Toisen Balkanin reissumme ensimmäinen paluureissun city oli Maribor. Palautimme vuokra-auton Bosniasta tulomatkalla takaisin Sixtille, joka sijaitsi kätevästi juna-aseman vieressä. Mutta ei-kätevästi ollut aina auki. Palautus sujui kuitenkin ongelmitta (vs vuokraus) ja päästiin suuntaamaan majoitukselle. Täällä vietettäisiin 3 yötä.
Reissulta Maribor jäi eniten mysteeriksi, johtuen ehkä reissuväsymyksestä. Haettiin noutoruokaa apartmentin läheisestä kiinalaisesta ja vietettiin aikaa kämpällä, joka oli kiva! Ainoa miinus, että partsi oli rakennustellinkien peitossa ja kylpyhuoneesta piti peittää ikkuna pyyhkeellä raksamiesten vuoksi 😅 Remontin piti olla jo ohi saapumiseemme mennessä, joten omistaja pahoitteli asiaa ja kysyi meiltä etukäteen, pidämmekö punkusta vai valkkarista ja oli hommannut herkkukorin meille korvauksena partsin menetyksestä.
Maribor city
Myönnän, että tästä tulee melko laiha postaus. Kierreltiin lähinnä kaupungin ydintä ja seikkailtiin kaupungin alla kulkevan viinikellarin tunneleissa.
Tämän Balkanin reissun kaikkia kohteita yhdistää yksi tekijä, nimittäin kaupunkia halkova joki (ei ny sentäs sama). Mariborissa se on Drava. Lämpimämpään ja aurinkoiseen aikaan uskon sen olevan täynnä terasseja ja ihmisiä, nyt marraskuun sadetuhnussa, väkeä ei juuri ollut. Joutsenia oli sitäkin enemmän.
Drava joen varrelta.Mariborin keskustaa lähtöaamunaMuutoin oli hieman sateisempaa
Viinikellari keskellä kaupunkia
Ehkä helpoin visiitti viini”tilalle” ikinä!
Vinag 1847 sijaitsee keskellä kaupunkia ja tarjoaa opastettuja kierroksia kaupungin alla kulkeviin tunneleihin täynnä jättimäisiä viinitynnyreitä.
Tunnelit kulkevat kaupungin alla parin kilometrin verranVanhin tynnyri, tässä kuulemma piti ottaa yhteiskuva (en julkaise 😆)
Jotenkin spookya oli, että jengi oikeasti haluaa mennä naimisiin täällä. Yhdessä kohtaa oli alttaria edustava metallihärveli, jonka yläpuolelle oli ripustettu led-valoverho. No, en tuomitse, koska en ole ylipäänsä naimisiinmenevää sorttia, saati sitten maan alla tunnelissa. Viiniä toki suurkulutan, mutta näihin häihin se ei vaikuta 😄
Mikä sen sijaan kiinnostaisi, ovat maanalaiset keikat erillisessä suuressa tilassa. Tilassa ei ole mitään kajareita, sillä sen akustiikka on kuulemma niin hyvä sellaisenaan.
Hääkappelin sisustusta. Haluaisitko naimisiin täällä? 👀
Meidän lisäksi kierroksella ei ollut muita, joten saatiin melko yksityiskohtainen privakierros (toinen ryhmä rymisteli jossain kohtaa jo ohi 😄). Tämän jälkeen opas tarjoili meille vielä tastingin. Paikan/Mariborin erikoisuus on orange vine, joka yllätti positiivisesti. Ja oli nimensä mukaisesti oranssia.
Hintatietoja & vinkkejä
Mariboriin pääsee helposti junalla esim. Grazista (Itävalta) 1h, Wienistä 3,5h tai Ljubljanasta 2h.
Juna-aseman vieressä on Sixtin autovuokraamo ja ajaminen kaupungissa ei ole mitenkään ylitsepääsemättömän uhkarohkeaa, sillä kaupungissa on hieman alle 100 000 asukasta. Ajoin täällä itse, enkä kokenut sitä mitenkään stressaavana.
