Patagonian alueelta löytyy paljon tekemistä, vaikka El Calafateen lentäessä sitä ehkä alkaisikin epäilemään. Maisemat ovat kilometritolkulla pelkkää kuivaa maata, jossa välillä näkee kilometritolkulla suoraa tietä. Eikä sitten oikein mitään muuta, ei edes pikkukyliä. Maisema muistuttaa kokonaan toista planeettaa ja meillä mielikuvitus kävikin villinä.
Välillä maisemat ovat kuin kuumaisemaa.Välillä kuivaa ja karua maastoa viivasuorine teineen.
El Calafateen laskeutuessa (Buenos Airesistapäin lennettäessä) oikealla puolella voi selkeänä päivänä kaukaisuudessa nähdä jo Fitz Royn! Tätä tuli kuvattua innolla jo näinkin kaukaa 😄 Myös kuivuuden keskeltä ilmaantuva turkoosi joki ihastuttaa.
Buenos Airesista lennettäessä voi selkeällä säällä bongata Mt. Fitz Royn taivaanrannassa.Siis tuo pieni musta kärki keskellä kuvaa 😄Laskeutuessa kuivuuden keskelle ilmaantuu turkoosi joki ja sen jälkeen myös järvi.Buenos Airesiin päin lennettäessäsai alkumatkasta ihastella kuivan ja kostean kontrastia.
Lentomatka Buenos Airesista El Calafateen kestää vain n. 3.5h. Ensimmäisellä kerralla (v.2020) meillä oli lennolla välilasku keskellä ei-mitään Trelewissä, mistä otettiin lisää matkustajia kyytiin. Tällä kertaa meillä oli suorat lennot.
Kuinka päästä Perito Morenolle?
Ensiksikin, kannattaa olla tarkkana, että varaa matkan oikeaan kohteeseen. Argentiinasta löytyy myös paikkakunta nimeltä Perito Moreno, mutta jäätikkö on ihan eri suunnalla.
Yleisimmin jäätikölle haluavat lentävät El Calafateen. Näin olen itsekin tehnyt molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä kerralla meillä oli kaverin kanssa AirBnb:n kautta asunto, jonka vuokraaja vei meidät (maksua vastaan) Perito Morenolle saakka ja nouti meidät pois n. 3h kuluttua. Tämän plussapuolina olivat helppous sekä paikallisten mukana liikkuminen. He pysäyttivät auton eräälle levähdyspaikalle ja tarjosivat matea. Kun jäätikkö ensi kertaa ilmestyi näkyviin mutkan takaa, he kertoivat siitä ja pysäyttivät myös myöhemmin hyvälle näköalapaikalle.
Miinuksena oli oikeastaan ainoastaan se, että silloin piti osata aikatauluttaa oma käynti kohteessa.
Toisella kerralla (helmikuussa 2024) meillä oli alla vuokra-auto muutakin Patagoniassa liikkumista varten. Matka El Calafatesta Perito Morenolle on vain 80km. Aikaa meillä meni varmasti 1.5-2h, koska pysähtelimme matkan varrella taas muutamaan otteeseen maisemien vuoksi. Lisäksi viimeiset 30km ovat mutkaiset ja hitaat.
Vuokra-autoilun etuna oli oman aikataulun hallitseminen, eli pystyimme käydä kaikki haluamamme reitit joutumatta miettimään riittääkö aika niihin. Miinuksena hintavuus, mutta meillä oli auto jo joka tapauksessa, joten yhden päivän vuokra muiden joukossa ei tehnyt merkittävää lisäystä hintaan.
Moni menee paikan päälle tietysti bussilla. Syy, miksi itse en kauhesti busseja mainitse postauksissani on se, että kärsin niissä pahasta matkapahoinvoinnista. Ja matka Perito Morenolle on tosiaan viimeiset 30km todella mutkaista, eli olisi ollut minulle hyvin haastava 😄 30km on hidasta matkantekoa mutkien ja niistä johtuvien rajoitusten vuoksi.
Liikkuminen kohteessa
Muistaakseni vuonna 2020 Airbnb:n host sai ajaa meidät ylös saakka, mutta ainakin nyt vuokra-auto tuli pysäköidä alhaalla sijaitsevalle P-alueelle (ilmainen), josta oli bussikuljetus ylemmäs. 2020 aloitimme ylhäältä kulkemalla keltaista reittiä alaspäin. Nyt pysäköimme auton alas ja emme halunneet ottaa bussia ylös, joten aloitimme nousemalla sinistä reittiä.
Sinisen reitin alku alhaaltapäin tarjoaa myös upeita maisemia.Pikkuhiljaa taas lähemmäksi kohdetta.
Reitit on merkitty eri väreillä ja ns. pääreitit ovat myös kuljettavissa pyörätuolilla. Punainen reitti on luokiteltu haastavaksi, mutta käytännössä kyse on ainoastaan rappusten määrästä. Ja PS. reitti kannattaa kulkea myötäpäivään, jolloin pääosa rappusista on alaspäinmenoa. Itse tehtiin tämäkin juuri toisinpäin 😄
Mikäli aika, voimat tai mielenkiinto ovat kortilla, tarjoaa keltainen reitti nopean pääsyn ylhäältä hienoille maisemille. Pienellä askelmäärällä pääsee muutamallekin hyvälle näköalapaikalle.
Punaisen reitin ylätasanteeltanäkee paremmin kokonaiskuvaa.Jäätiköstä irtoaa lohkareita useita päivässä. Näin isojen lohkareiden irtoamista en todistanut kummallakaan käyntikerralla.
Pieni fun fact: ensimmäisellä kerralla hämmästelin ukkosenpauketta kohteessa, mutta se olikin itse jäätikkö, mikä elää.
Selkeällä säällä näkee, kuinka kaukaa jäätikkö alkaa. Se näyttää vyöryvän alas aaltoina kuin meri.
Muuta nähtävää El Calafatessa
El Chaltenilta päin saavuttaessa n. 8km ennen El Calafatea sijaitsee Punta Walichu. Matka kuljetaan kapeaa ja kivistä tietä, joka lopuksi laskeutuu jyrkästi rantaan.
Alhaalla saa nauttia upeista järvinäköaloista turkoosine vesineen. Mikäli sää osuu olemaan tuulinen ja kylmä (kuten meillä), on alhaalla ihana pikkukahvila, jonka ikkunat ovat suunnattu järvelle.
Punta Walichun kahvilan taulumaiset maisemat.Punta Walichun ranta. Tuuli oli kova.
Punta Walichu ei ole pelkästään kahvila, vaan siellä myydään lippuja kierrokselle arkeologiselle alueelle. Päädyimme tänne luolien vuoksi, mutta kokemus oli niin järkyttävän ylihinnoiteltu, ettemme yksinkertaisesti halunneet tukea sellaista. Sen sijaan nautimme kahvilan antimista ja maisemista hetken aikaa.
Hintatietoja
Lennot: Flybondi 233e/hlö + käsimatkatavara.
Majoitus: TAAR AIKE (lugar del hielo) 104e/2yötä/2hlö (maksettu pesoilla). Ilman autoa ei ihanteellisin sijainti, sillä se on sivussa keskustasta ja sijaitsee jyrkän mäen päällä. Autolla liikuttaessa ihan hyvä, alue rauhallinen ja pysäköintipaikka talon pihassa. Ruokakauppaa ei ihan lähellä.
Kohde oli saanut huiput arvostelut, mutta itse jouduimme odottamaan lähes tunnin, että saimme sisäänpääsyohjeistukset. Olimme kuitenkin ilmoittaneet arvion saapumisajasta ja sisäänpääsyyn tarvitsi vain avainboksin koodin. Lisäksi suihkusta tuli lämpöistä vettä vaihtelevasti, itse sain pelkän jääkylmän suihkun. Maisemat upeat ja asunto kiva, sisäänkirjautumisen jälkeen ei mitään valittamista (paitsi ehkä se tooodella kylmä suihkuvesi).
Punta Walichu: Liput olivat n. 17e (sen päivän kurssilla)! Kahvila ei ole kallis ja pysäköinti on ilmaista. Kahvilassa on myynnissä mm. kirjoja. Ja siis, ne maisemat!
Patagoniassa sijaitsee yksi Argentiinan upeimmista luontokohteista, Fitz Royn vuoret, jotka ovat osa Andeja.
Helpoimmin näitä pääsee ihastelemaan lentämällä El Calafateen, josta lähtee busseja El Chalteniin. Vuoret näkyvät jo ennen El Chalteniin saapumista ja osa ikonisimmista kuvista onkin otettu tieltä matkalla sinne. Patikkareitit vuorille lähtevät El Chaltenista.
Eniten maisemista saa irti vuokraamalla auton. El Chalteniin kulkee vain yksi tie parilla käännöksellä ja suurimmat vaarat sillä ovat kova tuuli sekä tietä ylittävät eläimet (siis ennemmin kuin eksyminen). Maisemia voi puolestaan pysähtyä ihastelemaan aina halutessaan.
Ajomatka El Chalteniin oli tuulinen, mutta nää maisemat 🤩🤩
Patikointiakaan ei tarvitse säikähtää, koska vuoret näkyvät luonnollisesti kauas. Miradoreja, eli näköalapaikkoja, on reilusti ilman, että tarvitsee kavuta Laguna de los Tresille saakka. Oli kuitenkin yllättävän haastavaa löytää tietoa patikkamatkasta Laguna de los Tresille, joten kokosin alle oman minioppaan aiheesta.
Millainen patikkamatka on?
Itsellä päässä risteili kysymyksiä, millainen matka on, kuinka pitkä se on ja millaista maastoa.
Matka Laguna de los Tresille on n. 12km. Ensimmäiselle hienolle näköalapaikalle on n. 5-6km. Ainakin ensimmäiset 3km ovat nousua vain lyhyillä tasaisemmilla osuuksilla, mikä saattaa saada epäilemään omia voimavaroja loppusuoritusta ajatellen. Maasto itsessään on helppokulkuista hiekkamaastoa, johon on tehty myös leveitä porrasaskelmia.
