Paluu Barcelonaan sujui niin ikään mukavasti junalla upeissa maisemissa. Olin varannut majoitukseksi apartmentin, mutta sen koko oli niin uskomaton, että piti vielä varmistaa, onhan koko asunto meille, eikä vain yksi makuuhuoneista 😄 Meillä oli tosiaan 3 makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, iso olohuone ja parveke. Kahdelle hengelle melko riittävä 😄
Näkymä asunnon parvekkeelta
Keittiöstä löytyi myös pesukone, mitä tässä vaiheessa reissua jo hyödynnettiin. Sijainti oli valittu sen perusteella, että on lyhyt matka metrolle ja helppo lähteä lentokentälle paluun koittaessa.
Olin käynyt Barcelonassa viimeksi vuonna 2008, joten city tuntui uudelta kohteelta. La Sagrada Familian rakentaminen oli edennyt ja tällä kertaa halusin käydä tutustumassa myös sen sisuksiin. Täytyy sanoa, että marraskuu oli oiva ajankohta, sillä jonottaa ei tarvinnut lainkaan. Kaverini kertoivat, että heidän sesonkiaikaan sijoittuneella visiitillään he eivät jaksaneet jonottaa sisälle, vaan tyytyivät ihastelemaan rakennelmaa ulkoapäin. Ei sekään ole huono vaihtoehto, mutta täytyy sanoa, että kirkko on sisältä mykistävä. Alunperin mietin lipun hintaa, mutta oli täysin hintansa väärti.
Sisätilojen lisäksi pääsee vierailemaan sisäpihalla. Kuvia kokonaisuudesta ei kuitenkaan näin läheltä saa, mutta Sargada Familassa riittää ihasteltavia yksityiskohtia.
La Sagrada FamiliaYksityiskohdat ovat überhiottuja.Sisältä olisi vaikka kuinka paljon julkaistavaa, mutta kiteytän sisukset tähän kuvaan. Matkakarpanen Instassa lisää kuvia.
Sagrada Familiahan ei ole Gaudin ainoa mestariteos, vaan city vilisee hänen tunnistettavia luomuksiaan. Tällä kertaa en käynyt Casa Milassa sisällä, mutta suosittelen sitä lämpimästi. Hauskimmat yksityiskohdat löytyvät katolta.
Casa MilaKuinka olla tunnistamatta Gaudiksi?Casa Battló.
Rantaviivaa Barcelonasta löytyy ja rannalta löytyy mukavia baareja. Poikkeuksena Valencian rantaan täällä näkyi kaupustelijoita. Myynnissä oli sekä drinkkejä että tavaroita. Kaupustelijat tulivat tarjoamaan tuotteitaan myös baareihin, mutta poistuivat heti, kun ei osoittanut kiinnostusta.
Biitsi ei vedä vertoja Valencian jättibiitsille. Mutta ainahan merenranta on merenranta, aah!Mercado de la Boqueria
Ylipäänsä haahuilu Barcelonassa on jo elämys. Toki liputan aina haahuilun puolesta, kävellen näkee aina paljon. Asuntovalinta sivussa cityn sykkeestä osoittautui hyväksi. La Bordetan alueella ei ollut ruuhkaista eikä kallista, päästiin kiinni enemmän paikalliseen elämään. Löydettiin myös hyviä safkamestoja.
Pieni pilkahdus meidän 100m2 lukaalista.Kämppään pääsi kätevästi kännykällä. Eipä tarvinnut noudella avaimia mistään, eikä ollut riskiä kadottaa niitä.
Asunnon avaimettomuus oli ehdoton plussa. Ei tarvinnut noutaa avaimia mistään. Käytössä oli app, millä lukituksen sai auki. Mikäli tämä ei olisi toiminut, oli käytössä myös ovikoodi. Testattiin molempia ja molemmat toimivat.
Hintatietoja ja vinkkejä
Majoitus: Bookingin kautta Barcelona Sants Station Apartments 294e/3yötä. Asunnon avaimettomuus oli ehdoton plussa. Ei tarvinnut noutaa avaimia, vaan käytössä oli app, millä lukituksen sai auki. Mikäli tämä ei olisi toiminut, oli käytössä myös ovikoodi. Testattiin molempia ja molemmat toimivat.
Lähin metroasema Plaça de Sants. Myös Santsin juna-asema suht lähellä. Huom. Kaukojunat esim. Valenciaan lähtevät aseman vasemmalta, perältä (pääovista mennessä), eli ei kannata mennä vielä ensimmäisistä, ruuhkaisimmista porteista sisään.
