Toisella Balkanin matkallamme reitti vei Wien-Graz-Maribor-Bihać. Olimme edenneet jo Wienin lentokentältä Graziin junalla ja parin yön yöpymisen jälkeen oli aika jatkaa matkaa vuokra-autolla Mariboriin.

Graz ja Maribor ovat lähellä Itävallan ja Slovenian rajaa, eikä junamatka kestä kuin tunnin. Vuokra-autoa jouduimme jonkin aikaa odottelemaan, koska koko pikku vuokraamopulju oli suljettu. Työntekijä oli joutunut lähtemään jollekin hajonneen auton keikalle.

Mutta, viimein auto kuitenkin alle ja suunta kohti  Bosniaa. Tai no, ensin Kroatiaan, jonka läpi sinne kuljettava.

Tällä kertaa rajamuodollisuuksissa ei mennyt kauaa, saatiin ajaa käytännössä suoraan boothille ja läpi Bosnian puolelle. Siellä puolella ei pitkään tarvinnut ajella, kun saavuimmekin jo Bihaćiin.

Bihać kaupunkina

Bihać sijaitsee luoteis-Bosniassa lähellä Kroatian rajaa. Viimeaikaisia väestötietoja ei ole, vuonna 2013 siellä on asunut hieman yli 56 000 asukasta.

Sen läpi virtaa Una joki, jonka näkemiseltä on vaikea välttyä. Eikä todella kannatakaan. Turkoosin värinen joki oli itselle ainakin kaupungin upein nähtävyys. Sen keskelle osuu pieniä saaria ja joenvartta pääsee kävelemään luonnosta nauttien.

Itse kaupungista ei ole niin paljon kerrottavaa, paitsi että marraskuussa se ei ollut turistoitunut ja kaduilla sai kävellä rauhassa. En sano, ettei kaupungissa olisi nähtävää, emme vain tulleet sinne kaupungin vuoksi. Oma kokemuksemme siitä on siis ainoastaan kaduilla strollailu ja läheiset luontokohteet.

Una kansallispuisto

Tämä oli suurin syy, miksi ylipäänsä matkustimme Bihaćiin! Valtava kansallispuisto vain puolen tunnin ajomatkan päässä Bihaćista. Isoin ongelma tämän suhteen oli päättää, mihin puistossa meidän kannattaisi suunnata.

Tässä asiaa auttoi majoituspaikkamme baari, jossa apartmentin omistaja ja hänen isänsä työskentelivät. Kävimme siellä parilla, kun omistajan ystävät sattuivat tulla käymään. Hekin olivat alkujaan paikallisia, mutta muuttaneet töiden perässä Saksaan.

Heidän mukaansa ehdoton paikka nähdä kansallispuistossa on Vodopad Štrbački buk. Ja kannatti uskoa heitä, putoukset ovat uskomattoman kauniit ympäristöään myöten.

Putoukset näkee myös Kroatian puolelta ja varmasti näkymä on upea sieltäkin, mutta Bosnian puolella tänne on rakennettu kävelysiltoja, joita pitkin pääsee lähemmäs ja osittain myös putousten ylle näköalapaikoille.

Kansallispuistoon pääsee autolla melko helposti. Bihaćista päin tullessa ensimmäisenä oli hämäävä liittymä sinne, kun seurasimme navigaattoria. Tien päässä oli portti ja mökki. Mökistä tuli mies, joka katsoi autoamme (Renault Clio) ja sanoi, ettei tällä autolla ole asiaa portin toiselle puolelle tien huonokuntoisuuden vuoksi. Hän ohjeisti meitä jatkamaan päätielle ja hetken matkaa eteenpäin. Nyt, kun sumua ei ollut, näimmekin isomman liittymän selkeästi.

Tie alkoi asfalttina ja kulki kylän läpi, mutta kutistui kutistumistaan muuttuen kapeaksi hiekkatieksi. Tie oli kuoppainen ja loppupätkä tuntui pitkältä, vaikkei matkana sitä ollutkaan. Tästä huolimatta se oli kaunis jokea ja vuoria myötäilevä reitti.

Autolla pääsi hyvin lähelle putousreitin alkua. Ihan loppupätkä parkkipaikalle oli tien huonoin osuus, siinä yhdistyi jyrkempi ylämäki ja vedenmuovaamat syvät urat. Parkkipaikka on pieni ja sen vieressä laiduntaa lehmiä.