Matka alkaa nousulla.
Jo ensimmäinen näköalatasanne tarjoaa upeat maisemat vuoristoon. On siis mahdollista kavuta vain tänne saakka ja palata takaisin, mikäli kokopitkä matka epäilyttää tai se ei ole tavoitteena. Matkaa taittoi kuitenkin kaiken ikäisiä ja kaiken kuntoisia perille saakka (ja yllättävän paljon vanhuksia!)
Näkymiä muuallekin kuin Fitz Royn suuntaan.Tämä näköala oli aika alussa, ehkä 2km kohdalla.
Ensimmäiseltä miradorilta, jolta vuoret näkyvät jo hyvin, matka jatkuu vaihtuvien maisemien läpi kohtuu tasaista maastoa. Tämä siis n. 5-6km kohdalla.
Woo, eka mirador! Ainakin selkeällä säällä näkymät täältä olivat upeat.Jos malttaa, niin joen varressa on useita hyviä levähdyspaikkoja, missä syödä välipalaa. Ja vaikka kahlata jääkylmässä vedessävirkistykseksi.Tämä kohta on ensimmäisen hyvän miradorin jälkeen ja tasaista tästä on muutama kilometri eteenpäin.
Maasto on välillä kapeaa polkua matalassa labyrinttimaisessa metsässä ja välillä leveää kävelyväylää karussa ja kuihtuneessa savannimaastossa. Välillä ylitetään jokea pitkospuita tai puista siltaa pitkin. Sillat ovat tuntumaltaan hieman riippusiltamaisia, eikä niitä saa ylittää kuin yksi kerrallaan. Joki on kuitenkin ylityskohdissa kapea, eikä silta ole korkealla.
Maasto matkalla vaihtelee. Tässä kohtaa sai nauttia sekä varjosta että tasaisesta kävelymatkasta.Vaihteeksi kapeampaa polkua.Välillä joki ylitettiin puisella riippusillalla, jolla ei saa mennä kuin yksi henkilö kerrallaan. Tässä päästiin menemään pitkospuita pitkin vähän matkaa. Taustalla näkyvä vihrein vuori on se, mikä on ylitettävä.Varjoa ei ole taas hetkeen ennen taustalla näkyvää matalaa metsää.Siellä se taas Fitz Roy pilkottaa! Selkeällä säällä näkymiä sille sai ihastella suuren osan matkasta.Opasteita matkalla oli sekä vaihtelevasti että vaihtelevassa kunnossa. Toivomuksena oli kuitenkin seurata keltapäisiä keppejä luonnonsäästämiseksi.
Loppurutistusja alastulo
Kun päästään pidemmälle, alkaa loppunousu. En voi valehdella, se on rankka. Mutta se ei ole mahdoton! Eli lue ensin ja mieti vasta sitten rauhassa passaisiko patikka sittenkin itsellesi 😊
Tästä kohtaa lähti loppunousutvaroitusten kera.
Nousua on 1-2 km (merkintöjä kilometreistä ei täällä ole, joten joudun arvioimaan). Se alkaa miedosti, mikä saa ajattelemaan, että okei, tää on raskas, mutta doable. Maasto on kuin leveä, kivinen tie. Tässä vaiheessa mietin, että ei niin paha, mitä olin lukenut. Olin lukenut kivikasan ylittämisestä käsiäkin käyttäen ja kuullut, että joku oli itkenyt ja noussut sen.
Mieto aloitus nousuun. Tämän jälkeen itsellä on kuvia vain alaspäin tulemisesta, koska raskasta oli. Kuvat myöhemmin alla.
No. Se ”kivikasa” tulee sieltä kyllä nousun viimeisessä vaiheessa. Kyseessä on nousu vuoren yli ja se tehdään polkua pitkin. Polku on isoja kivenlohkareita, välillä pienempiäkin, ja välille on rakennettu osittain myös kiviportaita. Käsillä tarvitsee ottaa tukea useassa kohtaa. Ihmeteltiin moneen otteeseen, mistä ihmeestä pääsemme Laguna de los Tresille. Polku sinne on selkeä, mutta se ei näy, jos ei sitä osaa katsoa (alastulomatkalla taaksepäin katsoessa se näytti selkeältä, kun sen tiesi). Onneksi emme tienneet, joten matka jatkui.
Jyrkimmän nousun alkaessa näkee ylempänä ihmisten taittavan matkaa kuin muurahaiset jonossa ja usko meinaa loppua. Ylös päästessä on jo voittajaolo, mutta matka ei lopu vielä ihan siihen. Viimeinen ponnistus on kuitenkin lyhyt, eikä lainkaan niin jyrkkä.
Palkinto! Pitkän patikan jälkeen oli ihanaa pulahtaa hyiseen veteen ja nauttia eväistä näissä maisemissa.
Perillä vietettiin hyvä tovi ja kippisteltiin mehutölkeillä samalla, kun syötiin eväitä. Mielessä oli käynyt ostaa pieni skumppatölkki (täällä myydään Mummia tölkissä) matkaan ja nauttia se palkinnoksi, mutta onneksi ei valittu tätä vaihtoehtoa. Oli parempi nauttia skumpat vasta koko matkan jälkeen alhaalla, että sen jaksoi ja ettei mitään sattunut alastulomatkalla.
Järven vesi on luonnollisesti kylmää, mutta se teki siinä kohtaa superhyvää! Pulahdettiin pariinkin otteeseen ennen paluumatkaa.
Paluumatka
Alastulosta en löytänyt yhtään postausta, joten haluan kertoa myös siitä. Ylös kivutessa mietin, että alastulo taitaa olla aika horroria. Se ei kuitenkaan ollut niin paha kuin kuvittelin. Huomasin kuitenkin korkeanpaikankammoisia, jotka olivat kauhuissaan matkalla alaspäin. Mutta en tietysti millään tapaa voi tietää heidän fobiansa astetta, joten en tästäkään syystä toivo kenenkään pitävän patikkaa mahdottomana. Itse en koe korkeanpaikankammoa, mutta Wayna Picchulle (Peru) kavutessa koin kuolemanpelkoa juuri ennen viimeistä nousua, joten siihen verrattuna tämä ei tuntunut yhtään missään. Pelon kannalta siis. Muuten kyllä tuntui koko kropassa 😄
Kivikko on jyrkkää ja se vie myös voimia, joskin eri tavalla kuin nousu. Alas tullessa meillä molemmilla alkoi sattua polviin, vaikkei niiden kanssa mitään ongelmia normaalisti olekaan. Lisäksi iltapäivällä palatessa olivat osa kivistä ja polusta märkiä, vaikka päivä oli aurinkoinen. En uskalla edes ajatella, millaista olisi kulkea nousu/lasku sateella tai sateen jälkeen. Kenkä luisti jo nyt. Myös irtohiekka aiheutti välillä pito-ongelmia.
Ylhäältä alas. Näyttää iisiltä, mutta ihmisten asennoista näkee, että jyrkkää on. Irtohiekka luisti herkästi kenkien alla, nähtiin ihmisten myös kaatuvan selälleen.
Joskin, näin parikin miestä, joilla oli vauva/taapero selkärepussa. En tiedä, miten he sen tekivät, mutta ainakin olivat selkeästi fitimmässä kunnossa! Hatun nosto heille! Itseä olisi pelottanut ihan jo irtohiekan ja haastavan maaston vuoksikin.
Kaikkia raajoja tarvitaan ylös ja alas mennessä. Alas mennessä vettä alkoi olla enemmän kuin aamulla ja kivet olivat liukkaita. Tässä myös osaselitys polvikivuille, asennot olivat välillä äärimmäisiä.Tasainenkin matka oli välillä kivistä.
Vinkit vaellukselle
Tärkeimpänä: älä pidä kiirettä. Lähde tarpeeksi ajoissa, ettei tarvitse kiirehtiä. Vaellus on aikaavievä. Sen lisäksi kannattaa syödä riittävästi edellisenä päivänä sekä lähtöaamuna. Mukaan kannattaa ottaa evästä, mistä saa energiaa nopeastikin. Ja paljon juomista! Vesi joessa on juotavaa, joten mikäli uskallat, voit täyttää pulloa matkanvarrella.
Meillä oli aamupalaksi kaurapuuroa ja paahtoleipää kinkulla ja juustolla. Evääksi otettiin kaksi pientä mehutölkkiä ja vettä, alfajoret ja nachoja ja hahah, salaminpätkä! Mikä osoittautui omaksi pelastuksekseni matkan jaksamisessa. Itselläni oli 1.5l vettä, mutta se ei riittänyt aurinkoisena päivänä kunnolla mehujenkaan kanssa.
Loppunousussa itselle tärkeintä oli taukojen pitäminen. Meille osui kaunis päivä, mutta samalla se oli täyttä aurinkoa, joka aiheutti energiavajetta ja huimausta nousua tehdessä. En ollut myöskään syönyt riittävästi edellisenä päivänä enkä vaellusaamuna. Tuntui, että jaloissa ei ole energiaa ja välissä huimasi. Pidimme taukoja pienessä varjossa, mitä tarjolla oli ja joimme mehuja energian saamiseksi. Lisäsin jossain kohtaa nousua myös huivin päähän suojaamaan auringolta. Sää oli hieman petollinen, koska aurinko paahtoi, mutta tuuli oli melko kova.
Ja ikävä spoileri: älä katso ylöspäin! Kulje kivi kerrallaan. Kun luulet saavuttaneesta vuoren huipun ja olevasi perillä, olet vain puoliksi oikeassa. Olet saavuttanut ylittämäsi vuorenhuipun, mutta et ole vielä perillä. Loppumatka on kuitenkin jo iisi ja se on lyhyt.
