Toisen Balkanin reissumme ensimmäinen paluureissun city oli Maribor. Palautimme vuokra-auton Bosniasta tulomatkalla takaisin Sixtille, joka sijaitsi kätevästi juna-aseman vieressä. Mutta ei-kätevästi ollut aina auki. Palautus sujui kuitenkin ongelmitta (vs vuokraus) ja päästiin suuntaamaan majoitukselle. Täällä vietettäisiin 3 yötä.
Reissulta Maribor jäi eniten mysteeriksi, johtuen ehkä reissuväsymyksestä. Haettiin noutoruokaa apartmentin läheisestä kiinalaisesta ja vietettiin aikaa kämpällä, joka oli kiva! Ainoa miinus, että partsi oli rakennustellinkien peitossa ja kylpyhuoneesta piti peittää ikkuna pyyhkeellä raksamiesten vuoksi 😅 Remontin piti olla jo ohi saapumiseemme mennessä, joten omistaja pahoitteli asiaa ja kysyi meiltä etukäteen, pidämmekö punkusta vai valkkarista ja oli hommannut herkkukorin meille korvauksena partsin menetyksestä.
Maribor city
Myönnän, että tästä tulee melko laiha postaus. Kierreltiin lähinnä kaupungin ydintä ja seikkailtiin kaupungin alla kulkevan viinikellarin tunneleissa.
Tämän Balkanin reissun kaikkia kohteita yhdistää yksi tekijä, nimittäin kaupunkia halkova joki (ei ny sentäs sama). Mariborissa se on Drava. Lämpimämpään ja aurinkoiseen aikaan uskon sen olevan täynnä terasseja ja ihmisiä, nyt marraskuun sadetuhnussa, väkeä ei juuri ollut. Joutsenia oli sitäkin enemmän.
Drava joen varrelta.Mariborin keskustaa lähtöaamunaMuutoin oli hieman sateisempaa
Viinikellari keskellä kaupunkia
Ehkä helpoin visiitti viini”tilalle” ikinä!
Vinag 1847 sijaitsee keskellä kaupunkia ja tarjoaa opastettuja kierroksia kaupungin alla kulkeviin tunneleihin täynnä jättimäisiä viinitynnyreitä.
Tunnelit kulkevat kaupungin alla parin kilometrin verranVanhin tynnyri, tässä kuulemma piti ottaa yhteiskuva (en julkaise 😆)
Jotenkin spookya oli, että jengi oikeasti haluaa mennä naimisiin täällä. Yhdessä kohtaa oli alttaria edustava metallihärveli, jonka yläpuolelle oli ripustettu led-valoverho. No, en tuomitse, koska en ole ylipäänsä naimisiinmenevää sorttia, saati sitten maan alla tunnelissa. Viiniä toki suurkulutan, mutta näihin häihin se ei vaikuta 😄
Mikä sen sijaan kiinnostaisi, ovat maanalaiset keikat erillisessä suuressa tilassa. Tilassa ei ole mitään kajareita, sillä sen akustiikka on kuulemma niin hyvä sellaisenaan.
Hääkappelin sisustusta. Haluaisitko naimisiin täällä? 👀
Meidän lisäksi kierroksella ei ollut muita, joten saatiin melko yksityiskohtainen privakierros (toinen ryhmä rymisteli jossain kohtaa jo ohi 😄). Tämän jälkeen opas tarjoili meille vielä tastingin. Paikan/Mariborin erikoisuus on orange vine, joka yllätti positiivisesti. Ja oli nimensä mukaisesti oranssia.
Hintatietoja & vinkkejä
Mariboriin pääsee helposti junalla esim. Grazista (Itävalta) 1h, Wienistä 3,5h tai Ljubljanasta 2h.
Juna-aseman vieressä on Sixtin autovuokraamo ja ajaminen kaupungissa ei ole mitenkään ylitsepääsemättömän uhkarohkeaa, sillä kaupungissa on hieman alle 100 000 asukasta. Ajoin täällä itse, enkä kokenut sitä mitenkään stressaavana.
Hintataso suomalaiselle mukavan edullinen.
Juna Maribor-Wien
Toinen lippu meillä maksoi 19.90e ja toinen 29.90e. Vaihto Mariborissa, jossa meillä Wienin juna 1.5h myöhässä ja sekään ei ollut meidän välistä jäänyt juna. Mahduimme onneksi ravintolavaunuun ja saatiin syödä ja juoda maisemista nauttiessa.
