Viileästä etelästä pohjoisen tropiikin lämpöön – maagiset Iguassun putoukset

1.3.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Ennätin palata Perito Morenolta päiväksi kouluun, jonka jälkeen otin uuden lennon, tällä kertaa pohjoiseen. Vajaan kahden tunnin päästä olin Puerto Iguazussa, kosteassa ja kuumassa. Jotenkin hassua ajatella, että etelässä oli viileää ja pohjoisessa on tropiikki. Kaikki on niin väärinpäin Suomeen nähden 🙃

Lento meni koko matkan niin matalalla, että näki maisemia. Ja laskeutuminen – aahh, miten pitkään vehreää metsää! Varmaan puolet Etelä-Amerikan reissukuvista on kuvattu lentokoneesta. Mutta sieltä käsin on ollut myös mahtavia näkymiä.

Olin tällä reissulla itsekseni ja päädyin toistamiseen peräkkäin ottamaan Airbnb -majoittajan tarjoaman taksikyydin. Höpöteltiin kuljettajan kanssa espanjaksi niitä näitä. Vielä on vähän hankalaa, mutta sujuu paremmin. Mukavaa kuitenkin, kun lähes olematonta espanjankielen taitoa taas kehuttiin. Ilmeisesti sitä ei näillä leveyksillä turdeilta niin odoteta. Ainakaan valkoisista valkoisimmilta sinisilmiltä.

Kämppä oli öhh.. aika iso yhdelle. Ei se mitään. Hyvin mahduin levittäytymään.

Ensimmäisenä aamuna kävelin seitsemän jäljestä bussiasemalle ja ostin meno-paluun Argentiinan puolen putouksille. Hyppäsin 7.20 bussiin. Näköjään sitä aiempaan ei edes kannata hypätä, koska bussimatka kesti n.40 minuuttia, ostin lipun putouksille ja jouduin ihmismassan taa. Ihmettelin kuinka hitaasti jono liikkui (ei lainkaan), mutta sitten ymmärsin, että portit olivatkin vielä suljettuna. Puisto avaa ovensa klo 8. Hienoa taustatyötä tuli taas tehtyä..onneksi ei tarvinnut odottaa kuin pari minuuttia.

Ovien auetessa osa porukasta lähti juoksemaan junalle. Otin myös rivakamman askelluksen alle ja pääsin ensimmäiseen junaan. Puiston sisällä kulkee siis juna, joka pysähtyy kahdella asemalla, Cataratas (vesiputoukset) ja Garganta del Diablo (paholaisen kurkku) . Taktikoin ja menin ensiksi suoraan päättärille Garganta del Diablolle. Asemalta pääsi suoraan kävelyväylälle, joka kulki veden päällä. Ennen putousta näkyi jo melkoinen vesiussakka. Ja katselualueelle päästessä ussakka kasteli kaiken, mutta mitkä näkymät!

Kävelyä vetten päällä ja Paholaisen kurkun ussakka.

Sieltä rauhallisista vesistä alkaa pikkuhiljaa vesimassa putoilla.

Ja OMG! Se pauhu, sateenkaaret ja veden määrä! Kuva iltapäivän käynniltä, kun vesiussakka ei enää kastellut kaikkea.

Näkymä toiseen suuntaan, Paholaisen kurkku jää oikealle, pois kuvasta.

Paluumatkalla jäin seuraavalla asemalla (Cataratas) pois ja valikoin ensimmäiseksi reitiksi ylemmän kävelyreitin. Sain kulkea alkumatkan ihan itsekseni. Ylempi reitti kulkee vesiputousten yläpuolella.

Seuraavaksi jatkoin alemmalle reitille, mistä näkee paremmin putouksia. Lopuksi päätin vielä palata kuitenkin uudelleen junalla Garganta del Diabloon, vaikka mietin, joudunko siihen aikaan päivästä odottamaan paluujunaa kauankin ryysiksen vuoksi. Kyselin lipunmyyjältä (käytössä on liput, vaikka juna on ilmainen), onkohan kohteessa enemmän vai vähemmän väkeä kuin aamulla. Hänen mukaansa vähemmän. No, olen eri mieltä 😀 Ja onneksi en tiennyt tätä etukäteen, koska muuten en ehkä olisi mennyt.

Vaikka väkeä oli enemmän, vesiussakka oli vähentynyt (tai ehkä ennemmin tuuli vähemmän/eri suunnasta?), eikä siellä enää kastunut. Epäilin tätä jo kun näin vastaantulevien ihmisten olevan kuivia. Ihastelin vielä jonkin aikaa tätä omasta mielestäni mahtavinta näkymää ja lähdin jonottamaan junaa. Jota ei tarvinnutkaan jonottaa. Sain lipun heti. Sattumoisin tämä juna meni vieläpä suoraan Centralille, eli puiston alkuun. Ja mitä vielä, bussi oli paikalla ja sinne mahtui helposti kaikki halukkaat ja se palasi vajaana Puerto Iguazuun. Ehkä täällä on totuttu paremmin ryysikseen ja järjestelyt siksi toimivat.

Illalla kävin tsekkaamassa Hito Tres Fronterasilla näkymän, jossa joet risteävät ja kolme maata (Argentiina, Brasilia, Paraguay) kohtaavat.

Vasemmalla Paraguay, oikealla Brasilia ja alhaalla Argentiina.

Puerto Iguazussa monet kaupat ja ravintolat ovat avoinna vain tiettyyn aikaan päivästä, tai sulkevat välissä ovet kokonaan ja avaavat sitten uudelleen. Jos haluaa syödä rauhassa, kannattaa keskusta-alueella syödä sisällä. Tai mennä suosiolla kauemmas ravintoloihin. Keskustan ravintoloiden terasseilla lapset käyvät myymässä esineitä ja pyytämässä ruokaa. Olen osasyyllinen siihen, että näin tulee olemaan jatkossakin, koska annoin muutamalle ruokaa. En oikein tiedä oliko se kuinka suotavaa, mutta Buenos Airesissa paikalliset saattoivat antaa kadunmiehelle syötävää pöydästä, jos joku tuli sitä kyselemään.

Mitä kannattaa huomioida?

Kaikenkaikkiaan Argentiinan puolella näki paljon ja läheltä. Kävelyreittejä oli useita ja väkeä oli välillä enemmän, välillä ei ketään. Kävin tällä puolella helmikuun viimeisenä perjantaina ja menin sisään heti puiston auettua.

Juna kulkee pelkästään kahden aseman väliä, tai ”pitkää matkaa”, kannattaa tarkistaa, jos haluaa palata alkuun, että juna Paholaisen kurkulta menee sinne saakka.

Itse olin liian arka ottamaan veneretkeä, mutta edellisenä viikonloppuna käyneet kaverit olivat tykänneet vesiputouksen alla pyrähtämisestä sekä putousten näkemisestä läheltä. Veneretkelle annetaan lainaan vedenkestävä pussukka, johon saa laitettua tavarat, mutta esim. kertakäyttösadetakkikaan ei ole huono idea ottaa mukaan. Argentiinan puolelle ei tarvitse passia, Brassien puolelle luonnollisesti tarvitsee.

Minulla meni kierrokseen bussimatkoineen n. 7,5h. Joillain menee viisi, joillain kahdeksan. Jälleen ihan kiinni siitä, mitä haluaa nähdä ja haluaako esim. ottaa paatin putousten alle, syödä puiston ravintoloissa jne.

Hintatietoja

Lennot: Buenos Aires – Puerto Iguazu 208e. Varasin liput vasta noin viikko ennen lähtöä, mikä nosti hintaa. Myös tälle ajankohdalle olisi saanut halvempia lentoja, mutta en valitsin turvallisemmat lentoyhtiöt ja itseäni lähemmän lentokentän (Aeroparque Jorge Newbery). Lentoja sai kuukauden päähän halpalentoyhtiöillä noin sadalla eurolla.

Taksi kentältä: 800 pesoa. Hinta sovittiin etukäteen Airbnb hostin kanssa. Ilmeisesti muutoin kentältä tulo n.950-1000 pesoa.

Bussi putouksille: Argentiinan puolelle meno-paluu 400 pesoa. Ostin aamulla suoraan molemmat suunnat. Minut kentältä tuonut taksikuski tarjosi taksikuljetusta meno-paluuna hintaan 1300 pesoa.