Paluumatkalla tehtiin lennosta pysähdys katsomaan linnaa. Jätettiin auto tien varrelta löytyvälle pienelle parkkipaikalle, koska linnan suuntaan vievä tie lähti jyrkästi ylöspäin. Clio ei ehkä olisi selvinnyt siitä.

Kävelimme ja mietimme, kuinka ylös linnalle saakka pääsee. Jatkoimme matkaa sen ohi ajatellen, että kukkulan takaa varmaan löytyy tie sinne. Menimme pienen asuinalueen läpi, jossa irti oleva koira tuli haukkumaan vähän liiankin lähelle meitä. Talojen jälkeen tultiin siihen tulokseen, ettei sitä kautta voi päästä linnalle. Ei muuta kuin uudelleen haukkuvan koiran talojen ohi takaisin päin. Kieltämättä vähän kuumottava tilanne, vaikken koiria normaalisti pelkääkään.

Näiden jälkeen takanamme kävelevä mies alkoi jutella meille omalla kielellään. Osoitimme ylös linnalle ja hän viittoi meitä menemään vähän taaksepäin ja sieltä ylös.

Palasimme ja huomasimme pienen polun, joka nousi keskeltä nurmikkoa suoraan ylös. Polun varrella oli valopylväitäkin, mutta eipä näitä huomattu tieltä käsin.

Tito’s cave

Titon mökki oli listalla jo edellisvuonna 2023, kun olimme Jajcessa. Se jäi tuolloin käymättä mm. siitä syystä, että sinne olisi tullut ajaa mutkaisia vuoristoteitä.

Bihaćista paikkaan on kuitenkin vain tunnin ajomatka. Ajattelimme ajaa ensin Titolle ja paluumatkalla pysähtyä Unan kansallispuistossa.  Matkustaessa tulee kuitenkin usein muuttujia ja niin tuli nytkin. Ensinnäkin, oli todella sumuista. Niin sumuista, ettemme nähneet edes kansallispuiston liittymän kylttiä ennen kuin olimme sen kohdalla. Sumun vuoksi ajonopeutta oli pakko laskea reilusti. Vastaantulevien autojen valot näkyivät vasta muutamaa metriä ennen kuin ne olivat kohdalla. Alemmas laskeuduttaessa sumu katosi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Toisekseen, n. 2km ennen luolaa, liikenne vuoristotiellä pysähtyi. Se oli pysähdyksissä n. 1.5h. Kävimme välissä muiden mukana katsomassa, mistä oli kyse. Oli tapahtunut paha auto-onnettomuus, josta syytä koko tie oli katkaistu liikenteeltä. Sitä tutkittiin CSI tyyliin laittamalla keltaisia numerokylttejä eri kohtiin tapahtumien järjestyksen mukaan. Toinen auto oli jyrkänteen reunalla kaidetta vasten ja toinen tien toisella puolen vuorta vasten. Toivottavasti kaikki selvisivät hengissä!

Kaikki odottelivat rauhassa, kyselivät vain, mitä on tapahtunut.

Kun pääsimme etenemään, ajoimme suoraan oikean liittymän ohi. Päästiin lopulta kuitenkin oikealle parkkipaikalle.

Titon mökille vie melko pieni polku, joka tulee osata etsiä. Erillisiä opasteita sinne ei ole. Loppuosa polusta on jyrkkää nousua kallionlohkareita pitkin, mutta matka on lyhyt.

Luola on hyvin piilossa (ymmärrettävistä syistä) ja mökki vaatimaton. Sisälle emme päässeet, mutta kurkimme ikkunoista ja tutkimme luolaosuutta.

Paluumatkalla sumu vuoristossa oli vieläkin sakeampaa ja pääsimme majoitukselle vasta hämärän aikaan.

Graz-Maribor:

ÖBB juna 12,80e/hlö, matka-aika 1h.

Vuokra-auto:

Discovercars (Sixt) 179e/5vrk kahdelle kuljettajalle.

Majoitus:

Apartman River Una 280e/4 yötä/2hlö. Iso kahden makuuhuoneen huoneisto, jolla oma valtava terassi Una joen suuntaan. Parkkipaikka sisäpihalla katoksessa omistajan auton vieressä. Host Tarek on helposti tavoitettavissa ja upea tyyppi. Tälle iso suositus!

Una kansallispuisto:

Ei sisäänpääsymaksua. Tavoitettavissa autolla, tänne ei ainakaan marraskuussa mennyt bussikuljetusta ja tien ajoittaisen kapeuden huomioiden tuskin menee muulloinkaan.