Hintataso suomalaiselle mukavan edullinen.
Juna Maribor-Wien
Toinen lippu meillä maksoi 19.90e ja toinen 29.90e. Vaihto Mariborissa, jossa meillä Wienin juna 1.5h myöhässä ja sekään ei ollut meidän välistä jäänyt juna. Mahduimme onneksi ravintolavaunuun ja saatiin syödä ja juoda maisemista nauttiessa.
Majoitus:
Airbnb Old Town’s Legacy, majoittaja Darko, 249e/3 yötä/2hlö. Parvekkeellinen iso kämppä. Meillä oli vielä remontti vaiheessa 11/2024, mutta se oli silloin valmistumassa. Eli ei enää samoja ongelmia kuin meillä, että alaoven lukkoa ei meinannut saada auki ja raksamiesten vuoksi partsia ei viitsinyt käyttää ja kylppärin ikkuna oli pakko peittää pyyhkeellä 😄
Tässä cityssä on tullut vierailtua usein, viimeksi kaksi vuotta sitten. Puolalainen kaverini asuu Varsovassa ja tällä kertaa matkustin sinne suomalaisen ystäväni kanssa mölkyn MM-kisojen vuoksi. Ei tosin ikinä päädytty kisa-alueelle, kun kaupunki vei mennessään 😆
Mikäli Varsovassa on tarkoitus olla pidempään, tai on käynyt siellä jo aiemmin, riittää cityssä silti hyvinkin nähtävää.
Tähän postaukseen kirjaan lähinnä vinkkejä ja hintatietoja.
Nähtävyyksiä
Ensikertalaiselle hyviä nähtävyyksiä ovat kaunis vanha kaupunki ja ikoninen maamerkki Kulttuurin ja tieteen palatsi. Jälkimmäinen on lahja Neuvostoliitolta Puolalle, joten se jakaa mielipiteitä varsovalaisten keskuudessa.
Mikäli näköalat korkealta kiinnostavat, Kulttuurin ja Tieteen palatsiin pääsee hissillä ylös näköalatasanteelle. Siitäkin huolimatta, että rakennus on ainakin ollut Puolan toiseksi korkein rakennus (Varsovassa rakennetaan paljon uutta), se ei mielestäni silti tarjoa parhaimpia näköaloja cityyn.
Vanhaa kaupunkia pääsee tiirailemaan Taras Widokowy na dzwonnicy kościoła św. Annyn (St. Anne’s Crurch Bell tower) näköalaterassilta. Se ei ole korkeudeltaan mitään verrattuna Kulttuurin ja Tieteen palatsiin, mutta näkymä vanhaan kaupunkiin on kaunis. Mikäli näiden kahden väliltä pitäisi valita, valitsisin jälkimmäisen.
Keskustan Puro hotellilla on myös ilmainen kattoterassi 7. kerroksessa, mutta näkymät sieltä ovat rajotteiset. Baari muuntuu myös pe ja la iltaisin yökerhoksi, jolloin kattoterassin puolelle on jonotuslista.
Ogród Biblioteki Uniwersyteckiej (Warsaw University Library Garden) on yliopiston kirjaston katolla sijaitseva puutarha. Se jatkuu puistomaiselta piha-alueelta loivasti viheralueena rakennuksen katolle saakka. Tänne ei siis mennä hissillä sisäkautta, vaan kävellään loivasti ulkokautta ylös. Näkymät ovat joelle ja keskustaan päin, myös puiston näkee. Käydessämme korkein silta oli poissa käytöstä, sieltä olisi ollut parhaat näkymät kaupungin suuntaan. Kattopuutarha on itsessäänkin käynnin arvoinen.
