Ennätin palata Perito Morenolta päiväksi kouluun, jonka jälkeen otin uuden lennon, tällä kertaa pohjoiseen. Vajaan kahden tunnin päästä olin Puerto Iguazussa, kosteassa ja kuumassa. Jotenkin hassua ajatella, että etelässä oli viileää ja pohjoisessa on tropiikki. Kaikki on niin väärinpäin Suomeen nähden 🙃

Lento meni koko matkan niin matalalla, että näki maisemia. Ja laskeutuminen – aahh, miten pitkään vehreää metsää! Varmaan puolet Etelä-Amerikan reissukuvista on kuvattu lentokoneesta. Mutta sieltä käsin on ollut myös mahtavia näkymiä.

Olin tällä reissulla itsekseni ja päädyin toistamiseen peräkkäin ottamaan Airbnb -majoittajan tarjoaman taksikyydin. Höpöteltiin kuljettajan kanssa espanjaksi niitä näitä. Vielä on vähän hankalaa, mutta sujuu paremmin. Mukavaa kuitenkin, kun lähes olematonta espanjankielen taitoa taas kehuttiin. Ilmeisesti sitä ei näillä leveyksillä turdeilta niin odoteta. Ainakaan valkoisista valkoisimmilta sinisilmiltä.

Kämppä oli öhh.. aika iso yhdelle. Ei se mitään. Hyvin mahduin levittäytymään.

Ensimmäisenä aamuna kävelin seitsemän jäljestä bussiasemalle ja ostin meno-paluun Argentiinan puolen putouksille. Hyppäsin 7.20 bussiin. Näköjään sitä aiempaan ei edes kannata hypätä, koska bussimatka kesti n.40 minuuttia, ostin lipun putouksille ja jouduin ihmismassan taa. Ihmettelin kuinka hitaasti jono liikkui (ei lainkaan), mutta sitten ymmärsin, että portit olivatkin vielä suljettuna. Puisto avaa ovensa klo 8. Hienoa taustatyötä tuli taas tehtyä..onneksi ei tarvinnut odottaa kuin pari minuuttia.

Ovien auetessa osa porukasta lähti juoksemaan junalle. Otin myös rivakamman askelluksen alle ja pääsin ensimmäiseen junaan. Puiston sisällä kulkee siis juna, joka pysähtyy kahdella asemalla, Cataratas (vesiputoukset) ja Garganta del Diablo (paholaisen kurkku) . Taktikoin ja menin ensiksi suoraan päättärille Garganta del Diablolle. Asemalta pääsi suoraan kävelyväylälle, joka kulki veden päällä. Ennen putousta näkyi jo melkoinen vesiussakka. Ja katselualueelle päästessä ussakka kasteli kaiken, mutta mitkä näkymät!

Paluumatkalla jäin seuraavalla asemalla (Cataratas) pois ja valikoin ensimmäiseksi reitiksi ylemmän kävelyreitin. Sain kulkea alkumatkan ihan itsekseni. Ylempi reitti kulkee vesiputousten yläpuolella.

Seuraavaksi jatkoin alemmalle reitille, mistä näkee paremmin putouksia. Lopuksi päätin vielä palata kuitenkin uudelleen junalla Garganta del Diabloon, vaikka mietin, joudunko siihen aikaan päivästä odottamaan paluujunaa kauankin ryysiksen vuoksi. Kyselin lipunmyyjältä (käytössä on liput, vaikka juna on ilmainen), onkohan kohteessa enemmän vai vähemmän väkeä kuin aamulla. Hänen mukaansa vähemmän. No, olen eri mieltä 😀 Ja onneksi en tiennyt tätä etukäteen, koska muuten en ehkä olisi mennyt.