Sisäänpääsy putouksille: 800 pesoa. Tässä ei auttanut opiskelijuus.

Argentiina · El Calafate · Info

Patagonia – Ällistyttävä Perito Moreno

28.2.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Tren del Fin del Mundon (Ushuaia) jälkeen käytiin syömässä ja alettiin tehdä siirtymää El Calafateen. Tänne oli varattu aikaa su-ti, eli ainoa mahdollinen päivä Perito Morenon jäätikölle oli maanantaina. Kaikki ennusteet näyttivät sadetta. Lupausten mukaan sitä oli viisi tippaa, jonka jälkeen rauhoittuisi kolmeen tippaan.

Sunnuntaina laskeuduttaessa sateesta ei ollut vielä tietoakaan. Maisemat olivat taas hienoja, joskin hyvin erilaisia. Vähän aavikkomaista, mutta vuoria ja järvi. Tuuli aivan valtavasti. Oltiin tartuttu Airbnb -majoittajan tarjoukseen valmiista kyydistä. Ensimmäistä kertaa minua oltiin kentällä vastassa kyltin kanssa. Olipa helppoa! Kenttä ei tosin ole iso, joten kovin vaikeaa taksin saaminenkaan ei olisi ollut. Kämppä oli siisti, mutta mietin karua hiekkatietä körötellessä, mihin korpeen ollaan menossa. Käytännössä se ei ollut kuin 10 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Kämpän valinta oli tehty sen mukaan, että se oli lähellä bussiasemaa. Ja näin olikin. Mutta ei sitten lopulta otettu bussia mihinkään, että siinä se hyöty sitten 😀

Oltiin melko väsyjä, käytiin keskustassa syömässä ja paluumatkalla kaupassa. Seuraavaa aamua varten käytiin kyselemässä busseja Perito Morenolle. Päädyttiin kuitenkin majoittajan tarjoukseen kyydistä, koska keliennuste oli todella huono. Mietittiin, että jos kastutaan heti alussa, jäädytään ennen bussin paluulähtöä. Kyyti oli taas niin helppo! Meidät haettiin kämpiltä ja käytettiin hakemassa rahaa. Huono puoli oli, että kyyti maksoi enemmän ja koska oli pyhä, en saanut enää käteistä ulos Western Unionilta (tätähän yritin jo edellisenä päivänä Ushuaiassa). No, automaatista sai, mutta se maksoi 635 pesoa extraa, enkä ole tohtinut katsoa, mitä muita veloituksia meni 😀 Käteistä oli saatava ja sitä sain. Elämä taas helpotti.

El Calafatesta on noin 70km Perito Morenolle. Välissä pysähdeltiin ottamaan valokuvia ja loppumatka oli mutkikasta ja hitaampaa. Meillä meni varmaan reilu tunti päästä perille. Kun matkaa oli vielä jonkin verran jäljellä, näkyi jäätikkö jo. Vahingossa päästin hämmästyksen äänen, oli se kaunis! Kaiken lisäksi sillä hetkellä näkyi sateenkaari, jonka toinen pää laskeutui juurikin jäätikön ylle. Wau!

Ja entäs, kun päästiin perille? Sateesta ei ollut tietoakaan ja jäätikkö oli aivan mieletön! Odotettiin hienoa, mutta näkymä ylitti odotukset. Niin sitä suomalainenkin vaan innostuu jäästä.

Hostimme epäili, että tuulen vuoksi tuskin tulisi edes satamaan. Ja oikeassa oli. Saatiin koko nelisen tuntia nauttia maisemista kastumatta ja pääosa vielä auringonpaisteessa. Ainoastaan tuuli oli todella kova.

Aika alkuvaiheessa jäätiin odottelemaan, josko jäätiköstä irtoaisi isompi lohkare. Ehkä noin puolen tunnin jälkeen näin kävi. Ja isoja lohkareita nähtiin murtuvan tämän jälkeen vielä kolme matkan eri vaiheissa.

Perito Moreno on maailman ainoa kasvava jäätikkö.

Mitä kannattaa huomioida?

Jokainen varmaan haluaa vierailla jäätiköllä parhaalla mahdollisella kelillä. Tällöin El Calafateen kannattaa varata muutama päivä aikaa, jotta voi valita päivän parhaimman sääennusteen mukaan. Säätilaa kannattanee kuitenkin kysellä ensisijaisesti paikallisilta, koska me taidettiin tarkistaa 4 eri sääsivustoa ja ne kaikki olivat väärässä. Joskin meidän eduksi. Sään epävarmuuden vuoksi kannattaa varata mukaan vähän kaikkea, ainakin jotain sateen- ja tuulenkestävää.

Meitä hämäsi suunnattomasti kävelyreittien aika-arviot. Paluumatkan aika-arvio oli kartalla 90min, mutta meillä meni matkan taittamiseen ehkä puolisen tuntia. Vaikka pysähdeltiin vielä ottamaan kuvia. Jos otat bussin, tämä on hyvä huomioida. Lisäksi 1.5h kävelyaika-arvio saattaa aiheuttaa sen, ettei koe jaksavansa lähteä jollekin kierrokselle. Todellisuudessa matkaan ei kuitenkaan menisi näin kauaa.

Aikaa täällä saa kulumaan haluamansa verran. Hostimme arveli, että meillä menee n. 3.5h kahvilakäynnin kera. Ja meillä meni noin nelisen tuntia. Ensimmäinen 30min odoteltiin rauhassa jäälohkareen irtoamista. Jäätikön voi nähdä myös huomattavasti lyhyemmässä ajassa, jos niin haluaa. Tulee vain mennä ylemmälle katselualueelle, johon menee alemmalta alueelta busseja vähän väliä. Tämän jälkeen laskeutuu kävelysiltoja pitkin hieman alemmas ja jäätikkönäkymä avautuu nenän eteen.

Paikan päältä löytyy pari kahvilaa ja isot wc-tilat.

Kun varaat matkaa, kannattaa varmistaa, ettei varaile mitään Perito Morenon kaupunkiin, joka on ihan eri paikassa kuin El Calafate ja Perito Morenon jäätikkö.

Lentoaika El Calafate – Buenos Aires n. 3h.

Hintatietoja

Majoitus: Airbnb 70e/2 yötä/2hlöä. Cauquen departamento para dos personas.

Meno-paluu Perito Morenolle: Bussi 1200 pesoa/hlö -> matkan hinta ja aika riippuen yrityksestä. Itse otimme majoittaja Marisan tarjoaman taksikyydin (hän ja hänen miehensä kuskasivat), joka maksoi 4000 pesoa kahdelta hengeltä.

Sisäänpääsy Perito Morenolle: 800 pesoa. Itse maksoimme 80 pesoa, koska meillä oli UADE:n yliopiston todistus, että olemme opiskelijoita siellä (Argentiinassa). Opiskelijatodistuksessa oli passin numero, joten passin tuli olla myös mukana.

Argentiina · Ushuaia

Ushuaia – Etelänmatka viileään Tulimaahan

27.2.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

24.-25.2. (ma-ti) olivat kansallisia vapaapäiviä (carnival), joten saatiin nauttia pidemmästä viikonlopusta. Tälle pätkälle suunniteltiin pidempää reissua vaativa matkakohde. Lennettiin torstaina Ushuaiaan, josta sunnuntaina El Calafateen ja palattiin tiistaina Buenos Airesiin.

Ensimmäistä kertaa olin välilaskullisella lennolla, missä välilaskulla jäätiin koneeseen odottamaan, että osa (tässä tapauksessa lähes kaikki) matkustajat poistuivat ja tilalle otettiin uusia. Välilasku oli Trelewissä, mihin laskeutuessa näki vain rupista, kuivaa maastoa ja kilometritolkulla suoraa tietä. Kenttä oli minimaalinen. Mutta ajoi asiansa. Välilasku oli melko lyhyt ja päästiin pian lentämään loppumatka Ushuaiaan.

Ushuaia mainostaa itseään maailman eteläisimpänä kaupunkina. Chilellä on vielä Beagle Canalin eteläpuolella Puerto Williams, joka on hiljattain muuntautunut kaupungiksi. Joten vaikka Fin del Mundo -mainonta on Ushuaiassa vahvaa, ihan eteläisimmäksi cityksi se ei enää yllä.