Aiemmassa postauksessani kerroin, että Valencia on jo pidempään ollut käyntilistallani. Veri veti Valenciaan muun muassa siksi, että kyseinen city oli kohtuu tuntematon itselle. En ollut lukenut siitä paljoa, enkä ollut kuullut kokemuksia myöskään tuttavapiiriltäni. Googlen kuvahaussa ensimmäisten kuvien joukossa vastaan tulevat kuvat Ciudad de las Artes y las Cienciasta ja onhan se niin erikoinen, että kiinnostus kaupunkia kohtaan heräsi ja hautui muutaman vuoden ajan ennen kypsymistään toteutusasteelle. Samalla fakta, että Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, eikä se silti ole Espanjan hotspot, oli miellyttävä ajatus. Ehkä täällä on jotain uutta ja kaupunki ei ole niin turistoitunut?
The ranta
Mikä paikan päällä yllätti, oli ranta. Toki Valencia sijoittuu Espanjan itärannikolle, joten oletusarvoisesti sieltä löytyy ranta. Kuitenkin, kun päätettiin kävellä keskustasta lähiöiden kautta sinne, loksahti suu auki ihastuksesta rantakatu Carrer d´otumballa. Biitsi alkaa heti kadulta ja matkaa rantaviivaan on pitkästi. Rantahietikko on levittynyt suurelle alueelle; ero esimerkiksi Barcelonan lähirantoihin on iso. Miksei kukaan puhu rantalomasta Valenciassa, tai ylipäänsä Valencian rannoista? Itse valitsisin rantaloman siellä Barcelonan sijaan. Varsinkin suomalaista mieltä hivelee idea nököttää rannalla enemmän omassa rauhassa kuin vieri vieressä tuntemattomien kanssa. Tänne mahtuu! Toki on hyvä muistaa, että olimme liikenteessä marraskuussa, joten emme tiedä, miten täyteen valtavat rantahietikot ammutaan esim. elokuussa, joka on yleisin lomakuukausi Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Näkymä, kun pääsi viimeiseen kortteliin ennen biitsiä. Siellä se siintää! Fiilis 10+ flunssasta huolimatta.
Rannan lisäksi Carrer d´otumba tarjoaa monipuoliset ravintolat. Valitettavasti näistä ei itse päästy nauttimaan, koska tänä päivänä podettiin pientä flunssaa. Ei siis ole suosituksia, mitä tehdä tai missä syödä. Ihannetilanteessa olisimme piknikkailleet rauhassa biitsillä ja siirtyneet sieltä johonkin mereneläviä tarjoavaan ravintolaan testailemaan paellaa – joka muuten on alunperin kotoisin juuri Valenciasta. Mutta ei siis paellaa meille vielä tässä kohtaa reissua. Flunssassakin tuli kuitenkin käveltyä reilu 7km ja arvostettua hiljaisia lähiökatuja. Siellä täällä ihmiset olivat kuitenkin kerääntyneet pienten aukioiden ravintolaterasseille ja terassit olivat yleensä täynnä.
Carrer d´otumban ravintolatarjontaa rannalta päin.
Muuta nähtävää
Miehen kiinnostuksen kohteisiin kuuluu muun muassa sotahistoria ja tähän kiinnostukseen Valencialla oli tarjota Museo Histórico Militar de València. Museo oli miehen suosikkipaikka koko Valencian matkalla ja kaiken lisäksi sisään pääsi ilmaiseksi. Tästä huolimatta tulee ns. ilmoittautua asiakaspalveluluukulla. Sisäänkäynti kohteelle on sen verran vaatimaton, että siihen on vaikea törmätä vahingossa. Se löytyy kuitenkin helposti, jos on tarkoituksella suuntaamassa kohteeseen.
Sotamuseon näyttelyt sijoittuvat sekä ulko- että sisätiloihin.
Yleisesti Valenciasta jäi kuva bisnescitynä, kuten sitä netissä mainostettiinkin. Tämä näyttäytyi pukumiesten kulkemisena kaduilla ja he täyttivät myös ravintoloita lounasaikaan. Asuntomme sijaitsi vanhan kaupungin ja businesskaupunginosan rajalla, mikä varmasti vaikutti mielikuvaan. Loppujen lopuksi hiemankin alueelta sivuun kävellessä tunnelma muuttui bisneksestä lomailuun. Vanhan kaupungin miljöö miellytti, kuten yleensäkin.
Vanhassa kaupungissa sijaitsevan keramiikkamuseon sisäänkäynti on messevä. Rakennus on kokonaisuudessaankin upea.
Kauppahalli jätti hieman kylmäksi. Itse rakennus oli hieno varsinkin ulkoa, mutta esimerkiksi tapasbaari Bar X oli superkallis, eikä kovin tunnelmallinen. Takaseinällä näkyviin tapasvaihtoehtoihin ei ollut merkitty hintoja, joten valikoimme summassa mieluisimman näköisiä tapaksia maisteltavaksi. Kalleuden lisäksi mieleen jäi paikan kimchi, joka oli reissun karmein ruoka 😀 Palvelu ravintolassa oli kuitenkin hyvää, eikä muissa tapaksissa ollut muuta valittamista kuin hinta. Kauppahalli oli sisältä myös hieman turhan moderni omaan makuun.