Museoista kiinnostuneelle on tarjolla useita WW2 liittyviä museoita, kuten Muzeum Powstania Warszawskiego (Warsaw Uprising Museum), joka ei ole ainoastaan museo, vaan kokemusperäinen sellainen. Sopii siis myös henkilöille, jotka eivät välttämättä muuten ole aiheesta niin kiinnostuneet. Täälä vierailee myös lapsia, eli museo ei ole tylsimmästä päästä.
Erikoisempia museoita edustavat Neonkyltti museo Muzeum Neonów, johon on koottu vanhoja, kylmän sodan aikaisia neonkylttejä. Pääosa niistä on esillä valaistuna sisätiloissa, mutta rakennuksen ulkopuolella on myös valaisemattomia kylttejä.
Muzeum Polskiej Wódki, eli puolalaisen vodkan museo sijaitsee joen toisella puolella Pragan alueella. Miljöö on miellyttävä, museo on punaisessa tiilirakennuksessa. Kierroksen päälle voi ottaa tastingin, jossa muutama vuosi sitten oli tarjolla kuutta erilaista vodkaa. Hämmästyin, miten paljon makueroja vodkasta löytyykään! Lopuksi, jos piti tastingin tosiaan tastingina, tai omaa hyvän viinapään, on vielä mahdollisuus ottaa erilaisia cocktaileja baarissa (maksua vastaan). Varsovassa on toinenkin vodkamuseo, mutta sen tarjonnasta en osaa sanoa mitään, koska en ole käynyt siellä.
Shoppailijalle kaupungissa on useita järjettömän kokoisia ostoskeskuksia. Yksi sijaitsee Centralnan aseman vieressä hassusti aaltoilevien lasikattojen alla. Se ei kuitenkaan ole niin suuri kuin esimerkiksi Blue City lännessä tai Galeria Młociny pohjoisessa.
Kannattaa kuitenkin huomioida, että sunnuntaisin kaupat ovat kiinni. Tämä koskee myös ruokakauppoja. Ainoastaan kaupat, joissa omistaja itse on töissä, voivat olla auki. Usein esim. Żabka kaupoista osa on auki.
Suosikkiravintolani
Ruoka on Varsovassa todella hyvää ja edullista. Ravintola-annoksissa käytetään laadukkaita raaka-aineita ja esim. katkarapuruoissa ravut eivät ole minirapuja ja niitä on annoksissa runsaasti.
Normaalisti en reissuillani käy samoissa ravintoloissa syömässä kahdesti, mutta Varsovassa olen käynyt niin monesti, että sinne on muodostunut lempparipaikkoja, joissa haluan visiiteilläni käydä. Useat ravintoloista ovat myös paikallisen kaverini suosimia, joten ilman häntä tuskin olisin edes löytänyt niitä.
Dziurka od Klucza Ravintola oli aiemmin pieni boheemi tila keskustan lähellä, mutta se on nyt siirtynyt reilusti keskustan ulkopuolelle huomattavasti suurempiin tiloihin. Paikkaan pääsee bussilla, tai taksilla (tai Uber yms).
Ravintola tarjoaa muun muassa mustekalan musteella värjättyä pastaa, joka onkin ollut aina oma valintani. Olen päätynyt ottamaan aina jonkin katkarapuversion ja om nommm miten hyviä! Tosiaan, ravut eivät ole Suomen miniversioihin verrattavia, vaan näillä on kokoa.
Mustekalan musteella värjättyä pastaa Dziurka od Kluczassa. Shrimppejä oli niin paljon, että muutamaa en enää jaksanut edes syödä.
Alueella on useita ravintoloita vieri vieressä hienossa miljöössä, se on kuitenkin jonkin matkan päässä keskustasta. Tällä hetkellä vastapäätä ollaan rakentamassa isoa asuin(?)kompleksia, alue tulee siis muuttumaan vilkkaammaksi.
