Ennen reissua mietitytti moni asia. Itse asiassa, tämän vuoden puolella ei vielä koronan vuoksi ollut edes tarkoitus matkustaa, mutta missatut 99e/vko matkapaketit Kreetalle herättivät Matkakärpäsen matkakuumeen. Lisäksi marraskuinen pakkopako aurinkoon jyskytti mielessä. Mihin? Uskaltaako? Perutaanko matka, iskeekö korona?
No. Kaikki oli mahdollista, mutta matkaan piti päästä. Lissaboniin löytyi passelit lennot ja toiveissa oli nähdä vähän aurinkoakin. Uu-laa, mitä saatiinkaan! Marraskuu Lissabonissa oli täyttä aurinkoa ja +20 astetta. Täytti D-vitamiinitarpeet ja antoi hipiälle pronssisen sävyn. TimeOut Marketin tarjoilijan mukaan tänä vuonna korona vielä näkyi cityssä: nyt lähes tyhjä viereinen puisto on normaalisti täynnä väkeä.
Komeita näkymiä laskeutuessa.Ja aamulla sai herätä tähän. Kirjaimellisesti aamun ensimmäinen näkymä.
Illalla asunnolle päästessä ei maisemista erottanut, mitä tuleman pitää. Aamulla herätessä, kun veti verhon sivuun, sai huokaista ihastuksesta. Meidät oli siirretty toiseen asuntoon, joten merinäköala tuli täytenä yllätyksenä. Asunto oli 100m2 apartment isolla parvekkeella ja kahdella makuuhuoneella. Hinta oli huokea todennäköisesti sekä ajankohdan että koronan vuoksi.
Näkymää partsilta, vasemmalla TimeOut Market ja etualalla puisto, jossa kuulemma normaalisti paljon väkeä.
Jo ensimmäisenä päivänä sai kaupungin huomata olevan juuri kuin kuvissa. Kapeita katuja, jyrkkiä mäkiä ja raitiovaunuja. Hyvin pittoreskiä. Päivittäin tuli vaellettua kymmenisen kilometriä pelkästään ihastellen rakennuksia ja näkymiä. Kaupungissa on suuria korkeuseroja, joten näköaloja kattojen ylle ja merelle pääsee katselemaan pienellä (?) vaivalla.
Kapeita kujia ja pitkiä rappusia.Muraalit ovat upeita. Halutessaan päästä syvemmälle näiden saloihin, voi osallistua opastetulle turistikierrokselle.Pyhän Yrjänän linnan läheisyydestä löytyi perheomisteinen ravintola mukavilla näköaloilla. Taustalla siintää meri.
Lissabonissa on helppo liikkua ratikoilla ja junilla lähitienoille. Itse tuli otettua juna Cascaisiin ja Sintraan, näistä on tulossa omat postauksensa. Ratikkaan hypättiin, kun haluttiin nähdä muun muassa 1500-luvulla rakennettu Belémin torni. Tornin läheisyydessä on muutakin nähtävää, kuten oma suosikkini Padrão dos Descobrimentos. Alueelta löytyy useita kärryjä, joista saa pientä syötävää ja juotavaa, joten olikin mukava ottaa juomat mukaan ja istahtaa meren ääreen seuraamaan purjeveneitä.
Padrão dos Descobrimentos
Hintatietoja
Lennot: Finnair 145e + peruutusturva 20e. Liekö johtui koronasta, mutta lentoaikatauluja muutettiin. Lähtö Suomesta aikaistui lopulta jopa kahdella tunnilla. Finskille pisteet, että Lissabonista myöhässä lähtenyt lento ”hyvitettiin” meille lennon lopussa siten, että pääsimme business -luokkaan laskeutumisen ajaksi, jotta ehtisimme vielä junaan.
Majoitus: Lisbon Five Stars Apartments Building 8. 362e. Alunperin varattiin Lisbon Five Stars Apartments Bica, joka on korttelin päässä Building 8:sta. Bicalla ei ole merinäköalaa, joten saimme pienemmällä rahalla enemmän, kun meidät siirrettiin. Building 8 tarjoaa valtavan parvekkeen, lähes kaiken tarvittavan kokkaamiseen ja kaksi isoa makuuhuonetta. Spesiaalihuomiona hyvä suihku (ulkomailla usein saa kokea pettymyksiä suihkun suhteen 😉 )
Mendozassa vierähtäisi helposti viikko. Ensisijaisesti moni varmaan saapuu kaupunkiin Argentiinan kuuluisimpien viiniviljelmien vuoksi (niin tein minäkin), mutta täällä voi tehdä paljon muutakin kuin sippailla vinettoa.
Vuoristot, eikä vähempää kuin Andit, hallitsevat maisemia monessa kohtaa, kun rakennukset eivät pääse estämään näkymää.
Bussista nappaistu kuva. Edessä viiniviljelmä ja taustalla komeat Andit.
Meitä oli iso porukka, 8 henkeä, joten jakauduimme yhtenä päivänä mielenkiintojen mukaan eri aktiviteettien pariin. Itse halusin käydä vielä toisella isolla viiniviljelmällä ja nähdä hieman keskustaa. Muutama meistä lähti kuitenkin hurjapäänä varjoliitelemään alas vuorilta. Kuuleman mukaan matkan viimeinen osio autolla ylös vuorellekin oli jo melko jännittävä. Mutta kaikki olivat nauttineet liitelyistä ja saivat vielä muistoksi sähköpostitse videot ja valokuvat liidoista.
Yksi hurjapää liitelemässä Andeilta alas. Itseä huimaa jo pelkkä kuvan katsominen. Huomaa tie vasemmalla 😀 (c) Paloma Moilanen.
Viimeinen täysi päivä käytettiin yhdessä vuorten keskellä olevalla spalla, Termas de Cacheutalla. Matka kuljetuksineen varattiin etukäteen netistä. Bussille oli pieni kävelymatka (lähtee keskustasta, ei poimintaa majoitukselta) ja bussimatka kesti noin tunnin. Maisemat matkalla olivat upeat! Bussi meni ensin viiniviljelmien ohi ja tämän jälkeen se alkoi nousta vuoristoon.
Spa-matkalta, ennen vuoristoon nousemista.Näkymät yhdeltä altaista.Kylänäkymä heti Termas de Cacheutan ulkopuolella.Vinkki vitonen: bussin yläkerran etupenkki on ryntäämisen arvoinen paikka, mikäli arvostaa maisemia.Puiden oksat raapivat monella kadulla bussin kattoa. Tämäkin näkymä, aahhh!
Mendoza on heti huomattavasti erilainen kuin Buenos Aires, se tuntuu enemmän pikkukaupungilta. Väkiluku on luonnollisesti pienempi, mutta kyseessä on kuitenkin miljoonakaupunki. Rakennukset ovat matalampia ja city vaikuttaa symppikselle.
Keskusta on eläväinen, sieltä löytyy paljon ravintoloita ja kauppoja. Itse majoituimme parin korttelin päässä Avenida Arístides Villanuevasta, jolla oli ”pikku keskusta”, eli paljon ravintolavaihtoehtoja kyseisen kadun varrella. Olisi ollut mukava viettää iltaakin täällä, mutta ei oikein riittäneet päivät tähän.
Mendozan keskustassa on paljon shoppailumestoja, mikäli se inspaa vierailijaa 🙂 Tässä kassissa lähti mukaan pari kenkiä.Keskustasta on harmittavan vähän kuvia, mutta sieltä löytyy mm. kävelykatu, jolla on ravintoloita.
Keskustakierroksella eksyimme kenkäkauppaan, jonka omistaja innostui meistä suomalaisista. Mukava nainen ja jutteli paljon. Kävin vielä itse myöhemmin noutamassa täältä aiemmin sovittamani kengät ja myyjänä sattuikin olemaan mieshenkilö. Hän kertoi äitinsä jo kertoneenkin liikkeessä käyneistä suomalaisista ja että äiti oli ollut meistä innoissaan.
Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisin halunnut käydä vielä ainakin Lago Potrerillosilla, järvellä, jonka on vuoriston ympäröimä. Tämä löytyy läheltä Cacheutaa, mutta en tiedä millaista tietä matkan taittaminen sinne saakka on esim. bussilla.
Vaikka ei olisikaan innostunut viinistä, voi viinitilavisiitti olla hieno kokemus. Tai mikäli ei halua viinitilavisiittiä, voi Mendoza olla hieno kokemus. Omaan makuun tämä oli yksi pittoreskeimmistä kaupungeista, mitä Argentiinassa näin. Suuri syy tähän oli Andeilla.
Etelä-Amerikan viimeiseksi matkaksi tällä reissulla jäi Mendoza. Tämäkin ennätettiin heittää silkalla tuurilla, sillä palasimme maanantaina 16.3. Mendozasta Buenos Airesiin, tiistaina 17.3. Mendozan maakunta sulki rajansa kaikelta liikenteeltä, kukaan ei enää päässyt sisään eikä ulos. 19.3. torstaina olinkin jo äkkilähtölennolla matkalla Suomeen ja 15 minuuttia koneen lähdön jälkeen koko Argentiina sulkeutui. Mendozassa korona alkoi näkyä viinitilojen sulkemisena sekä käsidesinä taksissa. Valitettavasti Bodega Trapiche jäi kokematta, samoin pari muuta, joille olimme ajatelleet mennä. Mutta toisaalta taas, onneksi Kaikenin tilalla onnistui käydä, olimme kaikki aivan myytyjä tästä paikasta!
Lento Buenos Airesista kesti vain parisen tuntia, jonka jälkeen Mendoza toivotti tervetulleeksi upealla Andien vuoristonäkymällä. Taksit kentältä saatiin heti ja matkalla majoitukselle kuskit välillä juttelivat toisilleen avoimista ikkunoista.
Lähes Argentiinan matkan alusta saakka oli ollut puhetta, että pitäisi kokea asado, paikallinen grillijuhla. Emme olleet vielä kukaan ennättäneet asadolle, joten koska olimme vuokranneet majoitukseksi jättitalon grillipaikalla, päätimme rohkeasti kokeilla grillausta itse. Miesväki kysyi vuokranantajalta suositusta lihakaupasta ja kävi ostamassa lihat. Hikistä hommaa vaikutti helteessä grillailu olevan, mutta voi luoja, miten hyvää ruokaa tuli! Melkeinpä parasta, mitä olin koko matkan aikana syönyt.
Asado.
Luján de Cuyo
Ensimmäisen päivän viinialuevalinta oli Luján de Cuyo. Tältä alueelta löytyvät mm. Kaiken, Alta Vista ja Viamonte.
Matkalaisina oli sekä viininjuojia että mielenkiinnosta viinitilalla vierailevia. Kaikenin tila valikoitui kohteeksi, koska se oli iso ja koska omana toiveenani oli päästä viinitilalle, jolta olisi hyvät vuorinäköalat. Koska Kaikenin tila oli kauimmaisin, päätimme aloittaa siitä ja menimme paikalle taksilla.
Viininmaistelu toteutettiin upeassa miljöössä. Taustalla utuinen vuoristo.Tilalla pääsi kiertämään viljelmille.Myös kellareita päästiin näkemään.
Kaikenin tila osoittautui hyväksi ja kaikkia miellyttäväksi valinnaksi. Kierros alkoi alkumaljalla ja siellä sai kattavan kierroksen ulkona viljelmillä. Muutoinkin kaikki tuntui hyvin organisoidulta. Kerrottiin eri rypäleistä ja niitäkin sai halutessaan poimia suoraan suuhun makustelavaksi. Tastingissa sai valita maisteleeko enemmän puna- vai valkoviiniä, ja jos halusi, myös rose -vaihtoehto oli tarjolla.
Kaikenilta otimme taksit pyörävuokraamolle. Alueella on helppo ajaa fillarilla ja se on myös hyvin suosittua. Ja ne maisemat – ahhh!
Fillarit alle!
Koronan vuoksi emme päässeet Alta Vistan tilalle, sillä se ei enää vastaanottanut vierailijoita. Poljimme myös pienemmälle tilalle, mutta sieltä tulivat juuri viimeisimmät vierailijat ulos, eikä sille päivää ollut enää saatavilla kierroksia. Päädyimme Viamonten tilalle, joka tarjosi myös upeat maisemat. Täällä kierros oli erilainen. Viljelmällä käytiin vain palstan reunalla. Tastingissa sai valita premiumin, tai normaalin. Valitsin itse premiumin ja viinit olivat todella sen arvoisia.
Myös Viamonten tila tarjoaa upeat maisemat.
Maipú
Yritimme tehdä netistä varausta seuraavalle päivälle Maipún alueelle Trapichen tilalle. Suoritimme jo maksun, mutta saimme jonkin ajan päästä ilmoituksen, että tila on suljettu. Päätimme kuitenkin yrittää vielä toista tilaa, jonka kanssa kävi samalla tavalla. Alueella Santa Julian tila oli vielä avoinna, joten teimme varauksen heille.
Matka tänne oli lähes sama kuin edellisenä päivänä Kaikenin tilalle, mutta taksi pyysi kalliimpaa hintaa. Saimme kuitenkin neuvoteltua summaa hieman alemmas. Myös paluutaksia saatiin myös odotella hyvä tovi, koska se lähti tulemaan keskustasta. Eikä se lopulta ollut edes virallinen taksi, mutta tila sen meille tilasi.
Itse tila oli hyvä vaihtoehto ja kierros tarjosi jälleen uutta. Tällä kertaa tutustuttiin tarkemmin tuotantopuoleen. Tastingin osalta ei tarjottu kuin tietyt viinit, valinnanvaraa ei ollut. Lisäksi maistelu tehtiin sisällä isossa huoneessa. Kierroksena kuitenkin hyvä ja täydentävä lisä edellisen päivän kokemuksiin. Myymälän puoli oli täällä kattava ja visuaalinen.
Bodega Santa Julian tastinghuone.
Mitä kannattaa huomioida?
Useat viinitilat vastaanottavat ilman ajanvarausta, mutta suosituimmille voi olla hyvä tehdä varaus. Opastuksia tehdään sekä englanniksi että espanjaksi. Polkupyörät kannattaa varata jo esim. viikkoa etukäteen, niille on kysyntää.
Päivään ei mahdu kovin montaa viinitilaa. Toisaalta, mikäli saa mahdutettua 5-6kpl, ja ottaa jokaisessa tastingin, voi fillaroinnista tulla haastavampaa päivän päätteeksi 😉 Itselle riitti kaksi eri tastingia samalle päivälle.
Taksien saaminen pidemmille matkoille voi olla haastavaa, kaikki eivät suostu viemään kovin kauas. Uber peruutti myös kahdesti kyydin. Viinitiloille on mahdollista tilata myös erillisiä kuljetukset sisältäviä paketteja.
Mendoza on muutakin kuin viinitiloja, täältä löytyy vaikka mitä kivaa. Kannattaakin miettiä, montako päivää alueella haluaa oikeasti viettää. Lisää Mendozaa seuraavassa postauksessa 🙂
Hintatietoja:
Lennot: Norwegian, 107e (sis. +5e käsimatkatavaran), lennot varattiin n. 1kk ennen matkaa.
Majoitus: Airbnb, iso talo kuudella makuuhuoneella 471e/4yötä (yhteensä kuudelta henkilöltä). Osoite Olascoaga 857.
Polkupyörät: Baccus Biking, 10USD. Firmalta saa valita millaisen paketin ostaa. Valitsimme self-guided tourin, joka sisälsi polkupyörän päivän ajaksi sekä vakuutukset yms, mutta ei yhtään käyntiä viinitiloille.
