Vau-vau-vau -varoitus!

Patagoniassa sijaitsee yksi Argentiinan upeimmista luontokohteista, Fitz Royn vuoret, jotka ovat osa Andeja.

Helpoimmin näitä pääsee ihastelemaan lentämällä El Calafateen, josta lähtee busseja El Chalteniin. Vuoret näkyvät jo ennen El Chalteniin saapumista ja osa ikonisimmista kuvista onkin otettu tieltä matkalla sinne. Patikkareitit vuorille lähtevät El Chaltenista.

Eniten maisemista saa irti vuokraamalla auton. El Chalteniin kulkee vain yksi tie parilla käännöksellä ja suurimmat vaarat sillä ovat kova tuuli sekä tietä ylittävät eläimet (siis ennemmin kuin eksyminen). Maisemia voi puolestaan pysähtyä ihastelemaan aina halutessaan.

Patikointiakaan ei tarvitse säikähtää, koska vuoret näkyvät luonnollisesti kauas. Miradoreja, eli näköalapaikkoja, on reilusti ilman, että tarvitsee kavuta Laguna de los Tresille saakka. Oli kuitenkin yllättävän haastavaa löytää tietoa patikkamatkasta Laguna de los Tresille, joten kokosin alle oman minioppaan aiheesta.

Millainen patikkamatka on?

Itsellä päässä risteili kysymyksiä, millainen matka on, kuinka pitkä se on ja millaista maastoa.

Matka Laguna de los Tresille on n. 12km. Ensimmäiselle hienolle näköalapaikalle on n. 5-6km. Ainakin ensimmäiset 3km ovat nousua vain lyhyillä tasaisemmilla osuuksilla, mikä saattaa saada epäilemään omia voimavaroja loppusuoritusta ajatellen. Maasto itsessään on helppokulkuista hiekkamaastoa, johon on tehty myös leveitä porrasaskelmia.

Jo ensimmäinen näköalatasanne tarjoaa upeat maisemat vuoristoon. On siis mahdollista kavuta vain tänne saakka ja palata takaisin, mikäli kokopitkä matka epäilyttää tai se ei ole tavoitteena. Matkaa taittoi kuitenkin kaiken ikäisiä ja kaiken kuntoisia perille saakka (ja yllättävän paljon vanhuksia!)

Ensimmäiseltä miradorilta, jolta vuoret näkyvät jo hyvin, matka jatkuu vaihtuvien maisemien läpi kohtuu tasaista maastoa. Tämä siis n. 5-6km kohdalla.

Maasto on välillä kapeaa polkua matalassa labyrinttimaisessa metsässä ja välillä leveää kävelyväylää karussa ja kuihtuneessa savannimaastossa. Välillä ylitetään jokea pitkospuita tai puista siltaa pitkin.  Sillat ovat tuntumaltaan hieman riippusiltamaisia, eikä niitä saa ylittää kuin yksi kerrallaan. Joki on kuitenkin ylityskohdissa kapea, eikä silta ole korkealla.

Loppurutistus ja alastulo

Kun päästään pidemmälle, alkaa loppunousu. En voi valehdella, se on rankka. Mutta se ei ole mahdoton! Eli lue ensin ja mieti vasta sitten rauhassa passaisiko patikka sittenkin itsellesi 😊

Nousua on 1-2 km (merkintöjä kilometreistä ei täällä ole, joten joudun arvioimaan). Se alkaa miedosti, mikä saa ajattelemaan, että okei, tää on raskas, mutta doable. Maasto on kuin leveä, kivinen tie. Tässä vaiheessa mietin, että ei niin paha, mitä olin lukenut. Olin lukenut kivikasan ylittämisestä käsiäkin käyttäen ja kuullut, että joku oli itkenyt ja noussut sen.

No. Se ”kivikasa” tulee sieltä kyllä nousun viimeisessä vaiheessa. Kyseessä on nousu vuoren yli ja se tehdään polkua pitkin. Polku on isoja kivenlohkareita, välillä pienempiäkin, ja välille on rakennettu osittain myös kiviportaita. Käsillä tarvitsee ottaa tukea useassa kohtaa. Ihmeteltiin moneen otteeseen, mistä ihmeestä pääsemme Laguna de los Tresille. Polku sinne on selkeä, mutta se ei näy, jos ei sitä osaa katsoa (alastulomatkalla taaksepäin katsoessa se näytti selkeältä, kun sen tiesi). Onneksi emme tienneet, joten matka jatkui.

