24.-25.2. (ma-ti) olivat kansallisia vapaapäiviä (carnival), joten saatiin nauttia pidemmästä viikonlopusta. Tälle pätkälle suunniteltiin pidempää reissua vaativa matkakohde. Lennettiin torstaina Ushuaiaan, josta sunnuntaina El Calafateen ja palattiin tiistaina Buenos Airesiin.

Ensimmäistä kertaa olin välilaskullisella lennolla, missä välilaskulla jäätiin koneeseen odottamaan, että osa (tässä tapauksessa lähes kaikki) matkustajat poistuivat ja tilalle otettiin uusia. Välilasku oli Trelewissä, mihin laskeutuessa näki vain rupista, kuivaa maastoa ja kilometritolkulla suoraa tietä. Kenttä oli minimaalinen. Mutta ajoi asiansa. Välilasku oli melko lyhyt ja päästiin pian lentämään loppumatka Ushuaiaan.

Ushuaia mainostaa itseään maailman eteläisimpänä kaupunkina. Chilellä on vielä Beagle Canalin eteläpuolella Puerto Williams, joka on hiljattain muuntautunut kaupungiksi. Joten vaikka Fin del Mundo -mainonta on Ushuaiassa vahvaa, ihan eteläisimmäksi cityksi se ei enää yllä.

Ushuaia sijaitsee Tierra del Fuegon (Tulimaa) provinssissa, joka on Argentiinan (ja maailman) eteläisintä kärkeä. Olin innoissani tästä kaupungista ja laskeutuessa wau -efekti vain korostui. Ei ollut pilviä ja lento laskeutui vuoriston yli Beagle -kanaalin ylle, jota mukaillen laskeuduttiin kentälle. Mahtavia näköaloja!

Illan aikana pyörittiin keskustassa ja kyseltiin kanaalilla toteutettavista risteilyistä sekä maailmanlopunjunasta, Tren del fin del Mundosta. Seuraavalle päivälle ei saanut enää lippuja junaan, koska satamaan oli rantautumassa jättiläisristeilijä. Rannassa oli useita pikku mökkejä, jotka olivat jokainen oma myyntikojunsa risteilyille. Päädyttiin ottamaan neljän tunnin risteily, joka sisälsi majakan, pingviinien ja merileijonien ihastelua. Ainoastaan Pira Tours on saanut sopimuksen pinviinisaarelle rantautumisesta, joten muilla firmoilla pinkkuja pääsee ihastelemaan vain laivan kannelta. Koska Pira Toursin rantautuvalle paatille ei ollut enää tilaa, käytiin ottamassa edullisempi ja lyhyempi risteily. Pinkut näki onneksi hyvin myös laivan kannelta.

Turisti-infon mukaan junalippuja ei tarvinnut varata lauantaille etukäteen, koska sinä päivänä satamaan ei ole saapumassa isoa risteilijää. Lippuja ei kuitenkaan enää illasta saanut ostettua seuraavalle päivälle, joten ostettiin liput sunnuntain aamulähdölle, että ehditään käydä siellä vielä ennen lentoa.

Risteily Beagle -kanaalilla

Otettiin klo 16 lähdön paatti, koska aiempi lähtö oli ennätetty myydä loppuun. Majakalle tuntui olevan pitkä matka, mutta käytännössä paatti ilmeisesti otti alkumatkan vain hissukseen. Välillä tuli kuulutuksia, mitä matkan varrella näkyy, kuten Chilen Puerto Williams. Paatilla oli baari ja vessat, kannelle sai halutessaan mennä ja kansitilaa oli laivan joka reunustalla.

Citypäivä

Lauantai pyörittiin kaupungilla. Tänä päivänä oli ainoa kunnon ukkossadepäivä (vasta illasta tosin) ja Western Unionin rahannostopistettä metsästäessä kengät sai kastumaan aika huolella. Western Union petti, koska yksi avoinna ollut liike kertoi, että käsittelee ko firman asioita vain klo 14 saakka ja toinen kertoi, ettei ollut rahaa. Eipä voinut mitään.

Paineltiin sitten Ice Bariin märillä kengillä. Täällä meidät vastaanottanut mies kertoi Emilialle, että ukkonen on Ushuaiassa todella harvinaista. Koettiin sitten ilmeisesti jotain hyvin harvinaista. Ilmankos ihmiset kiljuivat kadulla.

Ice Barin sisäänpääsymaksu oli 650 pesoa ja tällä hinnalla sai juoda 30 minuutin ajan niin paljon kuin ehtii. Tällä hetkellä baarissa oli ennen meitä yksi pariskunta, joka teki lähes läpsystä vaihdon meidän perässä saapuneen pariskunnan kanssa. Baarimikkoja oli yksi, joten ruuhkaa ei ollut. Ei tarjettu olla baarissa ihan puoltatuntia, kun märät kengät alkoivat olla vähän liikaa niissä miinusasteissa. Jatkettiin lämpöisemmille seuduille.

Hintataso on jossain määrin kalliimpi Tierra del Fuegossa. Ostin koko Argentiinan reissun ensimmäiset postikortit täältä. 2kpl. Ja näihin postimerkit. Olin aika järkyttynyt hinnasta; pelkästään merkit maksoivat noin neljä euroa per kortti! 😀 Siihen jäi postikorttien shoppailu, näillä kahdella kortilla mentiin.