Wine tasting+kierros: Winery bookingin kautta ennakkoon varattuna Bodega Kaiken 450ARS/hlö (valuuttakurssi heittelee, mutta eurohinta alle 10e, tällä hetkellä n. 6e).
Koska Uruguay on vain tunnin lauttamatkan päässä Buenos Airesista, pitihän siellä käväistä. Tunnissa pääsee Colonia del Sacramentoon, Montevideo on 2-2.5h päässä. Ensimmäiseksi reissuksi valikoitui Colonia del Sacramento (joka tässä kohtaa jäi myös viimeiseksi Uruguayn matkaksi koronan vuoksi). Matka-ajankohtana oli 5.-6.3.2020, blogipostaus on ”hieman” viivästynyt.
Lautta Coloniaan oli mukava, sieltä löytyy yksi tax-free myymälä ja kannellekin pääsee ihmettelemään. Colonia Express lähtee Puerto Maderon satamasta. Kaveri meni lautalla Montevideoon ja hänen kokemuksensa tuon välin taittavasta lautasta oli järkyttävämpi. Kannelle ei päässyt ja paatti oli homeessa. Ilmeisesti tuota väliä rullataan vanhemmilla lautoilla.
Colonian Barrio Histórico on Unescon perintökohde ja oma maailmansa. Alue on tarpeeksi pieni vaikka päiväpiipahdukselle, mutta mikäli aikaa löytyy, tarjoaa kaupunki myös rantaelämää. Veden uintikelpoisuudesta en mene takuuseen, itse päädyin vain kävelemään tyhjiä biitsejä pitkin.
La Calle de los Suspiros (Huokausten katu) on alueen vanhin katu.
Colonia on ihana vanha kaupunki mukulakivikatuineen ja merenrantoineen. Moni ottaa tänne vain päiväretken Buenos Airesista, koska kohde on pieni ja matka vain noin 50km. Itse halusin viettää rauhallisen päivän ja illan joten olin yhden yön Coloniassa. Illalla auringonlaskua ihastellessa huomasin, että täältähän näkee Buenos Airesin pilvenpiirtäjät horisontissa! Auringonlaskua seurasi lisäkseni myös moni pariskunta ja kaveriporukka.
Buenos Airesin silhuetti. Ihan näin hyvin ei Coloniaan saakka näkynyt, kuva on lautalta.
Olin lukenut paljon Uruguayn ystävällisyydestä ja palvelualttiudesta. Olin pettynyt. Koin saavani huomattavasti huonompaa palvelua kuin Argentiinassa. Ehkä loistava palvelu on enemmän Montevideon juttu? En tiedä.
Toinen ikävä yllätys oli ”et tarvitse käteistä, Uruguayssa on helppo maksaa kortilla ja se on myös turistille halvempaa”. Joo. Korttia mainostetaan joka puolella edullisempana. Mutta kortin tulee olla Visa. MasterCard käy huomattavasti huonommin ja sen sopivuus maksuvälineenä kannattaa varmistaa etukäteen. Myös Argentiinan pesot käyvät maksuvälineenä, mutta niillä maksaminen on vielä kalliimpaa. Esimerkkinä lounas, jonka söin, olisi maksanut Visalla n.16e, mutta maksoi Argentiinan pesoilla n.24e tippeineen. Kaupassa, jossa kävin, ei käynyt kortti lainkaan, ainoastaan käteinen.
Täällä kävi MasterCard, eikä maisemissakaan ollut moitittavaa B)
En silti voi moittia visiittiäni mitenkään huonoksi, kuvailtavaa ja ihmeteltävää tässä pittoreskissä kaupungissa riitti.
Ahh, tämä tunnelma!
Mate -kulttuuri näkyy Uruguayssakin vahvasti. Ohikävellessäni huomasin eräällä herrasmiehellä termospullon ja matekupin parturissakin. Vielä tässäkin kohtaa tämä laittoi minua hymyilyttämään.
Mitä muuta Colonia tarjoaa?
Kaupungissa vieraileva ei juurikaan pysty olemaan näkemättä majakkaa (Faro), tai vanhojen rakennusten raunioita. Mutta vanhan kaupungin ulkopuolella pääsee nautiskelemaan monista eri rannoista, jotka ovat lähellä toisiaan. Rantalomasta haaveilevan saattaa kuitenkin kannattaa tutustua myös Uruguayn kaakkoisosassa sijaitsevaan Punta del Esteen, johon turistit suuntaavat usein rantalomailemaan.
Yksi monista Colonian biitseistä. Keli ei höllinyt rantalomailua.
Vanhan kaupungin ja sataman väliin jää muun muassa vanha juna-asema, jonka pihasta löytyy yhä kaupunkikylttikin. Raiteita voi nähdä välissä siellä täällä.
Vanha, käytöstä poistettua juna-asemaa ei mainita nähtävyyksissä, mutta omaa silmää sekin miellytti.
Mitä kannattaa huomioida?
Colonian oleellisimmat nähtävyydet näkee helposti päiväreissulla. Halutessaan auringonlaskunkin näkee illan paluulautalla. Mikäli haluaa kierrellä enemmän ja nähdä/viettää aikaa Colonian rantamaisemissa, voi yönylireissu olla hyvä vaihtoehto.
Kohde tuntui vaativan käsi kädessä kävelyä, olihan se über-romanttinen ❤ Heitin reissun itsekseni, joten ei nyt paljon tullut romantiikasta tällä tavoin nautiskeltua. Maisemista ja tunnelmasta kylläkin.
Hintatietoja
Kaupunki on lähellä Argentiinaa, mutta Uruguay on huomattavasti kalliimpi. Mikäli sinulla on Visa, käteistä ei tarvitse näin lyhyttä reissua varten vaihtaa. MasterCard ei toimi kovinkaan monessa paikkaa, joten sen toimivuus kannattaa varmistaa heti alkuunsa. Turistille kortilla maksaminen on Uruguayssa edullisempaa kuin käteisen käyttö.
Lauttaliput: Colonia Expressillä on päivittäin kolme lähtöä Buenos Airesista. Halvimmalla matkan taitaa saada Getyourguide.com kautta, n.2600 pesoa. Tämä sisältää päivämatkan sekä opastetun kaupunkikierroksen. Lauttamatkat suoraan Colonia Expressiltä erikseen ostettuna maksoivat n. 15e enemmän, hieman yli 4000 pesoa. Jostain syystä yönylireissu oli tyyriimpi kuin päivämatka.
Majoitus: Posada El Viajero, 35e/yö. Sisälsi aamiaisen, hyvä sijainti sekä satamaan että vanhaan kaupunkiin nähden.
Siinäpä se otsikossa kiteytettynä. Upea 4kk oleskelu Etelä-Amerikassa jäi kesken. Paljon ennätin nähdä, oikeastaan Chile jäi enää visiiteeraamatta suunnitelluista kohteista. Harmittaa, olin jo tunnin lennon päässä siitä ja lennotkin oli varattu. Viikko lisäaikaa koronan osalta olisi riittänyt tuon matkan toteuttamiseen.
