Tässä vaiheessa ei elä oikein minkään maan ajassa. Sitä nukahtaa heti, kun istahtaa kämpillä alas ja herää 5.30. Mitä tässä maassa (tai oikeastaan missään maassa) tulisi tehdä siihen aikaan aamusta? En ole keksinyt muuta kuin käydä alakerran salilla. Vielä, kun siihen on aikaa ja vielä, kun herää outoihin aikoihin aamusta. Hitaan aamun aikana ehti myös tuumailla rauhassa päivän agendaa. Mitä ja mihin?

Päädyin tutustumaan lähialueisiin. Asun Palermossa ja naapuriasuinalueella Recoletassa on hautausmaa, johon on haudattuna mm. Eva Perón. Koska oli aikaa, ajattelin hommata matkan varrelta Sube -kortin, joka käy julkisiin kulkuneuvoihin. En kuitenkaan malttanut vielä käyttää sitä, vaan kävelin Palermon puistojen kautta hautausmaalle. Note to self: koita jatkossa välttää tuntien kävelyä keskipäivän auringossa, ellet erityisesti halua vaihtaa väriä valkoisesta punaiseen.

Tarkoitus oli kävellä Palermon puistojen vierustaa/läpi Recoletaan, mutta viheralueet veivät mukanaan ja tulikin kierreltyä puistoissa suunniteltua enemmän. Koska voin 😀 Ei ollut kiire mihinkään. Palermossa on iso puistoalue, jossa paikalliset viettävät aikaa viikonloppuisin. Käpyttelin näissä murto-osassa ja pääosin niiden läpi. Plaza Holanda, Parque 3 de Febrero, Plaza Almirante Gonzáles Fernández. Japanilainen puutarha oli maksullinen, joten säästin sen paremmalle ajalle.

Recoleta on vaurasta aluetta, jossa sijaitsee myös paljon suurlähetystöjä. Tämä oli toinen vaihtoehto asuinalueekseni, mutta täytyy sanoa, että Palermo vaikuttaa eläväisemmältä ja passelimmalta. Edelleen siis tyytyväinen kämppävalintaani. Molemmat alueet ovat kuitenkin todella vehreitä ja viihtyisiä. Puistoja tulee vastaan koko ajan, isompia ja pienempiä. Joissain puistoissa innostus on huipussaan, koska nurmialueet ovat täynnä kieltokylttejä siitä, ettei nurmikolle saa mennä. Paikalliset ovat myös tykänneet koristella liikenneympyröitä jäätävän massiivisilla patsailla. Eipähän huristella ympyröihin kuten Vaajakoskella, jossa oli ennen isoa taideteosta aina eri auto jumissa keskellä ympyrää, koska motarinopeuksista ei osattu hiljentää riittävän ajoissa.

Recoleta

Recoletan hautausmaa oli u-pe-a! Vaikka Buenos Aires on hakenut vaikutteita Pariisista, Père Lachaise kalpenee tämän miniatyyrikaupungin rinnalla. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Ainakin näin tammikuussa siellä oli myös melko vähän turisteja. Eva Péronin hauta oli yllättävän hankala löytää, luotin ehkä liikaa siihen, että ”tuolla suunnalla, kyllä sen luona on bongattava lauma ihmisiä”. Ei ollut. Kuulin, kun joku kyseli hautaa ja lähdin seuraamaan tyyppiä, että löysin. Kannattaa ottaa vaikka valokuva aulassa olevasta kartasta, helpottanee etsintöjä.

Puhutko Spanglishia?

Näkemisestä innostuneena kävelin vielä takaisin eri reittiä. Mukava reilun 10km talsiminen lähitienoilla. Paluumatkalla poikkesin Clarolle hakemaan paikallista liittymää. Puhun auttavaa espanjaa ja myyjä auttavaa englantia, hyvin toimi. Paitsi että olisin tarvinnut passin liittymää varten. Kopio ei kelvannut. En saanut liittymää, mutta silti hyvää palvelua. Aiemmin Sube -kortin ostamisessa ei myöskään ollut mitään ongelmia, vaikkei yhteistä kieltä koko aikaa ollutkaan. Espanjan taidosta on kuitenkin apua, vaikkei sitä sujuvasti puhuisikaan. Ihana ero Ranskaan (jossa olin ensimmäisen pidemmän ulkomaan pätkän) on se, että ihmiset ovat ystävällisiä ja kärsivällisiä, asiat hoidetaan, vaikka sitten spanglishilla. Myös muutoin tapaamieni paikallisten kanssa on puhuttu sekaisin englantia ja espanjaa. Paikalliset haluavat oppia englantia ja itse haluan oppia espanjaa. Toimii! Todella tervetullut olo.