Vaikka väkeä oli enemmän, vesiussakka oli vähentynyt (tai ehkä ennemmin tuuli vähemmän/eri suunnasta?), eikä siellä enää kastunut. Epäilin tätä jo kun näin vastaantulevien ihmisten olevan kuivia. Ihastelin vielä jonkin aikaa tätä omasta mielestäni mahtavinta näkymää ja lähdin jonottamaan junaa. Jota ei tarvinnutkaan jonottaa. Sain lipun heti. Sattumoisin tämä juna meni vieläpä suoraan Centralille, eli puiston alkuun. Ja mitä vielä, bussi oli paikalla ja sinne mahtui helposti kaikki halukkaat ja se palasi vajaana Puerto Iguazuun. Ehkä täällä on totuttu paremmin ryysikseen ja järjestelyt siksi toimivat.

Illalla kävin tsekkaamassa Hito Tres Fronterasilla näkymän, jossa joet risteävät ja kolme maata (Argentiina, Brasilia, Paraguay) kohtaavat.

Puerto Iguazussa monet kaupat ja ravintolat ovat avoinna vain tiettyyn aikaan päivästä, tai sulkevat välissä ovet kokonaan ja avaavat sitten uudelleen. Jos haluaa syödä rauhassa, kannattaa keskusta-alueella syödä sisällä. Tai mennä suosiolla kauemmas ravintoloihin. Keskustan ravintoloiden terasseilla lapset käyvät myymässä esineitä ja pyytämässä ruokaa. Olen osasyyllinen siihen, että näin tulee olemaan jatkossakin, koska annoin muutamalle ruokaa. En oikein tiedä oliko se kuinka suotavaa, mutta Buenos Airesissa paikalliset saattoivat antaa kadunmiehelle syötävää pöydästä, jos joku tuli sitä kyselemään.

Mitä kannattaa huomioida?

Kaikenkaikkiaan Argentiinan puolella näki paljon ja läheltä. Kävelyreittejä oli useita ja väkeä oli välillä enemmän, välillä ei ketään. Kävin tällä puolella helmikuun viimeisenä perjantaina ja menin sisään heti puiston auettua.

Juna kulkee pelkästään kahden aseman väliä, tai ”pitkää matkaa”, kannattaa tarkistaa, jos haluaa palata alkuun, että juna Paholaisen kurkulta menee sinne saakka.

Itse olin liian arka ottamaan veneretkeä, mutta edellisenä viikonloppuna käyneet kaverit olivat tykänneet vesiputouksen alla pyrähtämisestä sekä putousten näkemisestä läheltä. Veneretkelle annetaan lainaan vedenkestävä pussukka, johon saa laitettua tavarat, mutta esim. kertakäyttösadetakkikaan ei ole huono idea ottaa mukaan. Argentiinan puolelle ei tarvitse passia, Brassien puolelle luonnollisesti tarvitsee.

Minulla meni kierrokseen bussimatkoineen n. 7,5h. Joillain menee viisi, joillain kahdeksan. Jälleen ihan kiinni siitä, mitä haluaa nähdä ja haluaako esim. ottaa paatin putousten alle, syödä puiston ravintoloissa jne.

Hintatietoja

Lennot: Buenos Aires – Puerto Iguazu 208e. Varasin liput vasta noin viikko ennen lähtöä, mikä nosti hintaa. Myös tälle ajankohdalle olisi saanut halvempia lentoja, mutta en valitsin turvallisemmat lentoyhtiöt ja itseäni lähemmän lentokentän (Aeroparque Jorge Newbery). Lentoja sai kuukauden päähän halpalentoyhtiöillä noin sadalla eurolla.

Taksi kentältä: 800 pesoa. Hinta sovittiin etukäteen Airbnb hostin kanssa. Ilmeisesti muutoin kentältä tulo n.950-1000 pesoa.

Bussi putouksille: Argentiinan puolelle meno-paluu 400 pesoa. Ostin aamulla suoraan molemmat suunnat. Minut kentältä tuonut taksikuski tarjosi taksikuljetusta meno-paluuna hintaan 1300 pesoa.

Sisäänpääsy putouksille: 800 pesoa. Tässä ei auttanut opiskelijuus.