Itävalta · Salzburg

Loppusyksyn upea Salzburg

Vierailin ystäväni luona Salzburgissa syyskuun lopulla. Sää oli lämmin ja alkuun myös selkeä. Salzburg on valtavien vuorten ympäröimä, korkein vuori on Untersberg.

Asuin ystäväni luona Halleinin puolella, mitä voin erittäin lämpimästi suositella (Halleinia, en usko, että kaveri tykkää, jos koputtaa ovelle ja pyytää majoittamaan). Hallein on n. 30-40min päässä Salzburgin keskustasta, mutta niin ihanan autenttista seutua, eikä ihmisiä ole ruuhkaksi saakka. Turisteja en viikon aikana täällä tavannut.

Kuva ystäväni asunnon 2. kerroksesta 😍 Untersberg.

Hallein on upea kaupunginosa. Vehreä, vuorten ympäröimä ja siellä on pikkukaupungin tunnelmaa. Täällä kannattaa pistäytyä paikallisessa perinteisessä ravintolassa (wirt), ja jos vain mahdollista, vuokrata sähköpyörä.

Sähköpyöräilyä maaseudun raikkaassa (p*skankäryisessä) ilmassa.

Pyöräillen näkee luontoa ja viljelyksiä. Me pyöräiltiin syyskuun lopulla, jolloin osa täällä kasvatettavasta maissista oli jo korjattu. Mutta osa ei ja korjaamaton maissi loi maisemaan oman, kauniin säväyksensä.

Maissia vielä korjaamatta tällä pellolla.

Maatalous tuoksuu nenään ja fillarilenkillä on hankalaa olla bongaamatta lampaita, kilejä, lehmiä, possuja tai kanoja. Mikäli näköhavannoilta onnistuukin välttymään, p*skanhajulta ei 😆

Mun kotikatu Halleinissa. Eli siis ystävän oikea kotikatu 😄

Omat suosikkimaisemani ovat nimenomaan Halleinin puolelta. Smaragdinvärinen joki, vuoret, pellot – kaikki!

Hallein ja ”hammasvuoret”.

Täällä on myös ihana paikallinen ravintola, Brückem Wirt, jossa käytiin syömässä jopa kahdesti. Ruoka saattaa näyttää vaatimattomalta, mutta se on todella hyvää. Okei, se oli myös kätevän lähellä. Ravintolalla on tunnelmallinen terassi ja isot sisätilat. Terassi oli vielä syyskuussa avoinna. Palvelu täällä on loistavaa.

Brückem Wirt.

Pyöräily näissä maisemissa – ah!

Ja kävelyt näissä, kämpän lähellä. Hallein.

Hallein ja mykistävät maisemat.

Kirkko pyöräretken varrelta.

Schloss Hellbrunnilta kuvattua. Paikka jää Halleinin ja Salzburg cityn väliin.

Salzburg city

Olin hieman yllättynyt syyskuun lopun turistimäärästä keskustassa. Käytiin siellä vieläpä tihkusateisena päivänä, silti ihmismassa alkoi ahdistaa.

Mirabell Palace puutarha. Taustalla korkealla näkyy Festung Hohensalzburg.

Meillä oli melko vähän suunnitelmia citypäivälle, mutta yksi, mitä haluttiin nähdä, olivat St. Peter’s Abbeyn katakombit. Nämä itsessään eivät olleet mitenkään vaikuttavat, mutta suosittelen silti vierailemaan alueella. Katakombimaksu oli 2e ja vaikka ne itsessään eivät tarjoa mitään erikoista, niin näkymät sieltä ovat upeat.

Hautausmaa-alue katakombien sisäänkäyntiä ennen on jo itsessään näkemisen arvoinen.

Katakombit sijaitsevat aivan keskustassa, joten niille on helppo pääsy. Ennen sisäänkäyntiä pääsee ihastelemaan vanhan hautausmaan kauniita hautakiviä ja kukkaistutuksia.

Katakombit itsessään ovat melko vaatimaton näky.

Näkymää katakombien puolelta. Tämä vielä melko alhaalta kuvattu. Ihan näitä näkymiä varten visiitin arvoinen kohde.

Salzburg city iltavalaistuksessaan.

Hintatietoa & vinkkejä

Lennot:

Salzburgilla on oma kenttä, jonne pääsee pompun kautta. Lähimmät suorat lennot ovat pääkaupunki Wieniin tai Saksan puolelle Müncheniin. Olin aluksi lentämässä Wieniin,  mutta ostotapahtuma jökähti neljästi kahden eri päivän aikana, jonka jälkeen hinta pomppasi (incognitolla). Joten lensinkin Müncheniin. Se on lyhyemmän matkan päässä, mutta sisältää yhden junavaihdon.