Vaikka kauppahalli ei sisältä vakuuttanut tarjonnallaan, oli se ulkoa kaunis.
Ciudad de las Artes y las Ciencias oli tosiaan omanlaisensa maailma, kuten odotettavissa oli. Alueen on suunnitellut arkkitehti Santiago Calatrava. Luin jostakin ennen reissua, että valencialaiset itse eivät olleet hankkeesta innoissaan. Mutta onhan se turistinähtävyytenä jotakin mitä harvemmin missään näkee, jos missään? Alueella on muun muassa Euroopan suurin akvaario Oceanogràfic sekä Hemisfèric, 3D elokuvateatteri valtavalla screenillä. Marraskuussa alueella ei ollut lainkaan ruuhkaa, mikä tietysti päti muutoinkin reissullamme.
Vaikkei Ciudad de las Artes y las Ciencias tarjoaisi mitään itseä miellyttävää sisätilojen aktiviteettia, riittää ulkoalueillakin tutkittavaa.
Placa de la Reinalla sijaitseva Valencian katedraali on käymisen arvoinen. Aukio itsessäänkin on keskeinen paikka, joten katedraali on helppo käydä kurkkaamassa samalla vauhdilla, kun aukiolla pyörii muutenkin. Vanhaa kaupunkia oli mukava kuljeksia päättömästi ja kaupungin ulkoreunaa kiertää kuivanut joenuoma, joka on muutettu puistoalueeksi. Sen varrelta voi löytää muun muassa Gulliver -rakennelman, joka hahmottuu parhaiten ylhäältä päin ja toimii myös lasten leikkipaikkana.
Valencia cathedralin pääsisäänkäynti, jota kutsutaan myös nimellä Door of the irons. Mikäli kiinnostusta riittää, eikä korkeanpaikankammo vaivaa, viereiseen kellotorniin Migueleteen pääsee ihastelemaan kaupunkia ylhäältä päin.
Hintatietoja ja vinkkejä
Majoitus:SingularStays Poeta Querol Booking.comin kautta. 464e/2hlöä/5yötä. Rauhallisella, mutta keskeisellä paikalla sijaitseva huoneisto. Parveke ja makuuhuone sisäpihalle, liikenteen häly ei kantaudu asuntoon ellei roska-autoja lasketa, koska ne ajavat myös sisäpihalla. Parveke on pieni, mutta mukava. Ongelmaksi muodostui kuitenkin yläkerran naapuri (vai liekö sekin asunto vuokrattu turisteille?), joka yhtäkkiä varoittamatta alkoi puistella mattoja parvekkeeltaan. Kaikki pöly ja hiekka varisi meidän partsille. Tämän jälkeen tuli vielä pesuvedet perässä terassikalusteille.
Syöminen: Ulkona syöminen oli melko edullista, mutta innostuttiin myös ostelemaan hyvännäköisiä naudan pihvejä kaupasta. Hieman vajaa 500g paketti maksoi n. 5 euroa ja liha oli niiiin houkuttelevan näköistä! Ruokaa höystettiin vielä tuoreilla herkkusienillä sekä metsästäjänkastikkeella.
Oma ravintolasuosikki: Sagardi Valencia Centro. Kutsuimme tätä tikkubaariksi, koska täältä sai ottaa tiskiltä haluamiaan tapaksia tikussa. Loppulasku muodostui tikkujen määrän perusteella. Tapaksia tikun päässä kutsutaan pinchoiksi (tai katalaaniksi pintxoiksi). Ei halvin ravintola, mutta helppo ja mielenkiintoinen, pystyi kokeilemaan useita erilaisia vaihtoehtoja.
Argentiinassa asumisen jälkeen (2020) kaipailin jo matkustusta espanjankieliseen maahan. Valencia oli ollut haaveissa jo vuosia, mutta koska sinne ei ole ollut suoria lentoja, se ei ollut koskaan aiemmin valikoitunut matkakohteeksi Espanjassa. Viimein se alkoi kutkuttaa niin paljon, että sinne piti päästä. Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, mutta se on enemmän bisnescity, eikä ehkä sen vuoksi niin turistoitunut. Tämä oli yksi, mikä houkutteli matkustamaan juuri sinne. Isoin houkutin kohteeseen oli kuitenkin futuristinen Ciudad de las Artes y las Ciencias.