Taustalla vasemmassa yläkulmassa terassirivistöäKuva vuoden 2023 syyskuulta
W Oparach Absurdu Boheemista puheen ollen. Tämä se vasta boheemi baari onkin. Ja täällä olen syönyt kaupungin parhaat pierogit. Vuohenjuustoversio on ehdoton suosikkini! Aina ei vaan ole kaikkia makuvaihtoehtoja saatavilla. Viimeksi kävin täällä pari vuotta sitten ja silloin siellä kävi maksuvälineenä ainoastaan käteinen. Baarista on tullut jonkinlainen nähtävyys, sinne saattaa yhtäkkiä pölähtää turistilauma erikoisella ajoneuvolla.
W Oparach Absurdu. Helppo testailla erilaisia pierogeja.Sisustus on boheemiOon tainnut joka kerta istua tällä paikalla. Mukavasti ikkunan vieressä.
Bar Pacyfik Rento ravintola, missä on erikseen pystybaarin puoli sekä ravintolasali. Salissa on pitkät pöydät ja muutamia yksittäisiä pöytiä. Suurella todennäköisyydellä joudut siis istumaan tuntemattomien vieressä. Soft tacot ovat täällä hyviä, muuta en ole vielä testaillut.
Bar Pacyfik. Soft tacoja ja hodaria.
Trattoria Rucola Italialainen ravintola. Ainakin pastat todella hyviä ja isoja. Rucola on parissa eri paikassa, itse olen käynyt vanhan kaupungin laitamilla olevassa. Kesäaikaan tänne joutuu usein jonottamaan.
La Sirena Meksikolainen ravintola, jossa söin jättikatkaraputortillan. Jotenkin shrimppipainotteisia mun lempiruoat Varsovassa 😆 Mutta tämä ravintola valitettavasti lopetti toimintansa huhtikuussa 2025.
Lennot:
Finnair, 250e pelkällä istuimen alle mahtuvalla käsimatkatavaralla. Tällä pärjäsi elokuussa hyvin, koska Varsovassa oli hellejakso. Tämä siis elokuun 2025 hinta.
Majoitus:
Oltiin ensin varattu apartment, mutta huomattiin, että siellä ei ollutkaan ilmastointia. Elokuun helleviikonloppuna se on must ja majoituttiinkin sitten Puro Warszawa Centrum hotellissa 356,50e/3 yötä/2 hlö. Valinta tehtiin kätevyyden vuoksi lentokentältä. Junat S2 ja S3 saapuvat lähelle, samoin kuin bussi.
Matkustaminen Varsovassa:
Kentältä kätevin tapa siirtyä keskustaan on juna. S2 ja S3 menevät molemmat sinne, mutta hieman eri asemille. S2 menee asemille Ochota ja Warszawa Śródmieście, S3 Warszawa Centralnalle.
Koska olimme pidennetyn viikonlopun, ostimme juna-aseman automaateista suoraan 3vrk lipun, joka käy siis myös lentokenttäjunaan. Tällä kertaa oli tapahtunut muutos ja lippuautomaatilla oli hemmo auttamassa, hän kysyi vain mihin ollaan menossa ja kerroimme haluavamme 3vrk liput ja hän klikkaili ne suoraan valmiiksi automaattiin maksua varten. Lipun hinta oli 36 zlotya, eli n. 8,50e. Tällä pääsi kulkemaan kaikilla julkisilla kaupungin sisällä ja molemmat lentokenttäkuljetukset.
Myös bussilla pääsee, mutta henk.koht suosin näistä kahdesta vaihtoehdosta junaa. Matka-aika n. 20-25min, kenttä on lähellä keskustaa.
Busseilla on kesäisin eri reitit kuin muina kausina. Ne eivät esimerkiksi kulje yhtä lähelle vanhaa kaupunkia kesäaikaan, koska katu on muutettu kävelykaduksi.
Junalla pääsee nopeasti myös lähikaupunkeihin kuten Wrocław, Łódź ja Krakova. Näistä kahdessa olen vieraillut Varsovasta käsin.