Majoitus:
Airbnb Old Town’s Legacy, majoittaja Darko, 249e/3 yötä/2hlö. Parvekkeellinen iso kämppä. Meillä oli vielä remontti vaiheessa 11/2024, mutta se oli silloin valmistumassa. Eli ei enää samoja ongelmia kuin meillä, että alaoven lukkoa ei meinannut saada auki ja raksamiesten vuoksi partsia ei viitsinyt käyttää ja kylppärin ikkuna oli pakko peittää pyyhkeellä 😄
Ljubljanasta löytyy paljon kuvauksellisen kapeita kujia. Kaupunki oli toukokuussa mukavan väljä turisteista (muista kuukausista ei ole kokemusta). Sää osui olemaan pääosin lämmin ja aurinkoinen, joten oli mukava kierrellä pitkin katuja ja kujia hengitellen kaupungin ilmapiiriä.
Joki tarjoaa kaupunkiin mukavanlisäelementin.Ljubljanasta löytyy tällaisia hellyyttävän kapeita kujia. Tässä pienellä lisämausteella höystettynä (graffitit).Välillä saa ihastella myös selkeämpää seinätaidetta.
Rentouttava jokiristeily
Meitä kiinnosti jokiristeily aurinkoisessa säässä. Lippujen osto oli myös superhelpoksi, mikä vahvisti päätöstä lähteä.
Sillalla myytiin lippuja seuraavalle lähdölle, joka lähti ko sillan alta. Lähtöäkään ei tarvinnut kauaa odotella, eikä paatilla ollut meidän lisäksi jengiä tungokseksi. Jenkkejä kiinnosti kovasti, mikä elukka siellä vilisti menemään joessa, heille saukot olivat eksoottisia.
Jokinäkymät luovat aina uutta perspektiiviä kaupunkiin.
Linnalle – jalan vai funikulaarilla?
Paikka, jossa harvaturistisessa Ljubljanassa törmäsimme suurempaan ihmissumaan oli Ljubljanan linna.
Ljubljanan linna on rakennettu korkealle kukkulalle, joten sen bongaa helposti paikasta jos toisestakin.
Linnalle pääsee kävellen tai lyhyellä funikulaarimatkalla. Itse valitsimme ensimmäisen vaihtoehdon, mikä oli hyvällä kelillä miellyttävä valinta. Ylös pääseminen kesti jonkin aikaa, mutta reitti oli kaunis ja taukoahan voi tarvittaessa pitää missä vaan.
Linnalle vievä kävelytie on ajoittain portaita ja ajoittain jyrkkää mäkeä.
Vihreät puut loivat kaivattua varjoa, varsinkin, kun me uuvelot unohdettiin laittaa aurinkorasvaa. Välillä nousua tehtiin pitkin polkua, välillä pitkin puuportaita tai puista kävelytietä.
Funikulaari näytti hauskalta vaihtoehdolta, sen jokainen seinä on lasia, joten maisemia pääsee ihastelemaan jo ennen kuin on ylhäällä saakka. Lisäksi alhaalla funikulaarin läheisyydessä on Bar Kljukec, jossa oli edullinen hintataso ja todella hyvä ja rento palvelu.
Ylhäällä oli muutama kahvila, joista pari sijaitsi linnan sisäpihan puolella ja yksi linnan ulkopuolella. En tiedä johtuiko viikonlopusta, vai onko linnan piha-alueella aina niin paljon tapahtumia ja pikkukioskeja. Tapahtumaa oli varsinkin lapsille.
Om-nom -osio
Kuten aiemmin mainitsin, funikulaarin lähistöllä kukkulan juurella sijaitsee Bar Kljukec. Se on kolmen pienen terassin joukosta yksi ja vaikutti asteen rouheammalta kuin viereiset, josta syystä itse valitsimme juuri sen. Tarjoilijalla loppui työvuoro kesken meidän lasillisia ja hän siirtyi tiskin takaa itsekin terassin puolelle nauttimaan olutta. Hyvä merkki, että oma pubi kelpaa 😉
Illalla haluttiin kierrellä joenvarren pikkubaareja. Ihan joenvarressa sijaitseva paikka oli varustettu kivalla miljööllä ja hyvillä juomilla, mutta laskua joutui pyytämään useaan otteeseen ennen kuin se lopulta tuotiin tuohtuneena pöytään. Tämä siitäkin huolimatta, että tilasimme toiset juomat ja pyysimme, että saisimme juomat ja laskun yhtä aikaa. Valitettavasti paikan nimi ei ole jäänyt mieleen, eikä valokuvien kautta tehty karttahakukaan tarjonnut tähän vastausta.