Päivityksiä reissuilta on vielä tulossa, eiköhän tässä karanteeniaikana ole niitä aikaa kirjotella. Uruguayn Colonia del Sacramento ja Argentiinan Mendoza siis ainakin tulossa vielä luettavaksi. Blogi säilyy toki, mutta maailman tilanteen huomioiden voi mennä hetki, ennen kuin matkapäivityksiä pystyy tekemään 😦
Mendozan reissu ennätettiin vielä juuri ja juuri tekemään, eikä siellä vielä ollut stressiä paluusta Suomeen. Vasta paluupäivänä, 1,5vkoa sitten, alkoi meille pukata viestiä Suomesta ja rajojen sulkemisesta ja alettiin tahoillamme pohtia paluuta. Itselle se ei ollut ollut edes vaihtoehto. Mutta 2,5h puhelun jälkeen (Suomeen), päädyin ostamaan paluulipun torstain lennolle. Syinä olivat mahdollinen ulkonaliikkumiskielto Argentiinassa (tämä ei ollut ollut vielä ilmoilla), jolloin olisin asuntoni vanki. Lisäksi etätöiden epävarmuus, mikäli en pääsisi Suomeen useampaan kuukauteen. Mietin myös levottomuuksien mahdollisuutta, jos tauti pääsisi leviämään Argentiinassa. Korona tuli Argentiinaan Euroopasta, joten suhtautuminen eurooppalaisiin muuttui ihailusta peloksi ja karsastukseksi. Pari suomalaisporukasta joutui kauneushoitolassa vakuuttamaan, että olivat olleet Argentiinassa jo tammikuusta lähtien, jotta heidät uskallettiin ottaa vastaan. Luin myös, ettei asunnon vuokrauskaan ollut enää helppoa ulkomaalaiselle. Mahdollisessa tartuntatapauksessa, tai vähien elintarvikkeiden jaossa, ulkomaalainen tuskin olisi etusijalla. Nämä kaikki olivat toki kauhuskenaarioita. Reissu olisi voinut mennä hyvin ja lentoja olisi voinut olla saatavilla hyvin huhtikuun lopussa, kun olisi ollut tarkoitus palata.
Kuitenkin, lentoja ei ollut enää helppo saada. Ostin liput samalle lennolle kolmen muun suomalaisen kanssa. He olivat katsoneet useampaa lentoa, mutta niitä ei ollut saanut enää ostettua. Lennot saatiin Qatar Airwaysilta, joka lensi Saõ Paulon ja Dohan kautta Helsinkiin. Lennot sai torstaille. Jännitettiin, ehtiikö vielä tapahtua muutoksia ennen tätä, vai lennetäänkö lennot. Pelättiin myös mahdollisuutta jäädä jumiin Dohaan, mikä olisi ollut aika über-paska juttu!
Argentiina reagoi nopeasti ja hyvin koronaan. Ravintolat alkoivat nopeasti antaa alennuksia take awaysta, tai tarjoamaan ainoastaan take awayta. Osa ravintoloista oli auki, mutta sisään sai tulla vain, jos oli ollut 14vrk karanteenissa mahdollisen ulkomaan matkan jälkeen. Ensimmäisenä tarjottiin käsidesiä.
Ihmiset määrättiin etätöihin, yliopisto päätti olla suljettuna 14vrk, jonka jälkeen laajensi sulkuaikaa vielä esim. meidän vaihdon koko aikajaksolle. Ulkomailta tulleita pyydettiin tätä ennen jo jäämään omaehtoiseen 14vrk karanteeniin. Useat kaupat ja apteekit sallivat vain 5-20 henkilön asioivan kerrallaan. Kansallispuistot (mm. Iguazu ja Perito Moreno) suljettiin. Mendoza sulki lähes heti paluumme jälkeen koko maakunnan, sisään eivät päässeet enää edes argentiinalaiset. 45min lentomme lähdön jälkeen, Argentiinassa astui voimaan ulkonaliikkumiskielto sakon uhalla.
Paljon siis ehdin nähdä tuurilla, koko ajan oli taistelua aikaa vastaan. Joskaan en tätä tiennyt. Chile harmittaa paljon. Mutta pitää olla onnellinen siitä, että kaiken muun suunnitellun ennätin nähdä. Ja siitä, etten ole jumissa Lähi-Idässä. Aika näyttää, mikä tarkoitus näillä tapahtumilla oli.
Hintatietoihin voin tässä postauksessa iskeä kalleimman lentoni ikinä: Buenos Aires – Helsinki (välilaskut siis Brassien Saõ Paulossa ja Qatarin Dohassa) 780e. Hyvät lennot, hyvät koneet ja upeat kaupunkinäkymät öiseen Dohaan laskeutuessa. Ja lento oli halvin tarjolla ollut lento, muut olivat n.1200-1300e, Latamin joku lento 4500e. Mutta onhan tuo nyt kallis lippu, huhhuh!
Muutama lisäpostaus tässä parin viikon sisään tulossa vielä reissuilta, sitten blogi hiljenee, kunnes lentoliikennettä aletaan taas availemaan. I´ll be back!
Eilen näin Argentiinan puolen, totta kai piti nähdä myös Brassien puoli. Eilisestä viisastuneena tarkistin puiston aukioloajan. 9-17. Katsoin, että bussimatkan tulisi kestää noin 40 minuuttia. Lähdin matkaan tuntia myöhemmällä bussilla, 8.30. Luulen, että tämä oli virhe.
Bussi pysähtyy ensiksi Argentiinan raja-asemalla, jonka jälkeen heti perään Brasilian raja-asemalla. Aamulla tämä meni kohtuu nopeasti. Matka puistolle oli muutoinkin aika nopea. Puistossa kuitenkin alkoi lippujen jonotus. Jono eteni ihan ok vauhtia. Tämän jälkeen jonotettiin bussia, joka veisi putouksille saakka. Tämäkin eteni hyvin, busseja tuli lisää sitä mukaa kuin edellinen täyttyi ja lähti. Olin lukenut, että bussilla on kolme pysähdystä ja viimeisellä kannattaa jäädä pois. Poistuimme vasta tällä kolmannella stopilla erään aussinaisen kanssa, mutta se olikin päättäri, josta olisi pitänyt lähteä kulkemaan kävelyreittiä vastavirtaan ihmismassaa vasten. Palasimme bussilla kakkospysäkille ja otimme siitä kävelyreitin oikeaan suuntaan.
Tässä vaiheessa alkoi hieman ahdistaa, ihmisiä oli valtavasti. Alussa pääsi vielä liikkumaan ok, mutta hetken päästä jono pysähteli ja hidasteli kuvia varten. Käytävä ei ole kovin leveä ja kävelyväyliä on vain yksi (vs useat väylät Argentiinan puolella). En tiedä johtuiko yleisöryntäys lauantaista, siitä, että tulin hieman liian myöhään puistoon, vai siitä, että kävelyväyliä on vain yksi. Mutta ei ollut nautinnollinen kokemus. Siinäkin vaiheessa, kun pääsi viimein jonottelujen jälkeen parhaalle katselupaikalle, josta näki Garganta del Diablon, oli joku saman tien tökkimässä olkapäähän, että olen valokuvan edessä (tulivat itse viereen minun jälkeeni). Olin vasta itse ottamassa kuvaa. Näkymät olivat upeat, mutta fiilis oli ihan eri kuin edellisenä päivänä. Valivalivali, meni ensimmäistä kertaa pata jumiin koko reissun aikana. Mutta kuvat puhukoot puolestaan, olihan se nyt ihan huippumesta!
Tuolla sitä käveltiin edellisenä päivänä Argentiinan puolella, putousten yllä menevillä kävelyreiteillä.Garganta del DiabloGarganta del DiabloEsimerkkinä räppäsin kävellessäni kuvan ryysiksestä.
Seuraava jonotus oli panoraamahissille, jolla pääsi ylätasanteelle. Täällä olikin jo onneksi vähemmän jengiä. Ihastelin hetken aikaa rauhassa ja lähdin bussille. Bussin tuli lähteä tasatunnein, mutta se oli 30min myöhässä. Brasilian raja-asemallakin oli tähän aikaan enemmän ruuhkaa. Olin käytännössä noin tunnin itse putouksilla, mutta aikaa reissuun meni silti n.6h. Joka tapauksessa kannatti käydä.
Paluulento Buenos Airesiin oli aamun ensimmäinen. Boardaus alkoi puolituntia etuajassa ja olin Bairesissa jo hyvin ennen kymmentä aamulla. Tämä oli jo toinen puolituntia ennen lähtöaikaa noussut lento Argentiinassa!
Mitä kannattaa huomioida?
Moni kysyy, kummalta puolelta on paremmat näkymät. Itse kävisin molemmat puolet, näkymät ovat erilaiset. Argentiinan puolella pääsee lähemmäs ja näkee putoukset erilaisista kulmista. Brassien puolelta näkee kokonaiskuvaa, mutta pääsee lopussa myös kohtuu lähelle. Kokeilisin ehkä eri päivää kuin lauantai..
