Mendozassa vierähtäisi helposti viikko. Ensisijaisesti moni varmaan saapuu kaupunkiin Argentiinan kuuluisimpien viiniviljelmien vuoksi (niin tein minäkin), mutta täällä voi tehdä paljon muutakin kuin sippailla vinettoa.
Vuoristot, eikä vähempää kuin Andit, hallitsevat maisemia monessa kohtaa, kun rakennukset eivät pääse estämään näkymää.
Bussista nappaistu kuva. Edessä viiniviljelmä ja taustalla komeat Andit.
Meitä oli iso porukka, 8 henkeä, joten jakauduimme yhtenä päivänä mielenkiintojen mukaan eri aktiviteettien pariin. Itse halusin käydä vielä toisella isolla viiniviljelmällä ja nähdä hieman keskustaa. Muutama meistä lähti kuitenkin hurjapäänä varjoliitelemään alas vuorilta. Kuuleman mukaan matkan viimeinen osio autolla ylös vuorellekin oli jo melko jännittävä. Mutta kaikki olivat nauttineet liitelyistä ja saivat vielä muistoksi sähköpostitse videot ja valokuvat liidoista.
Yksi hurjapää liitelemässä Andeilta alas. Itseä huimaa jo pelkkä kuvan katsominen. Huomaa tie vasemmalla 😀 (c) Paloma Moilanen.
Viimeinen täysi päivä käytettiin yhdessä vuorten keskellä olevalla spalla, Termas de Cacheutalla. Matka kuljetuksineen varattiin etukäteen netistä. Bussille oli pieni kävelymatka (lähtee keskustasta, ei poimintaa majoitukselta) ja bussimatka kesti noin tunnin. Maisemat matkalla olivat upeat! Bussi meni ensin viiniviljelmien ohi ja tämän jälkeen se alkoi nousta vuoristoon.
Spa-matkalta, ennen vuoristoon nousemista.Näkymät yhdeltä altaista.Kylänäkymä heti Termas de Cacheutan ulkopuolella.Vinkki vitonen: bussin yläkerran etupenkki on ryntäämisen arvoinen paikka, mikäli arvostaa maisemia.Puiden oksat raapivat monella kadulla bussin kattoa. Tämäkin näkymä, aahhh!
Mendoza on heti huomattavasti erilainen kuin Buenos Aires, se tuntuu enemmän pikkukaupungilta. Väkiluku on luonnollisesti pienempi, mutta kyseessä on kuitenkin miljoonakaupunki. Rakennukset ovat matalampia ja city vaikuttaa symppikselle.
Keskusta on eläväinen, sieltä löytyy paljon ravintoloita ja kauppoja. Itse majoituimme parin korttelin päässä Avenida Arístides Villanuevasta, jolla oli ”pikku keskusta”, eli paljon ravintolavaihtoehtoja kyseisen kadun varrella. Olisi ollut mukava viettää iltaakin täällä, mutta ei oikein riittäneet päivät tähän.
Mendozan keskustassa on paljon shoppailumestoja, mikäli se inspaa vierailijaa 🙂 Tässä kassissa lähti mukaan pari kenkiä.Keskustasta on harmittavan vähän kuvia, mutta sieltä löytyy mm. kävelykatu, jolla on ravintoloita.
Keskustakierroksella eksyimme kenkäkauppaan, jonka omistaja innostui meistä suomalaisista. Mukava nainen ja jutteli paljon. Kävin vielä itse myöhemmin noutamassa täältä aiemmin sovittamani kengät ja myyjänä sattuikin olemaan mieshenkilö. Hän kertoi äitinsä jo kertoneenkin liikkeessä käyneistä suomalaisista ja että äiti oli ollut meistä innoissaan.
Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisin halunnut käydä vielä ainakin Lago Potrerillosilla, järvellä, jonka on vuoriston ympäröimä. Tämä löytyy läheltä Cacheutaa, mutta en tiedä millaista tietä matkan taittaminen sinne saakka on esim. bussilla.
Vaikka ei olisikaan innostunut viinistä, voi viinitilavisiitti olla hieno kokemus. Tai mikäli ei halua viinitilavisiittiä, voi Mendoza olla hieno kokemus. Omaan makuun tämä oli yksi pittoreskeimmistä kaupungeista, mitä Argentiinassa näin. Suuri syy tähän oli Andeilla.