Tarjoilijan naama sen sijaan on jäänyt mieleen, mutta hankala sen pohjalta kehottaa välttämään paikkaa 😄 Ja muiden tarjoilijoiden palvelu saattoi olla toimivampaa.
Huonon palvelun hyvä drinksu ja mukava maisema.
Drinksujen jälkeen siirryttiin tosi kivaan mestaan, Ala Pršuterija, muutamien metrien päähän nauttimaan pientä välipalaa. Illan hämärtyessä pöydästä oli ihana nauttia ruoan lisäksi myös tunnelmallisesta miljööstä.
Hyvä välipala ja tunnelmallinen miljöö auttoivat unohtamaan edellisen paikan tarjoilijan tumpeluuden.
No sitten. Iltahan vei vahingossa myös kellaribaariin, jossa olikin aivan eri meininki. Baarimikko oli elementissään. DJ oli hieman nihkeä soittamaan toiveita, mutta kun Käärijän Euroviisuvoiton jälkimainingeissa kysyttiin, tietäisikö baarimikko vahingossa Cha cha chata, niin johan alkoi tapahtua. Se soikin sitten muutaman kerran illan aikana. Taidettiin pyytää Antti Tuiskuakin kansainvälistä kävijää villitäksemme 😄 Siellä oli kunnon pippalot tanssilattialla. Eikä tahtia ainakaan hidastanut illan teema: 2 drinksua 1 hinnalla.
Captain’s Cabininvelikulta baarimikko.
Hintatietoa ja vinkkejä
Majoitus: Studio Optim 260e/3 yötä. Asunnon sijainti oli todella hyvä juna-asemaan ja keskustaan nähden. Parvekkeelta avautui näköala linnalle.
Kämppä sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta. Katu oli rauhallinen, mutta lähellä kaikkea. Avainta ei tällä kertaa tarvinnut noutaa kaukaa; avainpiilo oli heti ulko-oven vieressä. Tätä arvostin, koska usein avaimen saa noutaa täysin eri osoitteesta, mikä tarkoittaa hikistä kävelymatkaa matkatavaroiden kanssa.
Näkymä huoneiston parvekkeelta.Lähes suoraan parveketta vastapäätä sai seuratakohtuullisenjännittävää ikkunanpesuoperaatiota 🤯Heippa Ljubljana! Upeat näkymät oli ikävä heipattaa.
Slovenia oli roikkunut bucket listilläni pitkään. Jossain vaiheessa suunnittelin vaihtovuotta Ljubljanaan, mutta tuolloin päädyin loppujen lopuksi Ranskan Roueniin. Ljubljanaan ei ole hetkeen ollut suoria lentoja, joten kun Finnair avasi sinne muutaman vuoden tauon jälkeen uudelleen suoran reittilennon, oli tähän tartuttava välittömästi.
Ljubljanan lisäksi sen pohjoispuolella sijaitseva Bled oli lumonnut maisemakuvillaan. Liikun ulkomailla ensisijaisesti junalla, mutta se vaikutti hieman haastavalta tavalta päästä Blediin näin lyhyellä matkalla. Koska menolennon aikataulu oli inhokkini, eli superaikainen aamulento 06 lähdöllä, meillä ei olisi ollut vielä Ljubljanassa majapaikkaa, mihin pääsisimme samoin tein viemään matkatavarat. Tästä syystä päätimmekin vuokrata kentältä auton ja ajaa ensimmäisenä aamusta Blediin. Matka on myös kätevämpi taittaa kentältä, sillä se on lähempänä Blediä kuin Ljubljana. Samalla auto toimi matkatavaroiden säilytyspaikkana. Win-win.
Bledin linna pikku saarellaan. Googlettamalla Blediä tulee hakutuloksiin kuvia pääosin tästä.