Hinnat putouksilla ovat lähes tuplat muualle verrattuna, joten moni suositteli ottamaan matkaevästä mukaan jo Argentiinasta. Muun muassa bussiaseman vieressä on mesta, mistä voi ostaa vaikkapa empanadoja mukaan.
Hintatietoja
Bussiliput: 600 pesoa, meno-paluu.
Sisäänpääsylippu: 70 Brasilian realia. Maksaa voi kuulemma myös pesoilla ja dollareilla. Maksoin kortilla, koska kuulin viime viikolla kohteessa käyneiltä suomalaisilta peson kurssin olevan niin huono, ettei sillä kannata täällä maksaa. Kortilla veloitus oli n. 15 euroa.
Ennätin palata Perito Morenolta päiväksi kouluun, jonka jälkeen otin uuden lennon, tällä kertaa pohjoiseen. Vajaan kahden tunnin päästä olin Puerto Iguazussa, kosteassa ja kuumassa. Jotenkin hassua ajatella, että etelässä oli viileää ja pohjoisessa on tropiikki. Kaikki on niin väärinpäin Suomeen nähden 🙃
Lento meni koko matkan niin matalalla, että näki maisemia. Ja laskeutuminen – aahh, miten pitkään vehreää metsää! Varmaan puolet Etelä-Amerikan reissukuvista on kuvattu lentokoneesta. Mutta sieltä käsin on ollut myös mahtavia näkymiä.
Vihreetä on, paaaljon!
Olin tällä reissulla itsekseni ja päädyin toistamiseen peräkkäin ottamaan Airbnb -majoittajan tarjoaman taksikyydin. Höpöteltiin kuljettajan kanssa espanjaksi niitä näitä. Vielä on vähän hankalaa, mutta sujuu paremmin. Mukavaa kuitenkin, kun lähes olematonta espanjankielen taitoa taas kehuttiin. Ilmeisesti sitä ei näillä leveyksillä turdeilta niin odoteta. Ainakaan valkoisista valkoisimmilta sinisilmiltä.
Kämppä oli öhh.. aika iso yhdelle. Ei se mitään. Hyvin mahduin levittäytymään.
Ensimmäisenä aamuna kävelin seitsemän jäljestä bussiasemalle ja ostin meno-paluun Argentiinan puolen putouksille. Hyppäsin 7.20 bussiin. Näköjään sitä aiempaan ei edes kannata hypätä, koska bussimatka kesti n.40 minuuttia, ostin lipun putouksille ja jouduin ihmismassan taa. Ihmettelin kuinka hitaasti jono liikkui (ei lainkaan), mutta sitten ymmärsin, että portit olivatkin vielä suljettuna. Puisto avaa ovensa klo 8. Hienoa taustatyötä tuli taas tehtyä..onneksi ei tarvinnut odottaa kuin pari minuuttia.
Ovien auetessa osa porukasta lähti juoksemaan junalle. Otin myös rivakamman askelluksen alle ja pääsin ensimmäiseen junaan. Puiston sisällä kulkee siis juna, joka pysähtyy kahdella asemalla, Cataratas (vesiputoukset) ja Garganta del Diablo (paholaisen kurkku) . Taktikoin ja menin ensiksi suoraan päättärille Garganta del Diablolle. Asemalta pääsi suoraan kävelyväylälle, joka kulki veden päällä. Ennen putousta näkyi jo melkoinen vesiussakka. Ja katselualueelle päästessä ussakka kasteli kaiken, mutta mitkä näkymät!
Kävelyä vetten päällä ja Paholaisen kurkun ussakka.Sieltä rauhallisista vesistä alkaa pikkuhiljaa vesimassa putoilla.Ja OMG! Se pauhu, sateenkaaret ja veden määrä! Kuva iltapäivän käynniltä, kun vesiussakka ei enää kastellut kaikkea.Näkymä toiseen suuntaan, Paholaisen kurkku jää oikealle, pois kuvasta.
Paluumatkalla jäin seuraavalla asemalla (Cataratas) pois ja valikoin ensimmäiseksi reitiksi ylemmän kävelyreitin. Sain kulkea alkumatkan ihan itsekseni. Ylempi reitti kulkee vesiputousten yläpuolella.
Seuraavaksi jatkoin alemmalle reitille, mistä näkee paremmin putouksia. Lopuksi päätin vielä palata kuitenkin uudelleen junalla Garganta del Diabloon, vaikka mietin, joudunko siihen aikaan päivästä odottamaan paluujunaa kauankin ryysiksen vuoksi. Kyselin lipunmyyjältä (käytössä on liput, vaikka juna on ilmainen), onkohan kohteessa enemmän vai vähemmän väkeä kuin aamulla. Hänen mukaansa vähemmän. No, olen eri mieltä 😀 Ja onneksi en tiennyt tätä etukäteen, koska muuten en ehkä olisi mennyt.
Ei muuallakaan ollut hassumpia näkymiä.
Vaikka väkeä oli enemmän, vesiussakka oli vähentynyt (tai ehkä ennemmin tuuli vähemmän/eri suunnasta?), eikä siellä enää kastunut. Epäilin tätä jo kun näin vastaantulevien ihmisten olevan kuivia. Ihastelin vielä jonkin aikaa tätä omasta mielestäni mahtavinta näkymää ja lähdin jonottamaan junaa. Jota ei tarvinnutkaan jonottaa. Sain lipun heti. Sattumoisin tämä juna meni vieläpä suoraan Centralille, eli puiston alkuun. Ja mitä vielä, bussi oli paikalla ja sinne mahtui helposti kaikki halukkaat ja se palasi vajaana Puerto Iguazuun. Ehkä täällä on totuttu paremmin ryysikseen ja järjestelyt siksi toimivat.
Illalla kävin tsekkaamassa Hito Tres Fronterasilla näkymän, jossa joet risteävät ja kolme maata (Argentiina, Brasilia, Paraguay) kohtaavat.
Vasemmalla Paraguay, oikealla Brasilia ja alhaalla Argentiina.
Puerto Iguazussa monet kaupat ja ravintolat ovat avoinna vain tiettyyn aikaan päivästä, tai sulkevat välissä ovet kokonaan ja avaavat sitten uudelleen. Jos haluaa syödä rauhassa, kannattaa keskusta-alueella syödä sisällä. Tai mennä suosiolla kauemmas ravintoloihin. Keskustan ravintoloiden terasseilla lapset käyvät myymässä esineitä ja pyytämässä ruokaa. Olen osasyyllinen siihen, että näin tulee olemaan jatkossakin, koska annoin muutamalle ruokaa. En oikein tiedä oliko se kuinka suotavaa, mutta Buenos Airesissa paikalliset saattoivat antaa kadunmiehelle syötävää pöydästä, jos joku tuli sitä kyselemään.
Mitä kannattaa huomioida?
Kaikenkaikkiaan Argentiinan puolella näki paljon ja läheltä. Kävelyreittejä oli useita ja väkeä oli välillä enemmän, välillä ei ketään. Kävin tällä puolella helmikuun viimeisenä perjantaina ja menin sisään heti puiston auettua.
Juna kulkee pelkästään kahden aseman väliä, tai ”pitkää matkaa”, kannattaa tarkistaa, jos haluaa palata alkuun, että juna Paholaisen kurkulta menee sinne saakka.
Itse olin liian arka ottamaan veneretkeä, mutta edellisenä viikonloppuna käyneet kaverit olivat tykänneet vesiputouksen alla pyrähtämisestä sekä putousten näkemisestä läheltä. Veneretkelle annetaan lainaan vedenkestävä pussukka, johon saa laitettua tavarat, mutta esim. kertakäyttösadetakkikaan ei ole huono idea ottaa mukaan. Argentiinan puolelle ei tarvitse passia, Brassien puolelle luonnollisesti tarvitsee.