Maailmanlopunjuna

Sunnuntaina mentiin sovitusti rantaan odottamaan minibussikuljetusta Tren del Fin del Mundolle. Junavaunuista voi ostovaiheessa valita mieleisensä, itse otettiin halvimmat liput. Hieman oli ahdasta ja ahdistavaa, mutta koska ei jääty patikoimaan Tierra del Fuegon kansallispuistoon, saatiin palata hyvin vajaalla junalla takaisin. Menomatkalla juna mateli hissukseen ja pysähdyttiin vesiputouksella vartiksi. Matkan aikana kuulokkeista sai kuulla tarinoita vangeista ja niiden touhuista alueella (koko Ushuaia oli alunperin alue vangeille, jotka myös rakensivat kaupunkia). Paluumatkalla kertomukset liittyivät enemmän alueen luontoon ja eläimiin. Menomatkaan kului noin tunti, paluu tehtiin pysähtymättä ja muutoinkin vauhdikkaammin. En tiedä onko tilanne aina sama, mutta meillä juna odotti paluumatkaa puolisen tuntia ja myös muista junista ihmiset tulivat meidän junaan. Saattaa siis olla, että vaikka ostaa kalliimman lipun, paluu on halvimmalla junalla. Toki tässä oli paluumatkalla jo väljää.

Milloin mennä ja kuinka paljon varata aikaa?

Meillä matkustusajankohta Ushuaiaan oli 20.-23.2. Ma-ti 24.-25.2. ovat paikallisia pyhiä, joten kannattaa tarkistaa, mihin ne minäkin vuonna osuvat, ettei maksa turhaan liikaa esim. lentolipuista.

Ushuaiassa meillä oli aikaa torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Tämä aika oli riittävästi meille, mutta ei tehty monia asioita, mitä siellä voisi tehdä. Esimerkiksi Tierra del Fuegon kansallispuistoon saa kulumaan yhden päivän, mutta muutamasta syystä (mm. sää) emme itse talsineet puistossa askeltakaan. Juna kannattaa varata ennakkoon, jos sen haluaa kokea. Muutoin puistoon pääsee kyllä päivänä kuin päivänä. Mutta. Ushuaiassa tulee varautua sateisiin. Jos haluaa rauhassa varata aikaa, että saa sään puolesta hyvän päivän vaelteluun, sekin kannattaa huomioida. Emme vaeltaneet myöskään ympäröiville vuorille. Otimme rauhassa, oli risteily, maailmanlopunjuna ja välipäivä.

Jos haluaa nähdä pingviinejä, silloin tänne tulee matkustaa Argentiinan kesäaikaan. Talvella kuulemma pinkutkaan eivät tarkene asustella alueella.

Buenos Airesista lentää Ushuaiaan suoralla lennolla noin 3,5 tuntia. Lukemani perusteella suosittelisin Aerolineas Argentinasia tai Latamia. Molemmilla olen myös lentänyt täällä ja ovat olleet hyviä lentoja ja yhtiöitä.

Hintatietoja

Lennot: Buenos Aires-Ushuaia-El Calafate-Buenos Aires yhteensä 497e/hlö

Majoitus: Bookingin kautta Z & Y Apartments, 148e/3 yötä. Asuntoa en välttämättä suosittele, siellä tuoksui hyvin voimakkaasti jokin hajuste tai pesuaine. Lattiaan tuntui sukat tarttuvan ihan kuin se olisi pesty esim. runsaalla pesuaineella. Silti sukat mustuivat aika äkkiä. Omistaja oli kuitenkin hyvin ystävällinen ja kommunikointi oli helppoa. Koska kaupungista ei ainakaan äkkiseltään löytynyt korkeammalla olevaa näköalabaaria, olisin valinnut asunnoksi jonkun, josta on suoraan näkymä vuorille tai kanaalille päin. Saapahan jostain ihastella maisemaa.

Tren del Fin del Mundo: 2100 pesoa (n. 24e, halvin luokka) + kansallispuiston sisäänpääsymaksu 800 pesoa (n.9e,) tai 80 pesoa (0,91e) paikalliselta opiskelijalta. Sisäänpääsymaksu tulee maksaa, vaikka palaisi suoraan junalla takaisin. Saatiin itse lippu hintaan 80pesoa, koska opiskelemme Buenos Airesissa, hieman epäilen, ettei alennusta saa muissa maissa opiskelemalla. Huom! Junassa ei ole vessaa, eikä siellä voi liikkua. Halvimmissa lipuissa istutaan melko ahtaassa tilassa viiden muun henkilön kanssa, 3+3 vastakkain.

Risteily: Yritys oli Canoero Catamaranes. Majakka, merileijonat ja pingviinit, 4000pesoa (n.45e). Saatiin 10% alennus, joten hieman halvempi.

Koska peson hinta suhteessa euroon elää koko ajan, ovat eurohinnat hyvin suuntaa antavia. Hinta euroissa on myös eri, riippuen maksaako käteisellä vai kortilla.