Hong Kong 36 tunnissa

11.11.202511.11.2025 MatkakärpänenKommentoi

Kiinan matkan ensimmäinen etappi oli lentää Honkkareihin. Lento oli etuajassa, joten matka kesti ”vain” 11.5h.

Kentältä piti saada ostettua Octopus card suoraan automaatista, mutta kun kysyin tästä, kerrottiin minulle, että sen pystyy ostamaan ainoastaan tiskiltä, tai sitten vasta keskustasta. Minulle suositeltiin ostamaan se vasta keskustasta, koska silloin saisin ostettua normaalin kortin ilman lisämaksua. Kentällä myydään ainoastaan turistiversiota, jossa itse kortille tulee hintaa n. 5e. Tästä tarkemmin lisää postauksen lopussa.

Bussikyyti kentältä kesti n.50 minuuttia, josta iso osa kuluikin kentän alueella ympyrän pyörimiseen. Bussissa oli taulu, jossa rullasi pysäkkien nimi sekä kiinaksi että englanniksi. Vähän joutui Google mapsista samalla seurailemaan menoa.

Lentokenttä puolestaan oli todella selkeäksi suunniteltu ja haastavammissa kohdissa oli ihminen ohjaamassa oikeaan suuntaan.

Yövyin Ramada Harbour Viewssä ja otin bussin nro 10 lähelle hotellia. Bussissa pystyi maksamaan joko Octopus cardilla tai pankkikortilla automaattiin.

*Näkymä hotlahuoneen ikkunasta* *(31. kerros).*

*Näkymä saman kerroksen käytävän ikkunasta*.

Ensipuraisu cityyn

Vältän yleensä bussilla liikkumista matkapahoinvoinnin vuoksi, mutta nyt olin päättänyt niellä yrjöni (sitä jouduin vähän tekemäänkin matkan aikana) ja hypätä lentokenttäbussin kyytiin. Maisemien vuoksi, olin siis kiinnostunut näkemään kaupunkia pitkän lennon jälkeen.

Bussilla ylitettiin silta jos toinenkin, mutta pimeällä ei niillä osuuksilla paljon maisemia nähnyt. Yksi silta itsessään kuitenkin erottui hyvin iltavalaistuksessaan: Tsing Ma Bridge. Tämän yli tultiin bussilla. Samaista siltaa sain ihastella myös seuraavana päivänä Hong Kong Islandin puolelta.

Hotla oli kolmen korttelin päässä bussipysäkistä. Onneksi käännös hotellille oli juuri ennen tiukkaa ylämäkeä, ei tarvinnut raijata matkatavaroita ylämäkeen. Näytti nimittäin melko raskaalta.

*Huhhuh, jos tuota mäkeä ois matkatavarat pitäny raahata.*

21 jälkeen olin viimein hotellihuoneessa, mutta halusin käydä vielä kaupassa ja syömässä, joten päädyin Grandpa’s Gribiin. Tätä pitää Filippiineiltä kotoisin oleva nainen, joka on asunut Hong Kongissa jo 40 vuotta. Hän työskentelee baarissa itse joka päivä. Vastaanotto oli lämmin, vaikka paikassa olikin ainoastaan kanta-asiakkaita.

Juttelimme omistajan kanssa pitkät tovit ja hän kertoi minun olevan ensimmäinen suomalainen siellä. Esiintyjät ovat lauantain vakioesiintyjiä (ja todella hyviä!) ja tosiaan, asiakkaat kantiksia.

Syöminen

Lauantai oli ainoa kokonainen päiväni Hong Kongissa. Iltapäivän seikkailin Kowloonin puolella ja mietin, missä sitä söisi. Poistuin kalliimmalta alueelta sataman läheltä ja bongasin hawker centerin. Sinne, rakastan hawkereita!

Ravintolat siellä tarjosivat kohtuu samanlaisia annoksia, joten koitin valita sen mukaisesti, missä oli eniten väkeä. Englantia ei osattu, mutta osoitin pöydästä toisella henkilöllä näkemääni hyvännäköistä annosta ja sain sellaisen. Menu oli myös englanniksi, mutta annoksen näkeminen oli itselle tärkeää.

*Lounas Haiphong Road Temporary Cooked Food Hawker Bazaarissa. Currynautaa ja keitto on jotain merellistä, missä oli mm.* *mustekalaa*.

Annos oli tosi hyvä ja edullinen, 55HKD, n. 5e. Hawker Centerissä ohjataan pöytään, missä on tilaa, eli syöt yhdessä tuntemattomien kanssa.

Illasta olin jo aiemmin päättänyt jonottaa hotellin lähellä olevaan ravintolaan. Tätä suositteli sekä baarin omistaja kenen kanssa juttelin edellisiltana että ravintolaan mihin tahansa kellonaikaan kiemurteleva jono.

Jonotin tunnin, jonka jälkeen odotin toisen tunnin ruokaa. Olihan se hyvää, mutta valitsemani annos ei poikennut hawkerin tasosta. Täällä oli sama homma kuin hawkerissa, että ohjattiin vain vapaalle paikalle. Ravintola oli tosi pieni sisätiloiltaan.

Viereen istui pariskunta Intiasta ja he jakoivat alkupalastaan minullekin. Olivat tilanneet halkaistuja jättikatkarapuja aivan järjettömän hyvällä soosilla! Muu pöytäseurue koostui paikallisista, jotka tilasivat useita erilaisia ruokia, joita tuotiin pöytään yksitellen. Ruoat jaettiin seurueen kesken.

*Savipatanauta. Annoksen saaminen kesti tunnin, minua myöhemmin ravintolaan saapuneet saivat ruokansa ennen minua. Liittynee valmistustapaan*.

Ravintolan länsimaalaisen nimen metsästäminen vei hetken, koska sitä ei lue ravintolan kyltissä. Nimi on Kwan Gei Clay Pot Side Dish (Kwai Heung Street). Selvyyden vuoksi yllä kuva ravintolan kiinankielisestä nimikyltistä.

*Raflan löytää helposti, koska sinne on aina jonoa.*

Yleisiä tunnelmia kaupungista

Sekä mantereen että saaren puolelta on näyttävät iltavalaistukset, joita pääsee ihastelemaan myös rannasta käsin.

Tarjolla on lisäksi tunnin iltaristeily (nyt marraskuussa se oli tarjolla 12e hintaan), mutta mikäli haluaa päästä edullisemmin, voi myös hypätä lauttaan, joka maksetaan Octopus cardilla. Tästäkin lisää jutun lopussa.

*Hong Kong on samaan aikaan sekä moderni että vanhanaikainen.*

*Kaupan omistaja ihasteli tarjontaansa pitkät tovit.*

*Double decker -ratikka on Hong Kongin erikoisuus.*

*Tämän kokoluokan busseja kuhisi ainakin Kowloonin puolella.*

*Kätevä opaste metroasemalla. Tyhjemmät ja* *täydemmät vaunut ilmoitetaan ennakkoon näytöllä*, jolloin *ne täyttyvät tasaisemmin.*

*Bruce Leen patsas Avenue of Starsin alkupäässä Kowloonin puolella.*

*Näkymää vaihteeksi Kowloonista Hong Kong Islandin suuntaan.*

Kowloonin puolelta Laggerin terassilta.

Hintatietoja ja vinkkejä

Liikkuminen:

Octopus card: tämän saa ostettua jo lentokentältä ja sillä saa maksettua suoraan ilman erillistä latausta matkan kentältä pois. Olin aiemmin tutustunut aiheeseen ja mielestäni kortti piti pystyä ostamaan automaatista, mutten itse tällaista bongannut. Ostin sen matkatavaroiden noutamisen jälkeen tiskiltä. Tästä ostettu kortti on turistiversio, jossa on n. 5e maksu itse kortista. Keskustasta saa ostettua edullisemman version, mutta itse en jaksanut säätää, vaan ostin sen suoraan tältä tiskiltä. Lentokenttäbussin pystyy maksamaan myös kortilla (Visa ja MasterCard ainakin käyvät). Kortti vain luetaan laitteessa.

Lauttamatka: Octopus card toimii kaikkiin julkisen liikenteen kulkuvälineisiin. Mikä parasta, tämä tarkoittaa myös lauttaa välillä Tsim Sha Tsui – Kowloon, eli mantereen ja Hong Kong Islandin välillä. Pidä puolesi lauttajonossa, lähimantereen käytöstavat saattavat välillä puuttua 🤭

Kaksikerroksiset raitiovaunut: testaa ihmeessä tämä harvinaisuus.

Victoria Peak: Peak Tramilla pääsee ylös Victoria Peakille, jolta on näkymä alas cityyn. En itse käynyt täällä sekä aikataulu- että sääsyistä. Tästä syystä en osaa asiasta enempää kertoa 😄

Hong Kong jalkaisin: Kaupunki on rakennettu kerroksiin. Tiet kulkevat eri tasoissa rampeilla ja jalankulku teiden yli kulkee myös ramppeja pitkin. Suurempien teiden yli ei siis pääse mistä tahansa. Otin taksin hotlalta West Kowloonin asemalle ja matka sujui nopeasti, varmaan juuri kerroksellinen tieverkon ansiosta. Osa matkasta meni tunnelia pitkin meren alta, mikä sujuvoitti matkaa entisestään.

Avenue of stars HK: omanlainen versionsa Hollywood Walk of Famesta. Kuuluisuuksien kädenjäljet on painettu metallikaiteeseen. Näkymät täältä ovat kivat Hong Kong Islandin puolelle. Osuin paikalle, kun pitkä pätkä bulevardista oli omistettu lemmikeille. Kojut myivät lemmikkitavaraa ja koiria ja kissoja työnnettiin niille suunnitelluissa vaunuissa. Mitä kaikkea muuta täällä tapahtuukaan 😊

Maksaminen: Kortilla pärjää pitkälle ja Octopus cardilla pystyy maksamaan myös monissa kaupoissa. Käteistä kannattaa kuitenkin varata matkaan mukaan, koska esim. hawker centereissä ja takseissa sekä osassa pienempiä ravintoloita käy vain käteinen.

Turvallisuus: Tästä ei juuri tarvitse huolehtia. Ainahan kaikkialla kannattaa varoa ihmisjoukoissa, mutta paikalliset jättivät myös tablettinsa pöytään lähtiessään käymään vessassa, joten piruja en lähtisi maalailemaan seinille.

Myös taksien turvallisuus on hyvällä tasolla sekä ajotyylin että hinnoittelun osalta. Takseissa on mittarit.

Lennot: Finski. Suora lento 12h (lensi tosin 11.5h aikaan). 649e, yhdensuuntainen lento.