Minulla meni kierrokseen bussimatkoineen n. 7,5h. Joillain menee viisi, joillain kahdeksan. Jälleen ihan kiinni siitä, mitä haluaa nähdä ja haluaako esim. ottaa paatin putousten alle, syödä puiston ravintoloissa jne.
Hintatietoja
Lennot: Buenos Aires – Puerto Iguazu 208e. Varasin liput vasta noin viikko ennen lähtöä, mikä nosti hintaa. Myös tälle ajankohdalle olisi saanut halvempia lentoja, mutta en valitsin turvallisemmat lentoyhtiöt ja itseäni lähemmän lentokentän (Aeroparque Jorge Newbery). Lentoja sai kuukauden päähän halpalentoyhtiöillä noin sadalla eurolla.
Taksi kentältä: 800 pesoa. Hinta sovittiin etukäteen Airbnb hostin kanssa. Ilmeisesti muutoin kentältä tulo n.950-1000 pesoa.
Bussi putouksille: Argentiinan puolelle meno-paluu 400 pesoa. Ostin aamulla suoraan molemmat suunnat. Minut kentältä tuonut taksikuski tarjosi taksikuljetusta meno-paluuna hintaan 1300 pesoa.
Sisäänpääsy putouksille: 800 pesoa. Tässä ei auttanut opiskelijuus.
Tren del Fin del Mundon (Ushuaia) jälkeen käytiin syömässä ja alettiin tehdä siirtymää El Calafateen. Tänne oli varattu aikaa su-ti, eli ainoa mahdollinen päivä Perito Morenon jäätikölle oli maanantaina. Kaikki ennusteet näyttivät sadetta. Lupausten mukaan sitä oli viisi tippaa, jonka jälkeen rauhoittuisi kolmeen tippaan.
Sunnuntaina laskeuduttaessa sateesta ei ollut vielä tietoakaan. Maisemat olivat taas hienoja, joskin hyvin erilaisia. Vähän aavikkomaista, mutta vuoria ja järvi. Tuuli aivan valtavasti. Oltiin tartuttu Airbnb -majoittajan tarjoukseen valmiista kyydistä. Ensimmäistä kertaa minua oltiin kentällä vastassa kyltin kanssa. Olipa helppoa! Kenttä ei tosin ole iso, joten kovin vaikeaa taksin saaminenkaan ei olisi ollut. Kämppä oli siisti, mutta mietin karua hiekkatietä körötellessä, mihin korpeen ollaan menossa. Käytännössä se ei ollut kuin 10 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Kämpän valinta oli tehty sen mukaan, että se oli lähellä bussiasemaa. Ja näin olikin. Mutta ei sitten lopulta otettu bussia mihinkään, että siinä se hyöty sitten 😀
Laskeutumista El Calafateen.
Oltiin melko väsyjä, käytiin keskustassa syömässä ja paluumatkalla kaupassa. Seuraavaa aamua varten käytiin kyselemässä busseja Perito Morenolle. Päädyttiin kuitenkin majoittajan tarjoukseen kyydistä, koska keliennuste oli todella huono. Mietittiin, että jos kastutaan heti alussa, jäädytään ennen bussin paluulähtöä. Kyyti oli taas niin helppo! Meidät haettiin kämpiltä ja käytettiin hakemassa rahaa. Huono puoli oli, että kyyti maksoi enemmän ja koska oli pyhä, en saanut enää käteistä ulos Western Unionilta (tätähän yritin jo edellisenä päivänä Ushuaiassa). No, automaatista sai, mutta se maksoi 635 pesoa extraa, enkä ole tohtinut katsoa, mitä muita veloituksia meni 😀 Käteistä oli saatava ja sitä sain. Elämä taas helpotti.
El Calafatesta on noin 70km Perito Morenolle. Välissä pysähdeltiin ottamaan valokuvia ja loppumatka oli mutkikasta ja hitaampaa. Meillä meni varmaan reilu tunti päästä perille. Kun matkaa oli vielä jonkin verran jäljellä, näkyi jäätikkö jo. Vahingossa päästin hämmästyksen äänen, oli se kaunis! Kaiken lisäksi sillä hetkellä näkyi sateenkaari, jonka toinen pää laskeutui juurikin jäätikön ylle. Wau!
Aarre sateenkaaren päässä!
Ja entäs, kun päästiin perille? Sateesta ei ollut tietoakaan ja jäätikkö oli aivan mieletön! Odotettiin hienoa, mutta näkymä ylitti odotukset. Niin sitä suomalainenkin vaan innostuu jäästä.
Hostimme epäili, että tuulen vuoksi tuskin tulisi edes satamaan. Ja oikeassa oli. Saatiin koko nelisen tuntia nauttia maisemista kastumatta ja pääosa vielä auringonpaisteessa. Ainoastaan tuuli oli todella kova.
Aika alkuvaiheessa jäätiin odottelemaan, josko jäätiköstä irtoaisi isompi lohkare. Ehkä noin puolen tunnin jälkeen näin kävi. Ja isoja lohkareita nähtiin murtuvan tämän jälkeen vielä kolme matkan eri vaiheissa.
Perito Moreno on maailman ainoa kasvava jäätikkö.
Mitä kannattaa huomioida?
Jokainen varmaan haluaa vierailla jäätiköllä parhaalla mahdollisella kelillä. Tällöin El Calafateen kannattaa varata muutama päivä aikaa, jotta voi valita päivän parhaimman sääennusteen mukaan. Säätilaa kannattanee kuitenkin kysellä ensisijaisesti paikallisilta, koska me taidettiin tarkistaa 4 eri sääsivustoa ja ne kaikki olivat väärässä. Joskin meidän eduksi. Sään epävarmuuden vuoksi kannattaa varata mukaan vähän kaikkea, ainakin jotain sateen- ja tuulenkestävää.
Meitä hämäsi suunnattomasti kävelyreittien aika-arviot. Paluumatkan aika-arvio oli kartalla 90min, mutta meillä meni matkan taittamiseen ehkä puolisen tuntia. Vaikka pysähdeltiin vielä ottamaan kuvia. Jos otat bussin, tämä on hyvä huomioida. Lisäksi 1.5h kävelyaika-arvio saattaa aiheuttaa sen, ettei koe jaksavansa lähteä jollekin kierrokselle. Todellisuudessa matkaan ei kuitenkaan menisi näin kauaa.
Aikaa täällä saa kulumaan haluamansa verran. Hostimme arveli, että meillä menee n. 3.5h kahvilakäynnin kera. Ja meillä meni noin nelisen tuntia. Ensimmäinen 30min odoteltiin rauhassa jäälohkareen irtoamista. Jäätikön voi nähdä myös huomattavasti lyhyemmässä ajassa, jos niin haluaa. Tulee vain mennä ylemmälle katselualueelle, johon menee alemmalta alueelta busseja vähän väliä. Tämän jälkeen laskeutuu kävelysiltoja pitkin hieman alemmas ja jäätikkönäkymä avautuu nenän eteen.
Paikan päältä löytyy pari kahvilaa ja isot wc-tilat.
Kun varaat matkaa, kannattaa varmistaa, ettei varaile mitään Perito Morenon kaupunkiin, joka on ihan eri paikassa kuin El Calafate ja Perito Morenon jäätikkö.
Lentoaika El Calafate – Buenos Aires n. 3h.
Hintatietoja
Majoitus: Airbnb 70e/2 yötä/2hlöä. Cauquen departamento para dos personas.
Meno-paluu Perito Morenolle: Bussi 1200 pesoa/hlö -> matkan hinta ja aika riippuen yrityksestä. Itse otimme majoittaja Marisan tarjoaman taksikyydin (hän ja hänen miehensä kuskasivat), joka maksoi 4000 pesoa kahdelta hengeltä.
SisäänpääsyPeritoMorenolle: 800 pesoa. Itse maksoimme 80 pesoa, koska meillä oli UADE:n yliopiston todistus, että olemme opiskelijoita siellä (Argentiinassa). Opiskelijatodistuksessa oli passin numero, joten passin tuli olla myös mukana.
