Valencia, tuo Espanjan vaiettu rantakohde

17.1.202314.2.2023 MatkakärpänenKommentoi

Aiemmassa postauksessani kerroin, että Valencia on jo pidempään ollut käyntilistallani. Veri veti Valenciaan muun muassa siksi, että kyseinen city oli kohtuu tuntematon itselle. En ollut lukenut siitä paljoa, enkä ollut kuullut kokemuksia myöskään tuttavapiiriltäni. Googlen kuvahaussa ensimmäisten kuvien joukossa vastaan tulevat kuvat Ciudad de las Artes y las Cienciasta ja onhan se niin erikoinen, että kiinnostus kaupunkia kohtaan heräsi ja hautui muutaman vuoden ajan ennen kypsymistään toteutusasteelle. Samalla fakta, että Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, eikä se silti ole Espanjan hotspot, oli miellyttävä ajatus. Ehkä täällä on jotain uutta ja kaupunki ei ole niin turistoitunut?

The ranta

Mikä paikan päällä yllätti, oli ranta. Toki Valencia sijoittuu Espanjan itärannikolle, joten oletusarvoisesti sieltä löytyy ranta. Kuitenkin, kun päätettiin kävellä keskustasta lähiöiden kautta sinne, loksahti suu auki ihastuksesta rantakatu Carrer d´otumballa. Biitsi alkaa heti kadulta ja matkaa rantaviivaan on pitkästi. Rantahietikko on levittynyt suurelle alueelle; ero esimerkiksi Barcelonan lähirantoihin on iso. Miksei kukaan puhu rantalomasta Valenciassa, tai ylipäänsä Valencian rannoista? Itse valitsisin rantaloman siellä Barcelonan sijaan. Varsinkin suomalaista mieltä hivelee idea nököttää rannalla enemmän omassa rauhassa kuin vieri vieressä tuntemattomien kanssa. Tänne mahtuu! Toki on hyvä muistaa, että olimme liikenteessä marraskuussa, joten emme tiedä, miten täyteen valtavat rantahietikot ammutaan esim. elokuussa, joka on yleisin lomakuukausi Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Näkymä, kun pääsi viimeiseen kortteliin ennen biitsiä. Siellä se siintää! Fiilis 10+ flunssasta huolimatta.

Rannan lisäksi Carrer d´otumba tarjoaa monipuoliset ravintolat. Valitettavasti näistä ei itse päästy nauttimaan, koska tänä päivänä podettiin pientä flunssaa. Ei siis ole suosituksia, mitä tehdä tai missä syödä. Ihannetilanteessa olisimme piknikkailleet rauhassa biitsillä ja siirtyneet sieltä johonkin mereneläviä tarjoavaan ravintolaan testailemaan paellaa – joka muuten on alunperin kotoisin juuri Valenciasta. Mutta ei siis paellaa meille vielä tässä kohtaa reissua. Flunssassakin tuli kuitenkin käveltyä reilu 7km ja arvostettua hiljaisia lähiökatuja. Siellä täällä ihmiset olivat kuitenkin kerääntyneet pienten aukioiden ravintolaterasseille ja terassit olivat yleensä täynnä.

Carrer d´otumban ravintolatarjontaa rannalta päin.

Muuta nähtävää

Miehen kiinnostuksen kohteisiin kuuluu muun muassa sotahistoria ja tähän kiinnostukseen Valencialla oli tarjota Museo Histórico Militar de València. Museo oli miehen suosikkipaikka koko Valencian matkalla ja kaiken lisäksi sisään pääsi ilmaiseksi. Tästä huolimatta tulee ns. ilmoittautua asiakaspalveluluukulla. Sisäänkäynti kohteelle on sen verran vaatimaton, että siihen on vaikea törmätä vahingossa. Se löytyy kuitenkin helposti, jos on tarkoituksella suuntaamassa kohteeseen.

Sotamuseon näyttelyt sijoittuvat sekä ulko- että sisätiloihin.

Yleisesti Valenciasta jäi kuva bisnescitynä, kuten sitä netissä mainostettiinkin. Tämä näyttäytyi pukumiesten kulkemisena kaduilla ja he täyttivät myös ravintoloita lounasaikaan. Asuntomme sijaitsi vanhan kaupungin ja businesskaupunginosan rajalla, mikä varmasti vaikutti mielikuvaan. Loppujen lopuksi hiemankin alueelta sivuun kävellessä tunnelma muuttui bisneksestä lomailuun. Vanhan kaupungin miljöö miellytti, kuten yleensäkin.

Vanhassa kaupungissa sijaitsevan keramiikkamuseon sisäänkäynti on messevä. Rakennus on kokonaisuudessaankin upea.

Kauppahalli jätti hieman kylmäksi. Itse rakennus oli hieno varsinkin ulkoa, mutta esimerkiksi tapasbaari Bar X oli superkallis, eikä kovin tunnelmallinen. Takaseinällä näkyviin tapasvaihtoehtoihin ei ollut merkitty hintoja, joten valikoimme summassa mieluisimman näköisiä tapaksia maisteltavaksi. Kalleuden lisäksi mieleen jäi paikan kimchi, joka oli reissun karmein ruoka 😀 Palvelu ravintolassa oli kuitenkin hyvää, eikä muissa tapaksissa ollut muuta valittamista kuin hinta. Kauppahalli oli sisältä myös hieman turhan moderni omaan makuun.

Vaikka kauppahalli ei sisältä vakuuttanut tarjonnallaan, oli se ulkoa kaunis.