Juna:

München hpf – Salzburg hbf 41,60e

Salzburg hbf – München hbf 57e

Innsbruck · Itävalta

Täsmätärpit Innsbruckin pikavisiittiin

Kannattaako Innsbruckiin matkustaa vain muutamaksi tunniksi? Mikäli tämä on edes harkinnassasi, niin sanoisin, että kyllä kannattaa. Teimme junalla päiväretken Salzburgista ja vietimme Innsbruckissa ainoastaan n. 4 tuntia. Tässä ajassa ehti nähdä kaupunkia yllättävän hyvin, vaikka siellä voisi viettää aikaa useamman päivänkin.

Saapuminen junalla Innsbruckiin on jo nähtävyys sinänsä. Salzburgista päin saapuessa maisemat ovat kohdillaan ja heti junasta poistuttaessa on vuorten juurella, vau!

Junamatkan maisemia.

Näkymä heti juna-asemalta poistuttaessa.

Alppien keskellä laaksossa sijaitseva Innsbruck on melkoinen kaunokainen. Kaupungin läpi virtaa Inn -joki, joka on myös Tonavan sivujoki. Luontoa arvostavan silmiä hivelee.

Inn -joki ja maisemat.

Tätä näkymää ihasteltiin myös terassilta.

Kaupungin siluetti toispuol jokkee, St James Cathedral.

Nähtävyyksiä

Se, mikä Innsbruckissa on hienoa, on että maisemat ovat oma nähtävyytensä ja niiden ihastelu ei välttämättä maksa mitään. Joen vartta kävellessä näkee vuoriston ja kauniita rakennuksia. Samaa näkee myös vanhassakaupungissa haahuillessa.

Ehkä klassisin näkymä Innsbruckista.

Barokkityylinäyte Helbling House.

Kauppakamari.

Mahtipontiset vuoristonäkymät hallitsevat Innsbruckin maisemaa.

Father and Son or Anno Nine War Memorial.

Mikäli haluaa enemmän maisemanäkymiä, voi esim. ottaa hissin Nordkettelle, jota kutsutaan myös Top of Innsbruckiksi. Muutaman tunnin käynnin yhteydessä tämä tosin vie lähes koko visiitin ajan ja hissilippu verottaa myös kukkaroa. Mutta maisemista korkeuksissa pystyy nauttimaan myös lyhyellä visiitillä ja edullisesti Stadtturmista, vuonna 1450 rakennetusta kaupungintornista.

Torni on 31 metriä korkea ja sinne pääsee 133 askelmalla.

Torniin on melkoiset, kapeat kierreportaat. Ne on kuitenkin suunniteltu hyvin, sillä ylös ja alas kuljetaan eri portaita.

Ylätasanteelle kuljetaan pienistä ovista ja itse tasanne on kapea. Vaikka vierailumme aikana ei muutoin huomannut tuulta, täällä ylhäällä tuuli kovaa.

Näkymät tornista ovat 360°.

Kuuluisan kultaisen katon näkee parhaiten ylhäältä käsin.

Hintatietoa ja vinkkejä

Junaliput: ÖBB, n. 2h 10min.

Salzburg-Innsbruck 19,90e + paikkavaraus 3e/lippu.

Innsbruck-Salzburg matkalle valittiin 1. luokan liput, koska haluttiin testata myös siihen sisältyvä ruoka. Hyvää oli! Lipun hinta 59,90e + paikkavaraus 3e. Hinnat syyskuun lopussa 2025.

Käteviä sovelluksia Itävallan juniin ovat Öbb Scotty ja ÖBB tickets.

Stadtturm n. 2e pääsylippu.

Nordkette, hissi menopaluuna 59e.

München · Saksa

Vahingossa Oktoberfestin aikaan Münchenissa

Omg. En suosittele. Ellet sitten nauti ihmispaljoudesta, tai ole nimenomaan menossa nauttimaan Oktoberfestin antimista.

München oli minulle välietappi matkalla Itävaltaan. Ihmettelin hotellien järkyttävän kalliita hintoja, kunnes kaverin kanssa tajuttiin, että ei helvetti, Oktoberfest alkaa jo syyskuussa!

Aamulla oli hauska kävellä hotellin lähistöllä ja törmätä paraatiin, joka oli juuri päättymässä. Tämän jälkeinen paraati ei sitten enää ollutkaan niin nautittava, kun se saartoi mut sisäänsä. En päässyt ylittämään tietä mistään sille puolelle tietä, missä hotelli oli. Lopulta päädyin menemään metrolla koko paraatin ali, koska oli pakko ehtiä junaan.

