Toinen lyhyen junamatkan päässä Lissabonista sijaitseva käymisen arvoinen kohde on Cascais. Hypättiin junaan päärautatieasemalta Cais do Sodrélta, joka toimi meille muutoinkin lähiasemana. Samalla Viva Viagemin lipulla päästiin kulkemaan kuin Sintraankin ja tällä kertaa lippujen kanssa temppuilu olikin helpompaa. Tarvitsi vain ladata olemassa oleva lippu aseman automaatissa ja leimata se portilla.

Alkumatka junalla kulkee vielä lähiöiden läpi, mutta vasemmalla puolella istuessa tulee näkemään merimaisemia ja lähempänä myös Cascaisin niemenkärjessä. Paluumatkalla hämärsi jo niin paljon, ettei ollut väliä, kummalle puolen istuutui. Junia kulkee tiheästi ja matkan kesto on n. 40-45min.

Cascaisia mainostetaan parhaana paikkana syödä tuoretta merenelävää, koska kaupunki on vanha kalastajakylä. Hieman harmitti, kun osuttiin juuri Cascaisiin saavuttua matkalla majakalle ravintolan Marisco na Pracan terassille, eikä ollut vielä nälkä. Tiskillä oli kaiken maailman merenherkkuja, ei olisi kuin tarvinnut osoittaa, mitä haluaa. Tässä kohtaa jouduttiin kuitenkin tyytymään viinilasillisiin ja kivaan satamanäköalaan (majakkakin taustalla).

Santa Martan majakka oli Cascaisin päänähtävyys itselle ja se on tuntunut olevan sitä myös monelle Instagramissa. Majakan näkyessä sillalla, menee sillan vierestä lähes piilossa pienet portaat alas kallioille, mistä on hyvät näköalat majakalle. Koronasta lie johtuen (tai marraskuusta), saatiin olla rauhassa kuvailemassa ja droneilemassa majakkaa. Olen nähnyt myös kuvia, joissa majakan edustalla lahdessa ui kymmeniä ihmisiä.

Majakka jää matkan varrelle, mikäli halajaa nähdä hieman edempää löytyvän luonnon ihmeen, Boca do infernon (helvetin suu). Tämä oli itselle uusi löytö ja koska meri oli allokkoinen, oli näky upea aaltojen rynnistäessä voimalla kuiluun.

Cascain kaupungissa näki myymälöitä, jotka olivat erikoistuneet säilykekalan myyntiin. Säilykepurkit oli laitettu kauniisti esille seiniä myöten. Myynnissä oli tietysti sardiineja, mutta myös esim. tonnikalaa ja lohta. Purkkien ulkoasuihin oli panostettu ja ne olivatkin kuin pieniä taide-esineitä.

Alkoi olla jo hämärää, kun palattiin kävelyretkeltä keskustaan ja nälkä kurni. Aika moni ravintola vaikutti vielä olevan tyhjillänsä ja pyrittiin välttämään rafloja, jotka tarjosivat kaikkea. Lopulta, yllättäen, löydettiin hyvinkin turistiselta alueelta italialainen ravintola, mitä päätettiin testata. Ja olipa onni, koska söin elämäni parasta aglio e oliota! Ja on aina hienoa, kun ravintolan omistaja käy tervehtimässä asiakkaitaan. Samalla selvisi, että omistaja (ja kokki) oli ehta italiaano. Hän oli tyytyväinen kehuistani ja kertoi, että aglio e olion ainesosat ovat erittäin simppelit, mutta se tulee vain osata tehdä oikein. Tästä annoksesta innostuneena aglio e oliota on tullut tehtyä myös kotona ja kyllä, voin yhtyä omistajan sanoihin, se tulee osata valmistaa oikein.

Cascais oli hyvä päiväkohde Lissabonista, mutta olisi siellä malttanut olla yötäkin. Maybe next time.