Ciudad de las Artes y las Ciencias oli tosiaan omanlaisensa maailma, kuten odotettavissa oli. Alueen on suunnitellut arkkitehti Santiago Calatrava. Luin jostakin ennen reissua, että valencialaiset itse eivät olleet hankkeesta innoissaan. Mutta onhan se turistinähtävyytenä jotakin mitä harvemmin missään näkee, jos missään? Alueella on muun muassa Euroopan suurin akvaario Oceanogràfic sekä Hemisfèric, 3D elokuvateatteri valtavalla screenillä. Marraskuussa alueella ei ollut lainkaan ruuhkaa, mikä tietysti päti muutoinkin reissullamme.

Vaikkei Ciudad de las Artes y las Ciencias tarjoaisi mitään itseä miellyttävää sisätilojen aktiviteettia, riittää ulkoalueillakin tutkittavaa.

Placa de la Reinalla sijaitseva Valencian katedraali on käymisen arvoinen. Aukio itsessäänkin on keskeinen paikka, joten katedraali on helppo käydä kurkkaamassa samalla vauhdilla, kun aukiolla pyörii muutenkin. Vanhaa kaupunkia oli mukava kuljeksia päättömästi ja kaupungin ulkoreunaa kiertää kuivanut joenuoma, joka on muutettu puistoalueeksi. Sen varrelta voi löytää muun muassa Gulliver -rakennelman, joka hahmottuu parhaiten ylhäältä päin ja toimii myös lasten leikkipaikkana.

Valencia cathedralin pääsisäänkäynti, jota kutsutaan myös nimellä Door of the irons. Mikäli kiinnostusta riittää, eikä korkeanpaikankammo vaivaa, viereiseen kellotorniin Migueleteen pääsee ihastelemaan kaupunkia ylhäältä päin.

Hintatietoja ja vinkkejä

Majoitus: SingularStays Poeta Querol Booking.comin kautta. 464e/2hlöä/5yötä. Rauhallisella, mutta keskeisellä paikalla sijaitseva huoneisto. Parveke ja makuuhuone sisäpihalle, liikenteen häly ei kantaudu asuntoon ellei roska-autoja lasketa, koska ne ajavat myös sisäpihalla. Parveke on pieni, mutta mukava. Ongelmaksi muodostui kuitenkin yläkerran naapuri (vai liekö sekin asunto vuokrattu turisteille?), joka yhtäkkiä varoittamatta alkoi puistella mattoja parvekkeeltaan. Kaikki pöly ja hiekka varisi meidän partsille. Tämän jälkeen tuli vielä pesuvedet perässä terassikalusteille.

Syöminen: Ulkona syöminen oli melko edullista, mutta innostuttiin myös ostelemaan hyvännäköisiä naudan pihvejä kaupasta. Hieman vajaa 500g paketti maksoi n. 5 euroa ja liha oli niiiin houkuttelevan näköistä! Ruokaa höystettiin vielä tuoreilla herkkusienillä sekä metsästäjänkastikkeella.

Oma ravintolasuosikki: Sagardi Valencia Centro. Kutsuimme tätä tikkubaariksi, koska täältä sai ottaa tiskiltä haluamiaan tapaksia tikussa. Loppulasku muodostui tikkujen määrän perusteella. Tapaksia tikun päässä kutsutaan pinchoiksi (tai katalaaniksi pintxoiksi). Ei halvin ravintola, mutta helppo ja mielenkiintoinen, pystyi kokeilemaan useita erilaisia vaihtoehtoja.

”Tikkubaarin” antimia.

Barcelona · Espanja · Eurooppa · Valencia

Oodi junamatkalle Barcelona-Valencia

4.12.2022 MatkakärpänenKommentoi

Argentiinassa asumisen jälkeen (2020) kaipailin jo matkustusta espanjankieliseen maahan. Valencia oli ollut haaveissa jo vuosia, mutta koska sinne ei ole ollut suoria lentoja, se ei ollut koskaan aiemmin valikoitunut matkakohteeksi Espanjassa. Viimein se alkoi kutkuttaa niin paljon, että sinne piti päästä. Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, mutta se on enemmän bisnescity, eikä ehkä sen vuoksi niin turistoitunut. Tämä oli yksi, mikä houkutteli matkustamaan juuri sinne. Isoin houkutin kohteeseen oli kuitenkin futuristinen Ciudad de las Artes y las Ciencias.

Vaihtoehtoina oli lentää Madridiin, Barcelonaan tai Alicanteen ja ottaa juna alle. Lentojen ja junalippujen hinnat ratkaisivat, että päätettiin lentää Barcelonaan. Yövyttiin yksi yö Barcelonassa ja palattiin sinne vielä muutamaksi yöksi ennen paluulentoa. Menomatkan majoitus valikoitui sijaintinsa vuoksi: Placa de Santsin metroasema oli yhden vaihdon päässä lentokentältä saapuessa ja myös kätevän lähellä, kun seuraavana päivänä matkaa jatkettiin Santsin juna-asemalta Valenciaan. Juna-asema olikin hieman erikoinen Valenciaan päin mennessä. Tätä lähtöä varten tuli kiertää aseman takaosaan ja odottaa, että henkilökunta päästäisi kulkemaan hissillä tai rullaportailla alas laiturille.