Paraati on hieno, kun sen katseluun vain on aikaa.

Ei tuo metroilukaan ihan putkeen mennyt.. Löysin ihmismassan seasta vain 2 uloskäyntiä, enkä yhtään sisäänkäyntiä. Sitten bongasin invahissin, jolla pääsin suoraan asemalaiturille. Sielläpä ei enää ollut lippuautomaatteja, enkä ehtinyt niitä lähteä enää yläkerrasta etsimään. Päädyin sitten matkustamaan pummilla pysäkinvälin, joka toi suoraan hotellin kulmille.

Päärautatieasemalta löytämisenkin olisi voinut ajatella olevan helppoa, mutta sekään ei ollut selkeä. Mapsilla pääsin perille ja ehdin jo ajatella, että jes, ehin junaan. Oliko sekään selkeää? No ei. Juna lähti laiturilta 9, mutta laiturit alkoivat numerosta 12. Mietin jo, olenko aivan väärässä päässä asemaa. Bongasin kuitenkin kauempana kyltin, missä luki 5-10. Oletin, että ne kai on laitureita ja painelin siihen suuntaan. Löytyi kuin löytyikin! Junakin laiturissa. Tarina ei kerro, missä on laituri nro 11 🤔 Mutta junaan ennätin ja jäi jopa pari minuuttia aikaakin vielä.

Matkalla Itävaltaankin asemilla näkyi Octoberfest.

Jos sivuutetaan Octoberfest ja se jumalaton ihmismäärä, niin kyllähän Münchenissa on paljon kulttuuria ja kauniita rakennuksia. Kirkkojakin on pienellä alueella useita.

St. Paulin kirkko.

St. Michaelin kirkko 1500-luvulta.

Neues Rathaus Marienplazilla.

Hofgartenin kukkaloistoa vielä syyskuun lopussa.

Sää oli vielä syyskuun lopussakin lämmin. Välissä sateli, mutta minulle osui ainoastaan pieni sadekuuro. Mutta vietinkin kaupungissa alle vuorokauden.

Hintatietoja ja vinkkejä

Lennot: Lufthansa, n. 260e.

Kentältä: Junat S1 ja S8 vievät molemmat päärautatieasemalle, mutta kiertävät eri kautta. S1 maksoi 28,60e yhteen suuntaan, mikä oli kummallisen kallista. Vasta paluumatkalla kaveri tutki asiaa ja sai selville, että olin ostanut perhelipun 😀

Hotelli:

Helvetia Rooms, 155e/1 yö/1 hlö. Aika rupu hotelli, mutta Octoberfestin vuoksi majoitukset oli bookattu täyteen ja yritin saada mahdollisimman edullisen yön. Siltihän tuo maksoi, koska olin varaamassa hotellia niin myöhään.

Montenegro · Perast

Pittoreski Perast

Perast on Unescon maailmanperintökohde.  Päädyin sinne kaverin suosittelemana. Perastiin olikin nopea veneyhteys Tivatista, joten pakkohan se oli käydä.

Matkan varauksesta lisää täällä: Tivat (jutun lopussa, kohdassa ”vinkkejä”).

Näkymää monien rappujen jälkeen Kotorinlahdelle.

Perast on pieni ja idyllinen city. Nopeasti nähty, mutta ihanan rauhallinen paikka. Kohde on saavutettavissa Tivatista helpoiten veneellä, Kotorista veneellä tai autolla. Jos päättää majoittua tänne, kannattaa huomioida korkeuserot. Kaupunki on rakennettu vuorenrinteeseen ja se nousee jyrkästi mereltä vuorelle.

Tästä syystä se on mahtipontisen vaikuttavan näköinen mereltä päin. Kotorinlahden risteilyt tarjoavat näkymän Perastiin, mutta oli myös kiva visiteerata siellä. Osa Kotorista lähtevistä risteilyistä sisältää myös piipahduksen maissa Perastissa.

Kerroksellinen Perast Kotorinlahden suunnalta.

Perast ei ole suinkaan ainoa ”kylä”, joka on rakennettu Kotorinlahden vuorten rinteisiin. Niitä on hauska bongailla mereltä käsin. Vaikka Perast on virallisesti kaupunki, se on kylämäisen pieni. Päästä päähän kävelee melko nopeasti.

Perastin pääkatu myötäilee merta, joten se tarjoaa kauniita maisemia.

Kauoungissa oli rauhallista.

Kaupunki on rakennettu vuorenrinteeseen.