Majoitus: Ramada Hong Kong Harbour view 193e/2 yötä. Upea ulkoa ja yleisistä tiloista sisältä, mutta hieman elähtänyt ainakin sen huoneen osalta, missä majoituin. Huone myos dunkkasi ummehtuneelta. Näkymät kuitenkin hienot ja sijainti Hong Kong Islandin puolella kätevä. Suoraan edessä ruokakauppoja ja lähellä ravintoloita.

Satamakaupunki Tivat

18.9.202518.9.2025 MatkakärpänenKommentoi

Marraskuun reissaajana Montenegro on jäänyt vain haaveeksi. En ole ollut valmis tinkimään suorista lennoista kohteeseen, joten maa on vain roikkunut roikkumistaan bucketlistillä. Kunnes! En voi uskoa näitä sanojani, mutta kunnes mun työpaikka järjesti virkistysreissun sinne. Siis vou!

Tivatin hintataso yllätti, koska odotuksissani sen piti olla edullinen ei-EU maa. Kaupunkiin kuitenkin rakennetaan koko ajan uusia taloja ja satamassa on useita ökyjahteja. En siis ajattele tämän cityn edustavan koko maata, mutta erityisen edullinen Tivat ei ollut. Suomea halvempi kyllä.

*Helteinen kävelyretki lauttasataman suuntaan Kotorinlahdelle*. Maisemat 💎

Kaupunki itsessään on rauhallinen. Majoituttiin kauempana ytimestä, erittäin lähellä rantaa. Tivatista pääsee n. 30 minuutissa autolla Kotoriin ja myös veneretkille on helppo lähteä.

Meidän porukasta osa otti koko päivän kestävän risteilyn, jolla pääsi mm. Blue Caveen ja Lady of the Rocks saarelle. Itse olin porukassa, joka osti erillisen (yksityisen) venetaksimatkan Perastiin. Se ostettiin edellisenä päivänä suoraan tyypiltä, jolla oli vene (tiedot postauksen lopussa).

Meitä oli veneessä 5 hlöä ja kuljettaja ystävällisesti ajoi myös läheltä Lady of the Rockia. En itse pysty laivailemaan, mutta tämä oli passeli matka (15-20min) ilman pahoinvointia. Olosuhteet ovat kuin järvellä ja alueella on nopeusrajoitukset, joten riittävän tasaista kyytiä minulle.

Ravintoloita on rannassa, mutta myös sisämaan puolella. Saman ketjunkin ravintoloissa hinnat ovat sisämaassa edullisemmat.

Saapuminen

Tivatilla on oma lentokenttä, joka helpottaa tänne matkustamista. Se on myös hyvä mesta maan tutkimiseen. Lentokenttä oli ainoastaan vartin taksimatkan päässä hotellilta (varmaan about miltä tahansa hotellilta).

Tällä hetkellä (v. 2025) kenttä on pieni maakuntakenttä. Kaikista pisin aika kuluikin lentokentällä passintarkastusjonossa. Se oli melkoinen sumppu. Jonon häntäpään tyypit olivat aseman ulkopuolella ja virallista jonoa ei edes ollut, vaan ihmiset kulkivat sekavana massana kohti tarkastuspisteitä. Samaan aikaan oli laskeutunut toinenkin kone ja lisäksi yksi passintarkastuskoppi oli pitkään miehittämätön. Pientä hikoilua heti maahan tullessa, mutta oli sen arvoista 😊

Onneksi firma oli tilannut hotellilta kuljetuksen, koska myös ulkotilat olivat järkyttävän pieni loukko ja se oli täysin tukossa autoista. Ei mitään käryä, mistä sieltä olisi taksin saanut napattua, piti keskittyä olemaan jäämättä autojen alle 😄

Tivatiin ollaan onneksi rakentamassa uutta terminaalia ja kehitystä tapahtuu myös tieinfrastruktuurissa. Teiden osalta rakennus on jo alkanut. Taksikuskimme mukaan tiet ovat olleet alkuperäisessä kunnossaan eivätkä ne vastaa tämän päivän liikennemääriin, läpiajoliikennettä maasta toiseen on alkanut olemaan niin paljon. Turistimäärät tulevat siis varmasti kasvamaan, mutta niin kasvaa myös kapasiteetti vastaanottaa niitä (meitä).

*Siellä sitä kaivellaan, uutta residenssiä pukkaa. Helpon näköstä…*

Vinkkejä

Riippuen, missä päin Tivatia majoittuu, mutta meille tämä lähtölaituri oli superkätevässä paikassa. Marine Center Tivat ei ole ökyjahtien luona sataman läheisyydessä, vaan nimenomaan rauhallinen laituripaikka. Bongasimme kaverin rakennuksen rappusilta (ei ehkä kuulosta legitiltä 😄) ja sovimme hinnan ja reissun seuraavalle päivälle. Varmensimme ajan ja osallistujamäärän myöhemmin Wapilla +382 67 544 208. Samoin nouto Perastista ilmoitettiin vain Wapilla, kun halusimme lähteä. Helppoa!

Eurooppa · Maribor · Slovenia

Pikavisiitti Mariboriin

30.8.20252.9.2025 MatkakärpänenKommentoi

Toisen Balkanin reissumme ensimmäinen paluureissun city oli Maribor. Palautimme vuokra-auton Bosniasta tulomatkalla takaisin Sixtille, joka sijaitsi kätevästi juna-aseman vieressä. Mutta ei-kätevästi ollut aina auki. Palautus sujui kuitenkin ongelmitta (vs vuokraus) ja päästiin suuntaamaan majoitukselle. Täällä vietettäisiin 3 yötä.

Reissulta Maribor jäi eniten mysteeriksi, johtuen ehkä reissuväsymyksestä. Haettiin noutoruokaa apartmentin läheisestä kiinalaisesta ja vietettiin aikaa kämpällä, joka oli kiva! Ainoa miinus, että partsi oli rakennustellinkien peitossa ja kylpyhuoneesta piti peittää ikkuna pyyhkeellä raksamiesten vuoksi 😅 Remontin piti olla jo ohi saapumiseemme mennessä, joten omistaja pahoitteli asiaa ja kysyi meiltä etukäteen, pidämmekö punkusta vai valkkarista ja oli hommannut herkkukorin meille korvauksena partsin menetyksestä.

Maribor city

Myönnän, että tästä tulee melko laiha postaus. Kierreltiin lähinnä kaupungin ydintä ja seikkailtiin kaupungin alla kulkevan viinikellarin tunneleissa.

Tämän Balkanin reissun kaikkia kohteita yhdistää yksi tekijä, nimittäin kaupunkia halkova joki (ei ny sentäs sama). Mariborissa se on Drava. Lämpimämpään ja aurinkoiseen aikaan uskon sen olevan täynnä terasseja ja ihmisiä, nyt marraskuun sadetuhnussa, väkeä ei juuri ollut. Joutsenia oli sitäkin enemmän.

Viinikellari keskellä kaupunkia

Ehkä helpoin visiitti viini”tilalle” ikinä!

Vinag 1847 sijaitsee keskellä kaupunkia ja tarjoaa opastettuja kierroksia kaupungin alla kulkeviin tunneleihin täynnä jättimäisiä viinitynnyreitä.

*Tunnelit kulkevat kaupungin alla parin kilometrin verran*

*Vanhin tynnyri, tässä kuulemma piti ottaa yhteiskuva (en julkaise 😆)*

Jotenkin spookya oli, että jengi oikeasti haluaa mennä naimisiin täällä. Yhdessä kohtaa oli alttaria edustava metallihärveli, jonka yläpuolelle oli ripustettu led-valoverho. No, en tuomitse, koska en ole ylipäänsä naimisiinmenevää sorttia, saati sitten maan alla tunnelissa. Viiniä toki suurkulutan, mutta näihin häihin se ei vaikuta 😄

Mikä sen sijaan kiinnostaisi, ovat maanalaiset keikat erillisessä suuressa tilassa. Tilassa ei ole mitään kajareita, sillä sen akustiikka on kuulemma niin hyvä sellaisenaan.

*Hääkappelin sisustusta. Haluaisitko naimisiin täällä*? 👀

Meidän lisäksi kierroksella ei ollut muita, joten saatiin melko yksityiskohtainen privakierros (toinen ryhmä rymisteli jossain kohtaa jo ohi 😄). Tämän jälkeen opas tarjoili meille vielä tastingin. Paikan/Mariborin erikoisuus on orange vine, joka yllätti positiivisesti. Ja oli nimensä mukaisesti oranssia.

Hintatietoja & vinkkejä

Mariboriin pääsee helposti junalla esim. Grazista (Itävalta) 1h, Wienistä 3,5h tai Ljubljanasta 2h.

Juna-aseman vieressä on Sixtin autovuokraamo ja ajaminen kaupungissa ei ole mitenkään ylitsepääsemättömän uhkarohkeaa, sillä kaupungissa on hieman alle 100 000 asukasta. Ajoin täällä itse, enkä kokenut sitä mitenkään stressaavana.

Hintataso suomalaiselle mukavan edullinen.

Juna Maribor-Wien

Toinen lippu meillä maksoi 19.90e ja toinen 29.90e. Vaihto Mariborissa, jossa meillä Wienin juna 1.5h myöhässä ja sekään ei ollut meidän välistä jäänyt juna. Mahduimme onneksi ravintolavaunuun ja saatiin syödä ja juoda maisemista nauttiessa.

Majoitus:

Airbnb Old Town’s Legacy, majoittaja Darko, 249e/3 yötä/2hlö. Parvekkeellinen iso kämppä. Meillä oli vielä remontti vaiheessa 11/2024, mutta se oli silloin valmistumassa. Eli ei enää samoja ongelmia kuin meillä, että alaoven lukkoa ei meinannut saada auki ja raksamiesten vuoksi partsia ei viitsinyt käyttää ja kylppärin ikkuna oli pakko peittää pyyhkeellä 😄

Eurooppa · Puola · Varsova

Vinkkejä Varsovan visiitille

24.8.202524.8.2025 MatkakärpänenKommentoi

Tässä cityssä on tullut vierailtua usein, viimeksi kaksi vuotta sitten. Puolalainen kaverini asuu Varsovassa ja tällä kertaa matkustin sinne suomalaisen ystäväni kanssa mölkyn MM-kisojen vuoksi. Ei tosin ikinä päädytty kisa-alueelle, kun kaupunki vei mennessään 😆

Mikäli Varsovassa on tarkoitus olla pidempään, tai on käynyt siellä jo aiemmin, riittää cityssä silti hyvinkin nähtävää.

Tähän postaukseen kirjaan lähinnä vinkkejä ja hintatietoja.