Juna vaikutti olevan viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta eipä se mitään haitannut. Yllätti vain näin keskellä marraskuuta. Turisteja ei tosin tullut bongattua yhtään. Matka-aika oli 3,5h ja junan näytöltä pystyi katsomaan elokuvaa (espanjaksi). Olimme ostaneet matkaeväät etukäteen, mutta kolmioleipä asemalta näytti nyt aika surulliselta verrattuna patonkiin, jonka eräs matkustaja oli käynyt ostamassa ilmeisesti ravintolavaunusta. Junassa kulki kerran matkan aikana myös pieni tarjoiluvaunu, mutta se suhasi ohitse niin vauhdilla, ettei selvinnyt, mitä siitä olisi pystynyt ostamaan. Kuulutuksia tehtiin espanjan ja katalaanin lisäksi myös englanniksi.

Juna kulki välillä aivan merenrannassa.

Junamatka osoittautui olevan matkan kohokohta. Maisemat olivat upeat, vasemmalla puolella sai ihastella merta ja oikealla vuoristoa. Ei mitään tylsää katseltavaa. Matkan varrelle osui muutamakin varteenotettava pikkukylä, jota olisi voinut käydä tutkailemassa tarkemmin. Joku takanamme selittikin erään kylän kohdalla, että sitä kutsutaan Espanjan Venetsiaksi. Käsittääkseni tuota titteliä kuitenkin kantaa Pohjois-Espanjassa sijaitseva Empuriabrava. Rakennukset kyllä kieltämättä muistuttivat Italiasta, ainakin värikkyydeltään.

Kyllä näitä maisemia jaksoi katsella.

Pieni pala Italiaa, mistä takana istuva henkilö puhui vierustoverilleen. Valitettavasti en muista, missä kohtaa reittiä tässä oltiin menossa.

Metrolippu lentokentältä keskustaan. Muista säilyttää lippu, sitä tarvitsee vielä pääteasemalta poistuessa.

Hintatietoja ja vinkkejä

Lennot Barcelonaan: Finnair 150e käsimatkatavaralla. Käytännössä Iberia kuitenkin hoiti lentopuolen mennen tullen. Pieni pettymys, kun koneesta ei saanut ostettua punaviinilasillista.

Lentokentältä majoitukselle: L9 metro lähtee kentältä keskustan suuntaan. Lentokenttälippu on erillinen ja se maksaa 5e. Meillä oli vielä vaihto Torrassan asemalla, josta jatkettiin Placa de Santsin asemalle (sama lippu käy, kun tekee vaihdon).

Majoitus: Live & Dream Bookingin kautta. 77,30e yö/2hlöä. Tänne haluttiin ottaa terassillinen huone, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Se antaa lisätilaa, kun huone on itsessään hyvin pieni. Hyvä yhdeksi yöksi, vastapäätä sijaitseva kauppa oli ehdoton plussa! Kohteeseen sai ovikoodin, millä pääsi sisään myös respan aukioloaikojen ulkopuolella ja respan seinän avainsäilöstä sai kämpän avaimen. Aulassa on tarjolla muun muassa teetä. Hyvä sijainti suhteessa sekä Placa de Santsin metroasemalle että Santsin rautatieasemalle.

Juna Barcelona-Valencia: Renfe, n. 22e/suunta/hlö. Liput ostettiin ennakkoon Suomesta käsin, koska aiemmin ostettuna ne sai edullisemmin. Juna oli myös täynnä, joten on mahdollista, ettei paikan päältä enää saa lippua haluamaansa junaan. Matka-aika oli Barca-Valencia 3,5h ja palatessa 3h. Valenciasta lähdettäessä oli mentävä turvatarkastuksen läpi, kaikki laukut läpivalaistiin. Kannattaa varmistua, mille asemalle juna Valenciassa menee, meillä saapuminen oli Valencia Nordille, mutta paluujuna lähti Valencia Joaquin Sorollan asemalta. Nämä ovat kuitenkin lähes vierekkäiset asemat.

Eurooppa · Geneve · Sveitsi

Pikavisiitti Geneveen

1.12.2022 MatkakärpänenKommentoi

Koska lennot olivat menopaluuna Geneveen, oli ainoastaan järkevää viettää edes viimeinen yö siellä ja tutustua kaupunkiin. Juna-aseman vierestä löytyy useita majoitusvaihtoehtoja ja näimmekin parhaaksi vaihtoehdoksi valita niistä yhden. Tämä siksi, että juna Annecystä saapui sille ja samalta asemalta pääsee myös lentoasemalle.

Isompia kohteessa ei ehditty, mutta koska Annecyjärven risteily jäi tekemättä Ranskan puolella, haluttiin se paikata täällä. Risteily Lac Lémanilla oli kuitenkin pieni pettymys, koska näkymät eivät Annecyn mahtavien vuorten jälkeen olleetkaan niin kummoiset. Otimme tosin vain tunnin risteilyn, joten mahdollisesti pidemmällä olisi nähnyt mielenkiintoisempia asioita.

Risteilyjä lähtee eri laitureilta, eri puolelta järveä. Tämä risteily lähti ja palasi Mont-Blanciin.

Sen sijaan Swiss Wheel maailmanpyörä Jardin Anglaisissa oli kiva kokemus ja sieltä näki hyvin joka puolelle. Puistossa olevaan kukkakelloonkin sai uuden kuvakulman. Jardin Anglaisista lähti myös kaupunkijuna, jonka kyytiin päädyimme hyppäämään. Reitti ajoi meno-paluun aikalailla samaa reittiä, mikä oli myöskin pieni pettymys. Kävellen olisi tietysti nähnyt enemmän, mutta koska kohteessa vietetty aika oli niin lyhyt, olisi tämä ollut parempi tapa nähdä hieman enemmän kaupunkia.

Näkymää Swiss Wheelistä. Oikealla alhaalla L’Horloge Fleurie, kukista tehty kello.