Etelä-Amerikan viimeiseksi matkaksi tällä reissulla jäi Mendoza. Tämäkin ennätettiin heittää silkalla tuurilla, sillä palasimme maanantaina 16.3. Mendozasta Buenos Airesiin, tiistaina 17.3. Mendozan maakunta sulki rajansa kaikelta liikenteeltä, kukaan ei enää päässyt sisään eikä ulos. 19.3. torstaina olinkin jo äkkilähtölennolla matkalla Suomeen ja 15 minuuttia koneen lähdön jälkeen koko Argentiina sulkeutui. Mendozassa korona alkoi näkyä viinitilojen sulkemisena sekä käsidesinä taksissa. Valitettavasti Bodega Trapiche jäi kokematta, samoin pari muuta, joille olimme ajatelleet mennä. Mutta toisaalta taas, onneksi Kaikenin tilalla onnistui käydä, olimme kaikki aivan myytyjä tästä paikasta!
Lento Buenos Airesista kesti vain parisen tuntia, jonka jälkeen Mendoza toivotti tervetulleeksi upealla Andien vuoristonäkymällä. Taksit kentältä saatiin heti ja matkalla majoitukselle kuskit välillä juttelivat toisilleen avoimista ikkunoista.
Lähes Argentiinan matkan alusta saakka oli ollut puhetta, että pitäisi kokea asado, paikallinen grillijuhla. Emme olleet vielä kukaan ennättäneet asadolle, joten koska olimme vuokranneet majoitukseksi jättitalon grillipaikalla, päätimme rohkeasti kokeilla grillausta itse. Miesväki kysyi vuokranantajalta suositusta lihakaupasta ja kävi ostamassa lihat. Hikistä hommaa vaikutti helteessä grillailu olevan, mutta voi luoja, miten hyvää ruokaa tuli! Melkeinpä parasta, mitä olin koko matkan aikana syönyt.
Asado.
Luján de Cuyo
Ensimmäisen päivän viinialuevalinta oli Luján de Cuyo. Tältä alueelta löytyvät mm. Kaiken, Alta Vista ja Viamonte.
Matkalaisina oli sekä viininjuojia että mielenkiinnosta viinitilalla vierailevia. Kaikenin tila valikoitui kohteeksi, koska se oli iso ja koska omana toiveenani oli päästä viinitilalle, jolta olisi hyvät vuorinäköalat. Koska Kaikenin tila oli kauimmaisin, päätimme aloittaa siitä ja menimme paikalle taksilla.
Viininmaistelu toteutettiin upeassa miljöössä. Taustalla utuinen vuoristo.Tilalla pääsi kiertämään viljelmille.Myös kellareita päästiin näkemään.
Kaikenin tila osoittautui hyväksi ja kaikkia miellyttäväksi valinnaksi. Kierros alkoi alkumaljalla ja siellä sai kattavan kierroksen ulkona viljelmillä. Muutoinkin kaikki tuntui hyvin organisoidulta. Kerrottiin eri rypäleistä ja niitäkin sai halutessaan poimia suoraan suuhun makustelavaksi. Tastingissa sai valita maisteleeko enemmän puna- vai valkoviiniä, ja jos halusi, myös rose -vaihtoehto oli tarjolla.
Kaikenilta otimme taksit pyörävuokraamolle. Alueella on helppo ajaa fillarilla ja se on myös hyvin suosittua. Ja ne maisemat – ahhh!
Fillarit alle!
Koronan vuoksi emme päässeet Alta Vistan tilalle, sillä se ei enää vastaanottanut vierailijoita. Poljimme myös pienemmälle tilalle, mutta sieltä tulivat juuri viimeisimmät vierailijat ulos, eikä sille päivää ollut enää saatavilla kierroksia. Päädyimme Viamonten tilalle, joka tarjosi myös upeat maisemat. Täällä kierros oli erilainen. Viljelmällä käytiin vain palstan reunalla. Tastingissa sai valita premiumin, tai normaalin. Valitsin itse premiumin ja viinit olivat todella sen arvoisia.
Myös Viamonten tila tarjoaa upeat maisemat.
Maipú
Yritimme tehdä netistä varausta seuraavalle päivälle Maipún alueelle Trapichen tilalle. Suoritimme jo maksun, mutta saimme jonkin ajan päästä ilmoituksen, että tila on suljettu. Päätimme kuitenkin yrittää vielä toista tilaa, jonka kanssa kävi samalla tavalla. Alueella Santa Julian tila oli vielä avoinna, joten teimme varauksen heille.