FreeNow ja Uber tarjoavat edullisia kuljetuksia. FreeNowlla on mahdollista valita myös käteismaksu, tämä tuli huomattua vahingossa. Käteistähän meillä ei ollut, joten vihainen ukkeli heitti meidät kyydistä (hoidin asian myöhemmin FreeNown asiakaspalvelun kautta).
Toisella Balkanin matkallamme reitti vei Wien-Graz-Maribor-Bihać. Olimme edenneet jo Wienin lentokentältä Graziin junalla ja parin yön yöpymisen jälkeen oli aika jatkaa matkaa vuokra-autolla Mariboriin.
Graz ja Maribor ovat lähellä Itävallan ja Slovenian rajaa, eikä junamatka kestä kuin tunnin. Vuokra-autoa jouduimme jonkin aikaa odottelemaan, koska koko pikku vuokraamopulju oli suljettu. Työntekijä oli joutunut lähtemään jollekin hajonneen auton keikalle.
Mutta, viimein auto kuitenkin alle ja suunta kohti Bosniaa. Tai no, ensin Kroatiaan, jonka läpi sinne kuljettava.
Tällä kertaa rajamuodollisuuksissa ei mennyt kauaa, saatiin ajaa käytännössä suoraan boothille ja läpi Bosnian puolelle. Siellä puolella ei pitkään tarvinnut ajella, kun saavuimmekin jo Bihaćiin.
Bihać kaupunkina
Bihać sijaitsee luoteis-Bosniassa lähellä Kroatian rajaa. Viimeaikaisia väestötietoja ei ole, vuonna 2013 siellä on asunut hieman yli 56 000 asukasta.
Sen läpi virtaa Una joki, jonka näkemiseltä on vaikea välttyä. Eikä todella kannatakaan. Turkoosin värinen joki oli itselle ainakin kaupungin upein nähtävyys. Sen keskelle osuu pieniä saaria ja joenvartta pääsee kävelemään luonnosta nauttien.
Itse kaupungista ei ole niin paljon kerrottavaa, paitsi että marraskuussa se ei ollut turistoitunut ja kaduilla sai kävellä rauhassa. En sano, ettei kaupungissa olisi nähtävää, emme vain tulleet sinne kaupungin vuoksi. Oma kokemuksemme siitä on siis ainoastaan kaduilla strollailu ja läheiset luontokohteet.
Tämä hauta vangitsi kyllä huomionUna joki halkoo kaupungin. Majoituimme juuri tuolla vastarannalla.
Una kansallispuisto
Tämä oli suurin syy, miksi ylipäänsä matkustimme Bihaćiin! Valtava kansallispuisto vain puolen tunnin ajomatkan päässä Bihaćista. Isoin ongelma tämän suhteen oli päättää, mihin puistossa meidän kannattaisi suunnata.
Tässä asiaa auttoi majoituspaikkamme baari, jossa apartmentin omistaja ja hänen isänsä työskentelivät. Kävimme siellä parilla, kun omistajan ystävät sattuivat tulla käymään. Hekin olivat alkujaan paikallisia, mutta muuttaneet töiden perässä Saksaan.
Heidän mukaansa ehdoton paikka nähdä kansallispuistossa on Vodopad Štrbački buk. Ja kannatti uskoa heitä, putoukset ovat uskomattoman kauniit ympäristöään myöten.
Putoukset näkee myös Kroatian puolelta ja varmasti näkymä on upea sieltäkin, mutta Bosnian puolella tänne on rakennettu kävelysiltoja, joita pitkin pääsee lähemmäs ja osittain myös putousten ylle näköalapaikoille.
