Balkanin reissuun sisältyi sen verran ajamista, että päätettiin ottaa lennon jälkeen vain lyhyt ajomatka.

Matkan pääkohde Jajce (Bosnia & Hertsegovina) oli Budapestista sen verran kaukana, että Serbiassa sijaitseva Subotica vaikutti houkuttelevalta pitstopilta lennon + 2.5h ajamisen jälkeen. Kaupunki on kohtuu pieni, noin 145 000 asukasta ja se sijaitsee lähellä Unkarin rajaa.

Alunperin oli tarkoitus yöpyä Suboticassa vain yön yli, mutta onneksi pään sisäinen ääni käski varata majoituksen kahdelle yölle. Subotica oli todella upea ja autenttinen. Ei turistikojuja, ei edes yhden yhtä turistia tullut vastaan. Ja mikä parasta, kohteeseen meni ihan sokkona vain ihmettelemään, mitä sieltä löytyy ja millaista siellä on. Ei mitään ennakkokäsityksiä tai -luuloja.

Ekalle illalle sattui sateinen keli, mutta pakko oli päästä ihastelemaan kohdetta. Ja oikeastaan mesta näyttikin upeammalta iltavalaistuksessa, joka loisti sateenheijastamista kaduista.

Rosoiset sivukujat

Subotica vaikutti mielestäni sekoitukselta uutta, vanhaa ja rosoista. Esimerkiksi osa kaduista oli erittäin hyvässä ajokunnossa ja paikkakunnalla oli meneillään iso siltaremontti, jonka vuoksi piti kiertää puoli kaupunkia päästäkseen keskustaan. Sitten olivat sivukadut, jotka olivat huonokuntoisia ja kävelytiet, jotka olivat siltä ja väliltä. Kävelytiet olivat päällystettyjä, mutta asfaltti oli ruvella ja pahoilla kuopilla. Sitä oli vedetty myös puunjuurien päälle.

Seuraavana päivänä sää hieman selkeni ja tuli vaelleltua lisää.

Ajaminen ja rajanylitykset

Budapestin kentällä on tarjolla erilaisia vuokra-autovaihtoehtoja, niin kuin lentokentillä yleensäkin. Osalla vuokrafirmoista autot ovat kentän vieressä, osalla kauempana. Kauempana sijaitsevat tarjoavat kyyditystä kentältä toimipisteelleen. Me otimme auton Schilleriltä, jonka autot sijaitsivat kentän läheisellä parkkipaikalla, eli kävelymatkan päässä. Auto oli varattu etukäteen muun muassa rajanylitysten varmistamisen vuoksi. Schiller -vuokraamo toimi hyvin ja henkilöstö puhui hyvin englantia.

Lentokentältä ajettiin etelän suuntaan tietä E75. Tiellä oli valtavasti rekkaliikennettä, mutta se soljui hyvin ja joustavasti. Nopeudet olivat Suomea vauhdikkaampia, mutta samanaikaisesti ihmiset antoivat liikenteessä tilaa niin, että esimerkiksi tietyöalueilla kaistojen yhdistyessä molemmilta kaistoilta pääsi sulautumaan vetoketjumaisesti yhdelle kaistalle. ”Minä ensin” -kulttuuri loisti poissaolollaan.

Autokanta oli myös uutta ja kolhutonta. Samoin tiet olivat todella hyväkuntoisia, huomattavasti parempia kuin Suomessa.

Serbian raja tuli vastaan nopeasti ja jopa yllättävästi. Liekö johtui viikonlopusta, että rajanylitys kesti todella kauan. Kaikista rajanylityskaistoista vain yksi oli auki kaikille passeille. Tässä tarvittiin aiemmin mainitsemaani joustavuutta, sillä EU- ja muut maat -passien kaistat joutuivat yhdistymään yhdeksi. Meillä meni vähän vajaa tunti jonottaessa Unkarin puolen rajan ylitystä. Suomen passilla itse passintarkistus kesti vain minuutin verran, jos sitäkään. Seuraavaksi vastassa oli Serbian raja, josta sai oikeastaan lähes ajaa läpi. Leima passiin ja menoksi.

Tietullien osalta meillä oli elektroninen versio Unkaria varten valmiiksi autossa. Serbian puolella emme ajaneet tietulliosuuksilla, mutta Bosnian puolella kyllä. Maksuvälineeksi kävi siellä onneksi myös eurot, sillä emme olleet saaneet Bosnian valuuttaa vielä mistään (Suomessa sitä ei tahdo olla ja Unkarin kentältä sitä unohtui kysyä).