Ushuaia sijaitsee Tierra del Fuegon (Tulimaa) provinssissa, joka on Argentiinan (ja maailman) eteläisintä kärkeä. Olin innoissani tästä kaupungista ja laskeutuessa wau -efekti vain korostui. Ei ollut pilviä ja lento laskeutui vuoriston yli Beagle -kanaalin ylle, jota mukaillen laskeuduttiin kentälle. Mahtavia näköaloja!

Laskeutumisnäkymät juuri ennen Ushuaiaa. Vuoristojen välissä näkyy Beagle -kanava.

Illan aikana pyörittiin keskustassa ja kyseltiin kanaalilla toteutettavista risteilyistä sekä maailmanlopunjunasta, Tren del fin del Mundosta. Seuraavalle päivälle ei saanut enää lippuja junaan, koska satamaan oli rantautumassa jättiläisristeilijä. Rannassa oli useita pikku mökkejä, jotka olivat jokainen oma myyntikojunsa risteilyille. Päädyttiin ottamaan neljän tunnin risteily, joka sisälsi majakan, pingviinien ja merileijonien ihastelua. Ainoastaan Pira Tours on saanut sopimuksen pinviinisaarelle rantautumisesta, joten muilla firmoilla pinkkuja pääsee ihastelemaan vain laivan kannelta. Koska Pira Toursin rantautuvalle paatille ei ollut enää tilaa, käytiin ottamassa edullisempi ja lyhyempi risteily. Pinkut näki onneksi hyvin myös laivan kannelta.

Turisti-infon mukaan junalippuja ei tarvinnut varata lauantaille etukäteen, koska sinä päivänä satamaan ei ole saapumassa isoa risteilijää. Lippuja ei kuitenkaan enää illasta saanut ostettua seuraavalle päivälle, joten ostettiin liput sunnuntain aamulähdölle, että ehditään käydä siellä vielä ennen lentoa.

Risteily Beagle -kanaalilla

Otettiin klo 16 lähdön paatti, koska aiempi lähtö oli ennätetty myydä loppuun. Majakalle tuntui olevan pitkä matka, mutta käytännössä paatti ilmeisesti otti alkumatkan vain hissukseen. Välillä tuli kuulutuksia, mitä matkan varrella näkyy, kuten Chilen Puerto Williams. Paatilla oli baari ja vessat, kannelle sai halutessaan mennä ja kansitilaa oli laivan joka reunustalla.

Beagle -kanaalin risteilyltä. Majakkaa ihasteltiin hetki paatista käsin.

Muutama merijellona köllötteli kallioilla.

Citypäivä

Lauantai pyörittiin kaupungilla. Tänä päivänä oli ainoa kunnon ukkossadepäivä (vasta illasta tosin) ja Western Unionin rahannostopistettä metsästäessä kengät sai kastumaan aika huolella. Western Union petti, koska yksi avoinna ollut liike kertoi, että käsittelee ko firman asioita vain klo 14 saakka ja toinen kertoi, ettei ollut rahaa. Eipä voinut mitään.

Paineltiin sitten Ice Bariin märillä kengillä. Täällä meidät vastaanottanut mies kertoi Emilialle, että ukkonen on Ushuaiassa todella harvinaista. Koettiin sitten ilmeisesti jotain hyvin harvinaista. Ilmankos ihmiset kiljuivat kadulla.

Ice Barin sisäänpääsymaksu oli 650 pesoa ja tällä hinnalla sai juoda 30 minuutin ajan niin paljon kuin ehtii. Tällä hetkellä baarissa oli ennen meitä yksi pariskunta, joka teki lähes läpsystä vaihdon meidän perässä saapuneen pariskunnan kanssa. Baarimikkoja oli yksi, joten ruuhkaa ei ollut. Ei tarjettu olla baarissa ihan puoltatuntia, kun märät kengät alkoivat olla vähän liikaa niissä miinusasteissa. Jatkettiin lämpöisemmille seuduille.

Hintataso on jossain määrin kalliimpi Tierra del Fuegossa. Ostin koko Argentiinan reissun ensimmäiset postikortit täältä. 2kpl. Ja näihin postimerkit. Olin aika järkyttynyt hinnasta; pelkästään merkit maksoivat noin neljä euroa per kortti! 😀 Siihen jäi postikorttien shoppailu, näillä kahdella kortilla mentiin.

Maailmanlopunjuna

Sunnuntaina mentiin sovitusti rantaan odottamaan minibussikuljetusta Tren del Fin del Mundolle. Junavaunuista voi ostovaiheessa valita mieleisensä, itse otettiin halvimmat liput. Hieman oli ahdasta ja ahdistavaa, mutta koska ei jääty patikoimaan Tierra del Fuegon kansallispuistoon, saatiin palata hyvin vajaalla junalla takaisin. Menomatkalla juna mateli hissukseen ja pysähdyttiin vesiputouksella vartiksi. Matkan aikana kuulokkeista sai kuulla tarinoita vangeista ja niiden touhuista alueella (koko Ushuaia oli alunperin alue vangeille, jotka myös rakensivat kaupunkia). Paluumatkalla kertomukset liittyivät enemmän alueen luontoon ja eläimiin. Menomatkaan kului noin tunti, paluu tehtiin pysähtymättä ja muutoinkin vauhdikkaammin. En tiedä onko tilanne aina sama, mutta meillä juna odotti paluumatkaa puolisen tuntia ja myös muista junista ihmiset tulivat meidän junaan. Saattaa siis olla, että vaikka ostaa kalliimman lipun, paluu on halvimmalla junalla. Toki tässä oli paluumatkalla jo väljää.

Maisemia asemalla. Oikealla kalliimman lipun ostaneiden vaunu, jossa 2h pöydät.

Meillä oli vasemmalla näkyvä vaunu, jossa oli 3+3 penkkiä vastakkain olevat loosit.

Milloin mennä ja kuinka paljon varata aikaa?

Meillä matkustusajankohta Ushuaiaan oli 20.-23.2. Ma-ti 24.-25.2. ovat paikallisia pyhiä, joten kannattaa tarkistaa, mihin ne minäkin vuonna osuvat, ettei maksa turhaan liikaa esim. lentolipuista.

Ushuaiassa meillä oli aikaa torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Tämä aika oli riittävästi meille, mutta ei tehty monia asioita, mitä siellä voisi tehdä. Esimerkiksi Tierra del Fuegon kansallispuistoon saa kulumaan yhden päivän, mutta muutamasta syystä (mm. sää) emme itse talsineet puistossa askeltakaan. Juna kannattaa varata ennakkoon, jos sen haluaa kokea. Muutoin puistoon pääsee kyllä päivänä kuin päivänä. Mutta. Ushuaiassa tulee varautua sateisiin. Jos haluaa rauhassa varata aikaa, että saa sään puolesta hyvän päivän vaelteluun, sekin kannattaa huomioida. Emme vaeltaneet myöskään ympäröiville vuorille. Otimme rauhassa, oli risteily, maailmanlopunjuna ja välipäivä.

Jos haluaa nähdä pingviinejä, silloin tänne tulee matkustaa Argentiinan kesäaikaan. Talvella kuulemma pinkutkaan eivät tarkene asustella alueella.

Buenos Airesista lentää Ushuaiaan suoralla lennolla noin 3,5 tuntia. Lukemani perusteella suosittelisin Aerolineas Argentinasia tai Latamia. Molemmilla olen myös lentänyt täällä ja ovat olleet hyviä lentoja ja yhtiöitä.

Hintatietoja

Lennot: Buenos Aires-Ushuaia-El Calafate-Buenos Aires yhteensä 497e/hlö

Majoitus: Bookingin kautta Z & Y Apartments, 148e/3 yötä. Asuntoa en välttämättä suosittele, siellä tuoksui hyvin voimakkaasti jokin hajuste tai pesuaine. Lattiaan tuntui sukat tarttuvan ihan kuin se olisi pesty esim. runsaalla pesuaineella. Silti sukat mustuivat aika äkkiä. Omistaja oli kuitenkin hyvin ystävällinen ja kommunikointi oli helppoa. Koska kaupungista ei ainakaan äkkiseltään löytynyt korkeammalla olevaa näköalabaaria, olisin valinnut asunnoksi jonkun, josta on suoraan näkymä vuorille tai kanaalille päin. Saapahan jostain ihastella maisemaa.