Niistä vessa-asioista sitten. Varmaan paras käydä puskassa. Ainakin kaveri yritti käydä matkanvarrella sijaitsevan campingalueen vessassa ja vaikka se oli vain reikä maassa, se oli liian hurjassa kunnossa. Jatkettiin matkaa ja etsittiin suojaisa paikka. Campingalue itsessäänkään ei ollut kovin houkutteleva. Sinne oli myös pitkä matka kantaa rinkka. Mutta toki seuraavana päivänä olisi valmiiksi jo lähellä määränpäätä. Mietittiin kovasti, että uskallettaisiinko edes olla täällä pimeällä 😄
Campingalue.
Pukeutumisen suhteen suosittelen kerrospukeutumista ja reppua, missä pitää ylimääräistä vaatetta. Ylhäällä tuulee. Ja huom. meille osui varmaan parhain mahdollinen keli, silti ylhäällä tuuli ja samalla aurinko paahtoi. Aurinkorasvaa lisättiin moneen otteeseen ja vaatetta välillä vähennettiin, välillä lisättiin. Lippis olisi ollut hyvä olla tällä matkalla, mutta meistä kumpikaan ei omista sellaista.
Sauvat vai ei? En osaa sanoa. Meillä ei niitä ollut ja monilla oli. Sanoin matkafrendilleni ylösmennessä, että nyt ymmärrän sauvat, nehän olisi tosi kätevät alastullessa! Mutta kun laskeuduimme, kuulin osan ihmisistä sanovan, että helpompi mennä ilman sauvoja. Siltä se vähän näyttikin. Sauvoja saa vuokrattua El Chaltenista, mutta ne eivät siis ole välttämättömät.
Seuraavana päivänä oli pilvistä ja tuuli niin kovaa, etten ole koskaan sellaista kokenut. En olisi uskaltanut olla silloin vuorilla. Säävarauksen vuoksi olimmekin ottaneet kaksi yötä El Chalteniin, että voisimme valita paremman vaelluspäivän. Ja oikeasti, meillä kävi niin hyvä tuuri, etten ollut uskaltanut moista edes toivoa! En olisi uskonut, että nähdään pilvetön taivas ja etenkin pilvettömät vuorenhuiput. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys, meillä oli uskomattoman hyvä onni.
Paljonko varata matkaan aikaa? Meillä peruskuntoisilla patikkamatka kesti lähes 11h. Sille on mainittu ajaksi n. 8-9h ja se on mielestäni toteutettavissa. Itse pidimme taukoja ja nautimme eväitä Laguna de los Tresilla. Kävimme myös uimassa pariinkin otteeseen. Paluumatkalla nautiskeltiin jokimaisemista ja eväistä. 11h sisälsi siis koko retken taukoineen päivineen.
En mistään hinnasta vaihtaisi kokemusta pois, enkä halua postauksellani pelotella ketään, vaan kertoa huomioita matkasta. Itse olisin kaivannut enemmän tietoa kuin mitä löysin. Laittakaa Instassa kysymyksiä @matkakarpanen mikäli matka kiinnostaa, mutta jokin asia askarruttaa, toivottavasti voin auttaa!
Hintatietoja
Lennot: 234e/hlö Flybondilta. Isompi käsimatkatavara tuli ostaa erikseen. Lähtö oli Ezeizalta ja paluu AEPille.
Majoitus: Kalenshen 162e/2 yötä/2hlöä. Hyvä ja siisti hotelli uima-altaalla. Aamupala sisältyi hintaan ainakin meillä.
Autonvuokraus Argentiinassa: Varaus tehtiin DiscoverCars kautta, koska sen kautta asiat ovat toistaiseksi toimineet hyvin. Varausmaksu maksettiin euroissa (98.23e), mutta paikan päällä maksun pystyi suorittamaan pesoilla, joten säästimme siinä paljon, reilu 100e. Loppusummaksi kaikenkattavalla vakuutuksella tuli 335.68e/5vrk. Auto oli Sixtin pisteeltä.
Polttoaine: tämä oli edullista, pienin kulu koko matkalla. Ajoimme El Calafaten kentältä El Chalteniin, sieltä El Calafateen (ja El Calafatessa) ja viimeisenä vielä Perito Morenolle ja takaisin lentokentälle. Kilometrejä tuli ainakin 590 ja bensa (Super) tuli maksamaan ainoastaan 17,20e.
Matka Valparaísosta Santiagoon on vain n. 1.5h. Itse sain kyydin pariskunnalta, joihin tutustuin Valpassa. Mies, Tony, oli Uber -kuljettaja (tämä selvisi minulle vasta lähtöpäivänä) ja pariskunta halusi ehdottomasti varmistaa, että pääsen turvallisesti perille Santiagoon. Matkan voi toki taittaa myös bussilla.
Molemmat lähtivät mukaan kuljettamaan minua. Lähtö venyi yli klo 21. Ajoimme läpi maastopalojen savusumun ja paloautoja näkyi useita. He tulivat vielä varmistamaan, että saan varmasti avaimet majapaikkaan niin myöhään illasta ❤️
Kuvan laatu kehno, mutta oli ihana nähdä vuorimaisemat Santiagoa lähestyttäessä.
En kuitenkaan kannusta luottamaan kaikkiin vastaavalla tavalla, miten itse luotin tähän pariskuntaan. Hekin varoittivat useaan otteeseen ”pahoista ihmisistä” Chilessä ja pyysivät kulkemaan varuillaan etenkin Santiagossa. Lili muistutti tästä useampaankin otteeseen.
Nähtävää
Valparaíson ja Santiagon väliin osuu viinialue Casablanca, josta on myös oma postauksensa. Emme yrityksistä huolimatta saaneet viimehetken kierrosta viinitilalla, joten ajoimme pätkän suoraan pysähtymättä.
Santiago sijaitsee kauniissa vuoristomaisemissa, joista pystyy nauttimaan myös usean majoituspaikan ikkunasta/parvekkeelta. Mikäli oma majoituspaikka ei tarjoa näköalaa, mutta se kiinnostaa, on Sky Costanera hyvä vaihtoehto maisemanongailuun. Sisäänpääsy on kallis, joten kannattaa maksimoida siellä vietetty aika esim. menemällä valoisalla ylös ja odottamalla illan hämärtymistä siellä. Yllättäen drinksu korkeuksissa ei ole suomalaisittain äärettömän kallis. Luonnollisesti näköalojen ihailuun kannattaa valita mahdollisimman selkeä päivä, pelkästään helleutu saattaa peittää vuoristonäkymää. Ja mikäli haluaa nähdä lumihuippuvuoria, ei Chilen kesäaika ole siihen optimaalinen, sillä vuoret ovat silloin lumettomat. Chilen kesä ajoittuu Suomen talviaikaan.
Näkymiä Sky Costanerasta.
Mikäli ei halua maksaa Sky Costaneran näkymistä tarjoaa niitä mm. Hotel W:n kattoterassi El Golfin alueella (melko lähellä Sky Costaneraa). Myös monissa kerrostaloissa on oma kattoterassi, itse kävin nauttimassa asuintaloni näköaloista.
Kattoterassimaisemat.Omalta parvekkeeltaoli myös hienot maisemat suuntaan jos toiseenkin.
Koska ilma ei ollut täysin kirkas, en kokeillut funikulaaria Parque Metropolitano de Santiagoon.
Okei, jokimaisemia ei voi kehua, aivan kauheeta kuravettä, eikä joen pinta edes kuulemma nouse juuri koskaan tämän korkeammalle.
Turvallisuus
Chileläiset varoittelivat todella paljon Santiagosta. Oli vaikea tulkita, onko Santiago todella niin vaarallinen, vai halusivatko he vain muistuttaa turistia olemaan valppaana.
Valparaíson pariskunta varoitteli useaan otteeseen Santiagon vaaroista ja asunnon vuokraaja kertoi majapaikan sijaitsevan turvallisella alueella, mutta sanoi, että mikäli haluan käydä keskustassa, kannattaa se tehdä opastetulla kierroksella eikä yksin.
Majoituin Barrio Italian alueella ja se tuntui turvalliselta. Koska olin Santiagossa vain pari päivää, en kokenut edes tarvetta käydä keskustassa. Tutustuin Barrio Italiaan ja vierailin myös El Golfin alueella. Näistä kahdesta Barrio Italia tuntui enemmän omalta, sillä El Golf vaikutti fiinimmältä alueelta. Miehet kulkivat kauluspaita päällä ja myös hintataso nousi.
Chileläiset ovat ehkäpä maailman mukavinta kansaa (ei silti tarkoita, että kaikkiin voi luottaa). Neuvoja ja apua sai kaikkialta ja kaikki pitivät siitä, että yritti puhua espanjaa. Välillä kieleksi tarjottiin englantia, mutta kun sanoin haluavani harjoitella, he jaksoivat upeasti palvella yhtä ystävällisesti. Chile jäi mieleen nimenomaan ihmisten ystävällisyydestä.
Kesällä Chilessä on isot maastopaloriskit ja näiden kanssa sain itsekin elää. Ostin Argentiinasta hankkimaani Claron SIM-korttiin Chilen lisäpaketin (Personalilla se sisältyy hintaan) ja tämä oli onni, koska sain välittömästi samat informaatiot mitä paikallisetkin. Suomen ulkoministeriöltä sain tiedon viestillä vasta seuraavana päivänä.
Ravintolat
Santiagossa tuli syötyä ainoastaan ulkona, vaikka asunnossa oli keittiö. Suosikkipaikkani löytyi heti asunnolta oikealla sijaitsevalta ravintola-alueelta. Alue sijoittuu kadulle Madre Victoria Larocque ja se on ainoastaan jalankulkijoille.