Unan kansallispuisto, Vodopad Štrbački buk. Tuo, missä näkyy mökki, on Kroatian puolta.Unan kansallispuisto, Vodopad Štrbački bukUnan kansallispuisto, Vodopad Štrbački bukUnan kansallispuisto, Vodopad Štrbački bukEnsimmäinen näköalapaikka
Kansallispuistoon pääsee autolla melko helposti. Bihaćista päin tullessa ensimmäisenä oli hämäävä liittymä sinne, kun seurasimme navigaattoria. Tien päässä oli portti ja mökki. Mökistä tuli mies, joka katsoi autoamme (Renault Clio) ja sanoi, ettei tällä autolla ole asiaa portin toiselle puolelle tien huonokuntoisuuden vuoksi. Hän ohjeisti meitä jatkamaan päätielle ja hetken matkaa eteenpäin. Nyt, kun sumua ei ollut, näimmekin isomman liittymän selkeästi.
Tie alkoi asfalttina ja kulki kylän läpi, mutta kutistui kutistumistaan muuttuen kapeaksi hiekkatieksi. Tie oli kuoppainen ja loppupätkä tuntui pitkältä, vaikkei matkana sitä ollutkaan. Tästä huolimatta se oli kaunis jokea ja vuoria myötäilevä reitti.
Autolla pääsi hyvin lähelle putousreitin alkua. Ihan loppupätkä parkkipaikalle oli tien huonoin osuus, siinä yhdistyi jyrkempi ylämäki ja vedenmuovaamat syvät urat. Parkkipaikka on pieni ja sen vieressä laiduntaa lehmiä.
Tie kansallispuistoon myötäili jokea ja näitä maisemia
Paluumatkalla tehtiin lennosta pysähdys katsomaan linnaa. Jätettiin auto tien varrelta löytyvälle pienelle parkkipaikalle, koska linnan suuntaan vievä tie lähti jyrkästi ylöspäin. Clio ei ehkä olisi selvinnyt siitä.
Kävelimme ja mietimme, kuinka ylös linnalle saakka pääsee. Jatkoimme matkaa sen ohi ajatellen, että kukkulan takaa varmaan löytyy tie sinne. Menimme pienen asuinalueen läpi, jossa irti oleva koira tuli haukkumaan vähän liiankin lähelle meitä. Talojen jälkeen tultiin siihen tulokseen, ettei sitä kautta voi päästä linnalle. Ei muuta kuin uudelleen haukkuvan koiran talojen ohi takaisin päin. Kieltämättä vähän kuumottava tilanne, vaikken koiria normaalisti pelkääkään.
Näiden jälkeen takanamme kävelevä mies alkoi jutella meille omalla kielellään. Osoitimme ylös linnalle ja hän viittoi meitä menemään vähän taaksepäin ja sieltä ylös.
Palasimme ja huomasimme pienen polun, joka nousi keskeltä nurmikkoa suoraan ylös. Polun varrella oli valopylväitäkin, mutta eipä näitä huomattu tieltä käsin.
Linnan rauniotEdellisen kuvan tornin sisältä
Tito’s cave
Titon mökki oli listalla jo edellisvuonna 2023, kun olimme Jajcessa. Se jäi tuolloin käymättä mm. siitä syystä, että sinne olisi tullut ajaa mutkaisia vuoristoteitä.
Bihaćista paikkaan on kuitenkin vain tunnin ajomatka. Ajattelimme ajaa ensin Titolle ja paluumatkalla pysähtyä Unan kansallispuistossa. Matkustaessa tulee kuitenkin usein muuttujia ja niin tuli nytkin. Ensinnäkin, oli todella sumuista. Niin sumuista, ettemme nähneet edes kansallispuiston liittymän kylttiä ennen kuin olimme sen kohdalla. Sumun vuoksi ajonopeutta oli pakko laskea reilusti. Vastaantulevien autojen valot näkyivät vasta muutamaa metriä ennen kuin ne olivat kohdalla. Alemmas laskeuduttaessa sumu katosi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Toisekseen, n. 2km ennen luolaa, liikenne vuoristotiellä pysähtyi. Se oli pysähdyksissä n. 1.5h. Kävimme välissä muiden mukana katsomassa, mistä oli kyse. Oli tapahtunut paha auto-onnettomuus, josta syytä koko tie oli katkaistu liikenteeltä. Sitä tutkittiin CSI tyyliin laittamalla keltaisia numerokylttejä eri kohtiin tapahtumien järjestyksen mukaan. Toinen auto oli jyrkänteen reunalla kaidetta vasten ja toinen tien toisella puolen vuorta vasten. Toivottavasti kaikki selvisivät hengissä!
