Valpa on ollut bucketlistilläni kauan ja tässä se nyt toteutui uudella Etelä-Amerikan tourilla.

Kuten edellisessä (Casablancan) postauksessa lupailin, kerron miten ”helppoa” tänne oli päästä. Ei se vaikeaa ole, mutta tein vääriä valintoja, joten tässä postauksessa teille vinkkejä helpommin perille pääsemiseksi. Toisin sanoen ”ei-näin” -esimerkkejä, olkaapa hyvä 😁

Santiagosta Valparaísoon

Olin ajatellut ottaa bussin Santiagon kentältä Casablancaan ja jatkaa siitä esim. Uberilla Valparaísoon.

Käytännössä bussin ottaminen olisi tarkoittanut sitä, että menee ensin bussilla Santiagon keskustaan, josta ottaa bussin Casablancaan. Nou nou! En jaksanut veivuuta, koska en ollut vielä menossa Santiagoon. Taksien hintoja kysellessä kävi selväksi, että myös se on nounou (huuuuu, kuinka kallista!). Otin lopulta Uberin, joka osoittautui kohdallani hyväksi vaihtoehdoksi. Auto oli hyvä ja kuljettaja ystävällinen ja hän ajoi rauhassa.

Casablancan ihmettelyjen jälkeen sain paikallisilta tietoa kuinka päästä parhaiten Valpaan saakka. Vaihtoehtoina he esittivät taksia tai colectivoa. Näistä kahdesta he kertoivat colectivon olevan turvallisempi vaihtoehto ja toki halvempi. Taksit ovat keltamustia kuten Buenos Airesissa ja colectivot keltaisia. Molemmat voi huitoa mistä tahansa, mutta molemmille on myös omat pysäkkinsä. Colectivoilla kulkee useampi ihminen ja ainakin itsellä oli täysi auto. Matkan hinta oli n. 2.5e. Tiedä sitten siitä turvallisuudesta, auto kolisi aikalailla 😄

Kuinka käyttää takseja Valpassa?

Rehellisesti sanoen, tämä postaus ei anna siihen vastauksia, mutta kerron, mitä ennätin kohteessa oppia 😄 voit jatkaa omia tutkimuksiasi tästä.

Colectivo Casablancasta Valparaísoon oli edullinen, mutta itselle ongelmainen, koska sillä on Valparaísossa vain yksi pysäkki mihin se jättää kaikki kyydistä. Pysäkki sattui olemaan kaukana asuinpaikastani ja jouduin miettimään millä jatkan matkaani kaiken tavaran kanssa vuorelle (Cerro Alegre). Huitelin takseja ja hämmennyin, kun ne pysähtyivät, vaikka kyydissä oli jo ihmisiä. Ne näköjään toimivat Valpassa kuten colectivos, eli matka on jaettu useamman henkilön kesken.

Kyydin jakaminen ei ollut missään vaiheessa ongelma, vaan se, että kaikki colectivon jättöalueella sanoivat, että tämä taksi ei mene Cerro Alegrelle. Jossain kohtaa selvisi, että olin väärällä alueella ottamassa taksia sinne. Huomasin myöhemmin, että taksien katolla tosiaan luki alue, millä he palvelivat. Mutta en vieläkään tiedä, millä alueella taksia olisi pitänyt olla huitomassa, koska päädyin taas tilaamaan Uberin 😅 Se toimi oikein hyvin täälläkin.

En nyt ehkä suosittele kenellekään Uber-colectivo-Uber -yhdistelmää matkatavaroiden kanssa, mutta itsellä niitä ei onneksi niin paljoa ollut ja perille pääsi. Toki passin kanssa kulkeminen on aina vähän kuumottavaa.

Valparaíso

Hotelliksi valikoin pienen boutique hotlan, jossa taisin olla ainoa vieras pari ekaa yötä. Henkilökunta oli niiiin ystävällistä. Majoitus sijaitsi tosiaan Cerro Alegrella, eli kukkulalla ja boheemina tunnettuna alueena. Hotelli oli itsessäänkin nähtävyys (selvisi vasta Valparaísossa) ja Valpan alue on Unescon maailmanperintökohde.

Hotellilta oli helppo lähteä tutustumaan muraaleihin ja viehkoihin pikkukatuihin. Kannattaa kuitenkin huomioida, että alue sijaitsee cerrolla, eli kukkulalla. Kaikkialla on mäki joko ylös tai alas. Yhden päivän kävelyn jälkeen seuraavana aamuna pohkeet huusivat hoosiannaa.

Alueella voi kulkea katuja tai portaita pitkin ja lisäksi apuna ovat myös muutamat jäljellä olevat funikulaarit. Ja toki, myös ne taksit ja Uberit. Bussit eivät ainakaan Cerro Alegrolla mahtuneet kulkemaan. Ehkä siksi täällä olikin perustettu oma alueellinen kommunaalitaksijärjestelmä.

Yllätyin Valpan katujen kunnosta. Flipflopeilla ei kannattanut kulkea, koska joka paikassa oli lasinsiruja. Muutoinkin paikka vaikutti yllättävän likaiselta: keräämättömiä koirankakkoja (toki täällä oli myös kodittomia koiria, saattoi johtua siitäkin) ja roskaa kadulla.