Nähtävyyksiä

Ensikertalaiselle hyviä nähtävyyksiä ovat kaunis vanha kaupunki ja ikoninen maamerkki Kulttuurin ja tieteen palatsi. Jälkimmäinen on lahja Neuvostoliitolta Puolalle, joten se jakaa mielipiteitä varsovalaisten keskuudessa.

Mikäli näköalat korkealta kiinnostavat, Kulttuurin ja Tieteen palatsiin pääsee hissillä ylös näköalatasanteelle. Siitäkin huolimatta, että rakennus on ainakin ollut Puolan toiseksi korkein rakennus (Varsovassa rakennetaan paljon uutta), se ei mielestäni silti tarjoa parhaimpia näköaloja cityyn.

Vanhaa kaupunkia pääsee tiirailemaan Taras Widokowy na dzwonnicy kościoła św. Annyn (St. Anne’s Crurch Bell tower) näköalaterassilta. Se ei ole korkeudeltaan mitään verrattuna Kulttuurin ja Tieteen palatsiin, mutta näkymä vanhaan kaupunkiin on kaunis. Mikäli näiden kahden väliltä pitäisi valita, valitsisin jälkimmäisen.

Keskustan Puro hotellilla on myös ilmainen kattoterassi 7. kerroksessa, mutta näkymät sieltä ovat rajotteiset. Baari muuntuu myös pe ja la iltaisin yökerhoksi, jolloin kattoterassin puolelle on jonotuslista.

Ogród Biblioteki Uniwersyteckiej (Warsaw University Library Garden) on yliopiston kirjaston katolla sijaitseva puutarha. Se jatkuu puistomaiselta piha-alueelta loivasti viheralueena rakennuksen katolle saakka. Tänne ei siis mennä hissillä sisäkautta, vaan kävellään loivasti ulkokautta ylös. Näkymät ovat joelle ja keskustaan päin, myös puiston näkee. Käydessämme korkein silta oli poissa käytöstä, sieltä olisi ollut parhaat näkymät kaupungin suuntaan. Kattopuutarha on itsessäänkin käynnin arvoinen.

Museoista kiinnostuneelle on tarjolla useita WW2 liittyviä museoita, kuten Muzeum Powstania Warszawskiego (Warsaw Uprising Museum), joka ei ole ainoastaan museo, vaan kokemusperäinen sellainen. Sopii siis myös henkilöille, jotka eivät välttämättä muuten ole aiheesta niin kiinnostuneet. Täälä vierailee myös lapsia, eli museo ei ole tylsimmästä päästä.

Erikoisempia museoita edustavat Neonkyltti museo Muzeum Neonów, johon on koottu vanhoja, kylmän sodan aikaisia neonkylttejä. Pääosa niistä on esillä valaistuna sisätiloissa, mutta rakennuksen ulkopuolella on myös valaisemattomia kylttejä.

Muzeum Polskiej Wódki, eli puolalaisen vodkan museo sijaitsee joen toisella puolella Pragan alueella. Miljöö on miellyttävä, museo on punaisessa tiilirakennuksessa. Kierroksen päälle voi ottaa tastingin, jossa muutama vuosi sitten oli tarjolla kuutta erilaista vodkaa. Hämmästyin, miten paljon makueroja vodkasta löytyykään! Lopuksi, jos piti tastingin tosiaan tastingina, tai omaa hyvän viinapään, on vielä mahdollisuus ottaa erilaisia cocktaileja baarissa (maksua vastaan). Varsovassa on toinenkin vodkamuseo, mutta sen tarjonnasta en osaa sanoa mitään, koska en ole käynyt siellä.

Shoppailijalle kaupungissa on useita järjettömän kokoisia ostoskeskuksia. Yksi sijaitsee Centralnan aseman vieressä hassusti aaltoilevien lasikattojen alla. Se ei kuitenkaan ole niin suuri kuin esimerkiksi Blue City lännessä tai Galeria Młociny pohjoisessa.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että sunnuntaisin kaupat ovat kiinni. Tämä koskee myös ruokakauppoja. Ainoastaan kaupat, joissa omistaja itse on töissä, voivat olla auki. Usein esim. Żabka kaupoista osa on auki.

Suosikkiravintolani

Ruoka on Varsovassa todella hyvää ja edullista. Ravintola-annoksissa käytetään laadukkaita raaka-aineita ja esim. katkarapuruoissa ravut eivät ole minirapuja ja niitä on annoksissa runsaasti.

Normaalisti en reissuillani käy samoissa ravintoloissa syömässä kahdesti, mutta Varsovassa olen käynyt niin monesti, että sinne on muodostunut lempparipaikkoja, joissa haluan visiiteilläni käydä. Useat ravintoloista ovat myös paikallisen kaverini suosimia, joten ilman häntä tuskin olisin edes löytänyt niitä.

Dziurka od Klucza Ravintola oli aiemmin pieni boheemi tila keskustan lähellä, mutta se on nyt siirtynyt reilusti keskustan ulkopuolelle huomattavasti suurempiin tiloihin. Paikkaan pääsee bussilla, tai taksilla (tai Uber yms).

Ravintola tarjoaa muun muassa mustekalan musteella värjättyä pastaa, joka onkin ollut aina oma valintani. Olen päätynyt ottamaan aina jonkin katkarapuversion ja om nommm miten hyviä! Tosiaan, ravut eivät ole Suomen miniversioihin verrattavia, vaan näillä on kokoa.

Mustekalan musteella värjättyä pastaa Dziurka od Kluczassa. Shrimppejä oli niin paljon, että muutamaa en enää jaksanut edes syödä.

Alueella on useita ravintoloita vieri vieressä hienossa miljöössä, se on kuitenkin jonkin matkan päässä keskustasta. Tällä hetkellä vastapäätä ollaan rakentamassa isoa asuin(?)kompleksia, alue tulee siis muuttumaan vilkkaammaksi.

*Taustalla vasemmassa yläkulmassa terassirivistöä*

W Oparach Absurdu Boheemista puheen ollen. Tämä se vasta boheemi baari onkin. Ja täällä olen syönyt kaupungin parhaat pierogit. Vuohenjuustoversio on ehdoton suosikkini! Aina ei vaan ole kaikkia makuvaihtoehtoja saatavilla. Viimeksi kävin täällä pari vuotta sitten ja silloin siellä kävi maksuvälineenä ainoastaan käteinen. Baarista on tullut jonkinlainen nähtävyys, sinne saattaa yhtäkkiä pölähtää turistilauma erikoisella ajoneuvolla.

*W Oparach Absurdu. Helppo testailla erilaisia pierogeja.*

*Oon tainnut joka kerta istua tällä paikalla. Mukavasti ikkunan vieressä.*

Bar Pacyfik Rento ravintola, missä on erikseen pystybaarin puoli sekä ravintolasali. Salissa on pitkät pöydät ja muutamia yksittäisiä pöytiä. Suurella todennäköisyydellä joudut siis istumaan tuntemattomien vieressä. Soft tacot ovat täällä hyviä, muuta en ole vielä testaillut.

Trattoria Rucola Italialainen ravintola. Ainakin pastat todella hyviä ja isoja. Rucola on parissa eri paikassa, itse olen käynyt vanhan kaupungin laitamilla olevassa. Kesäaikaan tänne joutuu usein jonottamaan.

La Sirena Meksikolainen ravintola, jossa söin jättikatkaraputortillan. Jotenkin shrimppipainotteisia mun lempiruoat Varsovassa 😆 Mutta tämä ravintola valitettavasti lopetti toimintansa huhtikuussa 2025.

Lennot:

Finnair, 250e pelkällä istuimen alle mahtuvalla käsimatkatavaralla. Tällä pärjäsi elokuussa hyvin, koska Varsovassa oli hellejakso. Tämä siis elokuun 2025 hinta.

Majoitus:

Oltiin ensin varattu apartment, mutta huomattiin, että siellä ei ollutkaan ilmastointia. Elokuun helleviikonloppuna se on must ja majoituttiinkin sitten Puro Warszawa Centrum hotellissa 356,50e/3 yötä/2 hlö. Valinta tehtiin kätevyyden vuoksi lentokentältä. Junat S2 ja S3 saapuvat lähelle, samoin kuin bussi.

Matkustaminen Varsovassa:

Kentältä kätevin tapa siirtyä keskustaan on juna. S2 ja S3 menevät molemmat sinne, mutta hieman eri asemille. S2 menee asemille Ochota ja Warszawa Śródmieście, S3 Warszawa Centralnalle.

Koska olimme pidennetyn viikonlopun, ostimme juna-aseman automaateista suoraan 3vrk lipun, joka käy siis myös lentokenttäjunaan. Tällä kertaa oli tapahtunut muutos ja lippuautomaatilla oli hemmo auttamassa, hän kysyi vain mihin ollaan menossa ja kerroimme haluavamme 3vrk liput ja hän klikkaili ne suoraan valmiiksi automaattiin maksua varten. Lipun hinta oli 36 zlotya, eli n. 8,50e. Tällä pääsi kulkemaan kaikilla julkisilla kaupungin sisällä ja molemmat lentokenttäkuljetukset.

Myös bussilla pääsee, mutta henk.koht suosin näistä kahdesta vaihtoehdosta junaa. Matka-aika n. 20-25min, kenttä on lähellä keskustaa.

Busseilla on kesäisin eri reitit kuin muina kausina. Ne eivät esimerkiksi kulje yhtä lähelle vanhaa kaupunkia kesäaikaan, koska katu on muutettu kävelykaduksi.

Junalla pääsee nopeasti myös lähikaupunkeihin kuten Wrocław, Łódź ja Krakova. Näistä kahdessa olen vieraillut Varsovasta käsin.

FreeNow ja Uber tarjoavat edullisia kuljetuksia. FreeNowlla on mahdollista valita myös käteismaksu, tämä tuli huomattua vahingossa. Käteistähän meillä ei ollut, joten vihainen ukkeli heitti meidät kyydistä (hoidin asian myöhemmin FreeNown asiakaspalvelun kautta).

Bihać · Bosnia Hertsegovina · Eurooppa

Luontoihmisen Bihać

16.8.202516.8.2025 MatkakärpänenKommentoi

Toisella Balkanin matkallamme reitti vei Wien-Graz-Maribor-Bihać. Olimme edenneet jo Wienin lentokentältä Graziin junalla ja parin yön yöpymisen jälkeen oli aika jatkaa matkaa vuokra-autolla Mariboriin.

Graz ja Maribor ovat lähellä Itävallan ja Slovenian rajaa, eikä junamatka kestä kuin tunnin. Vuokra-autoa jouduimme jonkin aikaa odottelemaan, koska koko pikku vuokraamopulju oli suljettu. Työntekijä oli joutunut lähtemään jollekin hajonneen auton keikalle.