Odottelua vuoristotiellä onnettomuuden vuoksi
Kaikki odottelivat rauhassa, kyselivät vain, mitä on tapahtunut.
Kun pääsimme etenemään, ajoimme suoraan oikean liittymän ohi. Päästiin lopulta kuitenkin oikealle parkkipaikalle.
Titon mökille vie melko pieni polku, joka tulee osata etsiä. Erillisiä opasteita sinne ei ole. Loppuosa polusta on jyrkkää nousua kallionlohkareita pitkin, mutta matka on lyhyt.
Tito’s cave
Luola on hyvin piilossa (ymmärrettävistä syistä) ja mökki vaatimaton. Sisälle emme päässeet, mutta kurkimme ikkunoista ja tutkimme luolaosuutta.
Mökin seinustaa ja taustalla maisemaa
Paluumatkalla sumu vuoristossa oli vieläkin sakeampaa ja pääsimme majoitukselle vasta hämärän aikaan.
Sumun hardcore -taso vuorilla
Graz-Maribor:
ÖBB juna 12,80e/hlö, matka-aika 1h.
Vuokra-auto:
Discovercars (Sixt) 179e/5vrk kahdelle kuljettajalle.
Majoitus:
Apartman River Una 280e/4 yötä/2hlö. Iso kahden makuuhuoneen huoneisto, jolla oma valtava terassi Una joen suuntaan. Parkkipaikka sisäpihalla katoksessa omistajan auton vieressä. Host Tarek on helposti tavoitettavissa ja upea tyyppi. Tälle iso suositus!
Una kansallispuisto:
Ei sisäänpääsymaksua. Tavoitettavissa autolla, tänne ei ainakaan marraskuussa mennyt bussikuljetusta ja tien ajoittaisen kapeuden huomioiden tuskin menee muulloinkaan.
Graz oli meille välipysäkki matkalla Wienistä Bosnian Bihaciin.
Wienin kentältä pääsi kätevästi junalla Graziin, joten päätettiin ottaa se heti samalle päivälle lennon jälkeen. Jätettiin mahdollinen lennon myöhästymisvara aikatauluun, joten ehdittiin syödä välissä aseman lähellä. Kaikki junat eivät myöskään mene Graziin niin suoraan, mikä myös vaikutti aikatauluvalinnan väljyyteen.
Meillä oli vaihto Wien HBF:lla, mutta tämähän ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kentältä tullessa jäädään pois Wien Mitte asemalla, mitä emme edes ajatelleet, kun otimme CAT-linjan Wieniin. Oletimme, että se matkaa tietysti vain nopeampana linjana keskustan asemalle.
Väärälle asemalle saapuminen selvisi vasta, kun miltään taululta ei löytynyt Grazin junamme tietoja. Viimein löytyi (on nimittäin iso asema) ÖBB:n toimisto, josta nainen kertoi, että olemme kokonaan väärällä asemalla, Wien Mittellä. Kysyin, millä pääsemme HBF:lle. Hän kertoi, sanoen samalla, ettemme enää ehtisi sinne. Lähdimme kiireellä laiturille ja näimme oikean junan, muttemme mitään, mistä ostaa siihen lippua. Päätettiin vaan hypätä kyytiin, varmaanhan se lippumasiina löytyy sieltä. Eipä löytynyt, eli matkustettiin vahingossa pummilla. Matka ei ollut kuin yhden pysäkin väli ja lopputulema oli, että Grazin junamme oli myöhässä ja ehdimme kuin ehdimmekin siihen. Kannatti rynniä ja ottaa riski 😄
Matkan varrelta Wien-Graz
Nähtävyydet ja atmosfääri
Graz sijaitsee 2.5h junamatkan päässä Wienistä ja vain tunnin junamatkan päässä Slovenian Mariborista. Sen läpi virtaa Mur joki, mikä lisää cityn viehättävyyttä.