Ne muraalit

Missä ne ovat? Kaikkialla! Et voi olla kävelemättä niiden ohitse. Alla kuvakollaasi pelkästään päivän haahuilun pohjalta.

Cityn seinissä ei ole mitään paskatageja kuten Suomessa, vaan oikeaa taidetta.

Muutakin kuin muraaleja

Satama-alueella oli kiva ravintola Restaurant Bote Salvavidas jonka terassilta oli merinäköala. Kaunista katseltavaa, mutta aika meluisaa. Retkipaatit ajelivat edestakaisin ja niiden henkilökunta huuteli toisilleen kovaäänisesti.

Palvelu oli hyvää ja paikasta saa herkullisen näköistä seafoodia. Sanon näköistä, koska en syönyt täällä 😄 Oli niin kuuma, ettei ruoka maistunut. Yllärinä sai bongailla myös merileijonia!

Ääriolosuhteita

Valparaísossa on yleensä kesällä viileämpää kuin Santiagossa. 4-päiväiselle visiitilleni osuivat aikamoiset sääilmiöt. Ensimmäisenä päivänä oli todella kuuma. Rakennukset ovat myös kohtuu matalia, joten puolenpäivän maissa ulkoillessa oli haastavaa päästä kulkemaan varjossa.

Toisena päivänä alkoi tuulla todella kovaa. Aluksi se toi mukavaa viileyttä, mutta ulkoillessa tuuli nostatti hiekan ilmaan ja se pöllysi suuhun ja silmiin.

Päivän edetessä tuuli voimistui yhä ja se katkaisi sähköt koko alueelta. Sain hotellin aulasta mukaani led-valaisimen, että ensinnäkin löydän portaikossa yläkerran huoneeseeni. Respa piti hyvin huolta viestinnästä, olin koko ajan tietoinen esim. sähkökatkosta ja myöhemmin sen arvioidusta kestosta. Sähköt palasivat lopulta ennakoitua aiemmin.

Samana päivänä hämmästelin ja jopa ihastelin parvekkeelta näkyvän vuoren takaa pössytteleviä pilviä. 1-2h tästä ihastelusta kännykkääni ilmestyi isolla presidenttitason viesti, että Valparaíson alueella riehuvat hallitsemattomat tulipalot. Suomen ulkoministeriöltä sain tiedon vasta seuraavana aamupäivänä. Sähköt olivat katkenneet tuulen vuoksi ja tulipalo sai tuulesta voimaa levitä.

Käytössäni oli Claron SIM-kortti, jolle olin ladannut pienen nettipaketin. En usko, että tiedote olisi pompannut suomalaisen SIMin kautta.

Seuraavana päivänä tilanne oli rauhoittunut, mutta myöhemmin päivällä palot alkoivat uudelleen. Olin juuri paikallisten seurassa, kun ilmoitus uusista paloista tuli. Kaikilla ravintolassa alkoivat puhelimet hälyttämään uudesta presidenttitason ilmoituksesta ja samalla ihmiset alkoivat soitella läheisilleen, ovatko he kunnossa. Onneksi oman seurueeni läheiset ainakin olivat, kun heidät lopulta saatiin kiinni.

Paloista uutisoitiin Suomessakin: Chilen metsäpalot

Hintatietoja ja vinkkejä

Lennot: Buenos Aires – Santiago de Chile SuperSaverin kautta 213e + 43e käsimatkatavaroista paluumatkalle.

Menolento Aerolineas Argentinas, jolla lippuun sisältyi käsimatkatavarat + käsilaukku. Paluulento Latamilla, jolla hintaan sisältyi ainoastaan pieni laukku istuimen alle. Pidin AA:n koneesta enemmän ja lisäksi Latam oli 1.5h myöhässä teknisen vian vuoksi. Joskin yllättävän vähän aikaa ottaen huomioon, että meille vaihdettiin koko kone. Latam tarjosi ilmaisen wifin, mutta AA:lla oli mukavammat penkit (ja nahkaa!)

Majoitus: 284e/3 yötä/1 hlö  Casa Vander Hotel Boutique   Valitsin tällä kertaa parhaan mahdollisen huoneen, eli edullisempiakin huoneita täältä löytyy. Palvelu oli erittäin hyvää, tuli testattua myös haastavammissa olosuhteissa (metsäpalot, sähkökatko).

Tiedotus toimi ja kaikkea ajateltiin vieraan kannalta. Siistijä oli myös mahtava, hän oli huomioinut pienetkin yksityiskohdat huoneessani. Samainen henkilö kysyi ensimmäisenä aamuna mitä haluaisin aamupalaksi ja toi tämän jälkeen automaattisesti saman aamupalan. Kaikki respassa tiesivat saapuvasta suomalaisesta. Yksi oli erityisen innoissaan, koska rakasti suomalaista rockia. Annoin hänelle muutamia lisäsuosituksia ja ainakin Amirphis oli päässyt heti jatkoon. Ehdottomasti parhaimpia hotellikokemuksiani ikinä.

Valuutta: Chilen peso. Toisin kuin Argentiinan puolella, täällä kortti käy lähes joka paikassa. Maksoin lähes kaiken kortilla, poikkeuksena tippi siivoojalle ja sähkökatkon aikainen kauppavisiitti. Ravintoloissa kysyttiin erikseen, haluaako kortilla maksaessa antaa myös tippiä.