Jyrkimmän nousun alkaessa näkee ylempänä ihmisten taittavan matkaa kuin muurahaiset jonossa ja usko meinaa loppua. Ylös päästessä on jo voittajaolo, mutta matka ei lopu vielä ihan siihen. Viimeinen ponnistus on kuitenkin lyhyt, eikä lainkaan niin jyrkkä.

Perillä vietettiin hyvä tovi ja kippisteltiin mehutölkeillä samalla, kun syötiin eväitä. Mielessä oli käynyt ostaa pieni skumppatölkki (täällä myydään Mummia tölkissä) matkaan ja nauttia se palkinnoksi, mutta onneksi ei valittu tätä vaihtoehtoa. Oli parempi nauttia skumpat vasta koko matkan jälkeen alhaalla, että sen jaksoi ja ettei mitään sattunut alastulomatkalla.

Järven vesi on luonnollisesti kylmää, mutta se teki siinä kohtaa superhyvää! Pulahdettiin pariinkin otteeseen ennen paluumatkaa.

Paluumatka

Alastulosta en löytänyt yhtään postausta, joten haluan kertoa myös siitä. Ylös kivutessa mietin, että alastulo taitaa olla aika horroria. Se ei kuitenkaan ollut niin paha kuin kuvittelin. Huomasin kuitenkin korkeanpaikankammoisia, jotka olivat kauhuissaan matkalla alaspäin. Mutta en tietysti millään tapaa voi tietää heidän fobiansa astetta, joten en tästäkään syystä toivo kenenkään pitävän patikkaa mahdottomana. Itse en koe korkeanpaikankammoa, mutta Wayna Picchulle (Peru) kavutessa koin kuolemanpelkoa juuri ennen viimeistä nousua, joten siihen verrattuna tämä ei tuntunut yhtään missään. Pelon kannalta siis. Muuten kyllä tuntui koko kropassa 😄

Kivikko on jyrkkää ja se vie myös voimia, joskin eri tavalla kuin nousu. Alas tullessa meillä molemmilla alkoi sattua polviin, vaikkei niiden kanssa mitään ongelmia normaalisti olekaan. Lisäksi iltapäivällä palatessa olivat osa kivistä ja polusta märkiä, vaikka päivä oli aurinkoinen. En uskalla edes ajatella, millaista olisi kulkea nousu/lasku sateella tai sateen jälkeen. Kenkä luisti jo nyt. Myös irtohiekka aiheutti välillä pito-ongelmia.

Joskin, näin parikin miestä, joilla oli vauva/taapero selkärepussa. En tiedä, miten he sen tekivät, mutta ainakin olivat selkeästi fitimmässä kunnossa! Hatun nosto heille! Itseä olisi pelottanut ihan jo irtohiekan ja haastavan maaston vuoksikin.

Vinkit vaellukselle

Tärkeimpänä: älä pidä kiirettä. Lähde tarpeeksi ajoissa, ettei tarvitse kiirehtiä. Vaellus on aikaavievä. Sen lisäksi kannattaa syödä riittävästi edellisenä päivänä sekä lähtöaamuna. Mukaan kannattaa ottaa evästä, mistä saa energiaa nopeastikin. Ja paljon juomista! Vesi joessa on juotavaa, joten mikäli uskallat, voit täyttää pulloa matkanvarrella.

Meillä oli aamupalaksi kaurapuuroa ja paahtoleipää kinkulla ja juustolla. Evääksi otettiin kaksi pientä mehutölkkiä ja vettä, alfajoret ja nachoja ja hahah, salaminpätkä! Mikä osoittautui omaksi pelastuksekseni matkan jaksamisessa. Itselläni oli 1.5l vettä, mutta se ei riittänyt aurinkoisena päivänä kunnolla mehujenkaan kanssa.

Loppunousussa itselle tärkeintä oli taukojen pitäminen. Meille osui kaunis päivä, mutta samalla se oli täyttä aurinkoa, joka aiheutti energiavajetta ja huimausta nousua tehdessä. En ollut myöskään syönyt riittävästi edellisenä päivänä enkä vaellusaamuna. Tuntui, että jaloissa ei ole energiaa ja välissä huimasi. Pidimme taukoja pienessä varjossa, mitä tarjolla oli ja joimme mehuja energian saamiseksi. Lisäsin jossain kohtaa nousua myös huivin päähän suojaamaan auringolta. Sää oli hieman petollinen, koska aurinko paahtoi, mutta tuuli oli melko kova.