Matka tänne oli lähes sama kuin edellisenä päivänä Kaikenin tilalle, mutta taksi pyysi kalliimpaa hintaa. Saimme kuitenkin neuvoteltua summaa hieman alemmas. Myös paluutaksia saatiin myös odotella hyvä tovi, koska se lähti tulemaan keskustasta. Eikä se lopulta ollut edes virallinen taksi, mutta tila sen meille tilasi.
Itse tila oli hyvä vaihtoehto ja kierros tarjosi jälleen uutta. Tällä kertaa tutustuttiin tarkemmin tuotantopuoleen. Tastingin osalta ei tarjottu kuin tietyt viinit, valinnanvaraa ei ollut. Lisäksi maistelu tehtiin sisällä isossa huoneessa. Kierroksena kuitenkin hyvä ja täydentävä lisä edellisen päivän kokemuksiin. Myymälän puoli oli täällä kattava ja visuaalinen.
Bodega Santa Julian tastinghuone.
Mitä kannattaa huomioida?
Useat viinitilat vastaanottavat ilman ajanvarausta, mutta suosituimmille voi olla hyvä tehdä varaus. Opastuksia tehdään sekä englanniksi että espanjaksi. Polkupyörät kannattaa varata jo esim. viikkoa etukäteen, niille on kysyntää.
Päivään ei mahdu kovin montaa viinitilaa. Toisaalta, mikäli saa mahdutettua 5-6kpl, ja ottaa jokaisessa tastingin, voi fillaroinnista tulla haastavampaa päivän päätteeksi 😉 Itselle riitti kaksi eri tastingia samalle päivälle.
Taksien saaminen pidemmille matkoille voi olla haastavaa, kaikki eivät suostu viemään kovin kauas. Uber peruutti myös kahdesti kyydin. Viinitiloille on mahdollista tilata myös erillisiä kuljetukset sisältäviä paketteja.
Mendoza on muutakin kuin viinitiloja, täältä löytyy vaikka mitä kivaa. Kannattaakin miettiä, montako päivää alueella haluaa oikeasti viettää. Lisää Mendozaa seuraavassa postauksessa 🙂
Hintatietoja:
Lennot: Norwegian, 107e (sis. +5e käsimatkatavaran), lennot varattiin n. 1kk ennen matkaa.
Majoitus: Airbnb, iso talo kuudella makuuhuoneella 471e/4yötä (yhteensä kuudelta henkilöltä). Osoite Olascoaga 857.
Polkupyörät: Baccus Biking, 10USD. Firmalta saa valita millaisen paketin ostaa. Valitsimme self-guided tourin, joka sisälsi polkupyörän päivän ajaksi sekä vakuutukset yms, mutta ei yhtään käyntiä viinitiloille.
Wine tasting+kierros: Winery bookingin kautta ennakkoon varattuna Bodega Kaiken 450ARS/hlö (valuuttakurssi heittelee, mutta eurohinta alle 10e, tällä hetkellä n. 6e).
Siinäpä se otsikossa kiteytettynä. Upea 4kk oleskelu Etelä-Amerikassa jäi kesken. Paljon ennätin nähdä, oikeastaan Chile jäi enää visiiteeraamatta suunnitelluista kohteista. Harmittaa, olin jo tunnin lennon päässä siitä ja lennotkin oli varattu. Viikko lisäaikaa koronan osalta olisi riittänyt tuon matkan toteuttamiseen.