Jardin Anglaisin vierustat täyttyvät luksusliikkeistä, joten jos rahapussi kestää, voi maailmanpyörämaisemien ihastelun jälkeen siirtyä sulavasti ostoksille. Lähistöltä löytyy kuitenkin myös kohtuuhintainen terassilla varustettu kioski, josta voi seurailla maailman menoa.

Lisää näkymiä maailmanpyörästä.

Geneven helposti löydettävä ja nähtävä nähtävyys on Jet d’Eau -suihkulähde. Sitä voi ihastella kummalta tahansa rannalta, sillalta, maailmanpyörästä tai risteilyaluksen kyydistä. Myös kaupunkijuna kiertää järveä, joten suihkulähdettä pääsee varmasti näkemään eri kulmista niin halutessaan. Tai haluamattaankin.

Jet d’Eau

Kaupunkijunakierroksella.

Ihana löytö järven rannalla kukevan Promenade du Lacin varrella – joutsenseurue!

Hintatietoja

Majoitus: Hotel Les Arcades Booking.comin kautta. 128e/yö/2hlöä. Hotelli sijaitsi kätevästi juna-asemaa vastapäätä, mikä toimi yhden yön majoitusta ajatellen erittäin hyvin. Saavuimme ja lähdimme samalta asemalta. Palvelu oli todella hyvää.

Juna Annecysta: 18e

Järviristeily: 18e

Swiss Wheel: 7e

Kaupunkijuna: 8e. Mielestäni ei tämän rahan arvoinen, olisi kiva ollut nähdä vähän enemmän.

Ranskasta Sveitsin puolelle tullessa huomasi selkeästi hintaeron muun muassa ravintola-annoksissa, jotka olivat Suomen tasoa. Esimerkkinä ensimmäinen ateria Sveitsin puolella: ruoka ja 2dl viiniä n. 33e/hlö.

Annecy · Eurooppa · Ranska

Turistientäyteinen, kaunis Annecy

24.10.2022 MatkakärpänenKommentoi

Matkamme Samoënsista Annecyyn kulki kiertoteitä. Vuokra-autolla huristeltiin vielä Clusesin ja Bonnevillen kautta takaisin Annemasseen, josta otettiin juna alle kohti Annecyä. Lippujen kanssa ei tullut oltua riittävän valppaana, joten toinen lipuista ilmeisesti jäi automaattiin ja se oli tietysti ennättänyt kelvata jo seuraavalle ostajalle, kunnes huomasimme tilanteen. Jouduimme ostamaan siis vielä kolmannen lipun. Vinkki vitosena: kannattaa tarkistaa, lukeeko lipussa 2 hlöä vai 1. Edellisellä junamatkalla Genevestä Annemasseen meillä oli 1 lippu, jolla oli 2 henkilöä. Nyt meille olisi tullut molemmille omat liput, mutta toinen näistä ei meille kelvannut 😀

Maisemat junamatkalla ovat upeita vuoristonäkymiä. Junan kulkusuuntaan nähden kannattaa istua vasemmalla puolella, jotta niistä saa kaiken irti.

Olin tutustunut Annecyyn hieman etukäteen, mutta silti se tarjosi kauniita yllätyksiä. Vanha kaupunki lienee se, mitä lähes kaikki kaupunkiin saapuvat tulevat ihastelemaan. Palais de l’Isle, tuo Annecyn ikoni, ja kauniit kanaalit turkoosine vesineen. Vanha kaupunki olikin todella upea. Ainoa, mikä varjosti ihastelua oli järjetön ihmismassa. Tiesin elokuun olevan pääasiallinen lomakuukausi Ranskassa, mutta en uskonut Annecyn vetovoiman olevan näin valtava. Kapeat kujat olivat tupaten täynnä ihmisiä ja ongelmaa pahensi se, että majoituksemme oli suoraan vanhan kaupungin sydämessä. Aina, kun tulit tai menit majoituksesta, päädyit ihmismassaan.

Toisaalta, majoitus valittiin juuri ytimekkään sijaintinsa vuoksi. Aamupala tehtiin itse, jotta voitiin nauttia upeasta näkymästä. Parvekkeelta oli näkymänä Palais de l’Isle. Häly ulkoa ei häirinnyt kuitenkaan yöunia, sillä kadut hiljenivät riittävän aikaisin.

Upeat aamupalamaisemat. Eikä hassumpi aamupalakaan. Parveke avautui makuuhuoneesta.

Aamulla tavarantoimittaja oli tosin vähän tukkinut kulkureittiä 😀

Annecy rinnastetaan usein Venetsiaan kanaaleidensa sekä värikkäiden rakennustensa vuoksi. Venetsiassa en ole vielä käynyt, mutta täällä vesi oli ainakin kirkasta ja turkoosia. Itselle tuli mielleyhtymiä Amsterdamiin, varsinkin, kun näki polkupyöriä lukittuna siltojen kaiteisiin. Rakennukset toki poikkeavat Amsterdamista.

Sunnuntaina kadut olivat entistä ahtaampia, sillä oli markkinapäivä. Tarjolla oli kaikkea mausteista makkaraan ja ihmiset olivat liikkeellä. Itse olimme jo reput selässä tekemässä paluumatkaa, joten tungos oli hieman ahdistava.

Annecyn yllätykset

Kuten muut, myös minä ajauduin Annecyyn vanhan kaupungin vuoksi. Olikin ihana huomata, että lyhyen kävelymatkan päässä sieltä on Annecy järvi, jota kehystävät upeat alppinäkymät. Itselle nämä olivatkin kaupungin mieleenpainuvimmat maisemat. Meillä oli tarkoituksena lähteä myös järviristeilylle, mutta aikataulut eivät osuneet yksiin.