24.-25.2. (ma-ti) olivat kansallisia vapaapäiviä (carnival), joten saatiin nauttia pidemmästä viikonlopusta. Tälle pätkälle suunniteltiin pidempää reissua vaativa matkakohde. Lennettiin torstaina Ushuaiaan, josta sunnuntaina El Calafateen ja palattiin tiistaina Buenos Airesiin.
Ensimmäistä kertaa olin välilaskullisella lennolla, missä välilaskulla jäätiin koneeseen odottamaan, että osa (tässä tapauksessa lähes kaikki) matkustajat poistuivat ja tilalle otettiin uusia. Välilasku oli Trelewissä, mihin laskeutuessa näki vain rupista, kuivaa maastoa ja kilometritolkulla suoraa tietä. Kenttä oli minimaalinen. Mutta ajoi asiansa. Välilasku oli melko lyhyt ja päästiin pian lentämään loppumatka Ushuaiaan.
Trelewin minikenttä keskellä ei-mitään.
Ushuaia mainostaa itseään maailman eteläisimpänä kaupunkina. Chilellä on vielä Beagle Canalin eteläpuolella Puerto Williams, joka on hiljattain muuntautunut kaupungiksi. Joten vaikka Fin del Mundo -mainonta on Ushuaiassa vahvaa, ihan eteläisimmäksi cityksi se ei enää yllä.
Ushuaia sijaitsee Tierra del Fuegon (Tulimaa) provinssissa, joka on Argentiinan (ja maailman) eteläisintä kärkeä. Olin innoissani tästä kaupungista ja laskeutuessa wau -efekti vain korostui. Ei ollut pilviä ja lento laskeutui vuoriston yli Beagle -kanaalin ylle, jota mukaillen laskeuduttiin kentälle. Mahtavia näköaloja!
Laskeutumisnäkymät juuri ennen Ushuaiaa. Vuoristojen välissä näkyy Beagle -kanava.
Illan aikana pyörittiin keskustassa ja kyseltiin kanaalilla toteutettavista risteilyistä sekä maailmanlopunjunasta, Tren del fin del Mundosta. Seuraavalle päivälle ei saanut enää lippuja junaan, koska satamaan oli rantautumassa jättiläisristeilijä. Rannassa oli useita pikku mökkejä, jotka olivat jokainen oma myyntikojunsa risteilyille. Päädyttiin ottamaan neljän tunnin risteily, joka sisälsi majakan, pingviinien ja merileijonien ihastelua. Ainoastaan Pira Tours on saanut sopimuksen pinviinisaarelle rantautumisesta, joten muilla firmoilla pinkkuja pääsee ihastelemaan vain laivan kannelta. Koska Pira Toursin rantautuvalle paatille ei ollut enää tilaa, käytiin ottamassa edullisempi ja lyhyempi risteily. Pinkut näki onneksi hyvin myös laivan kannelta.
Turisti-infon mukaan junalippuja ei tarvinnut varata lauantaille etukäteen, koska sinä päivänä satamaan ei ole saapumassa isoa risteilijää. Lippuja ei kuitenkaan enää illasta saanut ostettua seuraavalle päivälle, joten ostettiin liput sunnuntain aamulähdölle, että ehditään käydä siellä vielä ennen lentoa.
Risteily Beagle -kanaalilla
Otettiin klo 16 lähdön paatti, koska aiempi lähtö oli ennätetty myydä loppuun. Majakalle tuntui olevan pitkä matka, mutta käytännössä paatti ilmeisesti otti alkumatkan vain hissukseen. Välillä tuli kuulutuksia, mitä matkan varrella näkyy, kuten Chilen Puerto Williams. Paatilla oli baari ja vessat, kannelle sai halutessaan mennä ja kansitilaa oli laivan joka reunustalla.
Beagle -kanaalin risteilyltä. Majakkaa ihasteltiin hetki paatista käsin. Muutama merijellona köllötteli kallioilla.Ja sitten ne pinkut! Ooooh!
Citypäivä
Lauantai pyörittiin kaupungilla. Tänä päivänä oli ainoa kunnon ukkossadepäivä (vasta illasta tosin) ja Western Unionin rahannostopistettä metsästäessä kengät sai kastumaan aika huolella. Western Union petti, koska yksi avoinna ollut liike kertoi, että käsittelee ko firman asioita vain klo 14 saakka ja toinen kertoi, ettei ollut rahaa. Eipä voinut mitään.
Ushuaian kaupunki on komealla paikalla.
Paineltiin sitten Ice Bariin märillä kengillä. Täällä meidät vastaanottanut mies kertoi Emilialle, että ukkonen on Ushuaiassa todella harvinaista. Koettiin sitten ilmeisesti jotain hyvin harvinaista. Ilmankos ihmiset kiljuivat kadulla.
Ice Barin sisäänpääsymaksu oli 650 pesoa ja tällä hinnalla sai juoda 30 minuutin ajan niin paljon kuin ehtii. Tällä hetkellä baarissa oli ennen meitä yksi pariskunta, joka teki lähes läpsystä vaihdon meidän perässä saapuneen pariskunnan kanssa. Baarimikkoja oli yksi, joten ruuhkaa ei ollut. Ei tarjettu olla baarissa ihan puoltatuntia, kun märät kengät alkoivat olla vähän liikaa niissä miinusasteissa. Jatkettiin lämpöisemmille seuduille.
Herra siinä väsää meille drinksua.Ice Bar ja coolit viitat.
Hintataso on jossain määrin kalliimpi Tierra del Fuegossa. Ostin koko Argentiinan reissun ensimmäiset postikortit täältä. 2kpl. Ja näihin postimerkit. Olin aika järkyttynyt hinnasta; pelkästään merkit maksoivat noin neljä euroa per kortti! 😀 Siihen jäi postikorttien shoppailu, näillä kahdella kortilla mentiin.
Maailmanlopunjuna
Sunnuntaina mentiin sovitusti rantaan odottamaan minibussikuljetusta Tren del Fin del Mundolle. Junavaunuista voi ostovaiheessa valita mieleisensä, itse otettiin halvimmat liput. Hieman oli ahdasta ja ahdistavaa, mutta koska ei jääty patikoimaan Tierra del Fuegon kansallispuistoon, saatiin palata hyvin vajaalla junalla takaisin. Menomatkalla juna mateli hissukseen ja pysähdyttiin vesiputouksella vartiksi. Matkan aikana kuulokkeista sai kuulla tarinoita vangeista ja niiden touhuista alueella (koko Ushuaia oli alunperin alue vangeille, jotka myös rakensivat kaupunkia). Paluumatkalla kertomukset liittyivät enemmän alueen luontoon ja eläimiin. Menomatkaan kului noin tunti, paluu tehtiin pysähtymättä ja muutoinkin vauhdikkaammin. En tiedä onko tilanne aina sama, mutta meillä juna odotti paluumatkaa puolisen tuntia ja myös muista junista ihmiset tulivat meidän junaan. Saattaa siis olla, että vaikka ostaa kalliimman lipun, paluu on halvimmalla junalla. Toki tässä oli paluumatkalla jo väljää.
Maisemia asemalla. Oikealla kalliimman lipun ostaneiden vaunu, jossa 2h pöydät.Meillä oli vasemmalla näkyvä vaunu, jossa oli 3+3 penkkiä vastakkain olevat loosit.Näkymiä matkalta.
Milloin mennä ja kuinka paljon varata aikaa?
Meillä matkustusajankohta Ushuaiaan oli 20.-23.2. Ma-ti 24.-25.2. ovat paikallisia pyhiä, joten kannattaa tarkistaa, mihin ne minäkin vuonna osuvat, ettei maksa turhaan liikaa esim. lentolipuista.
