Aiemmassa postauksessani kerroin, että Valencia on jo pidempään ollut käyntilistallani. Veri veti Valenciaan muun muassa siksi, että kyseinen city oli kohtuu tuntematon itselle. En ollut lukenut siitä paljoa, enkä ollut kuullut kokemuksia myöskään tuttavapiiriltäni. Googlen kuvahaussa ensimmäisten kuvien joukossa vastaan tulevat kuvat Ciudad de las Artes y las Cienciasta ja onhan se niin erikoinen, että kiinnostus kaupunkia kohtaan heräsi ja hautui muutaman vuoden ajan ennen kypsymistään toteutusasteelle. Samalla fakta, että Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, eikä se silti ole Espanjan hotspot, oli miellyttävä ajatus. Ehkä täällä on jotain uutta ja kaupunki ei ole niin turistoitunut?
The ranta
Mikä paikan päällä yllätti, oli ranta. Toki Valencia sijoittuu Espanjan itärannikolle, joten oletusarvoisesti sieltä löytyy ranta. Kuitenkin, kun päätettiin kävellä keskustasta lähiöiden kautta sinne, loksahti suu auki ihastuksesta rantakatu Carrer d´otumballa. Biitsi alkaa heti kadulta ja matkaa rantaviivaan on pitkästi. Rantahietikko on levittynyt suurelle alueelle; ero esimerkiksi Barcelonan lähirantoihin on iso. Miksei kukaan puhu rantalomasta Valenciassa, tai ylipäänsä Valencian rannoista? Itse valitsisin rantaloman siellä Barcelonan sijaan. Varsinkin suomalaista mieltä hivelee idea nököttää rannalla enemmän omassa rauhassa kuin vieri vieressä tuntemattomien kanssa. Tänne mahtuu! Toki on hyvä muistaa, että olimme liikenteessä marraskuussa, joten emme tiedä, miten täyteen valtavat rantahietikot ammutaan esim. elokuussa, joka on yleisin lomakuukausi Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Näkymä, kun pääsi viimeiseen kortteliin ennen biitsiä. Siellä se siintää! Fiilis 10+ flunssasta huolimatta.
Rannan lisäksi Carrer d´otumba tarjoaa monipuoliset ravintolat. Valitettavasti näistä ei itse päästy nauttimaan, koska tänä päivänä podettiin pientä flunssaa. Ei siis ole suosituksia, mitä tehdä tai missä syödä. Ihannetilanteessa olisimme piknikkailleet rauhassa biitsillä ja siirtyneet sieltä johonkin mereneläviä tarjoavaan ravintolaan testailemaan paellaa – joka muuten on alunperin kotoisin juuri Valenciasta. Mutta ei siis paellaa meille vielä tässä kohtaa reissua. Flunssassakin tuli kuitenkin käveltyä reilu 7km ja arvostettua hiljaisia lähiökatuja. Siellä täällä ihmiset olivat kuitenkin kerääntyneet pienten aukioiden ravintolaterasseille ja terassit olivat yleensä täynnä.
Carrer d´otumban ravintolatarjontaa rannalta päin.
Muuta nähtävää
Miehen kiinnostuksen kohteisiin kuuluu muun muassa sotahistoria ja tähän kiinnostukseen Valencialla oli tarjota Museo Histórico Militar de València. Museo oli miehen suosikkipaikka koko Valencian matkalla ja kaiken lisäksi sisään pääsi ilmaiseksi. Tästä huolimatta tulee ns. ilmoittautua asiakaspalveluluukulla. Sisäänkäynti kohteelle on sen verran vaatimaton, että siihen on vaikea törmätä vahingossa. Se löytyy kuitenkin helposti, jos on tarkoituksella suuntaamassa kohteeseen.
Sotamuseon näyttelyt sijoittuvat sekä ulko- että sisätiloihin.
Yleisesti Valenciasta jäi kuva bisnescitynä, kuten sitä netissä mainostettiinkin. Tämä näyttäytyi pukumiesten kulkemisena kaduilla ja he täyttivät myös ravintoloita lounasaikaan. Asuntomme sijaitsi vanhan kaupungin ja businesskaupunginosan rajalla, mikä varmasti vaikutti mielikuvaan. Loppujen lopuksi hiemankin alueelta sivuun kävellessä tunnelma muuttui bisneksestä lomailuun. Vanhan kaupungin miljöö miellytti, kuten yleensäkin.
Vanhassa kaupungissa sijaitsevan keramiikkamuseon sisäänkäynti on messevä. Rakennus on kokonaisuudessaankin upea.