Drone -kuvaa Annecy järvelle. Näkymä kuin taulu.

Järvellä oli vilkasta, kuten kuvastakin näkyy. Risteilyiden lisäksi oli mahdollista vuokrata muun muassa oma vene, polkuvene, tai kanootti. Henkilökohtaisesti tuohon paattisumaan lähteminen omatoimisesti olisi hieman hirvittänyt.

Annecy olisi tarjonnut paljon muutakin, mihin aika ei riittänyt. Parin yön aikana kohteesta saa kyllä hyvän käsityksen, varsinkin, jos haluaa olla tehokas. Mutta useammaksikin päiväksi riittäisi näkemistä, jos haluaa hitaamman tahdin. Itse olisin lähtenyt pois vanhasta kaupungista vähän kauemmaksi ja käynyt risteilyllä ja kenties mennyt vesitaksilla Talloiresiin. Alue on myös tunnettu viineistään, joten matka viinitarhallekin kävi mielessä.

Annecystä ostettiin vielä junalippu Geneveen, josta oli paluulento Suomeen. Yritimme ostaa lipun eri reitille, ettei meidän olisi tarvinnut mennä uudelleen Annemassen kautta, mutta lipun sai ostaa vain automaatista, eikä valittavissa ollut (ymmärryksemme mukaan) kuin tuo kierto Annemassen kautta.

Hintatietoja ja vinkkejä

Junalippu Annemassesta Annecyyn: 13e. Matka kestää noin tunnin. Lippua ei tarvitse ostaa ennakkoon netistä, hinta säilyy samana.

Majoitus: Apartment rated 3 stars in the heart of the old town (Villa z tarasem), 293e/2 hlöä/2 yötä. Majoitus on toisessa kerroksessa, ei hissimahdollisuutta. Asunto oli hyvin varusteltu, löytyi tiskikone, hella, mikro, pesukone. Tämän majoituksen kohdalla oli pakollista maksaa 400e suuruinen takuusumma suoraan vuokranantajan tilille. Summan takaisin saamisessa kesti todella pitkään, jouduin soittamaan kahdesti perään ja viimein n. 4 viikon päästä summa palautettiin pahoittelujen kera.

Missä syödä?: Mikäli toivot hyvää ruokaa, tai vaihtelua valikoimaan, voisi kannattaa katsoa vanhan kaupungin ulkopuolisia ravintoloita. Itse ei siellä oikein liikuttu, joten en pysty suosittelemaan mitään tiettyä. Kanaalien varrella tarjonta tuntui olevan toisistaan poikkeamatonta ja hinnat viinilasillisillekin olivat korkeita. Kuten aina turisteimmissa paikoissa. Itse pyrkisin kuitenkin välttelemään Brasserie Saint Mauricea, jolla oli viehättävä terassi, mutta sekä palvelu että ruoka olivat ala-arvoisia. Hinta oli kuitenkin kova. Tilanteeseen saattoi vaikuttaa lounasaika sekä loma-aika, mutta jäi kyllä monin eri tavoin huono maku suuhun ko mestasta. Eikä se edes ollut kapeilla kujilla kanaalin varrella. Sen sijaan satamassa viinilasilliset saatiin jo 5e hintaan ja palvelukin oli persoonallisempaa sekä ystävällisempää.

Mitä tehdä?: Vaeltele vanhassa kaupungissa, ihaile vuoristoisia järvimaisemia, kävele Jardins de l’Europessa ja lukaise vinkkejä vaikka vielä ehta-aidolta ranskalaiselta: 11 asiaa, mitä voit tehdä Annecyssä

Bonneville · Cluses · Ranska

Kauniit pikkukylät Cluses & Bonneville

12.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Vielä, kun meillä oli vuokra-auto alla, päätettiin sateesta huolimatta tehdä pitstoppeja matkalla Annemasseen. Tälle matkalle tieksi valikoitui D907, tosin osittain en ole edes varma, missä sitä ajeltiin, koska matkalla oli kiertoteitä ja päädyttiin ajelemaan lähes ihmisten takapihoilla. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Clusesissa, jossa olisi ollut enemmänkin nähtävää, mutta vettä tuli niin paljon, että päädyttiin vain pinnalliseen pyörimiseen ytimessä. Clusesista jatkettiin tietä D1205 Bonnevilleen ja Annemasseen.

Cluses

Otsikossa mainitsen pikkukylät, vaikka Cluseshan oli Samoënsin jälkeen suuri – n. 17 500 hlöä.

Parkkipaikan löytäminen oli aluksi hiukan haastavaa, mutta bongattiin lopulta iso P-alue kaupungintaloa vastapäätä. Keskellä perjantaipäivää tämä kylä oli vilkas. Toki oli elokuun loppu ja keskieurooppalaisten vilkkain kesäloma-aika, liekö vaikutti asiaan. Lisäksi torilla oli pienet markkinat.

Kaupungintalo. Mitähän maisemat ois ollet ilman pilviä?

Pieni kiertokävely ronskissa sateessa näytti meille sekä kaupungintalon kauniissa maisemissa että kirkon. Täällä olisi ollut kauniita joki-/vuoristonäkymiä (ainakin kuvahaun mukaan), mutta valitettavasti sadepilvet peittosivat vuoret tehokkaasti ja vettä tuli sen verran paljon, ettemme lähteneet kävelemään edes joelle saakka. Toivottiin vähän kirkkaampaa keliä seuraavalle etapille Bonnevilleen.