Mutta, viimein auto kuitenkin alle ja suunta kohti Bosniaa. Tai no, ensin Kroatiaan, jonka läpi sinne kuljettava.

Tällä kertaa rajamuodollisuuksissa ei mennyt kauaa, saatiin ajaa käytännössä suoraan boothille ja läpi Bosnian puolelle. Siellä puolella ei pitkään tarvinnut ajella, kun saavuimmekin jo Bihaćiin.

Bihać kaupunkina

Bihać sijaitsee luoteis-Bosniassa lähellä Kroatian rajaa. Viimeaikaisia väestötietoja ei ole, vuonna 2013 siellä on asunut hieman yli 56 000 asukasta.

Sen läpi virtaa Una joki, jonka näkemiseltä on vaikea välttyä. Eikä todella kannatakaan. Turkoosin värinen joki oli itselle ainakin kaupungin upein nähtävyys. Sen keskelle osuu pieniä saaria ja joenvartta pääsee kävelemään luonnosta nauttien.

Itse kaupungista ei ole niin paljon kerrottavaa, paitsi että marraskuussa se ei ollut turistoitunut ja kaduilla sai kävellä rauhassa. En sano, ettei kaupungissa olisi nähtävää, emme vain tulleet sinne kaupungin vuoksi. Oma kokemuksemme siitä on siis ainoastaan kaduilla strollailu ja läheiset luontokohteet.

*Una joki halkoo kaupungin. Majoituimme juuri tuolla vastarannalla.*

Una kansallispuisto

Tämä oli suurin syy, miksi ylipäänsä matkustimme Bihaćiin! Valtava kansallispuisto vain puolen tunnin ajomatkan päässä Bihaćista. Isoin ongelma tämän suhteen oli päättää, mihin puistossa meidän kannattaisi suunnata.

Tässä asiaa auttoi majoituspaikkamme baari, jossa apartmentin omistaja ja hänen isänsä työskentelivät. Kävimme siellä parilla, kun omistajan ystävät sattuivat tulla käymään. Hekin olivat alkujaan paikallisia, mutta muuttaneet töiden perässä Saksaan.

Heidän mukaansa ehdoton paikka nähdä kansallispuistossa on Vodopad Štrbački buk. Ja kannatti uskoa heitä, putoukset ovat uskomattoman kauniit ympäristöään myöten.

Putoukset näkee myös Kroatian puolelta ja varmasti näkymä on upea sieltäkin, mutta Bosnian puolella tänne on rakennettu kävelysiltoja, joita pitkin pääsee lähemmäs ja osittain myös putousten ylle näköalapaikoille.

*Unan kansallispuisto, Vodopad Štrbački buk*. *Tuo, missä näkyy mökki, on Kroatian puolta.*

*Unan kansallispuisto, Vodopad Štrbački buk*

Kansallispuistoon pääsee autolla melko helposti. Bihaćista päin tullessa ensimmäisenä oli hämäävä liittymä sinne, kun seurasimme navigaattoria. Tien päässä oli portti ja mökki. Mökistä tuli mies, joka katsoi autoamme (Renault Clio) ja sanoi, ettei tällä autolla ole asiaa portin toiselle puolelle tien huonokuntoisuuden vuoksi. Hän ohjeisti meitä jatkamaan päätielle ja hetken matkaa eteenpäin. Nyt, kun sumua ei ollut, näimmekin isomman liittymän selkeästi.

Tie alkoi asfalttina ja kulki kylän läpi, mutta kutistui kutistumistaan muuttuen kapeaksi hiekkatieksi. Tie oli kuoppainen ja loppupätkä tuntui pitkältä, vaikkei matkana sitä ollutkaan. Tästä huolimatta se oli kaunis jokea ja vuoria myötäilevä reitti.

Autolla pääsi hyvin lähelle putousreitin alkua. Ihan loppupätkä parkkipaikalle oli tien huonoin osuus, siinä yhdistyi jyrkempi ylämäki ja vedenmuovaamat syvät urat. Parkkipaikka on pieni ja sen vieressä laiduntaa lehmiä.

*Tie kansallispuistoon myötäili jokea ja näitä maisemia*

Paluumatkalla tehtiin lennosta pysähdys katsomaan linnaa. Jätettiin auto tien varrelta löytyvälle pienelle parkkipaikalle, koska linnan suuntaan vievä tie lähti jyrkästi ylöspäin. Clio ei ehkä olisi selvinnyt siitä.

Kävelimme ja mietimme, kuinka ylös linnalle saakka pääsee. Jatkoimme matkaa sen ohi ajatellen, että kukkulan takaa varmaan löytyy tie sinne. Menimme pienen asuinalueen läpi, jossa irti oleva koira tuli haukkumaan vähän liiankin lähelle meitä. Talojen jälkeen tultiin siihen tulokseen, ettei sitä kautta voi päästä linnalle. Ei muuta kuin uudelleen haukkuvan koiran talojen ohi takaisin päin. Kieltämättä vähän kuumottava tilanne, vaikken koiria normaalisti pelkääkään.

Näiden jälkeen takanamme kävelevä mies alkoi jutella meille omalla kielellään. Osoitimme ylös linnalle ja hän viittoi meitä menemään vähän taaksepäin ja sieltä ylös.

Palasimme ja huomasimme pienen polun, joka nousi keskeltä nurmikkoa suoraan ylös. Polun varrella oli valopylväitäkin, mutta eipä näitä huomattu tieltä käsin.

Tito’s cave

Titon mökki oli listalla jo edellisvuonna 2023, kun olimme Jajcessa. Se jäi tuolloin käymättä mm. siitä syystä, että sinne olisi tullut ajaa mutkaisia vuoristoteitä.

Bihaćista paikkaan on kuitenkin vain tunnin ajomatka. Ajattelimme ajaa ensin Titolle ja paluumatkalla pysähtyä Unan kansallispuistossa. Matkustaessa tulee kuitenkin usein muuttujia ja niin tuli nytkin. Ensinnäkin, oli todella sumuista. Niin sumuista, ettemme nähneet edes kansallispuiston liittymän kylttiä ennen kuin olimme sen kohdalla. Sumun vuoksi ajonopeutta oli pakko laskea reilusti. Vastaantulevien autojen valot näkyivät vasta muutamaa metriä ennen kuin ne olivat kohdalla. Alemmas laskeuduttaessa sumu katosi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Toisekseen, n. 2km ennen luolaa, liikenne vuoristotiellä pysähtyi. Se oli pysähdyksissä n. 1.5h. Kävimme välissä muiden mukana katsomassa, mistä oli kyse. Oli tapahtunut paha auto-onnettomuus, josta syytä koko tie oli katkaistu liikenteeltä. Sitä tutkittiin CSI tyyliin laittamalla keltaisia numerokylttejä eri kohtiin tapahtumien järjestyksen mukaan. Toinen auto oli jyrkänteen reunalla kaidetta vasten ja toinen tien toisella puolen vuorta vasten. Toivottavasti kaikki selvisivät hengissä!

*Odottelua vuoristotiellä onnettomuuden vuoksi*

Kaikki odottelivat rauhassa, kyselivät vain, mitä on tapahtunut.

Kun pääsimme etenemään, ajoimme suoraan oikean liittymän ohi. Päästiin lopulta kuitenkin oikealle parkkipaikalle.

Titon mökille vie melko pieni polku, joka tulee osata etsiä. Erillisiä opasteita sinne ei ole. Loppuosa polusta on jyrkkää nousua kallionlohkareita pitkin, mutta matka on lyhyt.

Luola on hyvin piilossa (ymmärrettävistä syistä) ja mökki vaatimaton. Sisälle emme päässeet, mutta kurkimme ikkunoista ja tutkimme luolaosuutta.

Paluumatkalla sumu vuoristossa oli vieläkin sakeampaa ja pääsimme majoitukselle vasta hämärän aikaan.

Graz-Maribor:

ÖBB juna 12,80e/hlö, matka-aika 1h.

Vuokra-auto:

Discovercars (Sixt) 179e/5vrk kahdelle kuljettajalle.

Majoitus:

Apartman River Una 280e/4 yötä/2hlö. Iso kahden makuuhuoneen huoneisto, jolla oma valtava terassi Una joen suuntaan. Parkkipaikka sisäpihalla katoksessa omistajan auton vieressä. Host Tarek on helposti tavoitettavissa ja upea tyyppi. Tälle iso suositus!

Una kansallispuisto:

Ei sisäänpääsymaksua. Tavoitettavissa autolla, tänne ei ainakaan marraskuussa mennyt bussikuljetusta ja tien ajoittaisen kapeuden huomioiden tuskin menee muulloinkaan.

Eurooppa · Graz · Itävalta

Itävallan rajakaupunki Graz

14.8.2025 MatkakärpänenKommentoi

Graz oli meille välipysäkki matkalla Wienistä Bosnian Bihaciin.

Wienin kentältä pääsi kätevästi junalla Graziin, joten päätettiin ottaa se heti samalle päivälle lennon jälkeen. Jätettiin mahdollinen lennon myöhästymisvara aikatauluun, joten ehdittiin syödä välissä aseman lähellä. Kaikki junat eivät myöskään mene Graziin niin suoraan, mikä myös vaikutti aikatauluvalinnan väljyyteen.

Meillä oli vaihto Wien HBF:lla, mutta tämähän ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kentältä tullessa jäädään pois Wien Mitte asemalla, mitä emme edes ajatelleet, kun otimme CAT-linjan Wieniin. Oletimme, että se matkaa tietysti vain nopeampana linjana keskustan asemalle.

Väärälle asemalle saapuminen selvisi vasta, kun miltään taululta ei löytynyt Grazin junamme tietoja. Viimein löytyi (on nimittäin iso asema) ÖBB:n toimisto, josta nainen kertoi, että olemme kokonaan väärällä asemalla, Wien Mittellä. Kysyin, millä pääsemme HBF:lle. Hän kertoi, sanoen samalla, ettemme enää ehtisi sinne. Lähdimme kiireellä laiturille ja näimme oikean junan, muttemme mitään, mistä ostaa siihen lippua. Päätettiin vaan hypätä kyytiin, varmaanhan se lippumasiina löytyy sieltä. Eipä löytynyt, eli matkustettiin vahingossa pummilla. Matka ei ollut kuin yhden pysäkin väli ja lopputulema oli, että Grazin junamme oli myöhässä ja ehdimme kuin ehdimmekin siihen. Kannatti rynniä ja ottaa riski 😄

Nähtävyydet ja atmosfääri

Graz sijaitsee 2.5h junamatkan päässä Wienistä ja vain tunnin junamatkan päässä Slovenian Mariborista. Sen läpi virtaa Mur joki, mikä lisää cityn viehättävyyttä.

