Serbian Suboticasta matkaa jatkettiin Bosnia & Hertsegovinan Jajceen. Tarkoitus oli lähteä ajoissa, ettei viimeistä vuoristopätkää joutuisi ajamaan pimeällä. Matka-ajaksi GoogleMaps antoi 5,5h.
Käytännössä kaikesta suunnittelusta huolimatta matkaan menikin n. 8,5h ja juuri tuo viimeinen vuoristopätkä ajettiin pilkkopimeässä. Vähän jännä ajomatka, koska nopeudet olivat enemmän kuin aiemmin peltojen keskellä kulkevilla suorilla, vaikka nyt kuljettiin vuoria myötäillen, eli melkoisen rajuilla mutkilla. Rajanylitykset kestivät taas (liekö viikonlopun ongelma) ja en oikeastaan edes tiedä, mihin se kaikki aika tuhraantui.
Jo pimeässä ajaessa kuitenkin tiesi, että päivänvalossa tulee olemaan kaunista. Pimeälläkin näki pystysuoraan nousevien vuorten ääriviivat. Loppumatkan näkymät olivat vuoristoa, jonka rinteissä paistoivat talojen valot. Aamulla olikin upeaa mennä ulos ja huomata, että asuimme keskellä vuoristoa. Se tarkoitti myös korkeuseroja paikasta toiseen kävellessä, koska asuimme kukkulalla.
Harmi, ettei vuoristotiestä ole kuvia, mutta voin kertoa, että maisemat ovat upeat.
Meille sattui mukavat kelit, erään ravintolan terassilla oli vallan t-paitakeli.
Nähtävää
Ensimmäisen päivän seikkailuihin kuului tietysti kauppavisiitti, mikä on aina mielenkiintoista uudessa paikassa. Hetken ihmettelimme, kuinka vihannekset punnitaan. Olimme lähellä onnistumista, kun numerot piti painaa yli 100:n ja vaa’an numerot loppuivat jo ennen sitä, mutta heviosaston myyjä bongasi ihmettelymme ja tuli ystävällisesti heti auttamaan meitä.
Kaupan jälkeen suuntasimme linnakkeelle, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään ennen Jajceen tuloa. Ja se sattui vielä olemaan saman kadun varrella, millä asuimme.
Linnakkeelle mennessä vastassa oli koira, joka kuului selvästi jollekulle lähialueen asukkaista. Kaikki vapaana kulkevat koirat eivät kuitenkaan kuuluneet jollekulle. Mutta mitään koiraa ei tarvinnut pelätä.
Alun perin näytti, että kiipeämistä tulee riittämään, mutta loppujen lopuksi nousu olikin lyhyt ja melko kevyt. Juuri ennen linnaketta näimme kopin ja mietimme, onkohan tänne pääsymaksu. Kopin pieni myyntiluukku oli kiinni, mutta kun hidastimme tahtia ja kyyläsimme koppia, sieltä putkahti ulos käsi, joka avasi luukun 😀 Pääsymaksu oli n. 1e per henkilö, eikä linnakkeella ollut ketään muita. Paikallinen kissa lähti seuraamaan meitä heti alkuunsa ja oli seurana koko kierroksen ajan.
Jajcen luonto
Kuten mainitsin, linnake ei noussut Jajcea googlettaessa esiin. Sen sijaan vesiputoukset nousivat ja niiden vuoksi tänne päädyttiinkin.
Vesiputoukset olivat upeat, mutta luonnonkauneus ei rajoittunut niihin. Upea vuoristo ja joki – kaupunki on luonnonystävän paratiisi. Jajcessa on n. 8000 asukasta, joten siellä saa kulkea rauhassa. Kuitenkin erään ravintolan tarjoilijan kanssa keskustellessa selvisi, että parin viime vuoden aikana kaupungissa on käynyt enemmän turisteja. Meille turismi ei näkynyt, mutta se saattoi johtua myös ajankohdasta, jolloin olimme liikenteessä (marraskuu).
Lyhyen matkan päässä Jajcen keskustasta on Plivsko jezero. Tänne on rakennettu kävelyreitti pienten vesiputousten äärelle. Itse kävelimme tänne ja matkanvarrelle osui muitakin putouksia. Suosittelen käymään muuallakin kuin ”pääputouksella”, mikäli aika ja energia antavat siihen mahdollisuuden.
Sodan jäljet
En ollut etukäteen miettinyt Jugoslavian hajoamisen ja sotien merkkejä Bosniassa sen enempää. Jostain syystä kohteessakin oli vaikea sisäistää, että reiät rakennuksissa (kuten meidän asuinrakennuksessa) olivat luodinreikiä. Luodinreikien lisäksi Jajcessa on paljon rauniotaloja, jotka tekevät historian todellisemmaksi.
Totta kai Jajcessa on muutakin kuin luodinreikäisiä taloja ja raunioita. Jostain syystä oma kameranlinssi kääntyy kuitenkin aina rosoisempien asioiden suuntaan. Näin turistina koen asiat turhankin idyllisinä, vaikka pitää pitää mielessä, että kohteessa paikalliset elävät tätä arkea.
Kulkukoirat
Jajcessa on jonkin verran kulkukoiria, mutta niistä pidetään huolta, eivätkä ne ole vaarallisia. Koirat majailevat muun muassa isompien ruokakauppojen edustalla. Ne eivät kulje laumoissa, vaan itsekseen kuten heillä olisi omistaja.
Ravintolat
Svemirko Pub jäi mieleen hyvästä ruuasta. Palvelu oli hyvää kaikkialla, mutta Svemirko oli hieman syrjemässä ytimestä (miksi valitsimmekin sen) ja ruoka oli todella hyvää. Paikallisetkin söivät siellä oluen jatkoksi.
Tarjolla on tietysti vain pubiruokaa, mutta luoja se oli hyvää! Oma valinta osui pitakebapiin ja tätä näytettiin nauttivan muissakin pöydissä.
Hintatietoja & vinkkejä
Bosnia & Hertsegovinan hintataso oli linjassa Serbian kanssa, eli suomalaiselle erittäin edullinen. Valuutta kannattaa varata etukäteen, koska sitä ei Suomesta ole noin vaan saatavilla. Itsehän päädyimme maahan ilman paikallista valuuttaa ja nostimme sitä ensimmäisestä vastaantulleesta automaatista.
Majoitus
Bookingin kautta Apartment deluxe 182e/4 yötä/2 hlöä. Ilmainen pysäköinti kadunvarressa ja omistaja varasi meille paikan omalla autollaan valmiiksi. Maksu paikan päällä käteisellä. Majoitus oli iso apartment, missä kaikki toimi hyvin. Omistaja kommunikoi google translaten avulla. Sijainti kukkulalla. Kadun toisella puolella pieni elintarvikekioski ja mäen alla iso kauppa Crvena jabuka market.
Matkakärpänen 