Tren del Fin del Mundo: 2100 pesoa (n. 24e, halvin luokka) + kansallispuiston sisäänpääsymaksu 800 pesoa (n.9e,) tai 80 pesoa (0,91e) paikalliselta opiskelijalta. Sisäänpääsymaksu tulee maksaa, vaikka palaisi suoraan junalla takaisin. Saatiin itse lippu hintaan 80pesoa, koska opiskelemme Buenos Airesissa, hieman epäilen, ettei alennusta saa muissa maissa opiskelemalla. Huom! Junassa ei ole vessaa, eikä siellä voi liikkua. Halvimmissa lipuissa istutaan melko ahtaassa tilassa viiden muun henkilön kanssa, 3+3 vastakkain.

Risteily: Yritys oli Canoero Catamaranes. Majakka, merileijonat ja pingviinit, 4000pesoa (n.45e). Saatiin 10% alennus, joten hieman halvempi.

Koska peson hinta suhteessa euroon elää koko ajan, ovat eurohinnat hyvin suuntaa antavia. Hinta euroissa on myös eri, riippuen maksaako käteisellä vai kortilla.

Argentiina · Buenos Aires

Huomioita Buenos Airesista

17.2.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Viikonloppuna tuli kuukausi täyteen Buenos Airesissa. Toistaiseksi maasta ei ole tullut nähtyä juurikaan muita alueita, jotta voisi vielä verrata BA:n erilaisuutta muuhun maahan. Tästä kaupungista kuitenkin pidän, huomattavasti enemmän kuin mitä ennakkoon ajattelin. Tässä vaiheessa voisin ynnätä Buenos Airesista muodostunutta mielikuvaa.

1. Vihreys

Kaupunki on vihreä. Tästä olen maininnut aiemminkin. Googlen kuvahaulla Buenos Aires ei näytä yhtään siltä, miltä se näyttää paikan päällä. City on toki valtava, sen huomaa laskeutuessa. Taloja, taloja, taloja. Mutta kaduilla kulkiessa pääasiallinen näkymä on vihreys.

2. Siisteys

Täällä on hämmästyttävän siistiä. Kaduilla ei ole roskia. Aamuisin ihmiset pesevät jakakäytäviä letkuilla ja pesuaineilla. Sen kerran kun näin kadulla vähän roskia, huomasin myös olevani hyvin shadylla alueella, josta halusin pian pois. Toisen kerran näin kotikadulla muutamia tupakantumppeja lauantaiaamuna ennen katujen pesua. Paikallinen kertoi, ettei täällä ole tapana nakkailla roskia maahan.

3. Shortsit

Luin Lonely Planetin opuksesta, etteivät paikalliset käytä shortseja, vaan niitä käyttävät ainoastaan turistit. Kilin kellit. Täällä on kesä ja kuuma, paikalliset todellakin käyttävät shortseja.

4. Hoitsuvaatteet katukuvassa

Hoitohenkilökunta kulkee kaduilla ja metroissa valmiiksi sairaalavaatteissa.

5. Sataako täällä?

Ei pilven hattaraakaan, mutta niskaan roiskuu vettä? Parvekkeilta tipahtelee vettä niskaan joka päivä ja useamman kerran. Osa lienee peräisin ilmastointilaitteista, osa kasveista ja osa parvekkeen pesemisestä. Watch out!

6. Ennalta-arvaamattomat jalankulkijat

Ihmiset kävelevät hitaasti ja kaoottisesti. Tämä on toistaiseksi ainoa asia, mikä täällä on harmittanut (eipä kovin suuri harmitus ole näin pienestä asiasta 😀 ). Odotin miljoonakaupungilta muuta. Perheet kävelevät käsi kädessä kapeilla kaduilla ja taaperon vauhdilla. Ohi ei aina mahdu. Olet viimeisissä rappusissa metron laiturille, etkä ennätä metroon, koska edellä oleva nousee rappusia keskellä, ei reunassa, eikä hänellä ole kiire. Kävelet jonkun perässä ja yhtäkkiä henkilö kääntyykin varoittamatta täysin ympäri ja vaihtaa kulkusuuntaa. Kävelet jalkakäytävän eri reunaa kun vastaantuleva, mutta yhtäkkiä vastaantuleva pölähtääkin omalle kaistallesi. Jotenkin jalankulku täällä on kaoottista.

7. Kesälomakausi

Tammi-helmikuun paikalliset lomailevat. Kaupunki on tyhjempi. Myös kelit hellivät tähän aikaan, joten oikein passeli aika visiteerata Buenos Airesissa.

8. Peson ailahtelevuus

Valuutan arvo vaihtelee, eikä kaupassa ole välttämättä huomenna sitä, mitä viime viikolla kävit sieltä ostamassa. Jos onkin, niin hinta saattaa olla eri. Tällä hetkellä täällä on todella edullista suomalaiselle.

9. Ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus

Suomen kieltä ei aina tunnisteta, joten kaduilla, rannoilla, metroasemilla ihmiset saattavat alkaa kyselemään, mitä kieltä puhutaan jne. Omassa taloyhtiössä minua on neuvottu pesutuvalla pesuohjelmien käytöstä ja kuntosalilla ilmastointilaitteen käytöstä ilman, että olin kysynyt mitään.

10. Valon määrä

Jostain syystä oletin, että pimeys tulee täällä suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Etelä-Euroopassa, mutta aurinko laskee vasta 20.30 maita. Ja nousee n. 5.30. Oii nammm tätä päivänvalon määrää!

11. Koirista pidetään huolta

Täällä ei ole kulkukoiria, en ainakaan ole vielä törmännyt yhteenkään. Ihmiset tuntuvat pitävän koirista huolta ja kaduilla näkee paljon koiranulkoiluttajia. Maksimimäärä on kuulemma kahdeksan koiraa kerralla, mutta enemmänkin olen nähnyt.

Argentiina · Mar del Plata

Viikonloppureissu Mar del Plataan

10.2.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Osa suomalaisista oli varannut tammikuussa bussimatkan Mar del Plataan, mutta innostuttiin tästä kaikki. Ajankohta oli idealtaan hyvä, juuri koulun intensiivijakson päättymisen jälkeen.

Muut ottivat bussiliput (meno-paluu ~60e), Emilian kanssa katseltiin junalippuja. Kun netistä ei löytynyt tälle ajankohdalle lippuja, käytiin yliopiston lähellä Constituciónin juna-asemalla kyselemässä lipuista. Jo luukulla luki, että matkat on myyty loppuun 27.2. saakka. Varmistettiin vielä henkilökunnalta, koska netistä löytyi tietoa kolmesta eri junasta, joille ei kuitenkaan löydetty nettisivustoa. Kävi ilmi, että näitä kolmea junaa (Tren Diario, Tren Talgo ja Marplatense) ei enää kulje, ainoastaan yksi (Trenes Argentinos). Ja matkat on myyty loppuun.

Koska bussimatka Mar del Plataan vie reilut 5h, päädyin ottamaan tunnin lennon lähikentältä. Hinta oli ~100e, eli ei paljoakaan kalliimpi. Käytännössä lento kesti 40-45min. Ihmettelin kentällä, kun missään vaiheessa ei kysytty passia. Paluumatkalla sain erikseen myös tiedon, että saan viedä lähes täyden vesipullon turvatarkastuksen läpi. Liekö siksi, ettei toisella puolella ollut ravintoloita eikä kauppoja.

Useat kotimaan lennot lähtevät lähikentältä, Aeroparque Internacional Jorge Newberylta.

Mar del Platassa meillä oli kaksi eri asuntoa. Meillä oli kolmestaan Airbnb:n kautta asunto, josta oli aivan mieletön näköala merelle. Asunto oli Havanna -rakennuksen 20. kerroksessa. Parveke oli iso, samoin asunto. Valitettavasti se oli myös likaisin asumus, missä olen majoittunut. Mutta muut ominaisuudet paikkasivat puhtauden puutteen, eikä täällä majoituttu kuin kaksi yötä.

Näköala asunnosta olikin oikeastaan parasta, mitä tällä kaupungilla oli minulle tarjota. Yleensä pidän paikasta kuin paikasta, mutta tämä city ei sytyttänyt. Viikonloppureissu tänne riitti vallan hyvin.