Rauhallinen ravintolakatu, josta löytyi ruokaa joka makuunitalialaisesta perulaiseen.Oma valintani oli Dulce Pimienta ja perulainen herkku lomo saltado.Voin suositella!Lähempänä Barrio Italian keskustaa ravintolatarjonta muuttuu. KuvassaChuelco bar,joka oli aivan täynnä ensimmäistä kertaa ohi kävellessä.Myös Bar & Vuelvo oli täynnä, vaikka sainkin kuvasta ihmisettömän. Täällä käväisin empanadalla. Todella hyvä palvelu!Ja pisco souria nauttiessa sai pelailla mukana saapuneella miniflipperillä 😄 El Golfin alueella maisemat muuttuivat rikkaammiksi.
Hintatietoja & vinkkejä
Lennot: 213e/hlö Supersaverin kautta. Menomatka Aerolineas Argentinasin koneella ja paluu Latamilla. AA:n kone oli parempi muhkeine nahkapenkkeineen ja lennolle sai valita vielä paikankin ilmaiseksi. Myös käsimatkatavarat sisältyivät lipun hintaan. Latamin lento myöhästyi 1.5h teknisen vian vuoksi ja kone vaihtui kokonaan toiseen. Paikkaa ei saanut valita ilmaiseksi eikä lippu sisältänyt kuin pienen laukun, joka mahtui istuimen alle. Lisäkäsimatkatavara oli kallis, n. 50e. Tämä hinta tuli siis vielä 213e lentolipun lisäksi.
Majoitus: Majoitukset Chilessä voi maksaa joko Chilen pesoissa tai USD. Jos maksaa dollareilla, ei tarvitse maksaa veroja (19%). Käytännössä dollareilla maksaminen vaikutti kuitenkin olevan aikalailla saman hintaista kuin pesot + verot. Mikäli tarvitsee vaihtaa valuuttaa, löytyy Avenida Pedro de Valdivialta useita rahanvaihtopisteitä (gambio). Kannattaa vertailla kursseja, ne eivät ole samat eri paikoissa.
Maksaminen: Argentiinan jälkeen vaati totuttelua, että Chilessä kaikki tarjosivat ensisijaisesti korttimaksua. Käteistä ei siis juurikaan tarvitse muuta kuin takseihin ja metroon. Olin ennättänyt tarkoituksella hävittää pääosan käteisestä, joten yllätyin, kun metrokorttia ei saanut ostettua eikä ladattua kortilla, vaikka se kävi kaikkialla muualla.
Kulkeminen: Vuokranantaja suositteli ottamaan lentokentältä kyydin Dalfosilta tai Transvipiltä. Itse en näitä käyttänyt, koska suuntasin ensiksi Valparaísoon. Lentokentän suuntaan otin Uberin, koska pystyin maksamaan sen kortilla. Lisäksi paikalliset pitivät sitä myös turvallisempana vaihtoehtona kuin taksia.
Valpa on ollut bucketlistilläni kauan ja tässä se nyt toteutui uudella Etelä-Amerikan tourilla.
Kuten edellisessä (Casablancan) postauksessa lupailin, kerron miten ”helppoa” tänne oli päästä. Ei se vaikeaa ole, mutta tein vääriä valintoja, joten tässä postauksessa teille vinkkejä helpommin perille pääsemiseksi. Toisin sanoen ”ei-näin” -esimerkkejä, olkaapa hyvä 😁
Santiagosta Valparaísoon
Olin ajatellut ottaa bussin Santiagon kentältä Casablancaan ja jatkaa siitä esim. Uberilla Valparaísoon.
Käytännössä bussin ottaminen olisi tarkoittanut sitä, että menee ensin bussilla Santiagon keskustaan, josta ottaa bussin Casablancaan. Nou nou! En jaksanut veivuuta, koska en ollut vielä menossa Santiagoon. Taksien hintoja kysellessä kävi selväksi, että myös se on nounou (huuuuu, kuinka kallista!). Otin lopulta Uberin, joka osoittautui kohdallani hyväksi vaihtoehdoksi. Auto oli hyvä ja kuljettaja ystävällinen ja hän ajoi rauhassa.
Casablancan ihmettelyjen jälkeen sain paikallisilta tietoa kuinka päästä parhaiten Valpaan saakka. Vaihtoehtoina he esittivät taksia tai colectivoa. Näistä kahdesta he kertoivat colectivon olevan turvallisempi vaihtoehto ja toki halvempi. Taksit ovat keltamustia kuten Buenos Airesissa ja colectivot keltaisia. Molemmat voi huitoa mistä tahansa, mutta molemmille on myös omat pysäkkinsä. Colectivoilla kulkee useampi ihminen ja ainakin itsellä oli täysi auto. Matkan hinta oli n. 2.5e. Tiedä sitten siitä turvallisuudesta, auto kolisi aikalailla 😄
Kuinka käyttää takseja Valpassa?
Rehellisesti sanoen, tämä postaus ei anna siihen vastauksia, mutta kerron, mitä ennätin kohteessa oppia 😄 voit jatkaa omia tutkimuksiasi tästä.
Colectivo Casablancasta Valparaísoon oli edullinen, mutta itselle ongelmainen, koska sillä on Valparaísossa vain yksi pysäkki mihin se jättää kaikki kyydistä. Pysäkki sattui olemaan kaukana asuinpaikastani ja jouduin miettimään millä jatkan matkaani kaiken tavaran kanssa vuorelle (Cerro Alegre). Huitelin takseja ja hämmennyin, kun ne pysähtyivät, vaikka kyydissä oli jo ihmisiä. Ne näköjään toimivat Valpassa kuten colectivos, eli matka on jaettu useamman henkilön kesken.
Oikealla sijainti, mihin colectivolla pääsee. Vasemmalla sijainti, mihin olin menossa 🤔
Kyydin jakaminen ei ollut missään vaiheessa ongelma, vaan se, että kaikki colectivon jättöalueella sanoivat, että tämä taksi ei mene Cerro Alegrelle. Jossain kohtaa selvisi, että olin väärällä alueella ottamassa taksia sinne. Huomasin myöhemmin, että taksien katolla tosiaan luki alue, millä he palvelivat. Mutta en vieläkään tiedä, millä alueella taksia olisi pitänyt olla huitomassa, koska päädyin taas tilaamaan Uberin 😅 Se toimi oikein hyvin täälläkin.
En nyt ehkä suosittele kenellekään Uber-colectivo-Uber -yhdistelmää matkatavaroiden kanssa, mutta itsellä niitä ei onneksi niin paljoa ollut ja perille pääsi. Toki passin kanssa kulkeminen on aina vähän kuumottavaa.
Valparaíso
Hotelliksi valikoin pienen boutique hotlan, jossa taisin olla ainoa vieras pari ekaa yötä. Henkilökunta oli niiiin ystävällistä. Majoitus sijaitsi tosiaan Cerro Alegrella, eli kukkulalla ja boheemina tunnettuna alueena. Hotelli oli itsessäänkin nähtävyys (selvisi vasta Valparaísossa) ja Valpan alue on Unescon maailmanperintökohde.
Casa Vander. Täällä asustelin ja hotelli osuu olemaan myös useissa turdekuvissa. Enkä ihmettele. Upea paikka ja upea hotelli. Paikka on ihan Reina Victorian funikulaarin vieressä.Alue on tunnettu värikkäistä taloistaan.
Hotellilta oli helppo lähteä tutustumaan muraaleihin ja viehkoihin pikkukatuihin. Kannattaa kuitenkin huomioida, että alue sijaitsee cerrolla, eli kukkulalla. Kaikkialla on mäki joko ylös tai alas. Yhden päivän kävelyn jälkeen seuraavana aamuna pohkeet huusivat hoosiannaa.
Alueella voi kulkea katuja tai portaita pitkin ja lisäksi apuna ovat myös muutamat jäljellä olevat funikulaarit. Ja toki, myös ne taksit ja Uberit. Bussit eivät ainakaan Cerro Alegrolla mahtuneet kulkemaan. Ehkä siksi täällä olikin perustettu oma alueellinen kommunaalitaksijärjestelmä.
Yllätyin Valpan katujen kunnosta. Flipflopeilla ei kannattanut kulkea, koska joka paikassa oli lasinsiruja. Muutoinkin paikka vaikutti yllättävän likaiselta: keräämättömiä koirankakkoja (toki täällä oli myös kodittomia koiria, saattoi johtua siitäkin) ja roskaa kadulla.
Ne muraalit
Missä ne ovat? Kaikkialla! Et voi olla kävelemättä niiden ohitse. Alla kuvakollaasi pelkästään päivän haahuilun pohjalta.
Cityn seinissä ei ole mitään paskatageja kuten Suomessa, vaan oikeaa taidetta.
Taiteilija touhussaan.
Muutakin kuin muraaleja
Satama-alueella oli kiva ravintola Restaurant Bote Salvavidas jonka terassilta oli merinäköala. Kaunista katseltavaa, mutta aika meluisaa. Retkipaatit ajelivat edestakaisin ja niiden henkilökunta huuteli toisilleen kovaäänisesti.
Näkymää Restaurant Bote Salvavidasin terassilta.
Palvelu oli hyvää ja paikasta saa herkullisen näköistä seafoodia. Sanon näköistä, koska en syönyt täällä 😄 Oli niin kuuma, ettei ruoka maistunut. Yllärinä sai bongailla myös merileijonia!
Ääriolosuhteita
Valparaísossa on yleensä kesällä viileämpää kuin Santiagossa. 4-päiväiselle visiitilleni osuivat aikamoiset sääilmiöt. Ensimmäisenä päivänä oli todella kuuma. Rakennukset ovat myös kohtuu matalia, joten puolenpäivän maissa ulkoillessa oli haastavaa päästä kulkemaan varjossa.
Toisena päivänä alkoi tuulla todella kovaa. Aluksi se toi mukavaa viileyttä, mutta ulkoillessa tuuli nostatti hiekan ilmaan ja se pöllysi suuhun ja silmiin.
Tuuli alkoi olla kova. Aurinkovarjo lensi naapurimestan oven eteen.