Subotica city

Kaupunki oli pieni ja omaan makuun sopivan rosoinen. Pääkadut olivat hyväkuntoisia ajaa, sivukadut puolestaan kuvauksellisen rosoisia. Yhteistä kieltä ei aina ollut, mutta ihmiset olivat todella ystävällisiä. Kassajonossa päästimme vanhemman herrasmiehen pienine ostoksineen ohitsemme ja hän alkoi yllättäen puhua meille englanniksi ja innostui meistä suomalaisista niin paljon, että halusi käyttää ostoksiimme omaa alennuskorttiaan. Saimme kuulla suomen kielen kuulostavan unkarilta. Sukulaiskielihän se onkin ja vaikkei sanoja ymmärrä, kuulostaa unkarin kielen melodia omaankin korvaan suomelta.

Yllättävää oli, että jokaisessa ravintolassa sai polttaa sisällä ja ihmiset myös todella polttivat. Subotican aikaiset reissuvaatteet päätyivätkin rinkan pohjalle voimakkaan tupakanhajun vuoksi. Kaupungissa oli paljon pieniä pubeja, jotka olivat selkeästi kanta-asiakkaiden käytössä. Aina sisään astuessa sai huomata paikallisten kiinnostuneet katseet meissä. Silti pubeissa oli mukava asioida, tunnelma meitä tunkeilijoita kohtaan ei ollut millään tapaa torjuva.

Vuokraamamme kämppä oli käsittämättömän upea. Ja iso. Vuokraisäntä oli meitä vastassa ja halusi näyttää kaiken yksityiskohtaisesti. Maksu suoritettiin paikan päällä ja kun kysyttiin, haluaisiko hän maksun paikallisena valuuttana vai euroina, hän innostui euroista niin, että silmät alkoivat loistaa. Kova valuutta Serbiassa selkeästi.

Suboticassa olisi helposti voinut olla pidempäänkin, koska siellä integroitui paikallisten sekaan (paitsi niissä paikallispubeissa). Turismi ei näkynyt paikassa millään tapaa, en bongannut edes Subotica -postikortteja kaupoissa. Kaupungissa oli sekä vanhoja ja rosoisia rakennuksia että upeita entisöityjä rakennuksia. Kämppäkin oli niin messevä, että siellä olisi helposti vierähtänyt useampikin päivä. Vähän jo pieni kutina takaraivossa, että tähän cityyn ja kämppään tulen vielä palaamaan useammaksi päiväksi. Asuntoon sisältyi myös autohallipaikka.

Hintatietoa

Lennot:

Budapestiin 240e/hlö. Tässä kohtaa mokasin, koska Finskin hinnoittelu oli juuri muuttunut. Valitsin suoraan varausta tehdessä ruumalaukun mukaan, vaikka olisin voinut ostaa halvimmat liput ja sen jälkeen lisätä lisämaksusta käsimatkatavarat. Toisaalta, marraskuussa Balkan ei välttämättä ole kovinkaan lämmin, joten nyt reissuun sai pakattua riittävästi vaatetta. Suboticaan ei ole Suomesta suoria lentoja.

Majoitus:

Bookingin kautta Aurora. 50e/2 yötä/2 hlöä. Yksityisen henkilön vuokraama suuri asunto, josta löytyi kaikki paitsi viinipullonavaaja 😄 Pesukone, parveke, tilaa, kaikki. Parveke on tien puolelle, mutta rakennus on uusi, eikä melu kantaudu asuntoon lainkaan. Katukaan ei ole mikään valtaväylä. Asunto on puhdas ja sänky tooodella mukava, parempi kuin oma kotona.

Pysäköinti on mahdollista, eikä siitä aiheudu lisäkustannuksia. Mikäli olet liikenteessä isommalla autolla, parkkihalliin voi olla ahdasta ajaa. Ramppi on kohtuu jyrkkämutkainen, mutta siitä mahtuu kyllä. Ruutuun ajaminen sen sijaan saattaa olla haasteellisempaa, riippuen, kuinka täynnä halli ajamishetkellä sattuu olemaan. Turvallinen pysäköinti.

Hintataso yleisesti

Hintataso oli todella edullinen suomalaiselle. Huomattavasti edullisempi kuin viereisissä EU-maissa. Majoitus oli edullinen ja kaupassa ja ravintoloissa hinnat sellaiset, ettei suomalaisen tarvitse miettiä, mitä valitsisi.