Mar del Plata on argentiinalaisten suosima lomakohde ja tammi-helmikuussa paikalliset kansoittavatkin rannat übertäyteen. Täyteen ammutut rannat olivatkin sinänsä nähtävyys. Meille sattui kelien puolesta huono viikonloppu, joten rannalla oltiin vain hetki. Mutta ei satanut, kuten alunperin ennustettiin. Oli vain kylmä, n. 15-20 astetta. Toisaalta hyvää vaihtelua Buenos Airesin kuumuuteen. Rannalla vieras suomen kieli herätti huomiota ja pian meitä lähestyi kaksi eri porukkaa, joiden kanssa juteltiin englanniksi ja espanjaksi. He tarjosivat meille myös mateta. Onneksi oltiin saatu jo aiemmin yliopistolla käsitys siitä, miten tämä rituaali menee ja osattiin toimia oikein.

Biitseillä oli väkeä ihan tosissaan. Osa vietti siellä pidemmän aikaa päivästä ja heillä oli mukana teltat.

Mar del Platassa on useita rantoja, joista voi valita omanlaisensa. Itse käytiin La Perlalla, jossa olisi voinut vuokrata aurinkovarjoja ja -tuoleja. Mutta rantoja on eri tarkoituksiin, kuten Waikiki surffaukseen jne. La Perlan aalloista jäi aikamoinen moskamäärä bikineihin, kuulemma puhtaampiakin biitsejä löytyy. Miramaria suositeltiin, mutta se on lähes 50km päässä oleva kylä. Ei siis ehkä viikonloppumatkailijalle.

Merta on aina kiva nähdä. Paikalliset hengasivat muureilla ja kallioilla mateta nauttien.

Lauantai-iltana puolet meistä lähti Emilian bongaamalle Sebastian Yatran keikalle Helena Beachille. Keikkapaikalle päästessä ajettiin taksilla jonon ohi. Jono oli useita satoja metrejä. Ja saatiin huomata, ettei koko jono edes näkynyt alunperin. Oltiin jonossa noin 19.30 ja keikan oli määrä alkaa klo 20 (ovet aukesivat klo 19). Jono ei alussa liikkunut juurikaan. Loppujen lopuksi, kun se alkoi vetää, alkoi soitto. Selvisi kuitenkin myöhemmin, että kyseessä oli vain sound check. Turvatarkastus oli mieto, saatiin juomiakin sisään. Jostain käsittämättömästä syystä päästiin myös normilipuilla sisään vahingossa lavan vierestä VIP-puolelle. Vähän meidän takana oli aita, jonka takana oli lisää ihmisiä. Liput kuitenkin katsottiin tarkkaan ennen alueelle päästämistä. Nähtiin keikka aika hyvin 😀

Keikka oli loppuunmyynty, huomasin tänään netistä. Yatra esiintyi myös ensimmäistä kertaa Mar del Platassa.

Näkymät Mar del Platasta lähtiessä. Kuvassa pohjoisempia rantoja.

Laskeutuminen Buenos Airesiin. Maakunta on käsittämättömän valtava. Kuvassa näkyy käsittääkseni Quilmesin alue (kyllä, Quilmes olutmerkki on täältä)

Hintatietoja

Lennot: Aerolineas Argentinas 108e. Lento kesti noin 45minuuttia. Molempiin suuntiin lähdettiin myöhässä, tähän kannattaa varautua.

Majoitus: Airbnb:n kautta Departamento vista panorámica frente al mar. 110,50e yhteensä kolmelta hengeltä, kahdelta yöltä. Asunto oli tilava ja näkymät upeat. Siellä ei kuitenkaan ole ilmastointia eikä wifiä. Kumpikaan ei tällä reissulla haitannut, koska sää oli viileä ja meillä on paikalliset nettiliittymät. Asunto oli pinnoiltaan likaisin, missä olen koskaan majoittunut, mutta sängyt ja petivaatteet olivat puhtaat.

Argentiina · Buenos Aires

Buenos Aires – Kävelykierros San Telmossa

7.2.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Mikä kouluviikko takana! Esitelmiä, tenttejä, ryhmätöitä. Mutta siis takana, woohoo!

Viikonloppuna ennätti rentoutua ennen uutta kouluviikkoa. Jo perjantaina päästiin aiemmin espanjan tunneilta ja päätettiin juhlistaa rankan viikon päättymistä parilla drinksulla. Ihastuttiin Paloman kanssa matkan varrella löytyneisiin muraaleihin ja jäätiin kuvailemaan niitä. Törmättiin lopun porukan kanssa Palermo Sohossa, joka on vilkasta ravintola-aluetta. Oltiin kuitenkin niin väsyneitä yötämyöten opiskeluista, että ilta loppui pian klo 21 jälkeen.

San Telmo

Lauantaina pyörittiin San Telmon alueella, jossa muraali -teema jatkui. Vähän toista kuin Suomen Zägädägä was here -tyyppiset syhryt! Käveltiin Lonely Planetin suosittelema lyhyt kävelykierros ja löydettiin mestoja, jotka muutoin olisivat jääneet huomaamatta. Käveltiin siis osasta ihan pokalla ohikin ja jouduttiin palaamaan takaisinpäin.

Rey Castro. Luulin tämän olevan vähintään museo, mutta kyseessä on baari/disco.

Tervetuloa San Telmoon! Jälleen vaikuttava muraali.

Mafalda, argentiinalainen luomus ja niin suosittu kuvauskohde, ettei kuvaa meinannut saada otettua ilman turistia vieressä.

Yksi San Telmon helposti ohitettavista kohteista on Mercado de San Telmo. Kuullostaa erikoiselta, koska kauppahallilla on kokoa. Oviaukko tänne on kuitenkin helposti ohitettavissa. Sisältä löytyy paljon syötävää, juotavaa ja osteltavaa. Jäätiin kauppahallin ensimmäiseen kahvilaan nauttimaan pientä apetta. Hauskaa oli, että jonkin ajan päästä meitä lähestyi naispuolinen työntekijä, joka kertoi englanniksi, että hänen pomonsa (omistaja) oli lähettänyt hänet kysymään, mistä olemme kotoisin. Kerroimme ja hän palasi sisälle kertomaan pomolleen. Hän kuitenkin palasi ja kyseli vielä lisää. Loppujen lopuksi myös pomo, vanhempi herrasmies, saapui itse paikalle ja alkoi tarinoimaan espanjaksi Suomesta ja Euroopasta. Nainen toimi tulkkina ja jotain saatiin itsekin höpistyä espanjaksi. Mies ei ollut käynyt Euroopassa, mutta tiesi paljon mm. Suomesta ja Italiasta. Luuli meidän olevan Irlannista, koska näki oranssit hiukseni. Hauska kohtaaminen! Ja taas täysin random.

Kahvilaa vastapäätä oli Dulce de leche -kauppa. Siellä oli tarjolla maistiaisia, muun muassa venyvää dulce de lecheä suoraan purkista sekä likööriversio shottilasista. Om-nommm!

Mercado de San Telmo. Iso kauppahalli, mutta tästäkin on helppo kävellä ohi, jos ei tiedä etsiä oviaukkoa.

Paloma oli käynyt alueella aiemmin ihastelemassa pientä kauppakeskusta, jossa oli sateenvarjoilla koristeltuja käytäviä. Pyörähdettiin tässä myös nyt, koska se osui matkan varrelle. Ihana paikka! Kauppakeskus on ehkä vähän väärä sana, täältä löytyi muutama putiikki.

Sateenvarjokujallekaan ei välttämättä vahingossa eksy.

Pasaje de la Defensa on ehkä helpommin löydettävissä vahingossakin, jos vain osaa nimen perusteella mennä sisään. Täältä löytyy kahviloita ja kauppoja muutamassa kerroksessa. Rakennus on kauniisti rapistunut.

Pasaje de la Defensan viehättävää rapistuneisuutta.

San Telmon kierroksen jälkeen käveltiin vielä lyhyen matkan päässä olevaan Puerto Maderoon, jossa syötiin JAMK poppoolla illallista ensimmäisellä viikolla. Käveltiin Puente de la Mujer -sillan kautta ja pyörähdettiin matkan varrella museolaivalla. Luultiin, että 20 pesolla pääsee kannelle ihastelemaan maisemia, mutta laivasta olikin tehty iso museo, jossa oli vielä alakertakin. Muutamia ihmisiä kääntyi kannoillaan, kun katsoivat, että pääsymaksu on 20 dollaria. Kyse oli kuitenkin 20 pesosta, joka ei ole edes 50 senttiä. Laivassa olisi ollut katseltavaa vaikka kuinka. Sieltä löytyi muun muassa iso täytetty koira lasivitriinissä…hmm? Mutta pääosin kaikkea muuta kuin täytettyjä eläimiä.