Päivän edetessä tuuli voimistui yhä ja se katkaisi sähköt koko alueelta. Sain hotellin aulasta mukaani led-valaisimen, että ensinnäkin löydän portaikossa yläkerran huoneeseeni. Respa piti hyvin huolta viestinnästä, olin koko ajan tietoinen esim. sähkökatkosta ja myöhemmin sen arvioidusta kestosta. Sähköt palasivat lopulta ennakoitua aiemmin.
Koko lähialueelta katkesi sähköt. Ravintolat joutuivat sulkemaan ovensa, mutta lähikauppa palveli vielä käteismaksulla kännykänvalossa.Hotellilla oli tarjota varalle ledlamppu.Sähköjen palatessa tämän verran jengi hurrasi.
Samana päivänä hämmästelin ja jopa ihastelin parvekkeelta näkyvän vuoren takaa pössytteleviä pilviä. 1-2h tästä ihastelusta kännykkääni ilmestyi isolla presidenttitason viesti, että Valparaíson alueella riehuvat hallitsemattomat tulipalot. Suomen ulkoministeriöltä sain tiedon vasta seuraavana aamupäivänä. Sähköt olivat katkenneet tuulen vuoksi ja tulipalo sai tuulesta voimaa levitä.
Kännykkään pompsahti varoitus metsäpaloista ja evakuoitavista alueista.
Käytössäni oli Claron SIM-kortti, jolle olin ladannut pienen nettipaketin. En usko, että tiedote olisi pompannut suomalaisen SIMin kautta.
Tässä vaiheessa jo näki kyseessä olevan tulipalo.
Seuraavana päivänä tilanne oli rauhoittunut, mutta myöhemmin päivällä palot alkoivat uudelleen. Olin juuri paikallisten seurassa, kun ilmoitus uusista paloista tuli. Kaikilla ravintolassa alkoivat puhelimet hälyttämään uudesta presidenttitason ilmoituksesta ja samalla ihmiset alkoivat soitella läheisilleen, ovatko he kunnossa. Onneksi oman seurueeni läheiset ainakin olivat, kun heidät lopulta saatiin kiinni.
Lennot: Buenos Aires – Santiago de Chile SuperSaverin kautta 213e + 43e käsimatkatavaroista paluumatkalle.
Menolento Aerolineas Argentinas, jolla lippuun sisältyi käsimatkatavarat + käsilaukku. Paluulento Latamilla, jolla hintaan sisältyi ainoastaan pieni laukku istuimen alle. Pidin AA:n koneesta enemmän ja lisäksi Latam oli 1.5h myöhässä teknisen vian vuoksi. Joskin yllättävän vähän aikaa ottaen huomioon, että meille vaihdettiin koko kone. Latam tarjosi ilmaisen wifin, mutta AA:lla oli mukavammat penkit (ja nahkaa!)
Majoitus: 284e/3 yötä/1 hlö Casa Vander Hotel Boutique Valitsin tällä kertaa parhaan mahdollisen huoneen, eli edullisempiakin huoneita täältä löytyy. Palvelu oli erittäin hyvää, tuli testattua myös haastavammissa olosuhteissa (metsäpalot, sähkökatko).
Tiedotus toimi ja kaikkea ajateltiin vieraan kannalta. Siistijä oli myös mahtava, hän oli huomioinut pienetkin yksityiskohdat huoneessani. Samainen henkilö kysyi ensimmäisenä aamuna mitä haluaisin aamupalaksi ja toi tämän jälkeen automaattisesti saman aamupalan. Kaikki respassa tiesivat saapuvasta suomalaisesta. Yksi oli erityisen innoissaan, koska rakasti suomalaista rockia. Annoin hänelle muutamia lisäsuosituksia ja ainakin Amirphis oli päässyt heti jatkoon. Ehdottomasti parhaimpia hotellikokemuksiani ikinä.
Valuutta: Chilen peso. Toisin kuin Argentiinan puolella, täällä kortti käy lähes joka paikassa. Maksoin lähes kaiken kortilla, poikkeuksena tippi siivoojalle ja sähkökatkon aikainen kauppavisiitti. Ravintoloissa kysyttiin erikseen, haluaako kortilla maksaessa antaa myös tippiä.
Buenos Airesista on Santiago de Chileen vain vajaan kahden tunnin lentomatka. Mikäli lennät tämän pätkän, suosittelen ehdotomasti ikkunapaikkaa, koska lento Andien yli on lumoavaa katseltavaa (siis jos on näkyvyyttä). Ainakin Aerolineas Argentinas antaa vielä toistaiseksi valita paikan ilmaiseksi (Esim. Latamilla valinta on maksullinen).
Lensin AEPin pieneltä kentältä, koska se oli lähellä asuntoani. Lennot sieltä olivat asteen kalliimmat, mutta kenttä on paljon pienempi ja nopeampi kuin Ezeiza. Lisäksi Ezeizalle maksaa taksikin jo n. 33e mihin tahansa päin Buenos Airesia.
Olin varannut taksin saamiseen asunnolta aikaa 10 minuuttia, mutta sain sen samoin tein kadulle astuessani. Olin todella ajoissa AEPilla, mutta sillä hetkellä ei ollut ruuhkaa ja sain vain purjehtia läpi turvatarkastuksen toiselle puolen. Hetkeä myöhemmin jengiä olikin jo pilvin pimein.
Andit 😍Ja muita maisemia. Menolennolla näkyvyys olo hyvä koko matkan.
Chilen puolella
Ajatuksena oli ottaa bussin Santiagon kentältä Valparaísoon, mutta aiemmat tutkimustulokseni eivät osuneet kohdilleen. Suoraa bussia kentältä Valpaan ei ole, vaan tulee mennä ensin Santiagoon, josta ottaa bussi Valpaan. Halusin kuitenkin tehdä pitstopin myös Casablancassa, joka on viinitarha-aluetta. Taksit kentältä sinne olivat kalliita, jopa 80e pelkästään Casablancaan saakka, joten päädyin ottamaan puolet halvemman Uberin. Uber ei kuitenkaan saa ajaa samoja kaistoja taksien kanssa kentällä, joten autoa saattaa olla haastava löytää, vaikka kyydin saisikin.
Kuljettaja oli venezuelalainen ja jaksoi keskustella kanssani espanjaa koko tunnin matkan ajan, vaikka en aina löytänyt oikeita sanoja. Osoite Casablancassa johti ei-mihinkään ja ihmettelimme, että tähänkö jään, mutta näin päätin. Aluksi tuntui vähän epäilyttävältä seudulta, mutta jo korttelin päässä alue vilkastui. Viinialueeksi oli kuitenkin yllättävän haastavaa löytää viinilasillista mistään, viinit tunnuttiin myyvän pulloittain. Eikä moni paikka ollut edes auki (ja tämä siis noin 16.30 maissa, ei aamulla tai keskellä yötä).
About tällaisella alueella jäin pois. Kuivakan ja hiljaisen näköistä.Pari korttelia sivuun ja alkoikin näyttää hyvinhoidetulta ja vehreältä.
Viimein löytyi ostoskeskus, jossa avattiin juuri semiulkoilmaravintolaa. Punaviiniä ei ollut mahdollista saada lasillista, mutta skumppaa oli. Skumppa kelpasi ja olipa hyvää ja raikasta helteessä talsimisen jälkeen! Palvelu oli myös mahtavaa. Paikka ei tosiaan ollut vielä edes auki, työntekijät touhusivat avauspuuhissaan ja silti jaksoivat palvella huonosti espanjaa sönkkäävää turistia.
Restobar Central
Sain myös vinkkejä kahdelta työntekijältä siitä, kuinka pääsisi parhaiten Valparaísoon. Taksitolppa on puiston vieressä (Plaza de armas Casablanca) ja toki niitä voi heilauttaa lennostakin. Mutta edullisempi, ja kuulemma turvallisempikin (en tiedä mihin tämä tieto pohjautuu), on colectivo. Se on kuten taksi, mutta pysäkki on hieman eri paikassa ja matka jaetaan muiden kanssa. Hinta oli vain 2500 Chilen pesoa, eli n. 2.5e reilun puolen tunnin matkasta.
Heilautin colectivon lennosta ennen virallista pysäkkiä. Colectivossa on kuitenkin se ongelma, että niillä on pysäkki myös Valparaísossa eikä se kiertele viemässä asiakkaita muualle. Hyvä uutinen, mikäli asut pysäkin lähellä, mutta huono, jos et. Taksin saaminen Valparaísossa on nimittäin sitten oma taiteenlajinsa, mistä lisää Valpan postauksessa 😅
Colectivolla köröttelemässä.
Viinitiloja Casablancassa on useita, mutta kuten yleensä, kannattaa kierrokset varata etukäteen. Yritin paluumatkalla käydä Valparaísossa tapaamani paikallisen pariskunnan kanssa tastingissa, mutta paikoissa ei ollut vapaita aikoja. Tämä tosin johtui myös alueella riehuvista maastopaloista, joiden johdosta osa tiloista oli myös suljettu ja osa täynnä ihmisten liikkuessa poispäin Valpasta.
Hintatietoja & vinkkejä
Buenos Airesin AEPin kentällä: tänne ei tarvitse varata yhtä paljon aikaa kuin Ezeizalle, jolta pääosa kansainvälisistä lennoista lähtee. Tällä kertaa käytäntö oli muuttunut ja ennen koneeseen nousua jokainen matkustaja kuulutettiin käymään portilla, jolla henkilökunta tarkisti passit. Tämän jälkeen palattiin istumaan ja odoteltiin koneeseen nousua. Btw kone oli jälleen hyvä mukavine nahkapenkkeineen 🙂 Ja Aerolineas Argentinas antaa valita istuinpaikankin ilmaiseksi. Lisäksi hintaan sisältyvät normaalit käsimatkatavarat.