Verrattuna Samoënsin seikkailuihin Ranskassa sekä auto että tiet olivat paremmat. Toki Ranskassa ajettiin vuoristossa, joten ei voi suoraan vertailla, mutta auto oli huomattavasti parempaa kaliberia. Teiden kunnosta ja ajamisesta Sloveniassa olin lukenut ennakkoon pelkkää positiivista, eikä siitä juuri huonoa sanottavaa ole kokemuksen jälkeen itselläkään. Ainoa ongelma tahtoi olla löytää parkkipaikkaa Bledin päädyssä, vaikka oli vasta toukokuu. Public parking myös maksoi: 10e/4h. Eikä vähempää aikaa voinut pysäköidä. Tai voi, mutta kustannus oli sama. Tämä siis niillä paikoilla, mitkä bongasimme lähempänä rantaa. Suoraan satama-alueella ei paikoitusta ole lainkaan, joten sinne pitää kävellä, tai ottaa taksi/vene/bussi. Itse tykkäsimme kävellä sinne järven vierustaa pitkin.
Tämä meno-paluu siksak (kävely) oli hieman reilu 5km. Auto jätettiin parkkiin tuon vihreän play -kuvakkeen kohdille.
Sää osui olemaan melko pilvinen. Huono valokuvauksellisuuden näkökulmasta, mutta hyvä kävelyyn, koska päivä oli lämmin. Bledin alueella on tarjolla vaikka kuinka paljon käveltävää ja nähtävää, mutta meille kohde oli muutaman tunnin päiväretki, joten tähdättiin ihastelemaan järvimaisemia ja päänähtävyyttämme Bledin saarta kirkkoineen. Lähtiessä kiersimme vielä järven autolla.
Veneet Bled-järvellä. Veneitä soudetaan, joten moottorin pärinältä pääsee välttymään.Tämä soutuvenekokemuskaan ei silti meihin iskenyt, joten ihailtiin saarta vain vastarannalta.
City sai aikaan ristiriitaiset tunteet. Se oli maisemiltaan kaunis. Olisi ollut kiva yöpyä parisen yötä ja kierrellä aluetta enemmänkin. Kuitenkin, samalla kun tuntui, että kaupunki on pieni ja idyllinen, tuntui se myös kärsivän yltäkylläisestä turistimassasta. Kapeilla kaduilla kulki busseja, fillareita ja jalankulkijoita. Aamulla saapuessamme oli todella rauhallista, mutta ennen klo 11 alkoi väki liikkua ja bussit toivat aina vain lisää. Jopa kadun ylittäminen tuntui välillä haastavalta. Väkimäärä oli tosin enimmillään ”rantaraitilla”, muualla oli huomattavasti väljempää. Jos siis majoittuisin Bledissä, en todennäköisesti valitsisi majoitusta suosituimmilta alueilta.
Auto tai fillari on kätevä, koska alueella on tosiaan paljon nähtävää luonnon ja rakennusten muodossa. Kävellen näkee vain murto-osan. Kaikkia kulkumuotoja käyttämällä saa kuitenkin varoa muuta liikennettä. Autoilijana fillaristit jännittivät täälläkin eniten.
Bledistä löytyy muutakin kaunista kuin Bled järvi. Bongattiin autolla kierrellessä mm. tämä hautausmaa, jonka taustalla siinsi vuoristo.
Maisemat ajomatkan aikana olivat upeat. Opin reissulla, että 50% Sloveniasta on metsää. Uskon, sillä lumoavaa vihreyttä oli joka puolella. Lentokoneesta poistuessakin vastaan tuli melkoinen raikkauden löyhähdys ja ilma oli kostea, vaikkei satanut. Vuoristoa sai myös ihastella monelta kantilta sekä laskeutuessa että ajellessa.
Järven rantaa sai kävellä myös tällaisissa maisemissa.Tää vehreys! Ajoin, joten upeita vuoristomaisemakuvia ei omalta ”filmirullalta” löydy.
Liikenne Sloveniassa
Tässä kohtaa kannattaa muistaa, että olimme Sloveniassa toukokuussa, eli emme eurooppalaisten pahimman lomakauden aikana. Myöhemmin kesällä maan läpikulkukin on vilkkaampaa, kun ihmiset suuntaavat Slovenian halki muualle Eurooppaan. Kerron kuitenkin omat kokemukseni maan liikenteestä.