Vaihtoehtoina oli lentää Madridiin, Barcelonaan tai Alicanteen ja ottaa juna alle. Lentojen ja junalippujen hinnat ratkaisivat, että päätettiin lentää Barcelonaan. Yövyttiin yksi yö Barcelonassa ja palattiin sinne vielä muutamaksi yöksi ennen paluulentoa. Menomatkan majoitus valikoitui sijaintinsa vuoksi: Placa de Santsin metroasema oli yhden vaihdon päässä lentokentältä saapuessa ja myös kätevän lähellä, kun seuraavana päivänä matkaa jatkettiin Santsin juna-asemalta Valenciaan. Juna-asema olikin hieman erikoinen Valenciaan päin mennessä. Tätä lähtöä varten tuli kiertää aseman takaosaan ja odottaa, että henkilökunta päästäisi kulkemaan hissillä tai rullaportailla alas laiturille.
Juna vaikutti olevan viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta eipä se mitään haitannut. Yllätti vain näin keskellä marraskuuta. Turisteja ei tosin tullut bongattua yhtään. Matka-aika oli 3,5h ja junan näytöltä pystyi katsomaan elokuvaa (espanjaksi). Olimme ostaneet matkaeväät etukäteen, mutta kolmioleipä asemalta näytti nyt aika surulliselta verrattuna patonkiin, jonka eräs matkustaja oli käynyt ostamassa ilmeisesti ravintolavaunusta. Junassa kulki kerran matkan aikana myös pieni tarjoiluvaunu, mutta se suhasi ohitse niin vauhdilla, ettei selvinnyt, mitä siitä olisi pystynyt ostamaan. Kuulutuksia tehtiin espanjan ja katalaanin lisäksi myös englanniksi.
Juna kulki välillä aivan merenrannassa.
Junamatka osoittautui olevan matkan kohokohta. Maisemat olivat upeat, vasemmalla puolella sai ihastella merta ja oikealla vuoristoa. Ei mitään tylsää katseltavaa. Matkan varrelle osui muutamakin varteenotettava pikkukylä, jota olisi voinut käydä tutkailemassa tarkemmin. Joku takanamme selittikin erään kylän kohdalla, että sitä kutsutaan Espanjan Venetsiaksi. Käsittääkseni tuota titteliä kuitenkin kantaa Pohjois-Espanjassa sijaitseva Empuriabrava. Rakennukset kyllä kieltämättä muistuttivat Italiasta, ainakin värikkyydeltään.
Kyllä näitä maisemia jaksoi katsella.
Pieni pala Italiaa, mistä takana istuva henkilö puhui vierustoverilleen. Valitettavasti en muista, missä kohtaa reittiä tässä oltiin menossa.
Metrolippu lentokentältä keskustaan. Muista säilyttää lippu, sitä tarvitsee vielä pääteasemalta poistuessa.
Hintatietoja ja vinkkejä
Lennot Barcelonaan: Finnair 150e käsimatkatavaralla. Käytännössä Iberia kuitenkin hoiti lentopuolen mennen tullen. Pieni pettymys, kun koneesta ei saanut ostettua punaviinilasillista.
Lentokentältä majoitukselle: L9 metro lähtee kentältä keskustan suuntaan. Lentokenttälippu on erillinen ja se maksaa 5e. Meillä oli vielä vaihto Torrassan asemalla, josta jatkettiin Placa de Santsin asemalle (sama lippu käy, kun tekee vaihdon).
Majoitus:Live & Dream Bookingin kautta. 77,30e yö/2hlöä. Tänne haluttiin ottaa terassillinen huone, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Se antaa lisätilaa, kun huone on itsessään hyvin pieni. Hyvä yhdeksi yöksi, vastapäätä sijaitseva kauppa oli ehdoton plussa! Kohteeseen sai ovikoodin, millä pääsi sisään myös respan aukioloaikojen ulkopuolella ja respan seinän avainsäilöstä sai kämpän avaimen. Aulassa on tarjolla muun muassa teetä. Hyvä sijainti suhteessa sekä Placa de Santsin metroasemalle että Santsin rautatieasemalle.
Juna Barcelona-Valencia: Renfe, n. 22e/suunta/hlö. Liput ostettiin ennakkoon Suomesta käsin, koska aiemmin ostettuna ne sai edullisemmin. Juna oli myös täynnä, joten on mahdollista, ettei paikan päältä enää saa lippua haluamaansa junaan. Matka-aika oli Barca-Valencia 3,5h ja palatessa 3h. Valenciasta lähdettäessä oli mentävä turvatarkastuksen läpi, kaikki laukut läpivalaistiin. Kannattaa varmistua, mille asemalle juna Valenciassa menee, meillä saapuminen oli Valencia Nordille, mutta paluujuna lähti Valencia Joaquin Sorollan asemalta. Nämä ovat kuitenkin lähes vierekkäiset asemat.
Matkakärpänen 