Santiagon kentältä Casablancaan: Taksi n. 80e. Uberilla hinta riippuu kellonajasta, itse maksoin vähän yli 40e. Auto oli hyvä ja kuljetaja omassa tapauksessani turvallinen. Hyvä kellonaika matkustaa arkisin on ennen klo 17, sillä sen jälkeen on työmatkalaisia eli ruuhkaa. Oma matka meni nopeasti eikä liikennettä ollut paljoa, ruuhkaa ei lainkaan.
Casablancasta Valparaísoon: Takseja ja colectivoja menee sinne tiheään. Itse otin colectivon ja jaoin matkan kolmen muun kanssa. Maksu oli kiinteä 2500 Chilen pesoa, eli n. 2.5e. Matka ei kestänyt kuin reilu puolituntia ruuhkattomalla tiellä. Colectivot ovat kokonaan keltaisia verrattuna takseihin, jotka ovat keltamustia.
Viinitilat: Mikäli olet varma aikataulustasi, kannattaa viinitilavierailu varata etukäteen. Itse olin liikenteessä liian myöhään tastingia varten menomatkalla ja paluumatkalla Valparaíson alueen metsäpalot vaikuttivat asiaan. Kaikki paikat eivät olleet lainkaan auki ja toisaalta läpimenoliikennettä oli normaalia enemmän.
Casablanca yleisesti: Pieni kylä ja paikalliset ovat todella ystävällisiä. Itse asiassa ihmisten ystävällisyys oli Chilen reissulla kokonaisuutena parasta. Mikäli olisi pitänyt siirtyä Casablancasta Santiagoon, en tiedä miten hyvin taksia tai Uberia olisi saanut. Lentokentältä kaikki eivät halunneet mennä Valpan puolelle, mihin alueeseen Casablancakin kuuluu.
Mendozassa vierähtäisi helposti viikko. Ensisijaisesti moni varmaan saapuu kaupunkiin Argentiinan kuuluisimpien viiniviljelmien vuoksi (niin tein minäkin), mutta täällä voi tehdä paljon muutakin kuin sippailla vinettoa.
Vuoristot, eikä vähempää kuin Andit, hallitsevat maisemia monessa kohtaa, kun rakennukset eivät pääse estämään näkymää.
Bussista nappaistu kuva. Edessä viiniviljelmä ja taustalla komeat Andit.
Meitä oli iso porukka, 8 henkeä, joten jakauduimme yhtenä päivänä mielenkiintojen mukaan eri aktiviteettien pariin. Itse halusin käydä vielä toisella isolla viiniviljelmällä ja nähdä hieman keskustaa. Muutama meistä lähti kuitenkin hurjapäänä varjoliitelemään alas vuorilta. Kuuleman mukaan matkan viimeinen osio autolla ylös vuorellekin oli jo melko jännittävä. Mutta kaikki olivat nauttineet liitelyistä ja saivat vielä muistoksi sähköpostitse videot ja valokuvat liidoista.
Yksi hurjapää liitelemässä Andeilta alas. Itseä huimaa jo pelkkä kuvan katsominen. Huomaa tie vasemmalla 😀 (c) Paloma Moilanen.
Viimeinen täysi päivä käytettiin yhdessä vuorten keskellä olevalla spalla, Termas de Cacheutalla. Matka kuljetuksineen varattiin etukäteen netistä. Bussille oli pieni kävelymatka (lähtee keskustasta, ei poimintaa majoitukselta) ja bussimatka kesti noin tunnin. Maisemat matkalla olivat upeat! Bussi meni ensin viiniviljelmien ohi ja tämän jälkeen se alkoi nousta vuoristoon.
Spa-matkalta, ennen vuoristoon nousemista.Näkymät yhdeltä altaista.Kylänäkymä heti Termas de Cacheutan ulkopuolella.Vinkki vitonen: bussin yläkerran etupenkki on ryntäämisen arvoinen paikka, mikäli arvostaa maisemia.Puiden oksat raapivat monella kadulla bussin kattoa. Tämäkin näkymä, aahhh!
Mendoza on heti huomattavasti erilainen kuin Buenos Aires, se tuntuu enemmän pikkukaupungilta. Väkiluku on luonnollisesti pienempi, mutta kyseessä on kuitenkin miljoonakaupunki. Rakennukset ovat matalampia ja city vaikuttaa symppikselle.
Keskusta on eläväinen, sieltä löytyy paljon ravintoloita ja kauppoja. Itse majoituimme parin korttelin päässä Avenida Arístides Villanuevasta, jolla oli ”pikku keskusta”, eli paljon ravintolavaihtoehtoja kyseisen kadun varrella. Olisi ollut mukava viettää iltaakin täällä, mutta ei oikein riittäneet päivät tähän.
Mendozan keskustassa on paljon shoppailumestoja, mikäli se inspaa vierailijaa 🙂 Tässä kassissa lähti mukaan pari kenkiä.Keskustasta on harmittavan vähän kuvia, mutta sieltä löytyy mm. kävelykatu, jolla on ravintoloita.
Keskustakierroksella eksyimme kenkäkauppaan, jonka omistaja innostui meistä suomalaisista. Mukava nainen ja jutteli paljon. Kävin vielä itse myöhemmin noutamassa täältä aiemmin sovittamani kengät ja myyjänä sattuikin olemaan mieshenkilö. Hän kertoi äitinsä jo kertoneenkin liikkeessä käyneistä suomalaisista ja että äiti oli ollut meistä innoissaan.
Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisin halunnut käydä vielä ainakin Lago Potrerillosilla, järvellä, jonka on vuoriston ympäröimä. Tämä löytyy läheltä Cacheutaa, mutta en tiedä millaista tietä matkan taittaminen sinne saakka on esim. bussilla.
Vaikka ei olisikaan innostunut viinistä, voi viinitilavisiitti olla hieno kokemus. Tai mikäli ei halua viinitilavisiittiä, voi Mendoza olla hieno kokemus. Omaan makuun tämä oli yksi pittoreskeimmistä kaupungeista, mitä Argentiinassa näin. Suuri syy tähän oli Andeilla.
Etelä-Amerikan viimeiseksi matkaksi tällä reissulla jäi Mendoza. Tämäkin ennätettiin heittää silkalla tuurilla, sillä palasimme maanantaina 16.3. Mendozasta Buenos Airesiin, tiistaina 17.3. Mendozan maakunta sulki rajansa kaikelta liikenteeltä, kukaan ei enää päässyt sisään eikä ulos. 19.3. torstaina olinkin jo äkkilähtölennolla matkalla Suomeen ja 15 minuuttia koneen lähdön jälkeen koko Argentiina sulkeutui. Mendozassa korona alkoi näkyä viinitilojen sulkemisena sekä käsidesinä taksissa. Valitettavasti Bodega Trapiche jäi kokematta, samoin pari muuta, joille olimme ajatelleet mennä. Mutta toisaalta taas, onneksi Kaikenin tilalla onnistui käydä, olimme kaikki aivan myytyjä tästä paikasta!
Lento Buenos Airesista kesti vain parisen tuntia, jonka jälkeen Mendoza toivotti tervetulleeksi upealla Andien vuoristonäkymällä. Taksit kentältä saatiin heti ja matkalla majoitukselle kuskit välillä juttelivat toisilleen avoimista ikkunoista.
Lähes Argentiinan matkan alusta saakka oli ollut puhetta, että pitäisi kokea asado, paikallinen grillijuhla. Emme olleet vielä kukaan ennättäneet asadolle, joten koska olimme vuokranneet majoitukseksi jättitalon grillipaikalla, päätimme rohkeasti kokeilla grillausta itse. Miesväki kysyi vuokranantajalta suositusta lihakaupasta ja kävi ostamassa lihat. Hikistä hommaa vaikutti helteessä grillailu olevan, mutta voi luoja, miten hyvää ruokaa tuli! Melkeinpä parasta, mitä olin koko matkan aikana syönyt.
Asado.
Luján de Cuyo
Ensimmäisen päivän viinialuevalinta oli Luján de Cuyo. Tältä alueelta löytyvät mm. Kaiken, Alta Vista ja Viamonte.
Matkalaisina oli sekä viininjuojia että mielenkiinnosta viinitilalla vierailevia. Kaikenin tila valikoitui kohteeksi, koska se oli iso ja koska omana toiveenani oli päästä viinitilalle, jolta olisi hyvät vuorinäköalat. Koska Kaikenin tila oli kauimmaisin, päätimme aloittaa siitä ja menimme paikalle taksilla.
Viininmaistelu toteutettiin upeassa miljöössä. Taustalla utuinen vuoristo.Tilalla pääsi kiertämään viljelmille.Myös kellareita päästiin näkemään.
Kaikenin tila osoittautui hyväksi ja kaikkia miellyttäväksi valinnaksi. Kierros alkoi alkumaljalla ja siellä sai kattavan kierroksen ulkona viljelmillä. Muutoinkin kaikki tuntui hyvin organisoidulta. Kerrottiin eri rypäleistä ja niitäkin sai halutessaan poimia suoraan suuhun makustelavaksi. Tastingissa sai valita maisteleeko enemmän puna- vai valkoviiniä, ja jos halusi, myös rose -vaihtoehto oli tarjolla.
Kaikenilta otimme taksit pyörävuokraamolle. Alueella on helppo ajaa fillarilla ja se on myös hyvin suosittua. Ja ne maisemat – ahhh!
Fillarit alle!
Koronan vuoksi emme päässeet Alta Vistan tilalle, sillä se ei enää vastaanottanut vierailijoita. Poljimme myös pienemmälle tilalle, mutta sieltä tulivat juuri viimeisimmät vierailijat ulos, eikä sille päivää ollut enää saatavilla kierroksia. Päädyimme Viamonten tilalle, joka tarjosi myös upeat maisemat. Täällä kierros oli erilainen. Viljelmällä käytiin vain palstan reunalla. Tastingissa sai valita premiumin, tai normaalin. Valitsin itse premiumin ja viinit olivat todella sen arvoisia.
Myös Viamonten tila tarjoaa upeat maisemat.