Emme kohdanneet lainkaan ruuhkia välimatkoja taittaessa. Bled oli ajoittain hieman ahdas ajaa, muttei mitenkään ahdistava. Ihmisiä liikkuu paljon autolla, pyörällä ja kävellen, joten varoa saa. Olin myös tyytyväinen, että tuli valittua pieni hatchback eikä farkkua tai citymaasturia, koska varsinkin Bledissä oli välillä ahtaita paikkoja.
Ljubljanassa oli huomattavasti vähemmän liikennettä kuin oletettiin. Ainoa ruuhkaisempi alue oli juna-aseman edusta, jossa rallasivat bussit ja taksit. Sinne tosin harva turisti varmaan joutuu ajamaankaan. Meidän oli pakko, koska autovuokraamon ilmoittama palautuspiste oli räjäytetty maantasalle ja meistä toisen piti käydä etsimässä sen toimisto jalkaisin, jotta löytäisimme oikean palautuspisteen.
Liikenne ei missään vaiheessa tuntunut kaoottiselta tai rämäpäiseltä. Kaupunkien välisillä tieosuuksilla meitä ohiteltiin paljon kovilla nopeuksilla, mutta se johtui ainoastaan siitä, että olimme vahingossa itse etanoita. Nopeusrajoituksia oli ilmoitettu erittäin harvakseltaan, joten emme tienneet mitä nopeutta ajaa. Tähän olisi auttanut, kun olisi tutkinut tätäkin osuutta liikenteestä etukäteen 🤓 Liikenneympyröissä oli usein korokkeita kaistojen välissä, jos ne olivat kaksikaistaisia. Voin kertoa, että näistä huolimatta ympyrän pystyy ajamaan väärin 😄 onneksi ei ollut liikennettä ja ei sentäs väärään suuntaan tullut pööpöiltyä.
Nopeusrajoitukset ja muuta tietoa liikenteestä saa muun muassa täältä: https://internationaldriversassociation.com/fi/slovenia-driving-guide/ Suomalainen ajokortti on riittävä. Lentokentältä vuokrattava auto saattoi olla kalliimpi kuin muualta, mutta tässä tapauksessa se oli meille kätevä vaihtoehto. Varsinkin, kun päädyimme lopulta palauttamaan auton Ljubljanan juna-aseman vuokraamoon, koska olimme niin poikki, ettemme jaksaneet etsiä kentän palautuspisteen jälkeen enää bussia tai taksia Ljubljanaan. Tämä oli hyvä veto siinäkin mielessä, että Sixt ainakaan ei veloittanut extraa eri toimipisteelle palauttamisesta. Taksi kentälle sen sijaan maksoi 55e. Selvää säästöä siis ajaa jo vuokrattu auto suoraan Ljubljanaan saakka.
Tällaisen vuorinäkymän sain matkan varrelta taltioitua, kun pysähdyttiin Lidliin jossain matkan varrella 😀 Näkymä eräästä ravintolasta. Taustalla siintääBledin linna.Bledin linna
Hintatietoja
Lennot: Finnair 280e, tähän aikaan lennot sisälsivät vielä 8kg käsimatkatavaran + käsilaukun. Lennot olivat kalliit, mutta edullinen majoitus + Slovenian hintataso kompensoivat hyvin.
Auton vuokra: Sixt, 86e/24h. Ei varattu etukäteen, vaan mentiin suoraan kentän autonvuokrauspisteelle ja valittiin lyhin jono. Vieri vieressä on useita eri vuokrausfirmoja ja tiskit aukeavat klo 8. Hinta oli mielestäni yllättävän edullinen, koska se sisälsi toisen kuljettajan (päädyin silti ajamaan koko reissun) sekä kaiken kattavan vakuutuksen. Ei siis väliä, vaikka auto olisi pitänyt hinata, tai olisi romuttunut. No, takuumaksu toki oli 300e, eli vähän oli silläkin taloudellista väliä. Enemmän kuitenkin terveydellistä haittaa.
Polttoaine tuntui suomalaisesta halvalta. En tarkkaan muista litrahintaa, mutta n. 1.40e/l hujakoilla taisi silloin olla. Samaan aikaan Suomessa maksettiin kuitenkin n. 2e/l.