Bonneville

Ja sää onneksi kirkastuikin. Pysäköitiin auto jälleen kaupungintalon eteen ja täällä käytössä oli puomisysteemi. Sattumoisin puomin automaatilla oli juuri henkilö, joten kysäistiin, kuinkas pääsemme pois, kun olemme ensin päässeet sisään. Mies painoi meille puomin automaatista nappia ja ojensi pysäköintilipukkeen. Hän kertoi, että saamme pysäköidä ilmaiseksi kahden tunnin ajan. Tämän jälkeen riittää, että luemme lähtiessä lipukkeen viivakoodin puomin automaatissa.

Jalkauduttuamme päädyttiin ensimmäisenä Brasserie & Rôtisserie Les 2 coqsiin, josta meille kerrottiin, että sisällä on täyttä, mutta meille voidaan kuivata pöytä/tuolit terassilta. Hauskaa oli, että tämän tarjoutui tekemään vieressäni baaritiskillä seisonut asiakas. Selvisi, että hänen ystävänsä ovat töissä ko ravintolassa ja että paikka on erittäin suosittu, vaikka onkin vielä uusi. Katselinkin jälkikäteen kohteen menua ja vesi kieltämättä herahti kielelle. Ja täytyy sanoa, että Ranska on parilla viime reissulla myös näyttänyt parasta puoltaan; ihmiset ovatkin olleet supermukavia (itsellä traumoja vaihtoajoista Ranskassa). Englantia puhuttiin, tai ainakin yritettiin, lähes jokaisessa vierailemassamme paikassa. Ja me yritimme vähän ranskaa. Hyvin pärjättiin, ei se yhteinen kieli aina ole niin välttämätönkään.

Bonneville olisi maisemien puolesta voinut olla nimeltään Belleville.

Mukavien ihmisten lisäksi Bonneville tarjosi kauniita maisemia ja värikkäitä rakennuksia. Emme olleet tutustuneet paikkaan ennakkoon lainkaan ja yllätykseksemme sieltä löytyi myös linna, johon oli ilmainen sisäänpääsy ja näin ollen myös ilmaiset maisemat vähän korkeammalta.

Le Château des Sires de Faucigny – linna

Myös joenranta näytti kauniilta, mutta tässä vaiheessa olimme jo suuntaamassa autolla kohti Annemassea, joten näihin maisemiin ei paneuduttu kunnolla. Alunperin yksi matkaideoista oli majoittua yksi yö esim. Bonnevillessä, mikä ei olisi ollut lainkaan hassumpaa. Muutamia paikkoja matkan varrelta nähtynä valitsisinkin yhdenyönpysähdykseksi juuri Bonnevillen tai Clusesin. Nämä vain visuaalisuuden vuoksi, itse majoitustarjontaan en ole tutustunut.

Vinkkejä ja hintatietoja

Clusesissa löysimme ison parkkialueen kaupungintalon edustalta, mutta emme tienneet, onko se ilmainen vai maksullinen. Lopulta sivusta löytyi lippuautomaatti, jonka käyttöön saimme ohjeistuksen paikalliselta. SVP entrer numéro…-kohtaan (alla kuvassa) kirjoitetaan rekisterinumero, jonka jälkeen painetaan vasemmalta alhaalta vihreää väkästä. Jos aiot pysäköidä ainoastaan max 30 min, painat vain uudelleen väkäsestä ja saat pysäköintilipukkeen. Emme oikein tienneet, kuinka olisi tullut toimia, jos olisimme halunneet pysäköidä pidemmäksi aikaa, joten tästäkään syystä emme tehneet pidempää stoppia Clusesiin.

Bonnevillessä puolestaan törmäsimme aluksi ongelmaan, että meille oli vapaa ruutu ilmaisella pysäköintialueella, mutta sitä varten olisi tarvinnut pysäköintikiekon, mitä vuokra-autosta ei löytynyt. Onneksi tämän jälkeen bongattiin kylän keskeltä ilmainen ”puomiparkki”. Vuokra-autoa noutaessa voisikin kysäistä, onko autossa kiekkoa, niin ei tarvitse koko autoa penkoa ympäri.

Suomen versioista poikkeava pysäköintimittari

Bensakulut Annemasse-Viuz-en-Sallaz-Morzine-Samoëns-Cluses-Bonneville-Annemasse olivat vain 15e Citikka C3:lla, mutta bensanhinnan eläessä myös tämä summa elää. En tainnut litrahintaa edes katsoa, kun tankki oli joka tapauksessa tankattava täyteen. Polttoainekulut eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna auton vuokrahintaan. Mikäli haluaa huristella automaattivaihteisella autolla, saa siitä pulittaa vielä manuaalia enemmän.

Yksi vaihtoehto olisi myös mennä junalla Clusesiin saakka, josta vuokra-auton saisi huokeammin kauppaketju Carrefourin kautta. Emme valinneet tätä vaihtoehtoa kahdesta syystä. Ensinnäkin, sivusto on ranskaksi, joten epäröimme, liekö olisimme ymmärtäneet riittävästi varausehdoista. Lisäksi tällä kyseisellä reitillä emme olisi välttämättä saaneet palautettua autoa viikonloppuna Clusesin Carrefouriin.

Mikäli edullinen autonvuokraus Ranskassa kiinnostaa, niin kannattaa Carrefourin tarjonta ainakin tarkistaa: https://www.carrefourlocation.fr/vehicules/voiture En voi suositella – tai olla suosittelematta, koska emme päätyneet tähän vaihtoehtoon, vaikka se hinnan vuoksi kiinnostikin.