Maipú
Yritimme tehdä netistä varausta seuraavalle päivälle Maipún alueelle Trapichen tilalle. Suoritimme jo maksun, mutta saimme jonkin ajan päästä ilmoituksen, että tila on suljettu. Päätimme kuitenkin yrittää vielä toista tilaa, jonka kanssa kävi samalla tavalla. Alueella Santa Julian tila oli vielä avoinna, joten teimme varauksen heille.
Matka tänne oli lähes sama kuin edellisenä päivänä Kaikenin tilalle, mutta taksi pyysi kalliimpaa hintaa. Saimme kuitenkin neuvoteltua summaa hieman alemmas. Myös paluutaksia saatiin myös odotella hyvä tovi, koska se lähti tulemaan keskustasta. Eikä se lopulta ollut edes virallinen taksi, mutta tila sen meille tilasi.
Itse tila oli hyvä vaihtoehto ja kierros tarjosi jälleen uutta. Tällä kertaa tutustuttiin tarkemmin tuotantopuoleen. Tastingin osalta ei tarjottu kuin tietyt viinit, valinnanvaraa ei ollut. Lisäksi maistelu tehtiin sisällä isossa huoneessa. Kierroksena kuitenkin hyvä ja täydentävä lisä edellisen päivän kokemuksiin. Myymälän puoli oli täällä kattava ja visuaalinen.
Bodega Santa Julian tastinghuone.
Mitä kannattaa huomioida?
Useat viinitilat vastaanottavat ilman ajanvarausta, mutta suosituimmille voi olla hyvä tehdä varaus. Opastuksia tehdään sekä englanniksi että espanjaksi. Polkupyörät kannattaa varata jo esim. viikkoa etukäteen, niille on kysyntää.
Päivään ei mahdu kovin montaa viinitilaa. Toisaalta, mikäli saa mahdutettua 5-6kpl, ja ottaa jokaisessa tastingin, voi fillaroinnista tulla haastavampaa päivän päätteeksi 😉 Itselle riitti kaksi eri tastingia samalle päivälle.
Taksien saaminen pidemmille matkoille voi olla haastavaa, kaikki eivät suostu viemään kovin kauas. Uber peruutti myös kahdesti kyydin. Viinitiloille on mahdollista tilata myös erillisiä kuljetukset sisältäviä paketteja.
Mendoza on muutakin kuin viinitiloja, täältä löytyy vaikka mitä kivaa. Kannattaakin miettiä, montako päivää alueella haluaa oikeasti viettää. Lisää Mendozaa seuraavassa postauksessa 🙂
Hintatietoja:
Lennot: Norwegian, 107e (sis. +5e käsimatkatavaran), lennot varattiin n. 1kk ennen matkaa.
Majoitus: Airbnb, iso talo kuudella makuuhuoneella 471e/4yötä (yhteensä kuudelta henkilöltä). Osoite Olascoaga 857.
Polkupyörät: Baccus Biking, 10USD. Firmalta saa valita millaisen paketin ostaa. Valitsimme self-guided tourin, joka sisälsi polkupyörän päivän ajaksi sekä vakuutukset yms, mutta ei yhtään käyntiä viinitiloille.
Wine tasting+kierros: Winery bookingin kautta ennakkoon varattuna Bodega Kaiken 450ARS/hlö (valuuttakurssi heittelee, mutta eurohinta alle 10e, tällä hetkellä n. 6e).
Koska Uruguay on vain tunnin lauttamatkan päässä Buenos Airesista, pitihän siellä käväistä. Tunnissa pääsee Colonia del Sacramentoon, Montevideo on 2-2.5h päässä. Ensimmäiseksi reissuksi valikoitui Colonia del Sacramento (joka tässä kohtaa jäi myös viimeiseksi Uruguayn matkaksi koronan vuoksi). Matka-ajankohtana oli 5.-6.3.2020, blogipostaus on ”hieman” viivästynyt.
Lautta Coloniaan oli mukava, sieltä löytyy yksi tax-free myymälä ja kannellekin pääsee ihmettelemään. Colonia Express lähtee Puerto Maderon satamasta. Kaveri meni lautalla Montevideoon ja hänen kokemuksensa tuon välin taittavasta lautasta oli järkyttävämpi. Kannelle ei päässyt ja paatti oli homeessa. Ilmeisesti tuota väliä rullataan vanhemmilla lautoilla.
Colonian Barrio Histórico on Unescon perintökohde ja oma maailmansa. Alue on tarpeeksi pieni vaikka päiväpiipahdukselle, mutta mikäli aikaa löytyy, tarjoaa kaupunki myös rantaelämää. Veden uintikelpoisuudesta en mene takuuseen, itse päädyin vain kävelemään tyhjiä biitsejä pitkin.
La Calle de los Suspiros (Huokausten katu) on alueen vanhin katu.
Colonia on ihana vanha kaupunki mukulakivikatuineen ja merenrantoineen. Moni ottaa tänne vain päiväretken Buenos Airesista, koska kohde on pieni ja matka vain noin 50km. Itse halusin viettää rauhallisen päivän ja illan joten olin yhden yön Coloniassa. Illalla auringonlaskua ihastellessa huomasin, että täältähän näkee Buenos Airesin pilvenpiirtäjät horisontissa! Auringonlaskua seurasi lisäkseni myös moni pariskunta ja kaveriporukka.
Buenos Airesin silhuetti. Ihan näin hyvin ei Coloniaan saakka näkynyt, kuva on lautalta.
Olin lukenut paljon Uruguayn ystävällisyydestä ja palvelualttiudesta. Olin pettynyt. Koin saavani huomattavasti huonompaa palvelua kuin Argentiinassa. Ehkä loistava palvelu on enemmän Montevideon juttu? En tiedä.
Toinen ikävä yllätys oli ”et tarvitse käteistä, Uruguayssa on helppo maksaa kortilla ja se on myös turistille halvempaa”. Joo. Korttia mainostetaan joka puolella edullisempana. Mutta kortin tulee olla Visa. MasterCard käy huomattavasti huonommin ja sen sopivuus maksuvälineenä kannattaa varmistaa etukäteen. Myös Argentiinan pesot käyvät maksuvälineenä, mutta niillä maksaminen on vielä kalliimpaa. Esimerkkinä lounas, jonka söin, olisi maksanut Visalla n.16e, mutta maksoi Argentiinan pesoilla n.24e tippeineen. Kaupassa, jossa kävin, ei käynyt kortti lainkaan, ainoastaan käteinen.
Täällä kävi MasterCard, eikä maisemissakaan ollut moitittavaa B)
En silti voi moittia visiittiäni mitenkään huonoksi, kuvailtavaa ja ihmeteltävää tässä pittoreskissä kaupungissa riitti.
Ahh, tämä tunnelma!
Mate -kulttuuri näkyy Uruguayssakin vahvasti. Ohikävellessäni huomasin eräällä herrasmiehellä termospullon ja matekupin parturissakin. Vielä tässäkin kohtaa tämä laittoi minua hymyilyttämään.
Mitä muuta Colonia tarjoaa?
Kaupungissa vieraileva ei juurikaan pysty olemaan näkemättä majakkaa (Faro), tai vanhojen rakennusten raunioita. Mutta vanhan kaupungin ulkopuolella pääsee nautiskelemaan monista eri rannoista, jotka ovat lähellä toisiaan. Rantalomasta haaveilevan saattaa kuitenkin kannattaa tutustua myös Uruguayn kaakkoisosassa sijaitsevaan Punta del Esteen, johon turistit suuntaavat usein rantalomailemaan.
Yksi monista Colonian biitseistä. Keli ei höllinyt rantalomailua.
Vanhan kaupungin ja sataman väliin jää muun muassa vanha juna-asema, jonka pihasta löytyy yhä kaupunkikylttikin. Raiteita voi nähdä välissä siellä täällä.
Vanha, käytöstä poistettua juna-asemaa ei mainita nähtävyyksissä, mutta omaa silmää sekin miellytti.
Mitä kannattaa huomioida?
Colonian oleellisimmat nähtävyydet näkee helposti päiväreissulla. Halutessaan auringonlaskunkin näkee illan paluulautalla. Mikäli haluaa kierrellä enemmän ja nähdä/viettää aikaa Colonian rantamaisemissa, voi yönylireissu olla hyvä vaihtoehto.
Kohde tuntui vaativan käsi kädessä kävelyä, olihan se über-romanttinen ❤ Heitin reissun itsekseni, joten ei nyt paljon tullut romantiikasta tällä tavoin nautiskeltua. Maisemista ja tunnelmasta kylläkin.
Hintatietoja
Kaupunki on lähellä Argentiinaa, mutta Uruguay on huomattavasti kalliimpi. Mikäli sinulla on Visa, käteistä ei tarvitse näin lyhyttä reissua varten vaihtaa. MasterCard ei toimi kovinkaan monessa paikkaa, joten sen toimivuus kannattaa varmistaa heti alkuunsa. Turistille kortilla maksaminen on Uruguayssa edullisempaa kuin käteisen käyttö.
Lauttaliput: Colonia Expressillä on päivittäin kolme lähtöä Buenos Airesista. Halvimmalla matkan taitaa saada Getyourguide.com kautta, n.2600 pesoa. Tämä sisältää päivämatkan sekä opastetun kaupunkikierroksen. Lauttamatkat suoraan Colonia Expressiltä erikseen ostettuna maksoivat n. 15e enemmän, hieman yli 4000 pesoa. Jostain syystä yönylireissu oli tyyriimpi kuin päivämatka.
Majoitus: Posada El Viajero, 35e/yö. Sisälsi aamiaisen, hyvä sijainti sekä satamaan että vanhaan kaupunkiin nähden.
Siinäpä se otsikossa kiteytettynä. Upea 4kk oleskelu Etelä-Amerikassa jäi kesken. Paljon ennätin nähdä, oikeastaan Chile jäi enää visiiteeraamatta suunnitelluista kohteista. Harmittaa, olin jo tunnin lennon päässä siitä ja lennotkin oli varattu. Viikko lisäaikaa koronan osalta olisi riittänyt tuon matkan toteuttamiseen.