Nähtävyyksiin sisältyy Schlossberg, joka on korkealla kalliolla sijaitseva linna ja sen alue. Ja kun sanon korkealla, tarkoitan korkealla (ks. kuva alla). Itse halusimme kävellä ylös, mutta sinne pääsee myös funikuläärillä.

Maisemat ylhäältä, ja jo matkan varrelta, ovat selkeällä kelillä upeat. Sieltä näkee kaupungin ja joen uudesta perspektiivistä, niin kuin ylhäältä aina. Taustalla siintävät vuoret, näissä kuvissa niille laskeutuu pieni utu, vaikka selkeää olikin. Kuvat ovat järjestyksessä alhaalta ylös kivutessa.

Ylhäällä voi ihastella vanhaa, matalaa kellotornia (Uhrturm) ja maisemia sen luota. Alue on mukavaa hyvinhoidettua viheraluetta, josta löytyy penkkejä lepäilyyn tai people watchingiin.

Mikäli ei pidä korkeista paikoista, tarjoaa Mur joki myös maisemaa useasta eri kulmasta. Joen keskelle on rakennettu myös futuristinen Murinsel Graz, jossa on näyttämö ja jota ei tavoita kuin sen läpi menevää siltaa pitkin kulkemalla.

Yleiskuva kaupungista oli: yllättävän edullinen. Jopa heti tuon vuoren juurella ennen nousua olevat kuppilat olivat edullisia. Mukavia pikkukuppiloita löytyi paljon. Oltiin turistialueella, kellaripubissa ja osuttiin myös täysin paikallisten mestaan. Sepä olikin kokemus 😄

Ovella oli joukko ihmisiä, sisällä ei ketään. Porukka tuli meidän perässä sisälle ja kävi ilmi, että he olivat henkilökuntaa, ainakin osa heistä. Tarjoilijanainen oli rennosti farkuissa ja hupparissa. Käytettiin saksaa ja englantia sekaisin ja homma toimi. Tilattiin olut ja viini, tarjoilija kysyi, haluttaisiinko myös Jekut tai Berliner Luftit. Jälkimmäisestä ei oltu kuultukaan, joten testattiin. Saatiin shotit pullossa pöytään ja tarjoilija kiskaisi yhden meidän kanssa. Näin näytti käyvän joka kerta, kun joku osti shotin ja lopulta tarjoilija oli enemmän päissään kuin kukaan asiakas 😆 Häntä tuurasi välillä pari muuta seurueessa ollutta henkilöä.

Hintatietoa ja vinkkejä

Lennot:

Finskillä Wieniin 251e, sis. ostettu käsimatkatavara.

Juna Wien HBF-Graz:

ÖBB ajoissa varattuna 9.90e/hlö. Matka-aika 2.5h. Varauksen voi tehdä netistä, tai ÖBB Scotty sovelluksella. Jos viettää enemmän aikaa Itävallassa, sovellus voi olla kätevämpi, koska sillä voi etsiä helposti myös reittejä.

Tämä Graziin menevä juna on siis tosiaan päärautatieasemalta (Wien HBF) lähtevä, joten EN suosittele ottamaan kentältä nopeaa CAT -junaa keskustaan. CAT ei mene HBF:lle saakka, joten joudut tekemään extravaihdon päästäksesi sinne.

Graz majoitus:

APSTAY Serviced Apartments, 198e/2yötä/2hlö. Kivalla paikalla parvekkeellinen apartment jossa vielä erillinen lasitettu eteistila. Mutta oli sekä vaikea löytää kohde että tavoittaa sen host.

Alankomaat · Amsterdam · Eurooppa

Dam-Dam-Dami

5.11.20242.9.2025 MatkakärpänenKommentoi

Pitkästä aikaa uudelleen Amsterdamiin. City oli toinen matkakohteeni kaveriporukalla vuosia sitten.

*Tätä on luvassa keskustassa. Kauniita, supervanhoja rakennuksia vierivieressä.*

Anne Frankin talo

Tärkein kohde tällä kertaa oli Anne Frankin talo, jossa jäi viimeksi käymättä. Onneksi hoksattiin katsoa etukäteen varaustilannetta, koska ajat oli varattu noin kuukauden päähän. Lisäksi jonottaessa kuultiin, että liput on myyty loppuun viikkoja pidemmälle. Moni joutui kääntymään kannoillaan ovelta.

Ennakkovarauksesta huolimatta, vaikka oli jo syyskuun loppu, paikka oli tupaten täynnä. Sisäänpääsyslotti oli vartin tarkkuudella, mutta ryysistä muodostui siitä huolimatta. Ja niin paljon, että itse kokemuksesta ei saanut irti niin paljon kuin ennakko-odotukset olivat.

Kohteessa ei saanut kuvata, joten no photos here.

Bloemenmarkt

Mikäli tulppaanit ja muut kukat kiinnostavat, täältä niitä saa väreissä, mitä ei koskaan ole ajatellut olevan tulppaaneissa olevankaan. Samalla kadulla on myös juustokauppoja.

Itselle mieleen jäi ensimmäinen juustokauppa, jossa tuohtunut myyjä selitti omistajalle englanniksi, että häntä ärsyttää, että turistit ottavat valokuvia kaupasta. Sisäänkäynti on tehty kutsuvaksi ja se houkuttelee ottamaan kuvan sisään, missä on pinoittain juustoja. Omistaja itse oli mukava italiaano ja meidän tuli syötyä maistiaisia täällä niin paljon, että se ajoi jo lounaan osan.

Juustoja on moneen lähtöön useassa eri liikkeessä, kannattaa testata. Bakteerikammoisille en suosittele, sillä yhdessä kaupassa todistettiin ihanaa näkyä, missä pikkulapset yskivät juustoihin ja rävelsivät niitä…

Heineken Experience

Okei, tätä suosittelen ihan tosissani! Kohde on lähellä ja vaikka olut ei maistuisi (itse en pidä), niin tästä paikasta saa paljon irti.

Anne Frankin talon kokemuksen jälkeen pelättiin ennalta kohteen järjestelyitä, mutta ryysiksestä ei ollut tietoakaan. Ostimme liput vasta paikan päältä automaatista ja pääsimme mukaan jo seuraavalle kierrokselle.

Ihan alkuunsa on alkuinfo ja sen jälkeen saa kiertää omaan tahtiinsa. Kierros tarjoaa muun muassa karaokepyöräilyä (kannattaa kokeilla!), josta saa itselleen tallenteen. Siinä fillaroidaan taustaa vasten ja samalla voi laulella sanojen mukaan. Itse emme naurulta pystyneet laulamaan sanaakaan.

Lisäksi kierrokseen sisältyy hauska ”videomatka” eri huoneissa. Matka sisältää olutprosessin vaiheet ja huoneissa pyörii video seinistä kattoon saakka.

”*Videomatkahuoneesta*”, *joissa videota heijastetaan kattoon, seiniin ja lattiaan.*

Lopuksi viimeisestä huoneesta päästessä vastassa on tarjoilija Heineken lasien kanssa. Tässä juodaan ensimmäiset maistiaiset (mikäli haluaa). Lopuksi päädytään baariin, johon saatiin alussa kaksi polettia. Yhdellä poletilla saa yhden juoman. En itse pidä oluesta, mutta Heineken Silveriä join puolikkaan lasillisen.

*Heineken Silverit* *kierroksen lopuksi.*

Kokonaisuus on todella onnistunut ja karaokevideosta on saatu monet naurut vielä matkan jälkeenkin.

*Karaokepolkupyörät vihreää screeniä vasten.*

Safka

Merenelävistä pitäville vaihtoehtoja riittää. Itse oltaisiin haluttu testata Pesca Vis Seafood, mutta eipä tullut tehtyä varausta, joten ei saatu pöytää.

*Pesca Vis Seafoodin aula on jo riittävän houkuttelevan näköinen.*

Seuraavana päivänä Heinekenilla pyörähtäessä lähellä olikin kätevästi The Seafood Bar, joka oli saanut hyvät arvostelut. Ruokaa tuli melko mättö. Näytti hyvältä, mutta maku ei ollut best of the best.

*The Seafood Barin megaplatter. Kahdellekin vähän liikaa.*

Hintatietoja & vinkkejä

Lennot: KLM 210e. Ihana ylläri, kun vielä sai ilmaiseksi snackin ja juomat (myös viinin). Lippu sisälsi käsimatkatavaran ja käsilaukun.

Majoitus: Hotel de Munck 567e/2hlöä/3yötä. En tiedä oliko meille tehty huone upgrade, mutta se ei vastannut lainkaan kuvia. Saatiin huomattavasti isompi ja parempi huone, eikä siellä ollut kuvien mukaisia kokolattiamattojakaan. Se sijaitsi ylimmässä kerroksessa hissittömässä talossa, joten peppujumppaa tuli 🙂 Majoittuminen noin ylipäänsä keskustan läheisyydessä on kallista.

Liikkuminen: Kentältä pääsee edullisesti (ja nopeasti) junalla cityyn. Ostimme junalipun jo ennakkoon, eikä se maksanut kuin 2.45e/nenä (paluulippu automaatista oli 4.50e/nenä). Hotellin sijainnin vuoksi jäimme pois keskusasemaa aiemmin ja vaihdoimme metroon, johon tuli ostaa oma lippunsa.

Kannattaa ladata GVB:n app, jolla voi sekä hakea reittejä että ostaa lippuja.

Liput tulee piipata mennen ja tullen, myös ratikoissa. Meille sopivin oli 2 päivän lippu, jolla sai liikkua rajattomasti. Hinta 15e, kun sen osti GVB:n omasta apista. Huom. myös päiväliput tulee leimata mennen ja tullen.

Argentiina · El Calafate · Etelä-Amerikka

Patagonia – Perito Morenon jäätikkö

11.3.202411.3.2024 MatkakärpänenKommentoi

Patagonian alueelta löytyy paljon tekemistä, vaikka El Calafateen lentäessä sitä ehkä alkaisikin epäilemään. Maisemat ovat kilometritolkulla pelkkää kuivaa maata, jossa välillä näkee kilometritolkulla suoraa tietä. Eikä sitten oikein mitään muuta, ei edes pikkukyliä. Maisema muistuttaa kokonaan toista planeettaa ja meillä mielikuvitus kävikin villinä.

*Välillä maisemat ovat kuin kuumaisemaa*.

*Välillä kuivaa ja karua maastoa viivasuorine teineen.*

El Calafateen laskeutuessa (Buenos Airesistapäin lennettäessä) oikealla puolella voi selkeänä päivänä kaukaisuudessa nähdä jo Fitz Royn! Tätä tuli kuvattua innolla jo näinkin kaukaa 😄 Myös kuivuuden keskeltä ilmaantuva turkoosi joki ihastuttaa.

