhteensä 497e/hlö
Majoitus: Bookingin kautta Z & Y Apartments, 148e/3 yötä. Asuntoa en välttämättä suosittele, siellä tuoksui hyvin voimakkaasti jokin hajuste tai pesuaine. Lattiaan tuntui sukat tarttuvan ihan kuin se olisi pesty esim. runsaalla pesuaineella. Silti sukat mustuivat aika äkkiä. Omistaja oli kuitenkin hyvin ystävällinen ja kommunikointi oli helppoa. Koska kaupungista ei ainakaan äkkiseltään löytynyt korkeammalla olevaa näköalabaaria, olisin valinnut asunnoksi jonkun, josta on suoraan näkymä vuorille tai kanaalille päin. Saapahan jostain ihastella maisemaa.
Tren del Fin del Mundo: 2100 pesoa (n. 24e, halvin luokka) + kansallispuiston sisäänpääsymaksu 800 pesoa (n.9e,) tai 80 pesoa (0,91e) paikalliselta opiskelijalta. Sisäänpääsymaksu tulee maksaa, vaikka palaisi suoraan junalla takaisin. Saatiin itse lippu hintaan 80pesoa, koska opiskelemme Buenos Airesissa, hieman epäilen, ettei alennusta saa muissa maissa opiskelemalla. Huom! Junassa ei ole vessaa, eikä siellä voi liikkua. Halvimmissa lipuissa istutaan melko ahtaassa tilassa viiden muun henkilön kanssa, 3+3 vastakkain.
Risteily: Yritys oli Canoero Catamaranes. Majakka, merileijonat ja pingviinit, 4000pesoa (n.45e). Saatiin 10% alennus, joten hieman halvempi.
Koska peson hinta suhteessa euroon elää koko ajan, ovat eurohinnat hyvin suuntaa antavia. Hinta euroissa on myös eri, riippuen maksaako käteisellä vai kortilla.
Viikonloppuna tuli kuukausi täyteen Buenos Airesissa. Toistaiseksi maasta ei ole tullut nähtyä juurikaan muita alueita, jotta voisi vielä verrata BA:n erilaisuutta muuhun maahan. Tästä kaupungista kuitenkin pidän, huomattavasti enemmän kuin mitä ennakkoon ajattelin. Tässä vaiheessa voisin ynnätä Buenos Airesista muodostunutta mielikuvaa.
1. Vihreys
Kaupunki on vihreä. Tästä olen maininnut aiemminkin. Googlen kuvahaulla Buenos Aires ei näytä yhtään siltä, miltä se näyttää paikan päällä. City on toki valtava, sen huomaa laskeutuessa. Taloja, taloja, taloja. Mutta kaduilla kulkiessa pääasiallinen näkymä on vihreys.
2. Siisteys
Täällä on hämmästyttävän siistiä. Kaduilla ei ole roskia. Aamuisin ihmiset pesevät jakakäytäviä letkuilla ja pesuaineilla. Sen kerran kun näin kadulla vähän roskia, huomasin myös olevani hyvin shadylla alueella, josta halusin pian pois. Toisen kerran näin kotikadulla muutamia tupakantumppeja lauantaiaamuna ennen katujen pesua. Paikallinen kertoi, ettei täällä ole tapana nakkailla roskia maahan.
Putipuhtoisia katuja
3. Shortsit
Luin Lonely Planetin opuksesta, etteivät paikalliset käytä shortseja, vaan niitä käyttävät ainoastaan turistit. Kilin kellit. Täällä on kesä ja kuuma, paikalliset todellakin käyttävät shortseja.
4. Hoitsuvaatteet katukuvassa
Hoitohenkilökunta kulkee kaduilla ja metroissa valmiiksi sairaalavaatteissa.
5. Sataako täällä?
Ei pilven hattaraakaan, mutta niskaan roiskuu vettä? Parvekkeilta tipahtelee vettä niskaan joka päivä ja useamman kerran. Osa lienee peräisin ilmastointilaitteista, osa kasveista ja osa parvekkeen pesemisestä. Watch out!