Päivityksiä reissuilta on vielä tulossa, eiköhän tässä karanteeniaikana ole niitä aikaa kirjotella. Uruguayn Colonia del Sacramento ja Argentiinan Mendoza siis ainakin tulossa vielä luettavaksi. Blogi säilyy toki, mutta maailman tilanteen huomioiden voi mennä hetki, ennen kuin matkapäivityksiä pystyy tekemään 😦
Mendozan reissu ennätettiin vielä juuri ja juuri tekemään, eikä siellä vielä ollut stressiä paluusta Suomeen. Vasta paluupäivänä, 1,5vkoa sitten, alkoi meille pukata viestiä Suomesta ja rajojen sulkemisesta ja alettiin tahoillamme pohtia paluuta. Itselle se ei ollut ollut edes vaihtoehto. Mutta 2,5h puhelun jälkeen (Suomeen), päädyin ostamaan paluulipun torstain lennolle. Syinä olivat mahdollinen ulkonaliikkumiskielto Argentiinassa (tämä ei ollut ollut vielä ilmoilla), jolloin olisin asuntoni vanki. Lisäksi etätöiden epävarmuus, mikäli en pääsisi Suomeen useampaan kuukauteen. Mietin myös levottomuuksien mahdollisuutta, jos tauti pääsisi leviämään Argentiinassa. Korona tuli Argentiinaan Euroopasta, joten suhtautuminen eurooppalaisiin muuttui ihailusta peloksi ja karsastukseksi. Pari suomalaisporukasta joutui kauneushoitolassa vakuuttamaan, että olivat olleet Argentiinassa jo tammikuusta lähtien, jotta heidät uskallettiin ottaa vastaan. Luin myös, ettei asunnon vuokrauskaan ollut enää helppoa ulkomaalaiselle. Mahdollisessa tartuntatapauksessa, tai vähien elintarvikkeiden jaossa, ulkomaalainen tuskin olisi etusijalla. Nämä kaikki olivat toki kauhuskenaarioita. Reissu olisi voinut mennä hyvin ja lentoja olisi voinut olla saatavilla hyvin huhtikuun lopussa, kun olisi ollut tarkoitus palata.
Kuitenkin, lentoja ei ollut enää helppo saada. Ostin liput samalle lennolle kolmen muun suomalaisen kanssa. He olivat katsoneet useampaa lentoa, mutta niitä ei ollut saanut enää ostettua. Lennot saatiin Qatar Airwaysilta, joka lensi Saõ Paulon ja Dohan kautta Helsinkiin. Lennot sai torstaille. Jännitettiin, ehtiikö vielä tapahtua muutoksia ennen tätä, vai lennetäänkö lennot. Pelättiin myös mahdollisuutta jäädä jumiin Dohaan, mikä olisi ollut aika über-paska juttu!
Argentiina reagoi nopeasti ja hyvin koronaan. Ravintolat alkoivat nopeasti antaa alennuksia take awaysta, tai tarjoamaan ainoastaan take awayta. Osa ravintoloista oli auki, mutta sisään sai tulla vain, jos oli ollut 14vrk karanteenissa mahdollisen ulkomaan matkan jälkeen. Ensimmäisenä tarjottiin käsidesiä.
Ihmiset määrättiin etätöihin, yliopisto päätti olla suljettuna 14vrk, jonka jälkeen laajensi sulkuaikaa vielä esim. meidän vaihdon koko aikajaksolle. Ulkomailta tulleita pyydettiin tätä ennen jo jäämään omaehtoiseen 14vrk karanteeniin. Useat kaupat ja apteekit sallivat vain 5-20 henkilön asioivan kerrallaan. Kansallispuistot (mm. Iguazu ja Perito Moreno) suljettiin. Mendoza sulki lähes heti paluumme jälkeen koko maakunnan, sisään eivät päässeet enää edes argentiinalaiset. 45min lentomme lähdön jälkeen, Argentiinassa astui voimaan ulkonaliikkumiskielto sakon uhalla.
Paljon siis ehdin nähdä tuurilla, koko ajan oli taistelua aikaa vastaan. Joskaan en tätä tiennyt. Chile harmittaa paljon. Mutta pitää olla onnellinen siitä, että kaiken muun suunnitellun ennätin nähdä. Ja siitä, etten ole jumissa Lähi-Idässä. Aika näyttää, mikä tarkoitus näillä tapahtumilla oli.
Hintatietoihin voin tässä postauksessa iskeä kalleimman lentoni ikinä: Buenos Aires – Helsinki (välilaskut siis Brassien Saõ Paulossa ja Qatarin Dohassa) 780e. Hyvät lennot, hyvät koneet ja upeat kaupunkinäkymät öiseen Dohaan laskeutuessa. Ja lento oli halvin tarjolla ollut lento, muut olivat n.1200-1300e, Latamin joku lento 4500e. Mutta onhan tuo nyt kallis lippu, huhhuh!
Muutama lisäpostaus tässä parin viikon sisään tulossa vielä reissuilta, sitten blogi hiljenee, kunnes lentoliikennettä aletaan taas availemaan. I´ll be back!
Eilen näin Argentiinan puolen, totta kai piti nähdä myös Brassien puoli. Eilisestä viisastuneena tarkistin puiston aukioloajan. 9-17. Katsoin, että bussimatkan tulisi kestää noin 40 minuuttia. Lähdin matkaan tuntia myöhemmällä bussilla, 8.30. Luulen, että tämä oli virhe.
Bussi pysähtyy ensiksi Argentiinan raja-asemalla, jonka jälkeen heti perään Brasilian raja-asemalla. Aamulla tämä meni kohtuu nopeasti. Matka puistolle oli muutoinkin aika nopea. Puistossa kuitenkin alkoi lippujen jonotus. Jono eteni ihan ok vauhtia. Tämän jälkeen jonotettiin bussia, joka veisi putouksille saakka. Tämäkin eteni hyvin, busseja tuli lisää sitä mukaa kuin edellinen täyttyi ja lähti. Olin lukenut, että bussilla on kolme pysähdystä ja viimeisellä kannattaa jäädä pois. Poistuimme vasta tällä kolmannella stopilla erään aussinaisen kanssa, mutta se olikin päättäri, josta olisi pitänyt lähteä kulkemaan kävelyreittiä vastavirtaan ihmismassaa vasten. Palasimme bussilla kakkospysäkille ja otimme siitä kävelyreitin oikeaan suuntaan.
Tässä vaiheessa alkoi hieman ahdistaa, ihmisiä oli valtavasti. Alussa pääsi vielä liikkumaan ok, mutta hetken päästä jono pysähteli ja hidasteli kuvia varten. Käytävä ei ole kovin leveä ja kävelyväyliä on vain yksi (vs useat väylät Argentiinan puolella). En tiedä johtuiko yleisöryntäys lauantaista, siitä, että tulin hieman liian myöhään puistoon, vai siitä, että kävelyväyliä on vain yksi. Mutta ei ollut nautinnollinen kokemus. Siinäkin vaiheessa, kun pääsi viimein jonottelujen jälkeen parhaalle katselupaikalle, josta näki Garganta del Diablon, oli joku saman tien tökkimässä olkapäähän, että olen valokuvan edessä (tulivat itse viereen minun jälkeeni). Olin vasta itse ottamassa kuvaa. Näkymät olivat upeat, mutta fiilis oli ihan eri kuin edellisenä päivänä. Valivalivali, meni ensimmäistä kertaa pata jumiin koko reissun aikana. Mutta kuvat puhukoot puolestaan, olihan se nyt ihan huippumesta!
Tuolla sitä käveltiin edellisenä päivänä Argentiinan puolella, putousten yllä menevillä kävelyreiteillä.Garganta del DiabloGarganta del DiabloEsimerkkinä räppäsin kävellessäni kuvan ryysiksestä.
Seuraava jonotus oli panoraamahissille, jolla pääsi ylätasanteelle. Täällä olikin jo onneksi vähemmän jengiä. Ihastelin hetken aikaa rauhassa ja lähdin bussille. Bussin tuli lähteä tasatunnein, mutta se oli 30min myöhässä. Brasilian raja-asemallakin oli tähän aikaan enemmän ruuhkaa. Olin käytännössä noin tunnin itse putouksilla, mutta aikaa reissuun meni silti n.6h. Joka tapauksessa kannatti käydä.
Paluulento Buenos Airesiin oli aamun ensimmäinen. Boardaus alkoi puolituntia etuajassa ja olin Bairesissa jo hyvin ennen kymmentä aamulla. Tämä oli jo toinen puolituntia ennen lähtöaikaa noussut lento Argentiinassa!
Mitä kannattaa huomioida?
Moni kysyy, kummalta puolelta on paremmat näkymät. Itse kävisin molemmat puolet, näkymät ovat erilaiset. Argentiinan puolella pääsee lähemmäs ja näkee putoukset erilaisista kulmista. Brassien puolelta näkee kokonaiskuvaa, mutta pääsee lopussa myös kohtuu lähelle. Kokeilisin ehkä eri päivää kuin lauantai..
Hinnat putouksilla ovat lähes tuplat muualle verrattuna, joten moni suositteli ottamaan matkaevästä mukaan jo Argentiinasta. Muun muassa bussiaseman vieressä on mesta, mistä voi ostaa vaikkapa empanadoja mukaan.
Hintatietoja
Bussiliput: 600 pesoa, meno-paluu.
Sisäänpääsylippu: 70 Brasilian realia. Maksaa voi kuulemma myös pesoilla ja dollareilla. Maksoin kortilla, koska kuulin viime viikolla kohteessa käyneiltä suomalaisilta peson kurssin olevan niin huono, ettei sillä kannata täällä maksaa. Kortilla veloitus oli n. 15 euroa.
Matkakärpänen 