Nähtävyyksiin sisältyy Schlossberg, joka on korkealla kalliolla sijaitseva linna ja sen alue. Ja kun sanon korkealla, tarkoitan korkealla (ks. kuva alla). Itse halusimme kävellä ylös, mutta sinne pääsee myös funikuläärillä.
Siitä vaan ylös…
Maisemat ylhäältä, ja jo matkan varrelta, ovat selkeällä kelillä upeat. Sieltä näkee kaupungin ja joen uudesta perspektiivistä, niin kuin ylhäältä aina. Taustalla siintävät vuoret, näissä kuvissa niille laskeutuu pieni utu, vaikka selkeää olikin. Kuvat ovat järjestyksessä alhaalta ylös kivutessa.
Ylhäällä voi ihastella vanhaa, matalaa kellotornia (Uhrturm) ja maisemia sen luota. Alue on mukavaa hyvinhoidettua viheraluetta, josta löytyy penkkejä lepäilyyn tai people watchingiin.
Mikäli ei pidä korkeista paikoista, tarjoaa Mur joki myös maisemaa useasta eri kulmasta. Joen keskelle on rakennettu myös futuristinen Murinsel Graz, jossa on näyttämö ja jota ei tavoita kuin sen läpi menevää siltaa pitkin kulkemalla.
JokinäkymiäMurinsel Graz iltavalaistuksessaan.
Yleiskuva kaupungista oli: yllättävän edullinen. Jopa heti tuon vuoren juurella ennen nousua olevat kuppilat olivat edullisia. Mukavia pikkukuppiloita löytyi paljon. Oltiin turistialueella, kellaripubissa ja osuttiin myös täysin paikallisten mestaan. Sepä olikin kokemus 😄
Ovella oli joukko ihmisiä, sisällä ei ketään. Porukka tuli meidän perässä sisälle ja kävi ilmi, että he olivat henkilökuntaa, ainakin osa heistä. Tarjoilijanainen oli rennosti farkuissa ja hupparissa. Käytettiin saksaa ja englantia sekaisin ja homma toimi. Tilattiin olut ja viini, tarjoilija kysyi, haluttaisiinko myös Jekut tai Berliner Luftit. Jälkimmäisestä ei oltu kuultukaan, joten testattiin. Saatiin shotit pullossa pöytään ja tarjoilija kiskaisi yhden meidän kanssa. Näin näytti käyvän joka kerta, kun joku osti shotin ja lopulta tarjoilija oli enemmän päissään kuin kukaan asiakas 😆 Häntä tuurasi välillä pari muuta seurueessa ollutta henkilöä.
Näitä tarjoilija napsi useamman 😄Viihtyisä kellariravintola
ÖBB ajoissa varattuna 9.90e/hlö. Matka-aika 2.5h. Varauksen voi tehdä netistä, tai ÖBB Scotty sovelluksella. Jos viettää enemmän aikaa Itävallassa, sovellus voi olla kätevämpi, koska sillä voi etsiä helposti myös reittejä.
Tämä Graziin menevä juna on siis tosiaan päärautatieasemalta (Wien HBF) lähtevä, joten EN suosittele ottamaan kentältä nopeaa CAT -junaa keskustaan. CAT ei mene HBF:lle saakka, joten joudut tekemään extravaihdon päästäksesi sinne.
Graz majoitus:
APSTAY Serviced Apartments, 198e/2yötä/2hlö. Kivalla paikalla parvekkeellinen apartment jossa vielä erillinen lasitettu eteistila. Mutta oli sekä vaikea löytää kohde että tavoittaa sen host.
Matkakärpänen 