Ranska · Samoëns

Samoëns – Ranskan yllättävä helmi

9.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, Samoëns oli entuudestaan täysin tuntematon paikka, jopa nimenä. Samalla se oli se suurin syy reissuun lähdölle.

Moni varmasti kritisoi, että nimeän helmeksi kohteen, joka on olemassa oikeastaan lähes pelkästään turisteja varten. Näin kesäkaudella siellä ei kuitenkaan ollut turisteista juuri tietoakaan. Nekin, jotka olivat kohteeseen matkustaneet, olivat pääosin saapuneet sinne Mölkyn MM-kisojen vuoksi. Alueelta löytyi siis lähinnä ranskalaisia, japanilaisia ja suomalaisia. Helmeksi nimeäminen liittyy yllätykseeni paikan rauhasta ja kauneudesta, sekä siihen, ettei minulla ollut siitä mitään ennakkokäsityksiä. Vihreät vuoret ympäröivät koko kylän ja väkiluku on reilusti alle 3000 henkeä, aaah!

Vuorten ympäröimä keskusta. Vuori näyttää ihan taustakankaalta, mutta aito on 😀

Majoituspaikan terassilta oli upea vuoristonäköala. Kunhan ei satanut ja ei tiennyt vuorista mitään 😀

Idyllistä kuin Suomen maaseudulla. Paitsi nuo vuoret ❤

Mölkyn MM-kisoista on niin huono kuvasato, etten postaa sieltä yhtään kuvaa, mutta alue oli iso hiekkakenttä, yllättäen vuorten ympäröimänä. Sinne mentiin karavaanialueen ohi/läpi, jolloin tuli mietittyä, ettei paikka (Camping Caravaneige Le Giffre) olisi ollut lainkaan hassumpi paikka leiriytyä. Alueelta löytyi myös pari lampea, joista toisesta dronekuvaa alla.

Mielenkiintoista oli, että matkalla, kun ajoimme Morzinen ”montun pohjalle” oli siellä huomattavasti enemmän väkeä kuin Samoënsissa, vaikka ne ovat molemmat alle 3000 hengen kyliä. Morzineen ja sieltä pois ajaessa jopa pelotti ajaa autolla, koska kylän läheisyydessä suhasi valtavat määrät pyöräilijöitä samalla kapealla tiellä. Samoënsissa taas oli aivan rauhallista, ei pyöriä, eikä oikeastaan autojakaan.

Ruokailun osalta vaikutti siltä, että erittäin moni paikka tarjosi kaikkea. Varsinkin perinneruokia, jotka olivat huippurasvaisia. Nälän yllättäessä olikin tuuri löytää matkan varrelta pizzeria Le Matefaim, jonka pizzat olivat taivaallisia (toki yhtälailla rasvaisia 😀 )! Meitä olisi kiinnostanut käydä syömässä keskustan Le 8M des monts -ravintolassa, mutta näinkin hiljaisena aikana sinne olisi silti tullut huomata varata pöytä jo viikkoa etukäteen. Varausta ei voinut tehdä netistä, vaan se olisi vaatinut soittamisen, tai paikan päällä varaamisen. Paikan päällä kävimmekin, mutta koska olimme paikkakunnalla vain 2 yötä, emme ennättäneet saada varausta.

Hintatietoja

Samoënsiin liittyvät majoitus- ja hintatiedot löytyvät edellisestä postauksesta: Mikä ihmeen Samoëns?

Ranska · Samoëns

Mikä ihmeen Samoëns?

30.8.20226.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Kaverin kysyessä mukaan reissulle Samoënsiin, piti vallan googlettaa, mistä päin tällainen mesta löytyy. En ollut koskaan kuullut koko citystä, joten lupauduin mielenkiinnosta mukaan.

Samoëns on siis Ranskan Alpeilla sijaitseva pieni kaupunki. Kyseessä voi olla lasketteluhelvetti talvisin, tästä en tiedä, mutta näin kesäaikaan siellä oli rauhallista ja vihreät vuoret ympäröivät kaikkialla. Meidät tänne ajoivat Mölkyn MM-kisat (lisää erikoisuuksia 😀 ), jossa pelasi tuttuja. Laji onkin yllättäen todella suosittu sekä Ranskassa että Japanissa, joista oli molemmista paljon kisailijoita mukana. Nähtävyyksiä ei siis sinänsä kierretty, mutta vuoristomaisemista nautittiin täysin rinnoin.

Kuinkas me päästiin sinne Samoënsiin?

Matka alkoi Genevestä, josta Ranskan puolelle pääsee noin puolessa tunnissa junalla, eikä lipulle kentältä Annemasseen kerry juuri 5 euroa enempää hintaakaan. Annemassesta alle otettiin vuokra-auto (Citroën C3, joka ei paljon vuoristossa tahtonut jaksaa kulkea), jolla kuljettiin kiertoteitä Samoënsiin. Matkan varrella tehtiin pitstoppeja muun muassa Viuz-en-Sallaz´ssa ja Morzinessa sekä randomisti matkan varrella kuvauksellisissa paikoissa. Morzineen laskeuduttiin vuorilta, jonka jälkeen lähdettiin nousemaan pieniä ja mutkaisia teitä jälleen seuraavan vuoren yli Samoënsiin. Tietä D354 en välttämättä suosittele heikkohermoisille, tai aroille kuljettajille, vastaan tulee kaikkea bussista kuorma-autoihin ja tie on välissä hyvinkin kapeaa ja mutkaisesti vuoren rinnettä kulkevaa. Mutta hienoja maisemia ja itse olen erittäin tyytyväinen, että ajettiin tämä reitti. Talvella en olisi pätkälle lähtenyt, liekö tie edes tuolloin auki. Matkan voi taittaa isompiakin teitä, joten jokainen voi valita itselle sopivan version. Alla kuvia matkan Annemasse-Samoëns varrelta.