6. Ennalta-arvaamattomat jalankulkijat
Ihmiset kävelevät hitaasti ja kaoottisesti. Tämä on toistaiseksi ainoa asia, mikä täällä on harmittanut (eipä kovin suuri harmitus ole näin pienestä asiasta 😀 ). Odotin miljoonakaupungilta muuta. Perheet kävelevät käsi kädessä kapeilla kaduilla ja taaperon vauhdilla. Ohi ei aina mahdu. Olet viimeisissä rappusissa metron laiturille, etkä ennätä metroon, koska edellä oleva nousee rappusia keskellä, ei reunassa, eikä hänellä ole kiire. Kävelet jonkun perässä ja yhtäkkiä henkilö kääntyykin varoittamatta täysin ympäri ja vaihtaa kulkusuuntaa. Kävelet jalkakäytävän eri reunaa kun vastaantuleva, mutta yhtäkkiä vastaantuleva pölähtääkin omalle kaistallesi. Jotenkin jalankulku täällä on kaoottista.
7. Kesälomakausi
Tammi-helmikuun paikalliset lomailevat. Kaupunki on tyhjempi. Myös kelit hellivät tähän aikaan, joten oikein passeli aika visiteerata Buenos Airesissa.
Tammi-helmikuussa kelit hellii.
8. Peson ailahtelevuus
Valuutan arvo vaihtelee, eikä kaupassa ole välttämättä huomenna sitä, mitä viime viikolla kävit sieltä ostamassa. Jos onkin, niin hinta saattaa olla eri. Tällä hetkellä täällä on todella edullista suomalaiselle.
9. Ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus
Suomen kieltä ei aina tunnisteta, joten kaduilla, rannoilla, metroasemilla ihmiset saattavat alkaa kyselemään, mitä kieltä puhutaan jne. Omassa taloyhtiössä minua on neuvottu pesutuvalla pesuohjelmien käytöstä ja kuntosalilla ilmastointilaitteen käytöstä ilman, että olin kysynyt mitään.
10. Valon määrä
Jostain syystä oletin, että pimeys tulee täällä suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Etelä-Euroopassa, mutta aurinko laskee vasta 20.30 maita. Ja nousee n. 5.30. Oii nammm tätä päivänvalon määrää!
11. Koirista pidetään huolta
Täällä ei ole kulkukoiria, en ainakaan ole vielä törmännyt yhteenkään. Ihmiset tuntuvat pitävän koirista huolta ja kaduilla näkee paljon koiranulkoiluttajia. Maksimimäärä on kuulemma kahdeksan koiraa kerralla, mutta enemmänkin olen nähnyt.
Osa suomalaisista oli varannut tammikuussa bussimatkan Mar del Plataan, mutta innostuttiin tästä kaikki. Ajankohta oli idealtaan hyvä, juuri koulun intensiivijakson päättymisen jälkeen.
Muut ottivat bussiliput (meno-paluu ~60e), Emilian kanssa katseltiin junalippuja. Kun netistä ei löytynyt tälle ajankohdalle lippuja, käytiin yliopiston lähellä Constituciónin juna-asemalla kyselemässä lipuista. Jo luukulla luki, että matkat on myyty loppuun 27.2. saakka. Varmistettiin vielä henkilökunnalta, koska netistä löytyi tietoa kolmesta eri junasta, joille ei kuitenkaan löydetty nettisivustoa. Kävi ilmi, että näitä kolmea junaa (Tren Diario, Tren Talgo ja Marplatense) ei enää kulje, ainoastaan yksi (Trenes Argentinos). Ja matkat on myyty loppuun.
Koska bussimatka Mar del Plataan vie reilut 5h, päädyin ottamaan tunnin lennon lähikentältä. Hinta oli ~100e, eli ei paljoakaan kalliimpi. Käytännössä lento kesti 40-45min. Ihmettelin kentällä, kun missään vaiheessa ei kysytty passia. Paluumatkalla sain erikseen myös tiedon, että saan viedä lähes täyden vesipullon turvatarkastuksen läpi. Liekö siksi, ettei toisella puolella ollut ravintoloita eikä kauppoja.
Useat kotimaan lennot lähtevät lähikentältä, Aeroparque Internacional Jorge Newberylta.
Mar del Platassa meillä oli kaksi eri asuntoa. Meillä oli kolmestaan Airbnb:n kautta asunto, josta oli aivan mieletön näköala merelle. Asunto oli Havanna -rakennuksen 20. kerroksessa. Parveke oli iso, samoin asunto. Valitettavasti se oli myös likaisin asumus, missä olen majoittunut. Mutta muut ominaisuudet paikkasivat puhtauden puutteen, eikä täällä majoituttu kuin kaksi yötä.