Puerto Maderosta pääsee kätevästi Casa Rosadan ”takapihalle”, joten tässä kohtaa laitettiin päivä hetkellisesti pulkkaan ja otettiin metro himaan ennen illan uusia suomalaistreffejä Plazoleta Julio Cortázarilla, jonne edellinen ilta oltiin päätetty.

Puerto Madero, erilaisempaa Buenos Airesia. Kuvassa myös museolaiva, jolla pyörähdettiin.

Argentiina · Buenos Aires

Buenos Airesin makuja

27.1.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Melkoista koulusutinaa ollut viikon ajan. Yliopistolle kulkee n. 50minuuttia, koulua on 8-17. Hirveästi ei ole jaksanut muuta koulupäivien jälkeen. Tällä viikolla oli ensimmäinen espanjan testi ja ensi viikolla tulee olemaan suullinen tentti sekä Global Marketing & Sales -kurssin tentti. Lisäksi jälkimmäisellä kurssilla tehdään ryhmätyö. Mutta ensi viikon jälkeen tahti rauhottuu.

Koska nyt ei ole ennättänyt käydä missään kovin ihmeellisissä paikoissa, päätin tehdä tähän väliin ruokapostauksen. Mitä on tullut syötyä ja mihin hintaan?

Isoja annoksia edullisesti

Tällä hetkellä Argentiinan hintataso on suomalaiselle todella edullinen. Empanadat ovat nopea ja edullinen välipala, mitä on tarjolla lähes kaikkialla. Ensikosketus näihin oli…juustoinen. Maku hyvä, mutta kaksi juustoempanadaa meinasi olla vähän liikaa. Kun empanadan leikkasi, alkoi sieltä oikein vyöryä juustoa. Kaksi empanadaa ja lasi viiniä Recoletan hautausmaan lähellä kustansi n. 3,5e.

Empanada. Paikallinen herkku, jota saa eri täytteillä. Kuvassa juustosta pulskat kinkku-juusto ja juusto-sipuli versiot.

Ensimmäisen koulumiitingin jälkeen etsittiin paikkaa, jossa käydä parilla. Tuli kuitenkin nälkä etsiessä ja tilattiin samalla safkaa. Tulinen tortilla ja salaatti, om-nom! Ruoan hinta ei jäänyt mieleen, mutta viinilasillisen sai sadalla pesolla, eli n. 1,5 eurolla. Hyvässä seurassa näitä meni muutama 😀 Tarjoilija oli kotoisin Venezuelasta ja kävi välillä juttelemassa pitkät tovit espanjaksi. Lähinnä Emilia, joka puhuu sujuvaa espanjaa, osasi vastailla.

Puolikkaan koulupäivän jälkeen, ennen kuin koulu oli vielä kunnolla alkanut, haluttiin kartoittaa koulun lähin ravintolatarjonta. Lähistöltä löytyi kohtuu paljon ravintoloita, jotka tarjoavat ”menu ejecutivoa”. Menu on edullinen tapa syödä ja se sisältää myös juoman. Tällä erää menulla näkyvä file olikin kalafile. Mutta ei se mitään, hyvää sekin oli 😀 Ravintola oli melko tyhjä vielä siinä kohtaa kun mentiin sisään ja tilattiin, mutta vilkastui sitten niin, että laskua joutui odottamaan lähes puoli tuntia. Tästä viisastuneena tilattiin koulun lounastauolla toisessa ravintolassa lasku jo heti kun ruoat tuotiin pöytään.

Yliopistolta löytyi melkoisessa piilossa oleva kioski, josta voi ostaa ruokaa jo ennen oikean ruokalan remontin valmistumista. Annokset täällä ovat isoja ja hyviä. Itse olen vetänyt caesar salaattia, jolla pärjää melkein päivän loppuun saakka. Hintaa salaatille jää n. 3 euroa ja se on sisältänyt myös juoman. Saatavilla on myös tortilloja ja piiraita. Yhtä päivää lukuunottamatta ollaankin syöty koululla, lähinnä rajallisen ajan vuoksi.

Viime perjantaina ennen espanjan tenttiä syötiin yliopiston viereisessä Bonnie & Clyde -ravintolassa, mutta tunti ei meinannut riittää, koska myös toinen ryhmä opiskelijoita oli siellä syömässä samaan aikaan ja ennätti tilata ennen meitä. Tilasin täälläkin salaatin ja annos oli jälleen jättimäinen. Moni onkin sanonut annosten olevan aina niin valtavia, ettei niistä jaksa syödä kuin puolet. Salaatti ja juoma maksoivat n. 5.50e.

Jamkin tarjoamalla illallisella Puerto Maderossa syötiin menu. Alkupalaksi otin parmankinkkua mozzarellamaisella juustolla. Superhyvää! Pääruoaksi halusin maistaa pihviä, koska niistähän Argentiina on tunnettu. Pihvi oli valtava kimpale, ei siitä jaksanut syödä kuin puolet. Maku ei vakuuttanut, täytyy käydä testaamassa muissa paikoissa. Ja otinkin bife de lomon, se ei ilmeisesti muutenkaan ole maukkain valinta. Paikalliset ovat onneksi luvanneet viedä meidät syömään huippuhyvään pihvipaikkaan jossain kohtaa.

Alkupalaksi parmankinkkua Puerto Maderon illallisella.

Pääruoaksi bife de lomo. Kuvasta ei saa käsitystä kuinka valtava kimpale lihaa tässä on.

Jälkiruoaksi suklaamoussea. Ei erityisen hyvännäköinen annos, mutta oli namia!

Eilen tuli syötyä kunnon rasvamättö samalla kun suunniteltiin tulevia reissuja Palermossa. Emilian teki mieli juustoa, joten tilattiin sellaista. Pihvin verran 😀 Ja lisukkeeksi otin vielä ranskalaiset perunat. Uhhuh! Mutta hyvää juustoa! Tämä ravintolakerta maksoikin vähän enemmän, vähän alle 15e. Se sisälsi siis juuston, joka itsessään oli n.4e, ranut ja puolikkaan viinipullon. Pihvejä olisi ollut tarjolla, mutta Emilia varoitti juuston olevan niin massiivinen, että pihvi saattaa jäädä syömättä. Ja oikeassa oli, ranuistakin söin vajaan puolet. Pihvien hinnat olivat n. 10-15 euron välillä.

On tullut tehtyä paljon ruokaa kämpillä, ulkona on tullut syötyä vain muutaman kerran kun on ollut seuraa. Ja tietysti koululla/lähistöllä tulee nyt parin viikon ajan syötyä joka päivä. Itse olen kokkaillut melkoisen köyhää ruokaa. Lihaa en ole käyttänyt lainkaan, koska sitä ei ole lähikaupoissa. Vertailun vuoksi alla kuvia omista kokkailuista. Oikeat ravintoaineet saan siis lähinnä ulkona syödessä 😀

Omasta keittiöstä. Riisiä, maissia ja kidneypapuja tulisella maustesoossilla.

Koska kidneypapuja on ollut yllättävän vaikea löytää, olin onnellinen, kun osuin lähikinukkikauppaan oikeaan aikaan. Oven edessä pörräsi jo jengiä, joten ajattelin sen olevan aukeamassa. Kauppa ilmeisesti viettää siestan, koska kello oli jo viiden jälkeen iltapäivästä ja ovet olivat kiinni. Minuutin päästä ovet avattiin. Pääsin kuin pääsinkin nyt papuostoksille! Samalla sain ostettua pesuaineita yms, mitä jäi aiemmin Cotoon, koska yritin silloin maksaa pankkikortilla ilman henkkareita.

Herkkuja

Viikonloppuisin eri puolilla Buenos Airesia on markkinoita. Kävelin viime sunnuntaina lähimmälle, Feria Hondurasille. Teki kovasti mieli tuoretta appelsiinimehua. Tarjoilija kuitenkin suositteli eräänlaista limonadia. Otin suosituksesta vaarin ja tätä juomaa tulikin kannullinen! Hinta oli vain 3 euroa. Juomassa oli ainakin sitruunaa, minttua ja sokeria ja sen päällä oli vaahtoa. Juoman sisältö vähän mysteeriksi, koska en löytänyt sitä menusta. Mutta se oli juuri niin raikasta ja hyvää kuin mitä tarjoilija mainosti. Täytynee käydä juomassa tuota vielä porukalla, yksinään ei jaksa juoda kuin pari lasillista.