Kauppahalli jätti hieman kylmäksi. Itse rakennus oli hieno varsinkin ulkoa, mutta esimerkiksi tapasbaari Bar X oli superkallis, eikä kovin tunnelmallinen. Takaseinällä näkyviin tapasvaihtoehtoihin ei ollut merkitty hintoja, joten valikoimme summassa mieluisimman näköisiä tapaksia maisteltavaksi. Kalleuden lisäksi mieleen jäi paikan kimchi, joka oli reissun karmein ruoka 😀 Palvelu ravintolassa oli kuitenkin hyvää, eikä muissa tapaksissa ollut muuta valittamista kuin hinta. Kauppahalli oli sisältä myös hieman turhan moderni omaan makuun.
Vaikka kauppahalli ei sisältä vakuuttanut tarjonnallaan, oli se ulkoa kaunis.
Ciudad de las Artes y las Ciencias oli tosiaan omanlaisensa maailma, kuten odotettavissa oli. Alueen on suunnitellut arkkitehti Santiago Calatrava. Luin jostakin ennen reissua, että valencialaiset itse eivät olleet hankkeesta innoissaan. Mutta onhan se turistinähtävyytenä jotakin mitä harvemmin missään näkee, jos missään? Alueella on muun muassa Euroopan suurin akvaario Oceanogràfic sekä Hemisfèric, 3D elokuvateatteri valtavalla screenillä. Marraskuussa alueella ei ollut lainkaan ruuhkaa, mikä tietysti päti muutoinkin reissullamme.
Vaikkei Ciudad de las Artes y las Ciencias tarjoaisi mitään itseä miellyttävää sisätilojen aktiviteettia, riittää ulkoalueillakin tutkittavaa.
Placa de la Reinalla sijaitseva Valencian katedraali on käymisen arvoinen. Aukio itsessäänkin on keskeinen paikka, joten katedraali on helppo käydä kurkkaamassa samalla vauhdilla, kun aukiolla pyörii muutenkin. Vanhaa kaupunkia oli mukava kuljeksia päättömästi ja kaupungin ulkoreunaa kiertää kuivanut joenuoma, joka on muutettu puistoalueeksi. Sen varrelta voi löytää muun muassa Gulliver -rakennelman, joka hahmottuu parhaiten ylhäältä päin ja toimii myös lasten leikkipaikkana.
Valencia cathedralin pääsisäänkäynti, jota kutsutaan myös nimellä Door of the irons. Mikäli kiinnostusta riittää, eikä korkeanpaikankammo vaivaa, viereiseen kellotorniin Migueleteen pääsee ihastelemaan kaupunkia ylhäältä päin.
Hintatietoja ja vinkkejä
Majoitus: SingularStays Poeta Querol Booking.comin kautta. 464e/2hlöä/5yötä. Rauhallisella, mutta keskeisellä paikalla sijaitseva huoneisto. Parveke ja makuuhuone sisäpihalle, liikenteen häly ei kantaudu asuntoon ellei roska-autoja lasketa, koska ne ajavat myös sisäpihalla. Parveke on pieni, mutta mukava. Ongelmaksi muodostui kuitenkin yläkerran naapuri (vai liekö sekin asunto vuokrattu turisteille?), joka yhtäkkiä varoittamatta alkoi puistella mattoja parvekkeeltaan. Kaikki pöly ja hiekka varisi meidän partsille. Tämän jälkeen tuli vielä pesuvedet perässä terassikalusteille.
Syöminen: Ulkona syöminen oli melko edullista, mutta innostuttiin myös ostelemaan hyvännäköisiä naudan pihvejä kaupasta. Hieman vajaa 500g paketti maksoi n. 5 euroa ja liha oli niiiin houkuttelevan näköistä! Ruokaa höystettiin vielä tuoreilla herkkusienillä sekä metsästäjänkastikkeella.
Oma ravintolasuosikki: Sagardi Valencia Centro. Kutsuimme tätä tikkubaariksi, koska täältä sai ottaa tiskiltä haluamiaan tapaksia tikussa. Loppulasku muodostui tikkujen määrän perusteella. Tapaksia tikun päässä kutsutaan pinchoiksi (tai katalaaniksi pintxoiksi). Ei halvin ravintola, mutta helppo ja mielenkiintoinen, pystyi kokeilemaan useita erilaisia vaihtoehtoja.
”Tikkubaarin” antimia.
Matkakärpänen 