Portviini unohtui maistelulistalta, mutta kaikennäköistä muuta tuli maisteltua. Jonkin verran hyödynnettiin huoneiston keittiötä, loihdittiin muun muassa ateria Lissabonissa suositusta sardiinista. Myös köyhempiä pasta-annoksia tonnikalalla höystettynä tuli värkkäiltyä ja nautittua parvekkeella. Alkuun kuva omasta vaatimattomasta kokkauksesta, jonka jälkeen siirrytään ravintolatason suorituksiin.
Läheltä Pyhän Yrjänän linnaa löytyi perheomisteinen ravintola, jolta oli mukava katsella maisemia ja seurata sekä vanhan miehen mukulakivikadun rakentamista että kolmen koiran kanssa hengaillutta miestä, joka haki välissä itselleen espresson. Nautittavaa people watchingia. Ratikoita puksutteli myös ohi tasaiseen tahtiin. Tässä ravintolassa päätettiin maistaa sardiineja ensimmäistä kertaa.
Matkalla Belémin tornille oli tarjolla kastanjoita. Näitä on tarjolla jo suoraan Cais do Sodrén juna-asemalle saapuessakin, mutta tässä kohtaa hetki oli oikea maistelulle. Niin paljon kuin muinoin Pariisissa ravatessakin näitä oli joka kadunkulmassa, vasta nyt tuli maistettua ensimmäistä kertaa. Maku jakoi mielipiteet, itse pidin. Aiemmasta ravintolasardiinista en niinkään.
TimeOut Market on vilkas kauppahalli, joka sattui sijaitsemaan suoraan majapaikkamme vieressä. Siellä tuli pyörittyä useampaan otteeseen ihmettelemässä. Eräs mereneläväravintola vaikutti olevan aina ääriään myöten täynnä, joten haluttiin ehdottomasti testata sen anti. Lautaselle valikoituivat jättikatkaravut sekä ruskearapu. Ruskearavun kaverina saapui vasara, josta riittikin hupia. Ravun kinttujen kuori tuli hakata vasaralla ja tarjoilija kävi välillä vitsailemassa, että älkää hajottako pöytää. Makuna tämä rapu ei ollut niin ihmeellinen, mutta otettiin kokemuksen kannalta.
Alkureissusta käytiin testaamassa Tapas n Friends -ketjun tapaksia. Bruchetan ja ilmakuivatun kinkun lisäksi haluttiin maistaa turskaa, mikä on Lissabonissa suosittua. Ostettiin kalapuikkomaiset pallerot. Ei olleet huonoja, mutta tämä jäi ainoaksi turskatestiksi reissulla.
Matkalla Cemitério do Alto de São Joãoon nälkä yllätti. Jostain syystä Arroiosin aseman lähettyviltä ei tahtonut löytyä ravintolaa, ainakaan avoinna olevaa. Sattumoisin päädyttiin kävelemään pienen puiston ohi ja huomasimme siellä kioskin, jolla oli jonoa. Ajateltiin, että varmaan jotain syötävää sieltä saisi, naposteltavaa ainakin. Kioski osoittautuikin burgerimestaksi. Todettiin, että täällä on paljon paikallisia ja koko ajan jonoa, joten ei voi olla huono. Eikä ollut! Klubileipä ja hamppari molemmat todella hyviä. Varsinkin hampurilaisen sinappi on jäänyt mieleen superhyvänä 😀 Täällä oli tarjolla niinkin villiä kuin tummalla sämpylällä varusteltu wasabiburgeri. Jos palaan Lissaboniin, aion palata myös syömään vielä tämän mestan burgerin.
Ylipäänsä ruoka Portugalissa oli edullista, osti sitä sitten kaupasta tai ravintolasta. Esimerkkinä rapuateria (ruskearapu, jättikatkaravut, pullo viiniä, vettä ja olutta) maksoi 67e. Viinivalikoima oli luonnollisesti hyvä. Valkoviineistä ehdottomaksi suosikiksi nousi 1,39e hintainen hapokas vinho verde löytö. Kalliimpiakin tuli testattua, mutta tämä oli paras. Tietenkään sitä ei saa Suomesta ja kuvankin nimineen olen näemmä hukannut, joten en pysty antamaan parempia suosituksia…
Cascais (n. 40min junalla Lissabonista) on mainittu monesti paikaksi, missä on parhaimmat mereneläväravintolat. Nähtiinkin eräs oikein potentiaalinen, mutta valitettavasti ei siinä kohtaa ollut nälkä, joten jäi testaamatta. Ehkäpä ensi kerralla…
Matkakärpänen 