Ushuaiassa meillä oli aikaa torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Tämä aika oli riittävästi meille, mutta ei tehty monia asioita, mitä siellä voisi tehdä. Esimerkiksi Tierra del Fuegon kansallispuistoon saa kulumaan yhden päivän, mutta muutamasta syystä (mm. sää) emme itse talsineet puistossa askeltakaan. Juna kannattaa varata ennakkoon, jos sen haluaa kokea. Muutoin puistoon pääsee kyllä päivänä kuin päivänä. Mutta. Ushuaiassa tulee varautua sateisiin. Jos haluaa rauhassa varata aikaa, että saa sään puolesta hyvän päivän vaelteluun, sekin kannattaa huomioida. Emme vaeltaneet myöskään ympäröiville vuorille. Otimme rauhassa, oli risteily, maailmanlopunjuna ja välipäivä.
Jos haluaa nähdä pingviinejä, silloin tänne tulee matkustaa Argentiinan kesäaikaan. Talvella kuulemma pinkutkaan eivät tarkene asustella alueella.
Buenos Airesista lentää Ushuaiaan suoralla lennolla noin 3,5 tuntia. Lukemani perusteella suosittelisin Aerolineas Argentinasia tai Latamia. Molemmilla olen myös lentänyt täällä ja ovat olleet hyviä lentoja ja yhtiöitä.
Hintatietoja
Lennot: Buenos Aires-Ushuaia-El Calafate-Buenos Aires yhteensä 497e/hlö
Majoitus: Bookingin kautta Z & Y Apartments, 148e/3 yötä. Asuntoa en välttämättä suosittele, siellä tuoksui hyvin voimakkaasti jokin hajuste tai pesuaine. Lattiaan tuntui sukat tarttuvan ihan kuin se olisi pesty esim. runsaalla pesuaineella. Silti sukat mustuivat aika äkkiä. Omistaja oli kuitenkin hyvin ystävällinen ja kommunikointi oli helppoa. Koska kaupungista ei ainakaan äkkiseltään löytynyt korkeammalla olevaa näköalabaaria, olisin valinnut asunnoksi jonkun, josta on suoraan näkymä vuorille tai kanaalille päin. Saapahan jostain ihastella maisemaa.
Tren del Fin del Mundo: 2100 pesoa (n. 24e, halvin luokka) + kansallispuiston sisäänpääsymaksu 800 pesoa (n.9e,) tai 80 pesoa (0,91e) paikalliselta opiskelijalta. Sisäänpääsymaksu tulee maksaa, vaikka palaisi suoraan junalla takaisin. Saatiin itse lippu hintaan 80pesoa, koska opiskelemme Buenos Airesissa, hieman epäilen, ettei alennusta saa muissa maissa opiskelemalla. Huom! Junassa ei ole vessaa, eikä siellä voi liikkua. Halvimmissa lipuissa istutaan melko ahtaassa tilassa viiden muun henkilön kanssa, 3+3 vastakkain.
Risteily: Yritys oli Canoero Catamaranes. Majakka, merileijonat ja pingviinit, 4000pesoa (n.45e). Saatiin 10% alennus, joten hieman halvempi.
Koska peson hinta suhteessa euroon elää koko ajan, ovat eurohinnat hyvin suuntaa antavia. Hinta euroissa on myös eri, riippuen maksaako käteisellä vai kortilla.
Viikonloppuna tuli kuukausi täyteen Buenos Airesissa. Toistaiseksi maasta ei ole tullut nähtyä juurikaan muita alueita, jotta voisi vielä verrata BA:n erilaisuutta muuhun maahan. Tästä kaupungista kuitenkin pidän, huomattavasti enemmän kuin mitä ennakkoon ajattelin. Tässä vaiheessa voisin ynnätä Buenos Airesista muodostunutta mielikuvaa.
1. Vihreys
Kaupunki on vihreä. Tästä olen maininnut aiemminkin. Googlen kuvahaulla Buenos Aires ei näytä yhtään siltä, miltä se näyttää paikan päällä. City on toki valtava, sen huomaa laskeutuessa. Taloja, taloja, taloja. Mutta kaduilla kulkiessa pääasiallinen näkymä on vihreys.
2. Siisteys
Täällä on hämmästyttävän siistiä. Kaduilla ei ole roskia. Aamuisin ihmiset pesevät jakakäytäviä letkuilla ja pesuaineilla. Sen kerran kun näin kadulla vähän roskia, huomasin myös olevani hyvin shadylla alueella, josta halusin pian pois. Toisen kerran näin kotikadulla muutamia tupakantumppeja lauantaiaamuna ennen katujen pesua. Paikallinen kertoi, ettei täällä ole tapana nakkailla roskia maahan.
Putipuhtoisia katuja
3. Shortsit
Luin Lonely Planetin opuksesta, etteivät paikalliset käytä shortseja, vaan niitä käyttävät ainoastaan turistit. Kilin kellit. Täällä on kesä ja kuuma, paikalliset todellakin käyttävät shortseja.
4. Hoitsuvaatteet katukuvassa
Hoitohenkilökunta kulkee kaduilla ja metroissa valmiiksi sairaalavaatteissa.
5. Sataako täällä?
Ei pilven hattaraakaan, mutta niskaan roiskuu vettä? Parvekkeilta tipahtelee vettä niskaan joka päivä ja useamman kerran. Osa lienee peräisin ilmastointilaitteista, osa kasveista ja osa parvekkeen pesemisestä. Watch out!
6. Ennalta-arvaamattomat jalankulkijat
Ihmiset kävelevät hitaasti ja kaoottisesti. Tämä on toistaiseksi ainoa asia, mikä täällä on harmittanut (eipä kovin suuri harmitus ole näin pienestä asiasta 😀 ). Odotin miljoonakaupungilta muuta. Perheet kävelevät käsi kädessä kapeilla kaduilla ja taaperon vauhdilla. Ohi ei aina mahdu. Olet viimeisissä rappusissa metron laiturille, etkä ennätä metroon, koska edellä oleva nousee rappusia keskellä, ei reunassa, eikä hänellä ole kiire. Kävelet jonkun perässä ja yhtäkkiä henkilö kääntyykin varoittamatta täysin ympäri ja vaihtaa kulkusuuntaa. Kävelet jalkakäytävän eri reunaa kun vastaantuleva, mutta yhtäkkiä vastaantuleva pölähtääkin omalle kaistallesi. Jotenkin jalankulku täällä on kaoottista.
7. Kesälomakausi
Tammi-helmikuun paikalliset lomailevat. Kaupunki on tyhjempi. Myös kelit hellivät tähän aikaan, joten oikein passeli aika visiteerata Buenos Airesissa.
Tammi-helmikuussa kelit hellii.
8. Peson ailahtelevuus
Valuutan arvo vaihtelee, eikä kaupassa ole välttämättä huomenna sitä, mitä viime viikolla kävit sieltä ostamassa. Jos onkin, niin hinta saattaa olla eri. Tällä hetkellä täällä on todella edullista suomalaiselle.
9. Ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus
Suomen kieltä ei aina tunnisteta, joten kaduilla, rannoilla, metroasemilla ihmiset saattavat alkaa kyselemään, mitä kieltä puhutaan jne. Omassa taloyhtiössä minua on neuvottu pesutuvalla pesuohjelmien käytöstä ja kuntosalilla ilmastointilaitteen käytöstä ilman, että olin kysynyt mitään.
10. Valon määrä
Jostain syystä oletin, että pimeys tulee täällä suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Etelä-Euroopassa, mutta aurinko laskee vasta 20.30 maita. Ja nousee n. 5.30. Oii nammm tätä päivänvalon määrää!
11. Koirista pidetään huolta
Täällä ei ole kulkukoiria, en ainakaan ole vielä törmännyt yhteenkään. Ihmiset tuntuvat pitävän koirista huolta ja kaduilla näkee paljon koiranulkoiluttajia. Maksimimäärä on kuulemma kahdeksan koiraa kerralla, mutta enemmänkin olen nähnyt.
Matkakärpänen 