Näkymä asunnon parvekkeelta. Nice!
Näköala asunnosta olikin oikeastaan parasta, mitä tällä kaupungilla oli minulle tarjota. Yleensä pidän paikasta kuin paikasta, mutta tämä city ei sytyttänyt. Viikonloppureissu tänne riitti vallan hyvin.
Mar del Plata on argentiinalaisten suosima lomakohde ja tammi-helmikuussa paikalliset kansoittavatkin rannat übertäyteen. Täyteen ammutut rannat olivatkin sinänsä nähtävyys. Meille sattui kelien puolesta huono viikonloppu, joten rannalla oltiin vain hetki. Mutta ei satanut, kuten alunperin ennustettiin. Oli vain kylmä, n. 15-20 astetta. Toisaalta hyvää vaihtelua Buenos Airesin kuumuuteen. Rannalla vieras suomen kieli herätti huomiota ja pian meitä lähestyi kaksi eri porukkaa, joiden kanssa juteltiin englanniksi ja espanjaksi. He tarjosivat meille myös mateta. Onneksi oltiin saatu jo aiemmin yliopistolla käsitys siitä, miten tämä rituaali menee ja osattiin toimia oikein.
Biitseillä oli väkeä ihan tosissaan. Osa vietti siellä pidemmän aikaa päivästä ja heillä oli mukana teltat. Paikallisten kanssa La Perla biitsillä.
Mar del Platassa on useita rantoja, joista voi valita omanlaisensa. Itse käytiin La Perlalla, jossa olisi voinut vuokrata aurinkovarjoja ja -tuoleja. Mutta rantoja on eri tarkoituksiin, kuten Waikiki surffaukseen jne. La Perlan aalloista jäi aikamoinen moskamäärä bikineihin, kuulemma puhtaampiakin biitsejä löytyy. Miramaria suositeltiin, mutta se on lähes 50km päässä oleva kylä. Ei siis ehkä viikonloppumatkailijalle.
Merta on aina kiva nähdä. Paikalliset hengasivat muureilla ja kallioilla mateta nauttien.
Lauantai-iltana puolet meistä lähti Emilian bongaamalle Sebastian Yatran keikalle Helena Beachille. Keikkapaikalle päästessä ajettiin taksilla jonon ohi. Jono oli useita satoja metrejä. Ja saatiin huomata, ettei koko jono edes näkynyt alunperin. Oltiin jonossa noin 19.30 ja keikan oli määrä alkaa klo 20 (ovet aukesivat klo 19). Jono ei alussa liikkunut juurikaan. Loppujen lopuksi, kun se alkoi vetää, alkoi soitto. Selvisi kuitenkin myöhemmin, että kyseessä oli vain sound check. Turvatarkastus oli mieto, saatiin juomiakin sisään. Jostain käsittämättömästä syystä päästiin myös normilipuilla sisään vahingossa lavan vierestä VIP-puolelle. Vähän meidän takana oli aita, jonka takana oli lisää ihmisiä. Liput kuitenkin katsottiin tarkkaan ennen alueelle päästämistä. Nähtiin keikka aika hyvin 😀
Keikka oli loppuunmyynty, huomasin tänään netistä. Yatra esiintyi myös ensimmäistä kertaa Mar del Platassa.
Sebastian YatraSebastian YatraNäkymät Mar del Platasta lähtiessä. Kuvassa pohjoisempia rantoja.Laskeutuminen Buenos Airesiin. Maakunta on käsittämättömän valtava. Kuvassa näkyy käsittääkseni Quilmesin alue (kyllä, Quilmes olutmerkki on täältä)
Hintatietoja
Lennot: Aerolineas Argentinas 108e. Lento kesti noin 45minuuttia. Molempiin suuntiin lähdettiin myöhässä, tähän kannattaa varautua.
Majoitus: Airbnb:n kautta Departamento vista panorámica frente al mar. 110,50e yhteensä kolmelta hengeltä, kahdelta yöltä. Asunto oli tilava ja näkymät upeat. Siellä ei kuitenkaan ole ilmastointia eikä wifiä. Kumpikaan ei tällä reissulla haitannut, koska sää oli viileä ja meillä on paikalliset nettiliittymät. Asunto oli pinnoiltaan likaisin, missä olen koskaan majoittunut, mutta sängyt ja petivaatteet olivat puhtaat.
Matkakärpänen 