*Buenos Airesista lennettäessä voi selkeällä säällä bongata Mt. Fitz Royn taivaanrannassa.* *Siis tuo pieni musta kärki keskellä kuvaa* 😄

*Laskeutuessa kuivuuden keskelle ilmaantuu turkoosi joki ja sen jälkeen myös järvi.*

*Buenos Airesiin päin lennettäessä* *sai alkumatkasta ihastella kuivan ja kostean kontrastia.*

Lentomatka Buenos Airesista El Calafateen kestää vain n. 3.5h. Ensimmäisellä kerralla (v.2020) meillä oli lennolla välilasku keskellä ei-mitään Trelewissä, mistä otettiin lisää matkustajia kyytiin. Tällä kertaa meillä oli suorat lennot.

Kuinka päästä Perito Morenolle?

Ensiksikin, kannattaa olla tarkkana, että varaa matkan oikeaan kohteeseen. Argentiinasta löytyy myös paikkakunta nimeltä Perito Moreno, mutta jäätikkö on ihan eri suunnalla.

Yleisimmin jäätikölle haluavat lentävät El Calafateen. Näin olen itsekin tehnyt molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä kerralla meillä oli kaverin kanssa AirBnb:n kautta asunto, jonka vuokraaja vei meidät (maksua vastaan) Perito Morenolle saakka ja nouti meidät pois n. 3h kuluttua. Tämän plussapuolina olivat helppous sekä paikallisten mukana liikkuminen. He pysäyttivät auton eräälle levähdyspaikalle ja tarjosivat matea. Kun jäätikkö ensi kertaa ilmestyi näkyviin mutkan takaa, he kertoivat siitä ja pysäyttivät myös myöhemmin hyvälle näköalapaikalle.

Miinuksena oli oikeastaan ainoastaan se, että silloin piti osata aikatauluttaa oma käynti kohteessa.

Toisella kerralla (helmikuussa 2024) meillä oli alla vuokra-auto muutakin Patagoniassa liikkumista varten. Matka El Calafatesta Perito Morenolle on vain 80km. Aikaa meillä meni varmasti 1.5-2h, koska pysähtelimme matkan varrella taas muutamaan otteeseen maisemien vuoksi. Lisäksi viimeiset 30km ovat mutkaiset ja hitaat.

Vuokra-autoilun etuna oli oman aikataulun hallitseminen, eli pystyimme käydä kaikki haluamamme reitit joutumatta miettimään riittääkö aika niihin. Miinuksena hintavuus, mutta meillä oli auto jo joka tapauksessa, joten yhden päivän vuokra muiden joukossa ei tehnyt merkittävää lisäystä hintaan.

Moni menee paikan päälle tietysti bussilla. Syy, miksi itse en kauhesti busseja mainitse postauksissani on se, että kärsin niissä pahasta matkapahoinvoinnista. Ja matka Perito Morenolle on tosiaan viimeiset 30km todella mutkaista, eli olisi ollut minulle hyvin haastava 😄 30km on hidasta matkantekoa mutkien ja niistä johtuvien rajoitusten vuoksi.

Liikkuminen kohteessa

Muistaakseni vuonna 2020 Airbnb:n host sai ajaa meidät ylös saakka, mutta ainakin nyt vuokra-auto tuli pysäköidä alhaalla sijaitsevalle P-alueelle (ilmainen), josta oli bussikuljetus ylemmäs. 2020 aloitimme ylhäältä kulkemalla keltaista reittiä alaspäin. Nyt pysäköimme auton alas ja emme halunneet ottaa bussia ylös, joten aloitimme nousemalla sinistä reittiä.

*Sinisen reitin alku alhaaltapäin tarjoaa myös upeita maisemia.*

Reitit on merkitty eri väreillä ja ns. pääreitit ovat myös kuljettavissa pyörätuolilla. Punainen reitti on luokiteltu haastavaksi, mutta käytännössä kyse on ainoastaan rappusten määrästä. Ja PS. reitti kannattaa kulkea myötäpäivään, jolloin pääosa rappusista on alaspäinmenoa. Itse tehtiin tämäkin juuri toisinpäin 😄

Mikäli aika, voimat tai mielenkiinto ovat kortilla, tarjoaa keltainen reitti nopean pääsyn ylhäältä hienoille maisemille. Pienellä askelmäärällä pääsee muutamallekin hyvälle näköalapaikalle.

Aiempi postaus Perito Morenolta löytyy täältä

*Punaisen reitin ylätasanteelta* *näkee paremmin kokonaiskuvaa.*

*Jäätiköstä irtoaa lohkareita useita päivässä. Näin isojen lohkareiden irtoamista en todistanut kummallakaan käyntikerralla.*

Pieni fun fact: ensimmäisellä kerralla hämmästelin ukkosenpauketta kohteessa, mutta se olikin itse jäätikkö, mikä elää.

*Selkeällä säällä näkee, kuinka kaukaa jäätikkö alkaa. Se näyttää vyöryvän alas aaltoina kuin me*ri.

Muuta nähtävää El Calafatessa

El Chaltenilta päin saavuttaessa n. 8km ennen El Calafatea sijaitsee Punta Walichu. Matka kuljetaan kapeaa ja kivistä tietä, joka lopuksi laskeutuu jyrkästi rantaan.

Alhaalla saa nauttia upeista järvinäköaloista turkoosine vesineen. Mikäli sää osuu olemaan tuulinen ja kylmä (kuten meillä), on alhaalla ihana pikkukahvila, jonka ikkunat ovat suunnattu järvelle.

*Punta Walichun kahvilan taulumaiset maisemat.*

Punta Walichu ei ole pelkästään kahvila, vaan siellä myydään lippuja kierrokselle arkeologiselle alueelle. Päädyimme tänne luolien vuoksi, mutta kokemus oli niin järkyttävän ylihinnoiteltu, ettemme yksinkertaisesti halunneet tukea sellaista. Sen sijaan nautimme kahvilan antimista ja maisemista hetken aikaa.

Hintatietoja

Lennot: Flybondi 233e/hlö + käsimatkatavara.

Majoitus: TAAR AIKE (lugar del hielo) 104e/2yötä/2hlö (maksettu pesoilla). Ilman autoa ei ihanteellisin sijainti, sillä se on sivussa keskustasta ja sijaitsee jyrkän mäen päällä. Autolla liikuttaessa ihan hyvä, alue rauhallinen ja pysäköintipaikka talon pihassa. Ruokakauppaa ei ihan lähellä.

Kohde oli saanut huiput arvostelut, mutta itse jouduimme odottamaan lähes tunnin, että saimme sisäänpääsyohjeistukset. Olimme kuitenkin ilmoittaneet arvion saapumisajasta ja sisäänpääsyyn tarvitsi vain avainboksin koodin. Lisäksi suihkusta tuli lämpöistä vettä vaihtelevasti, itse sain pelkän jääkylmän suihkun. Maisemat upeat ja asunto kiva, sisäänkirjautumisen jälkeen ei mitään valittamista (paitsi ehkä se tooodella kylmä suihkuvesi).

Punta Walichu: Liput olivat n. 17e (sen päivän kurssilla)! Kahvila ei ole kallis ja pysäköinti on ilmaista. Kahvilassa on myynnissä mm. kirjoja. Ja siis, ne maisemat!

*Näkymiä majoituksen olohuoneen ikkunasta.*

Argentiina · El Chalten · Etelä-Amerikka

Patagonia – Kivi kerrallaan Laguna de los Tresille

22.2.202422.2.2024 MatkakärpänenKommentoi

Vau-vau-vau -varoitus!

Patagoniassa sijaitsee yksi Argentiinan upeimmista luontokohteista, Fitz Royn vuoret, jotka ovat osa Andeja.

Helpoimmin näitä pääsee ihastelemaan lentämällä El Calafateen, josta lähtee busseja El Chalteniin. Vuoret näkyvät jo ennen El Chalteniin saapumista ja osa ikonisimmista kuvista onkin otettu tieltä matkalla sinne. Patikkareitit vuorille lähtevät El Chaltenista.

Eniten maisemista saa irti vuokraamalla auton. El Chalteniin kulkee vain yksi tie parilla käännöksellä ja suurimmat vaarat sillä ovat kova tuuli sekä tietä ylittävät eläimet (siis ennemmin kuin eksyminen). Maisemia voi puolestaan pysähtyä ihastelemaan aina halutessaan.

*Ajomatka El Chalteniin oli tuulinen, mutta nää maisemat* 🤩🤩

Patikointiakaan ei tarvitse säikähtää, koska vuoret näkyvät luonnollisesti kauas. Miradoreja, eli näköalapaikkoja, on reilusti ilman, että tarvitsee kavuta Laguna de los Tresille saakka. Oli kuitenkin yllättävän haastavaa löytää tietoa patikkamatkasta Laguna de los Tresille, joten kokosin alle oman minioppaan aiheesta.

Millainen patikkamatka on?

Itsellä päässä risteili kysymyksiä, millainen matka on, kuinka pitkä se on ja millaista maastoa.

Matka Laguna de los Tresille on n. 12km. Ensimmäiselle hienolle näköalapaikalle on n. 5-6km. Ainakin ensimmäiset 3km ovat nousua vain lyhyillä tasaisemmilla osuuksilla, mikä saattaa saada epäilemään omia voimavaroja loppusuoritusta ajatellen. Maasto itsessään on helppokulkuista hiekkamaastoa, johon on tehty myös leveitä porrasaskelmia.

Jo ensimmäinen näköalatasanne tarjoaa upeat maisemat vuoristoon. On siis mahdollista kavuta vain tänne saakka ja palata takaisin, mikäli kokopitkä matka epäilyttää tai se ei ole tavoitteena. Matkaa taittoi kuitenkin kaiken ikäisiä ja kaiken kuntoisia perille saakka (ja yllättävän paljon vanhuksia!)

*Näkymiä muuallekin kuin Fitz Royn suuntaan.* *Tämä näköala oli aika alussa, ehkä 2km kohdalla.*

Ensimmäiseltä miradorilta, jolta vuoret näkyvät jo hyvin, matka jatkuu vaihtuvien maisemien läpi kohtuu tasaista maastoa. Tämä siis n. 5-6km kohdalla.

*Woo, eka mirador! Ainakin selkeällä säällä näkymät täältä olivat upeat.*

*Jos malttaa, niin joen varressa on useita hyviä levähdyspaikkoja, missä syödä välipalaa. Ja vaikka kahlata jääkylmässä vedessä* *virkistykseksi.* *Tämä kohta on ensimmäisen hyvän miradorin jälkeen ja tasaista tästä on muutama kilometri eteenpäin*.