Raikas juoma Feria Hondurasin vieressä kahvilassa.

Global Marketing & Sales -kurssilla käydään paljon läpi Argentiinan kulttuuria. Luennoitsija kysyi, haluttaisiinko maistaa mateta. Mate on Argentiinassa erittäin suosittua ja sitä löytyy pussitolkulla kaupoista. Varsinaisesti mate on astia/kuppi, jossa valmistetaan ja josta juoma juodaan. Juoma puolestaan valmistetaan lehtirouheesta, yerbasta (tai yerba matesta). Halusin ehdottomasti testata, koska olin lukenut, että juoma nautitaan yleensä seurassa. Saatiin hyvä oppitunti matesta.

Juoman valmistaminen on tarkkaa puuhaa. Yerbaa laitetaan mate täyteen. Tämän jälkeen päälle kaadetaan kuumaa vettä, mutta siten, että vain pillin (bombilla) ympärillä oleva yerba kastuu. Puolet yerbasta tulisi säilyttää kuivana. Juoman valmistaja nauttii juomaa ensimmäisenä. Tämän jälkeen mate lähtee kiertoon. Mate juodaan tyhjäksi ja ojennetaan takaisin valmistajalle. Hän tekee uuden juoman ja antaa sen seuraavalle. Pilliin ei saa koskea kuin suulla, sillä ei saa hämmentää, eikä mateen ole tarkoitus kurkistella, se on epäkohtelijasta juoman valmistajaa kohtaan. Kaikki juovat samasta matesta ja samalla pillillä, eli ei passaa pöpökammoiselle.

Maten nauttimista koulussa siihen yhteensopivan suolakeksin kanssa.

Koulussa tarjottiin ensimmäisenä päivänä snackseja, joiden mukana oli myös alfajoreseja. Alfajor on leivonnaisen ja keksin välimalli, joka on kasattu vähän kuin sandwich. Ensimmäinen alfajor suli laukkuun, kun en syönyt sitä heti. Mutta muutama on tullut maisteltua. Milkan valmistama oli keksimäinen ja ei niin hyvä. Dulce de leche tummalla suklaalla on tähän mennessä suosikki.

Suomesta olen toistaiseksi kaipaillut vain BisBis -lakuja 😀 Niitä on vielä pari jäljellä pahimpaan himoon. Paljon on kaikkea maisteltavaa jäljellä täällä. Pihvien lisäksi myös pizzoja on kehuttu. Luin muutaman jutun, jossa Argentiinaa mainostettiin kulinaristisena matkakohteena. Täytyy siis tutustua makuihin lisää!

Argentiina · Buenos Aires · Info

Opinnot UADE:ssa alkavat – ranskalaisilla, vai ilman…? Ilman, kiitos!

23.1.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Koulu alkoi maanantaina. Jamkin ryhmään kuuluvat (kuten minä) olivat saaneet kulkuluvan jo perjantain orientaatiossa, joten meidän ei tarvinnut saapua koululle samaan aikaan (7.15) muiden kanssa. Otin kuitenkin menoon varoaikaa edellisen matkan perusteella ja olin siellä jo samaan aikaan kuin muutkin. Aamulla metrot eivät ole yhtä täynnä, ainakaan näin loma-aikana, ja sattumoisin ne saapuivat samantien kun pääsin laiturille. Viimeksi odotin metroa vaihtoasemalla 10-15min. Kuulinkin myöhemmin paikalliselta, että juurikin kyseinen linja E on hieman jokeri. Matka Arévalolta koululle kesti noin 50 minuuttia. 1km kävelyä Metro Carranzalle, metrolinjalla D Catedralille, jossa vaihto metrolinjaan E ja pois aivan UADE:n vieressä Independencialla. Matkaa koululle Arévalolta kuitenkin vain noin 9km.

Koululla minut ohjattiin samaan tilaan kuin perjantain orientaatiossa; -2krs bunkkeriin, jossa ei ole ikkunoita, eikä juuri ilmanvaihtoakaan. Tänään ovella pyörähti mies varmistamassa, onko ilmastointi ok. Pyydettiin vähän lisää. Ja tämän päivän siellä olikin helpompi hengittää.

UADE:en tarvitsee siis kulkukortin päästäkseen sisään. Ja ulos. Koska olemme eri ohjelmassa kuin muut vaihto-opiskelijat, koulu on vielä melko tyhjä opiskelijoista ja sitä remontoidaan. Paikallisilla on vielä kesäloma. 2.5 ensimmäistä viikkoa on intensiivistä. Opetusta on 8-17, ensimmäinen puolikas päivästä Global marketingia ja toinen espanjaa. Parin viikon jälkeen nämä kurssit päättyvät ja alkaa kevyempi lukujärjestys. Minulle se tarkoittaa, että käyn koulussa ma-ke klo 14-18. Muille ma-to 14-18.

Ilmeisesti paikallisten loma-aikaa hyödyntäen koulua remontoidaan tällä hetkellä. Meille esiteltiin mm. ravintola, joka oli ”hieman” vaiheessa. Ei mitään kalusteita ja kaiffarit suurinpiirtein valoivat vasta lattiaa. Harmi sinänsä, koska juuri tämän alun intensiiviosuuden aikana raflalle olisi ollut käyttöä. Espanjan tasokokeen ja kampuskierroksen jälkeen yritettiin kartoittaa lähiravintoloita, mutta seuraavana päivänä lähin rafla olikin suljettu. Haahuiltiin etsimässä Subway, jonka joku tiesi löytyvän kohtuu läheltä. Guacamole subi jalapeñosoossilla oli muuten aika bueno!

Espanjan tasokokeessa oli kirjallinen osio, kuullun ymmärtäminen ja haastattelu, jossa tuli myös näytellä tilanne puhelinkaupassa. Kuullun ymmärtäminen meni aika heikosti, ääni ei tahtonut kuulua, enkä ehtinyt lukea kysymyksiä etukäteen, koska tehtävä aloitettiin kesken testin. Suullisessa osiossa olin toisen suomalaisen kanssa ja hän puhuu sujuvaa espanjaa. Ilmeisesti tästä syystä meidän ei edes tarvinnut esittää puhelinkauppaosiota lainkaan. Minut laitettiin keskitason ryhmään ja kaveri edistyneiden ryhmään.

Ensimmäinen täysi koulupäivä oli yllättävän rankka. 4h samaa oppiainetta putkeen (yhdellä tauolla) ja jälkimmäinen puolikas päivästä on espanjaa. Ymmärrän yllättävän hyvin, lähes kaiken, mitä espanjan tunnilla puhutaan (opetus sillä siis täysin espanjaksi). Mutta niin paljon joutuu keskittymään, että viimeistään viimeinen tunti menee melko hukkaan väsymyksen vuoksi. Puhuminen tökkii kyllä pahasti, lausetta joutuu rakentelemaan jonkin aikaa. Ei muuta kuin suunta ylöspäin!

Eih, Ranska all over again

Toinen kurssi tämän kahden viikon aikana on Global Marketing and Sales. Tässä aloitettiin toisena päivänä ryhmätyöskentely. Täällä ranskalaiset taas loistivat. Itse menin toisen suomalaisen kanssa illallisella tapaamieni ranskisten ryhmään ja heidän + hollantilaisen kanssa homma toimii. Mutta yksi suomalainen päätyi ryhmään kahden ranskiksen kanssa, jotka eivät tehneet lainkaan yhteistyötä, vaan puhuivat vain keskenään ranskaa. En tiedä onko kyseessä samat ranukit, ketkä edistyneempien espanjan kurssilla puhuvat vain keskenään (juu, sitä ranskaa) ja kieltäytyivät maksamasta metromatkaa museolle. Tänään tehtiin siis parin viimeisen tunnin aikana matka Casa Rosadaan. Nämä ranukit eivät kuitenkaan ole suostuneet täällä käyttämään metroa, vaan he käyttävät ainoastaan taksia/überia. Heillä ”ei ole rahaa metroon”. Selvennyksen vuoksi, metrokortin hankkiminen kustantaa n. 1.30e ja yksi matka n. 0,30e. Ja kortin voi ottaa vaikka vain yksi henkilö, kunhan jokainen henkilö leimataan erikseen metroasemalla sisään. Lopulta opettajan oli pitänyt antaa kurssilla olevalle suomalaiselle 100 pesoa, jotta tämä lataisi omalle kortilleen kaikkien ranukkien matkan summan ja maksaisi sen. Oh, mi lord! Alkaa elävästi pukata Ranskan vaihdon aikaset asiat mieleen 😀

Ranskan vaihtoon viitaten, totta kai kokemuksia vertaa keskenään. Välissä on toki vuosia ja omaa henkistä kasvua, mutta miten tervetullut tänne sitä voikaan tuntea olevansa! Hei, mä asun täällä! Tänäänkin huomasin hymyileväni kävellessäni ja tsekkaillessani ympäristöä. Aaahhh, olen erittäin elossa juuri nyt!