Ja ikävä spoileri: älä katso ylöspäin! Kulje kivi kerrallaan. Kun luulet saavuttaneesta vuoren huipun ja olevasi perillä, olet vain puoliksi oikeassa. Olet saavuttanut ylittämäsi vuorenhuipun, mutta et ole vielä perillä. Loppumatka on kuitenkin jo iisi ja se on lyhyt.

Niistä vessa-asioista sitten. Varmaan paras käydä puskassa. Ainakin kaveri yritti käydä matkanvarrella sijaitsevan campingalueen vessassa ja vaikka se oli vain reikä maassa, se oli liian hurjassa kunnossa. Jatkettiin matkaa ja etsittiin suojaisa paikka. Campingalue itsessäänkään ei ollut kovin houkutteleva. Sinne oli myös pitkä matka kantaa rinkka. Mutta toki seuraavana päivänä olisi valmiiksi jo lähellä määränpäätä. Mietittiin kovasti, että uskallettaisiinko edes olla täällä pimeällä 😄

Pukeutumisen suhteen suosittelen kerrospukeutumista ja reppua, missä pitää ylimääräistä vaatetta. Ylhäällä tuulee. Ja huom. meille osui varmaan parhain mahdollinen keli, silti ylhäällä tuuli ja samalla aurinko paahtoi. Aurinkorasvaa lisättiin moneen otteeseen ja vaatetta välillä vähennettiin, välillä lisättiin. Lippis olisi ollut hyvä olla tällä matkalla, mutta meistä kumpikaan ei omista sellaista.

Sauvat vai ei? En osaa sanoa. Meillä ei niitä ollut ja monilla oli. Sanoin matkafrendilleni ylösmennessä, että nyt ymmärrän sauvat, nehän olisi tosi kätevät alastullessa! Mutta kun laskeuduimme, kuulin osan ihmisistä sanovan, että helpompi mennä ilman sauvoja. Siltä se vähän näyttikin. Sauvoja saa vuokrattua El Chaltenista, mutta ne eivät siis ole välttämättömät.

Seuraavana päivänä oli pilvistä ja tuuli niin kovaa, etten ole koskaan sellaista kokenut. En olisi uskaltanut olla silloin vuorilla. Säävarauksen vuoksi olimmekin ottaneet kaksi yötä El Chalteniin, että voisimme valita paremman vaelluspäivän. Ja oikeasti, meillä kävi niin hyvä tuuri, etten ollut uskaltanut moista edes toivoa! En olisi uskonut, että nähdään pilvetön taivas ja etenkin pilvettömät vuorenhuiput. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys, meillä oli uskomattoman hyvä onni.

Paljonko varata matkaan aikaa? Meillä peruskuntoisilla patikkamatka kesti lähes 11h. Sille on mainittu ajaksi n. 8-9h ja se on mielestäni toteutettavissa. Itse pidimme taukoja ja nautimme eväitä Laguna de los Tresilla. Kävimme myös uimassa pariinkin otteeseen. Paluumatkalla nautiskeltiin jokimaisemista ja eväistä. 11h sisälsi siis koko retken taukoineen päivineen.

En mistään hinnasta vaihtaisi kokemusta pois, enkä halua postauksellani pelotella ketään, vaan kertoa huomioita matkasta. Itse olisin kaivannut enemmän tietoa kuin mitä löysin. Laittakaa Instassa kysymyksiä @matkakarpanen mikäli matka kiinnostaa, mutta jokin asia askarruttaa, toivottavasti voin auttaa!

Hintatietoja

Lennot: 234e/hlö Flybondilta. Isompi käsimatkatavara tuli ostaa erikseen. Lähtö oli Ezeizalta ja paluu AEPille.

Majoitus: Kalenshen 162e/2 yötä/2hlöä. Hyvä ja siisti hotelli uima-altaalla. Aamupala sisältyi hintaan ainakin meillä.

Autonvuokraus Argentiinassa: Varaus tehtiin DiscoverCars kautta, koska sen kautta asiat ovat toistaiseksi toimineet hyvin. Varausmaksu maksettiin euroissa (98.23e), mutta paikan päällä maksun pystyi suorittamaan pesoilla, joten säästimme siinä paljon, reilu 100e. Loppusummaksi kaikenkattavalla vakuutuksella tuli 335.68e/5vrk. Auto oli Sixtin pisteeltä.

Polttoaine: tämä oli edullista, pienin kulu koko matkalla. Ajoimme El Calafaten kentältä El Chalteniin, sieltä El Calafateen (ja El Calafatessa) ja viimeisenä vielä Perito Morenolle ja takaisin lentokentälle. Kilometrejä tuli ainakin 590 ja bensa (Super) tuli maksamaan ainoastaan 17,20e.