Maasto on välillä kapeaa polkua matalassa labyrinttimaisessa metsässä ja välillä leveää kävelyväylää karussa ja kuihtuneessa savannimaastossa. Välillä ylitetään jokea pitkospuita tai puista siltaa pitkin. Sillat ovat tuntumaltaan hieman riippusiltamaisia, eikä niitä saa ylittää kuin yksi kerrallaan. Joki on kuitenkin ylityskohdissa kapea, eikä silta ole korkealla.

*Maasto matkalla vaihtelee. Tässä kohtaa sai nauttia sekä varjosta että tasaisesta kävelymatkasta*.

*Välillä joki ylitettiin puisella riippusillalla, jolla ei saa mennä kuin yksi henkilö kerrallaan.*

*Tässä päästiin menemään pitkospuita pitkin vähän matkaa. Taustalla näkyvä vihrein vuori on se, mikä on ylitettävä.* *Varjoa ei ole taas hetkeen ennen taustalla näkyvää matalaa metsää.*

*Siellä se taas Fitz Roy pilkottaa! Selkeällä säällä näkymiä sille sai ihastella suuren osan matkasta.*

*Opasteita matkalla oli sekä vaihtelevasti että vaihtelevassa kunnossa. Toivomuksena oli kuitenkin seurata keltapäisiä keppejä luonnonsäästämiseksi.*

Loppurutistus ja alastulo

Kun päästään pidemmälle, alkaa loppunousu. En voi valehdella, se on rankka. Mutta se ei ole mahdoton! Eli lue ensin ja mieti vasta sitten rauhassa passaisiko patikka sittenkin itsellesi 😊

*Tästä kohtaa lähti loppunousut* *varoitusten kera.*

Nousua on 1-2 km (merkintöjä kilometreistä ei täällä ole, joten joudun arvioimaan). Se alkaa miedosti, mikä saa ajattelemaan, että okei, tää on raskas, mutta doable. Maasto on kuin leveä, kivinen tie. Tässä vaiheessa mietin, että ei niin paha, mitä olin lukenut. Olin lukenut kivikasan ylittämisestä käsiäkin käyttäen ja kuullut, että joku oli itkenyt ja noussut sen.

*Mieto aloitus nousuun. Tämän jälkeen itsellä on kuvia vain alaspäin tulemisesta, koska raskasta oli. Kuvat myöhemmin alla.*

No. Se ”kivikasa” tulee sieltä kyllä nousun viimeisessä vaiheessa. Kyseessä on nousu vuoren yli ja se tehdään polkua pitkin. Polku on isoja kivenlohkareita, välillä pienempiäkin, ja välille on rakennettu osittain myös kiviportaita. Käsillä tarvitsee ottaa tukea useassa kohtaa. Ihmeteltiin moneen otteeseen, mistä ihmeestä pääsemme Laguna de los Tresille. Polku sinne on selkeä, mutta se ei näy, jos ei sitä osaa katsoa (alastulomatkalla taaksepäin katsoessa se näytti selkeältä, kun sen tiesi). Onneksi emme tienneet, joten matka jatkui.

Jyrkimmän nousun alkaessa näkee ylempänä ihmisten taittavan matkaa kuin muurahaiset jonossa ja usko meinaa loppua. Ylös päästessä on jo voittajaolo, mutta matka ei lopu vielä ihan siihen. Viimeinen ponnistus on kuitenkin lyhyt, eikä lainkaan niin jyrkkä.

*Palkinto! Pitkän patikan jälkeen oli ihanaa pulahtaa hyiseen veteen ja nauttia eväistä näissä maisemissa.*

Perillä vietettiin hyvä tovi ja kippisteltiin mehutölkeillä samalla, kun syötiin eväitä. Mielessä oli käynyt ostaa pieni skumppatölkki (täällä myydään Mummia tölkissä) matkaan ja nauttia se palkinnoksi, mutta onneksi ei valittu tätä vaihtoehtoa. Oli parempi nauttia skumpat vasta koko matkan jälkeen alhaalla, että sen jaksoi ja ettei mitään sattunut alastulomatkalla.

Järven vesi on luonnollisesti kylmää, mutta se teki siinä kohtaa superhyvää! Pulahdettiin pariinkin otteeseen ennen paluumatkaa.

Paluumatka

Alastulosta en löytänyt yhtään postausta, joten haluan kertoa myös siitä. Ylös kivutessa mietin, että alastulo taitaa olla aika horroria. Se ei kuitenkaan ollut niin paha kuin kuvittelin. Huomasin kuitenkin korkeanpaikankammoisia, jotka olivat kauhuissaan matkalla alaspäin. Mutta en tietysti millään tapaa voi tietää heidän fobiansa astetta, joten en tästäkään syystä toivo kenenkään pitävän patikkaa mahdottomana. Itse en koe korkeanpaikankammoa, mutta Wayna Picchulle (Peru) kavutessa koin kuolemanpelkoa juuri ennen viimeistä nousua, joten siihen verrattuna tämä ei tuntunut yhtään missään. Pelon kannalta siis. Muuten kyllä tuntui koko kropassa 😄

Kivikko on jyrkkää ja se vie myös voimia, joskin eri tavalla kuin nousu. Alas tullessa meillä molemmilla alkoi sattua polviin, vaikkei niiden kanssa mitään ongelmia normaalisti olekaan. Lisäksi iltapäivällä palatessa olivat osa kivistä ja polusta märkiä, vaikka päivä oli aurinkoinen. En uskalla edes ajatella, millaista olisi kulkea nousu/lasku sateella tai sateen jälkeen. Kenkä luisti jo nyt. Myös irtohiekka aiheutti välillä pito-ongelmia.

*Ylhäältä alas. Näyttää iisiltä, mutta ihmisten asennoista näkee, että jyrkkää on. Irtohiekka luisti herkästi kenkien alla, nähtiin ihmisten myös kaatuvan selälleen.*

Joskin, näin parikin miestä, joilla oli vauva/taapero selkärepussa. En tiedä, miten he sen tekivät, mutta ainakin olivat selkeästi fitimmässä kunnossa! Hatun nosto heille! Itseä olisi pelottanut ihan jo irtohiekan ja haastavan maaston vuoksikin.

*Kaikkia raajoja tarvitaan ylös ja alas mennessä. Alas mennessä vettä alkoi olla enemmän kuin aamulla ja kivet olivat liukkaita*. *Tässä myös osaselitys polvikivuille, asennot olivat välillä äärimmäisiä*.

*Tasainenkin matka oli välillä kivistä*.

Vinkit vaellukselle

Tärkeimpänä: älä pidä kiirettä. Lähde tarpeeksi ajoissa, ettei tarvitse kiirehtiä. Vaellus on aikaavievä. Sen lisäksi kannattaa syödä riittävästi edellisenä päivänä sekä lähtöaamuna. Mukaan kannattaa ottaa evästä, mistä saa energiaa nopeastikin. Ja paljon juomista! Vesi joessa on juotavaa, joten mikäli uskallat, voit täyttää pulloa matkanvarrella.

Meillä oli aamupalaksi kaurapuuroa ja paahtoleipää kinkulla ja juustolla. Evääksi otettiin kaksi pientä mehutölkkiä ja vettä, alfajoret ja nachoja ja hahah, salaminpätkä! Mikä osoittautui omaksi pelastuksekseni matkan jaksamisessa. Itselläni oli 1.5l vettä, mutta se ei riittänyt aurinkoisena päivänä kunnolla mehujenkaan kanssa.

Loppunousussa itselle tärkeintä oli taukojen pitäminen. Meille osui kaunis päivä, mutta samalla se oli täyttä aurinkoa, joka aiheutti energiavajetta ja huimausta nousua tehdessä. En ollut myöskään syönyt riittävästi edellisenä päivänä enkä vaellusaamuna. Tuntui, että jaloissa ei ole energiaa ja välissä huimasi. Pidimme taukoja pienessä varjossa, mitä tarjolla oli ja joimme mehuja energian saamiseksi. Lisäsin jossain kohtaa nousua myös huivin päähän suojaamaan auringolta. Sää oli hieman petollinen, koska aurinko paahtoi, mutta tuuli oli melko kova.

Ja ikävä spoileri: älä katso ylöspäin! Kulje kivi kerrallaan. Kun luulet saavuttaneesta vuoren huipun ja olevasi perillä, olet vain puoliksi oikeassa. Olet saavuttanut ylittämäsi vuorenhuipun, mutta et ole vielä perillä. Loppumatka on kuitenkin jo iisi ja se on lyhyt.

Niistä vessa-asioista sitten. Varmaan paras käydä puskassa. Ainakin kaveri yritti käydä matkanvarrella sijaitsevan campingalueen vessassa ja vaikka se oli vain reikä maassa, se oli liian hurjassa kunnossa. Jatkettiin matkaa ja etsittiin suojaisa paikka. Campingalue itsessäänkään ei ollut kovin houkutteleva. Sinne oli myös pitkä matka kantaa rinkka. Mutta toki seuraavana päivänä olisi valmiiksi jo lähellä määränpäätä. Mietittiin kovasti, että uskallettaisiinko edes olla täällä pimeällä 😄

Pukeutumisen suhteen suosittelen kerrospukeutumista ja reppua, missä pitää ylimääräistä vaatetta. Ylhäällä tuulee. Ja huom. meille osui varmaan parhain mahdollinen keli, silti ylhäällä tuuli ja samalla aurinko paahtoi. Aurinkorasvaa lisättiin moneen otteeseen ja vaatetta välillä vähennettiin, välillä lisättiin. Lippis olisi ollut hyvä olla tällä matkalla, mutta meistä kumpikaan ei omista sellaista.

Sauvat vai ei? En osaa sanoa. Meillä ei niitä ollut ja monilla oli. Sanoin matkafrendilleni ylösmennessä, että nyt ymmärrän sauvat, nehän olisi tosi kätevät alastullessa! Mutta kun laskeuduimme, kuulin osan ihmisistä sanovan, että helpompi mennä ilman sauvoja. Siltä se vähän näyttikin. Sauvoja saa vuokrattua El Chaltenista, mutta ne eivät siis ole välttämättömät.

Seuraavana päivänä oli pilvistä ja tuuli niin kovaa, etten ole koskaan sellaista kokenut. En olisi uskaltanut olla silloin vuorilla. Säävarauksen vuoksi olimmekin ottaneet kaksi yötä El Chalteniin, että voisimme valita paremman vaelluspäivän. Ja oikeasti, meillä kävi niin hyvä tuuri, etten ollut uskaltanut moista edes toivoa! En olisi uskonut, että nähdään pilvetön taivas ja etenkin pilvettömät vuorenhuiput. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys, meillä oli uskomattoman hyvä onni.