Liikuntarajoitteisille kohde ei ole optimaalinen, mutta ei mahdotonkaan. Pikkukujilla on rappusia ja portaita kerroksellisessa kaupungissa on paljon. Toisaalta maantasalla pääsee kulkemaan hyvin merimaisemista nauttien.

Risteily Kotorinlahdella avaa Montenegroa eri perspektiivistä. Vehreät vuoret nousevat merestä yhdellä puolella, karut kalliovuoret toisella. Siellä täällä voi bongata vuorenrinteisiin rakennettuja kyliä.

Saariakin matkalle osuu, ja tosiaan, risteilyillä on mahdollista käydä näissä myös maissa. Risteilyjä on erilaisia, valita voi eri saarista, kaupungeista ja löytyypä vaihtoehdoista luolakin.

Our Lady of the Rocks. Risteilyaluksista useat tekevät pysähdyksen tällä keinotekoisella saarella.

St. George Island (Sveti Đorđe)

Me otimme venetaksin, jolla halusimme nähdä saaret vain lahdelta käsin matkalla pääkohteeseemme Perastiin. Osa seurueestamme otti 8h kestävän laivamatkan, josta olivat pitäneet. He olivat valinneet version, jossa käytiin Lady of the Rocksilla ja Blue Cavessa.

Kotor · Montenegro

Kotorin ihmisähky

Kotoriin pääsi tutustumaan helposti päiväretkellä Tivatista. Olin alunperin toivonut majoitusta Kotorista, mutta täytyy sanoa, että olin onnellinen, ettei majoitus ollutkaan siellä. Ainakaan vanhasta kaupungista sitä ei kannata kesäkuussa ottaa, ellei ole valmis ihmispaljouteen. Siis apua! Katseltiin aavistuksen säälien matkalaukkuja strollaavia turdeja ahtailla, ihmismassan täyttämillä kaduilla.

Kuljettajamme kertoi, että satamassa saattaa pahimmillaan pysähtyä kolmekin isoa risteilyalusta. Meidän aikaan niitä oli satamassa vain yksi, mutta silti muurien sisäpuolella riitti tungosta. Usein varsinkin aamupäivällä laivat kuulemma dumppaavat ihmismassan maankamaralle ja tämä massan valuu vanhan kaupungin muurien sisäpuolelle.

Nämä muurit sulkevat vanhan kaupungin sisäänsä.

Piazza of the Arms aukio ja Clock Tower.

Muurien ulkopuolella oli väljempää ja ehkä majoitus muualla Kotorissa olisi ollutkin ok, mutta itse vanhassa kaupungissa ei. Siis minulle.

Meillä oli 4h aikaa Kotoriin tutustumiseen ja se oli aika paljon. Tietysti, jos haluaa käydä veneretkillä, shoppailemassa, tai nähdä muuta Kotoria, 4h on liian vähän. Mekin oltiin mietitty kondolihissiä ylös vuorille, mutta se ei lähde Kotorin ytimestä, vaan sen ulkopuolelta. Siihen ei aika olisi riittänyt, jos halusi nähdä myös muurien sisäpuolta.

Kissoja Kotorin kaduilla kulkee paljon. Useimmilla on pannat kaulassa, joten mistään surkeista, hylätyistä kulkukissoista ei ole kyse. Kissoille jätettyjä papukasoja näkyy myös kujilla siellä täällä.

Kissoja näki paljon, tässä yksi.

Vanhan kaupungin muurien päälle pääsee kapuamalla rappusia. Näkymät tarjoavat Kotorinlahden ja sitä ympäröivät vuoret.

Näkymää muurin päältä vuoristoon päin.

Myös vuorten rinteille on rakennettu.

Kotorissa oli huomattavasti enemmän tarjontaa paattimatkoista Kotorinlahdelle ja lähisaarille kuin Tivatissa. Kotorissa oli ihan retkien vetäjät esitteet kourassa markkinoimassa sataman läheisyydessä. Meille sopi kuitenkin paremmin Tivatista lähtö. Sieltä otimmekin vesitaksin, löydät aiheesta lisää täältä: Tivat (lopussa kohdasta vinkkejä).

 

Tuurilla siellä täällä vanhassakaupungissa voi saada oman pienen hetken.

Pistetäänpä pyykit kuivumaan!

Muurien sisäpuoli on täynnä kapeita kujia, joille mahtuu kuitenkin terasseja toisen perään.

Satamassa parkkeeraa myös muita kuin isoja risteilijöitä.

Shoppailusta kiinnostuneille Kotor tarjoaa myös ostoskeskus Kamelijan. Vanhassakaupungissa on myös pieniä kojuja (joihin voi olla haastavaa mahtua sisään yhdessä muiden kanssa).