Argentiina · Buenos Aires

Illallinen Puerto Maderossa

23.1.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Lauantain agendalla oli koulun puolesta vain illallinen Puerto Maderon alueella sijaitsevassa Casa Tuassa. Ei kuullosta kovin rankalta ohjelmalta ennen kuin ymmärtää hieman aikaeroa ja paikallista kulttuuria. Nukahtelin saapumisen jälkeen muutamana päivänä klo 18 maita ja heräsin klo 5.30. Paljon unta, erikoiseen aikaan. Argentiinalainen illallisaika puolestaan alkaa aikaisintaan klo 21. Meille illallinen järjestettiin ”jo” tähän aikaan ja se päättyi noin puoliltaöin.

Illallinen oli odotettu, koska täällä tapasimme ensimmäistä kertaa kaikki JAMKin ohjelman kautta opinto-ohjelmaan osallistuvat henkilöt kunnolla. Onneksi päivällä oli aikaa ottaa päikkäreitä. Olin aluksi suomalaisten kanssa samassa pöydässä, mutta hyvästä seurasta huolimatta päätin vaihtaa toiseen pöytään, jotta tutustuisin myös muihin. Aluksi istuin paikallisen opiskelijajärjestön perustajan sekä ranskalaisten vaihtareiden kanssa, mutta myöhemmin ainoastaan ranskalaisten ympäröimänä. Ranskiksethan tykkäävät tunnetusti höpöttää keskenään ranskaa, mutta sain hyvin keskusteltua heidän kanssaan. Selvisi, että he olivat olleet syyslukukauden vaihdossa Suomessa, Jyväskylässä. Itse olin puolestani edellisen vaihtoni Ranskassa. Hauskaa, että tavattiin sitten Buenos Airesissa 😀

Paikallinen opiskelijajärjestö järjesti illallisen jälkeen vielä clubikierroksen, jolle en jaksanut enää osallistua. Jaoin taksin toisen samalla suunnalla asuvan kanssa. Katsoin Mapsista, että voisin hyvin jäädä pääkadun varressa pois ja kävellä kämpille omaa, turvallista kotikatua. Tässä kohtaa en nähnyt pläänissä mitään ongelmaa. Kun astuin ulos taksista, tajusin jääneeni pois kohdassa, jossa on pakko alittaa tie tunnelin kautta. Ei tehnyt mieli alitella katuja yhdeltä lauantaiyönä, mutta eipä auttanut. Kipikapi tohvelia toisen eteen. Tunneli oli kuitenkin tyhjä ja pääsin kätevästi kotikadulle. Oli kuitenkin sellainen virhearvio, että paikallinenkin sanoi, että ei turvallisin valinta.

Puerto Madero

Puerto Madero on rikasta aluetta, jossa on pilvenpiirtäjien lisäksi iso, suojeltu puisto. Puistoalueella voi kuulemma bongata jopa 300 eri lintulajia, what!? Ei tullut kuitenkaan vielä käytyä bongailemassa yhtään mitään, koska olin illallisvaatteissa. Ennätin käydä tsekkaamassa Puente de la Mujerin, naisten sillan. Silta on ainoastaan jalankulkijoille ja se kääntyy tarvittaessa 90 astetta laivaliikennettä varten.

Puente de la Mujer -silta, vain jalankulkijoille.

Argentiina · Buenos Aires

Buenos Airesin värikkäät lähiöt

22.1.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Perjantaille oli ensimmäistä kertaa koulutouhuja. JAMK järjesti n. 1,5h kestävän orientaation, jonka jälkeen osallistuttiin 3h kestävälle opastetulle kiertoajelulle kaikkien JAMKin kautta UADEen (yliopisto Buenos Airesissa) tulleille. Tähän porukkaan kuuluu kasa ranskalaisia, muutama suomalainen ja yksittäisiä muita kansallisuuksia. Kiertoajelu oli hyvä, pyörittiin bussilla eri naapurustoissa ja pysähdyttiin muutamissa kohteissa pariksikymmeneksi minuutiksi ulkoilemaan ja kuvailemaan.

La Boca

Yksi käydyistä asuinalueista oli La Boca, joka kiinnosti, mutta en välttämättä olisi iteksiäni sinne mennyt. Tästä asuinalueesta olen kuullut varoituksia useampaan otteeseen. Paikallinen Tomas mm. kertoi, ettei ole koskaan käynyt alueella, koska ei ole keksinyt yhtään syytä, miksi mennä sinne. Opaskin opasti kävelemään ainoastaan yhtä katua (Caminito), joka on oikeastaan vain yksi kortteli. Jos paikallisetkaan eivät mene tietylle alueelle turvallisuuden vuoksi, ei välttämättä tee mieli itsekään kokeilla onneaan.

Kiertoajelu ja ryhmässä liikkuminen oli turvallisen oloinen vaihtoehto käydä La Bocassa. Alueella oli paljon turisteja ja ravintoloita sekä värikkäitä taloja. Talot ovat kuulemma saaneet värikkäät ilmeensä siitä, että köyhällä alueella talot maalattiin laivojen ylijäämämaaleilla ja värinä käytettiin sitä, mitä kulloinkin sattui olemaan. Alue on yhä köyhä, josta syystä siellä esiintyy paljon rikollisuutta. Mikäli täällä haluaa käydä, visiitti kannattaa ajoittaa aikavälille 11-17, jolloin alueella on paljon turisteja ja oppaita. Kadulla partioi tällä aikavälillä myös poliiseja.

Caminito. Ainoa turvalliseksi mainostettu katu (korttelin matkalta) La Bocassa

Recoletan ja keskustan nähtävyyksiä

Muita kierroksen kohteita olivat Recoleta ja Palermo, joissa olinkin ehtinyt jo jonkin verran edellisenä päivänä käpytellä, San Telmo ja keskusta. Kierroksen jälkeen olin edelleen sitä mieltä, että valitsin majoituksen oikealta alueelta.

Katuja ylittäessä saa välillä kipittää, että ehtii vihreän valon aikaan

Espanjaa siellä, espanjaa täällä

Kolmen tunnin kiertoajelun jälkeen oli vielä aikaa käydä hakemassa paikallinen puhelinliittymä. Olin tätä hommaamassa jo aiemmin, mutta passikopio ei riittänyt henkilöllisyyden todistamiseen. Tällä kertaa passi oli mukana ja liittymän hankkiminen sujui täysin espanjaksi. Jei, netti pelaa missä tahansa!

Poikettiin vielä kotimatkalla muutamalla ja päätettiin mennä Mundo Lingon järjestämään iltaan, vaikka väsytti. Perjantaisin ML järjestää tapaamisen korttelin päässä asunnolta, Trova -nimisessä baarissa. Tapahtumassa on helppo tavata myös paikallisia ja itse asiassa en muiden kanssa jutellutkaan. Argentiinalaiset tuntuvat tietävän Suomen yllättävän hyvin. Sekä sijainnin että mm. bändejä. Nightwish on tietysti kova sana, mutta he tuntevat myös bändejä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Keskustelu eteni vielä pääosin englanniksi, mutta keskusteltiin espanjan kielestä ja opin muutamia uusia sanoja.

Ilta venähti ja seuraavana aamuna nukuinkin ”pitkään”. Aiemman 5.30 heräämisten jälkeen heräsin vasta ennen kasia. Jospa se rytmi tästä alkaa kääntymään.

Blogin päivityksessä on välillä ongelmia, koska netti ei ole riittävän vahva kuvien lataamiseen. Instassa Matkakärpänen -tilillä päivityksiä useammin.