Paljonko varata matkaan aikaa? Meillä peruskuntoisilla patikkamatka kesti lähes 11h. Sille on mainittu ajaksi n. 8-9h ja se on mielestäni toteutettavissa. Itse pidimme taukoja ja nautimme eväitä Laguna de los Tresilla. Kävimme myös uimassa pariinkin otteeseen. Paluumatkalla nautiskeltiin jokimaisemista ja eväistä. 11h sisälsi siis koko retken taukoineen päivineen.

En mistään hinnasta vaihtaisi kokemusta pois, enkä halua postauksellani pelotella ketään, vaan kertoa huomioita matkasta. Itse olisin kaivannut enemmän tietoa kuin mitä löysin. Laittakaa Instassa kysymyksiä @matkakarpanen mikäli matka kiinnostaa, mutta jokin asia askarruttaa, toivottavasti voin auttaa!

Hintatietoja

Lennot: 234e/hlö Flybondilta. Isompi käsimatkatavara tuli ostaa erikseen. Lähtö oli Ezeizalta ja paluu AEPille.

Majoitus: Kalenshen 162e/2 yötä/2hlöä. Hyvä ja siisti hotelli uima-altaalla. Aamupala sisältyi hintaan ainakin meillä.

Autonvuokraus Argentiinassa: Varaus tehtiin DiscoverCars kautta, koska sen kautta asiat ovat toistaiseksi toimineet hyvin. Varausmaksu maksettiin euroissa (98.23e), mutta paikan päällä maksun pystyi suorittamaan pesoilla, joten säästimme siinä paljon, reilu 100e. Loppusummaksi kaikenkattavalla vakuutuksella tuli 335.68e/5vrk. Auto oli Sixtin pisteeltä.

Polttoaine: tämä oli edullista, pienin kulu koko matkalla. Ajoimme El Calafaten kentältä El Chalteniin, sieltä El Calafateen (ja El Calafatessa) ja viimeisenä vielä Perito Morenolle ja takaisin lentokentälle. Kilometrejä tuli ainakin 590 ja bensa (Super) tuli maksamaan ainoastaan 17,20e.

Chile · Etelä-Amerikka · Info · Santiago

Turvallisuus Santiago de Chilessä?

18.2.202418.2.2024 MatkakärpänenKommentoi

Matka Valparaísosta Santiagoon on vain n. 1.5h. Itse sain kyydin pariskunnalta, joihin tutustuin Valpassa. Mies, Tony, oli Uber -kuljettaja (tämä selvisi minulle vasta lähtöpäivänä) ja pariskunta halusi ehdottomasti varmistaa, että pääsen turvallisesti perille Santiagoon. Matkan voi toki taittaa myös bussilla.

Molemmat lähtivät mukaan kuljettamaan minua. Lähtö venyi yli klo 21. Ajoimme läpi maastopalojen savusumun ja paloautoja näkyi useita. He tulivat vielä varmistamaan, että saan varmasti avaimet majapaikkaan niin myöhään illasta ❤️

*Kuvan laatu kehno, mutta oli ihana nähdä vuorimaisemat Santiagoa lähestyttäessä.*

En kuitenkaan kannusta luottamaan kaikkiin vastaavalla tavalla, miten itse luotin tähän pariskuntaan. Hekin varoittivat useaan otteeseen ”pahoista ihmisistä” Chilessä ja pyysivät kulkemaan varuillaan etenkin Santiagossa. Lili muistutti tästä useampaankin otteeseen.

Nähtävää

Valparaíson ja Santiagon väliin osuu viinialue Casablanca, josta on myös oma postauksensa. Emme yrityksistä huolimatta saaneet viimehetken kierrosta viinitilalla, joten ajoimme pätkän suoraan pysähtymättä.

Santiago sijaitsee kauniissa vuoristomaisemissa, joista pystyy nauttimaan myös usean majoituspaikan ikkunasta/parvekkeelta. Mikäli oma majoituspaikka ei tarjoa näköalaa, mutta se kiinnostaa, on Sky Costanera hyvä vaihtoehto maisemanongailuun. Sisäänpääsy on kallis, joten kannattaa maksimoida siellä vietetty aika esim. menemällä valoisalla ylös ja odottamalla illan hämärtymistä siellä. Yllättäen drinksu korkeuksissa ei ole suomalaisittain äärettömän kallis. Luonnollisesti näköalojen ihailuun kannattaa valita mahdollisimman selkeä päivä, pelkästään helleutu saattaa peittää vuoristonäkymää. Ja mikäli haluaa nähdä lumihuippuvuoria, ei Chilen kesäaika ole siihen optimaalinen, sillä vuoret ovat silloin lumettomat. Chilen kesä ajoittuu Suomen talviaikaan.

Mikäli ei halua maksaa Sky Costaneran näkymistä tarjoaa niitä mm. Hotel W:n kattoterassi El Golfin alueella (melko lähellä Sky Costaneraa). Myös monissa kerrostaloissa on oma kattoterassi, itse kävin nauttimassa asuintaloni näköaloista.

*Omalta parvekkeelta* *oli myös hienot maisemat suuntaan jos toiseenkin.*

Koska ilma ei ollut täysin kirkas, en kokeillut funikulaaria Parque Metropolitano de Santiagoon.

*Okei, jokimaisemia ei voi kehua, aivan kauheeta kuravettä, eikä joen pinta edes kuulemma nouse juuri koskaan tämän korkeammalle.*

Turvallisuus

Chileläiset varoittelivat todella paljon Santiagosta. Oli vaikea tulkita, onko Santiago todella niin vaarallinen, vai halusivatko he vain muistuttaa turistia olemaan valppaana.

Valparaíson pariskunta varoitteli useaan otteeseen Santiagon vaaroista ja asunnon vuokraaja kertoi majapaikan sijaitsevan turvallisella alueella, mutta sanoi, että mikäli haluan käydä keskustassa, kannattaa se tehdä opastetulla kierroksella eikä yksin.

Majoituin Barrio Italian alueella ja se tuntui turvalliselta. Koska olin Santiagossa vain pari päivää, en kokenut edes tarvetta käydä keskustassa. Tutustuin Barrio Italiaan ja vierailin myös El Golfin alueella. Näistä kahdesta Barrio Italia tuntui enemmän omalta, sillä El Golf vaikutti fiinimmältä alueelta. Miehet kulkivat kauluspaita päällä ja myös hintataso nousi.

Chileläiset ovat ehkäpä maailman mukavinta kansaa (ei silti tarkoita, että kaikkiin voi luottaa). Neuvoja ja apua sai kaikkialta ja kaikki pitivät siitä, että yritti puhua espanjaa. Välillä kieleksi tarjottiin englantia, mutta kun sanoin haluavani harjoitella, he jaksoivat upeasti palvella yhtä ystävällisesti. Chile jäi mieleen nimenomaan ihmisten ystävällisyydestä.

Kesällä Chilessä on isot maastopaloriskit ja näiden kanssa sain itsekin elää. Ostin Argentiinasta hankkimaani Claron SIM-korttiin Chilen lisäpaketin (Personalilla se sisältyy hintaan) ja tämä oli onni, koska sain välittömästi samat informaatiot mitä paikallisetkin. Suomen ulkoministeriöltä sain tiedon viestillä vasta seuraavana päivänä.

Ravintolat

Santiagossa tuli syötyä ainoastaan ulkona, vaikka asunnossa oli keittiö. Suosikkipaikkani löytyi heti asunnolta oikealla sijaitsevalta ravintola-alueelta. Alue sijoittuu kadulle Madre Victoria Larocque ja se on ainoastaan jalankulkijoille.

*Rauhallinen ravintolakatu, josta löytyi ruokaa joka makuun* *italialaisesta perulaiseen.*

*Oma valintani oli Dulce Pimienta ja perulainen herkku lomo saltado.* *Voin suositella!*

*Lähempänä Barrio Italian keskustaa ravintolatarjonta muuttuu. Kuvassa* *Chuelco bar,* *joka oli aivan täynnä ensimmäistä kertaa ohi kävellessä.*

*Myös Bar & Vuelvo oli täynnä, vaikka sainkin kuvasta ihmisettömän. Täällä käväisin empanadalla. Todella hyvä palvelu!*

*Ja pisco souria nauttiessa sai pelailla mukana saapuneella miniflipperillä* 😄

*El Golfin alueella maisemat muuttuivat rikkaammiksi.*

Hintatietoja & vinkkejä

Lennot: 213e/hlö Supersaverin kautta. Menomatka Aerolineas Argentinasin koneella ja paluu Latamilla. AA:n kone oli parempi muhkeine nahkapenkkeineen ja lennolle sai valita vielä paikankin ilmaiseksi. Myös käsimatkatavarat sisältyivät lipun hintaan. Latamin lento myöhästyi 1.5h teknisen vian vuoksi ja kone vaihtui kokonaan toiseen. Paikkaa ei saanut valita ilmaiseksi eikä lippu sisältänyt kuin pienen laukun, joka mahtui istuimen alle. Lisäkäsimatkatavara oli kallis, n. 50e. Tämä hinta tuli siis vielä 213e lentolipun lisäksi.

Majoitus: Majoitukset Chilessä voi maksaa joko Chilen pesoissa tai USD. Jos maksaa dollareilla, ei tarvitse maksaa veroja (19%). Käytännössä dollareilla maksaminen vaikutti kuitenkin olevan aikalailla saman hintaista kuin pesot + verot. Mikäli tarvitsee vaihtaa valuuttaa, löytyy Avenida Pedro de Valdivialta useita rahanvaihtopisteitä (gambio). Kannattaa vertailla kursseja, ne eivät ole samat eri paikoissa.

Maksaminen: Argentiinan jälkeen vaati totuttelua, että Chilessä kaikki tarjosivat ensisijaisesti korttimaksua. Käteistä ei siis juurikaan tarvitse muuta kuin takseihin ja metroon. Olin ennättänyt tarkoituksella hävittää pääosan käteisestä, joten yllätyin, kun metrokorttia ei saanut ostettua eikä ladattua kortilla, vaikka se kävi kaikkialla muualla.

Kulkeminen: Vuokranantaja suositteli ottamaan lentokentältä kyydin Dalfosilta tai Transvipiltä. Itse en näitä käyttänyt, koska suuntasin ensiksi Valparaísoon. Lentokentän suuntaan otin Uberin, koska pystyin maksamaan sen kortilla. Lisäksi paikalliset pitivät sitä myös turvallisempana vaihtoehtona kuin taksia.