Päivityksiä reissuilta on vielä tulossa, eiköhän tässä karanteeniaikana ole niitä aikaa kirjotella. Uruguayn Colonia del Sacramento ja Argentiinan Mendoza siis ainakin tulossa vielä luettavaksi. Blogi säilyy toki, mutta maailman tilanteen huomioiden voi mennä hetki, ennen kuin matkapäivityksiä pystyy tekemään 😦
Mendozan reissu ennätettiin vielä juuri ja juuri tekemään, eikä siellä vielä ollut stressiä paluusta Suomeen. Vasta paluupäivänä, 1,5vkoa sitten, alkoi meille pukata viestiä Suomesta ja rajojen sulkemisesta ja alettiin tahoillamme pohtia paluuta. Itselle se ei ollut ollut edes vaihtoehto. Mutta 2,5h puhelun jälkeen (Suomeen), päädyin ostamaan paluulipun torstain lennolle. Syinä olivat mahdollinen ulkonaliikkumiskielto Argentiinassa (tämä ei ollut ollut vielä ilmoilla), jolloin olisin asuntoni vanki. Lisäksi etätöiden epävarmuus, mikäli en pääsisi Suomeen useampaan kuukauteen. Mietin myös levottomuuksien mahdollisuutta, jos tauti pääsisi leviämään Argentiinassa. Korona tuli Argentiinaan Euroopasta, joten suhtautuminen eurooppalaisiin muuttui ihailusta peloksi ja karsastukseksi. Pari suomalaisporukasta joutui kauneushoitolassa vakuuttamaan, että olivat olleet Argentiinassa jo tammikuusta lähtien, jotta heidät uskallettiin ottaa vastaan. Luin myös, ettei asunnon vuokrauskaan ollut enää helppoa ulkomaalaiselle. Mahdollisessa tartuntatapauksessa, tai vähien elintarvikkeiden jaossa, ulkomaalainen tuskin olisi etusijalla. Nämä kaikki olivat toki kauhuskenaarioita. Reissu olisi voinut mennä hyvin ja lentoja olisi voinut olla saatavilla hyvin huhtikuun lopussa, kun olisi ollut tarkoitus palata.
Kuitenkin, lentoja ei ollut enää helppo saada. Ostin liput samalle lennolle kolmen muun suomalaisen kanssa. He olivat katsoneet useampaa lentoa, mutta niitä ei ollut saanut enää ostettua. Lennot saatiin Qatar Airwaysilta, joka lensi Saõ Paulon ja Dohan kautta Helsinkiin. Lennot sai torstaille. Jännitettiin, ehtiikö vielä tapahtua muutoksia ennen tätä, vai lennetäänkö lennot. Pelättiin myös mahdollisuutta jäädä jumiin Dohaan, mikä olisi ollut aika über-paska juttu!
Argentiina reagoi nopeasti ja hyvin koronaan. Ravintolat alkoivat nopeasti antaa alennuksia take awaysta, tai tarjoamaan ainoastaan take awayta. Osa ravintoloista oli auki, mutta sisään sai tulla vain, jos oli ollut 14vrk karanteenissa mahdollisen ulkomaan matkan jälkeen. Ensimmäisenä tarjottiin käsidesiä.
Ihmiset määrättiin etätöihin, yliopisto päätti olla suljettuna 14vrk, jonka jälkeen laajensi sulkuaikaa vielä esim. meidän vaihdon koko aikajaksolle. Ulkomailta tulleita pyydettiin tätä ennen jo jäämään omaehtoiseen 14vrk karanteeniin. Useat kaupat ja apteekit sallivat vain 5-20 henkilön asioivan kerrallaan. Kansallispuistot (mm. Iguazu ja Perito Moreno) suljettiin. Mendoza sulki lähes heti paluumme jälkeen koko maakunnan, sisään eivät päässeet enää edes argentiinalaiset. 45min lentomme lähdön jälkeen, Argentiinassa astui voimaan ulkonaliikkumiskielto sakon uhalla.
Paljon siis ehdin nähdä tuurilla, koko ajan oli taistelua aikaa vastaan. Joskaan en tätä tiennyt. Chile harmittaa paljon. Mutta pitää olla onnellinen siitä, että kaiken muun suunnitellun ennätin nähdä. Ja siitä, etten ole jumissa Lähi-Idässä. Aika näyttää, mikä tarkoitus näillä tapahtumilla oli.
Hintatietoihin voin tässä postauksessa iskeä kalleimman lentoni ikinä: Buenos Aires – Helsinki (välilaskut siis Brassien Saõ Paulossa ja Qatarin Dohassa) 780e. Hyvät lennot, hyvät koneet ja upeat kaupunkinäkymät öiseen Dohaan laskeutuessa. Ja lento oli halvin tarjolla ollut lento, muut olivat n.1200-1300e, Latamin joku lento 4500e. Mutta onhan tuo nyt kallis lippu, huhhuh!
Muutama lisäpostaus tässä parin viikon sisään tulossa vielä reissuilta, sitten blogi hiljenee, kunnes lentoliikennettä aletaan taas availemaan. I´ll be back!
Matkakärpänen 