Ammuja vuorenrinteellä noustessa Morzinesta taas uuden vuoren päälle.

Perille päästyä pitikin vähän tuumia, missä meidän majoitus luuraa. Löydettiin Google Mapsin avulla oikea osoite ja soitettiin ovikelloa – iso koira alkoi haukkua ja vanha nainen tuli ovelle. Siinä yritettiin ymmärtää ranskaa ja hän englantia ja saatiin selville, että sekä talo että osoite on väärä ja oikea on about ”tuossa” (osoitti kartalta). Vielä piti pyöriä kävellen jonkin matkan päässä, että oikea möksä löytyi, koska missään ei ollut merkkiäkään, että etsimämme talo olisi majatalo. Ovessa, ikkunassa, missään, ei pienintäkään kylttiä. Perille pääseminen oli kuitenkin sen arvoista. Isäntä oli supermukava ja esitteli meidän yläkerran huoneiston – wau! Terassi oli pienen asunnon kokoinen ja näkymät fantastiset, kuten alta pääsette näkemään. Toki pahimpana sadepäivänä vuoria ei näkynyt pilvien seasta lainkaan 😀

Hintatietoja

Lennot: Finnarin lennot Geneveen 258e sisältäen 30e peruutusturvan sekä Finnair plus alennuksen lipusta. Peruslippu ilman extroja ja alennuksia oli noin 220e. Matkustus pelkällä käsimatkatavaralla.

Majoitus: Chambres d´hôtes de charme Douglas 243e/2yötä/2hlö. Yläkertaa vuokraava pariskunta asuu itse alakerrassa ja mies tekee aamuisin aamupalan sovittuun aikaan. Vieraille on oma sisäänkäynti. Paikan osoitteeksi on merkitty 165, Route des moulins, mutta kohde on n. 200-300m sieltä. Jotta et päädy pimputtelemaan ranskalaisrouvan ovikelloa, kannattaa osoitteeksi esim. Google Mapsiin kirjoittaa Imp. des Eaux Froides ja koputella kadun oikealla puolella olevan toisen talon ovea.

Auton vuokraus: 228e. Koska Annemasse on kohtuu pieni paikka, varattiin auto jo etukäteen. Varaus tehtiin DiscoverCarsin kautta, jolloin saatiin valittua kaiken kattava vakuutus sisältäen myös ns. tieturvan, mikä on hyvä olla Ranskassa voimassa. Itse auto oli Europcarilta. Auton vuokrauksesta perittiin 650 euron takuuvuokra, jota ei ole vielä tätä kirjoittaessa vapautettu katevaraukselta, eli ainakin näemmä 11pv kuluu varauksen vapauttamisesta. Auto todettiin kuitenkin paikan päällä vahingoittumaksi 🙂

Junamatkat: Geneven lentokentältä n. 5e Annemasseen ja Annemasse-Annecy n. 13 euroa. Lippuja ei tarvitse ostaa netistä etukäteen, mutta Ranskan puolella ne tulee muistaa leimata ennen junaan nousemista keltaisessa automaatissa.

Cascais · Portugali

Cascaisin rannat ja helvetin suu

7.8.20226.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Toinen lyhyen junamatkan päässä Lissabonista sijaitseva käymisen arvoinen kohde on Cascais. Hypättiin junaan päärautatieasemalta Cais do Sodrélta, joka toimi meille muutoinkin lähiasemana. Samalla Viva Viagemin lipulla päästiin kulkemaan kuin Sintraankin ja tällä kertaa lippujen kanssa temppuilu olikin helpompaa. Tarvitsi vain ladata olemassa oleva lippu aseman automaatissa ja leimata se portilla.

Alkumatka junalla kulkee vielä lähiöiden läpi, mutta vasemmalla puolella istuessa tulee näkemään merimaisemia ja lähempänä myös Cascaisin niemenkärjessä. Paluumatkalla hämärsi jo niin paljon, ettei ollut väliä, kummalle puolen istuutui. Junia kulkee tiheästi ja matkan kesto on n. 40-45min.

Cascaissa pääsee nauttimaan mm. uimarannoista. Tänne kannattaakin suunnata Lissabonin sijaan, mikäli haluaa nauttia rantsupäivistä.

Cascaisia mainostetaan parhaana paikkana syödä tuoretta merenelävää, koska kaupunki on vanha kalastajakylä. Hieman harmitti, kun osuttiin juuri Cascaisiin saavuttua matkalla majakalle ravintolan Marisco na Pracan terassille, eikä ollut vielä nälkä. Tiskillä oli kaiken maailman merenherkkuja, ei olisi kuin tarvinnut osoittaa, mitä haluaa. Tässä kohtaa jouduttiin kuitenkin tyytymään viinilasillisiin ja kivaan satamanäköalaan (majakkakin taustalla).

Marisco na Pracan terassinäkymät. Taustalla Santa Martan majakka.

Santa Martan majakka oli Cascaisin päänähtävyys itselle ja se on tuntunut olevan sitä myös monelle Instagramissa. Majakan näkyessä sillalla, menee sillan vierestä lähes piilossa pienet portaat alas kallioille, mistä on hyvät näköalat majakalle. Koronasta lie johtuen (tai marraskuusta), saatiin olla rauhassa kuvailemassa ja droneilemassa majakkaa. Olen nähnyt myös kuvia, joissa majakan edustalla lahdessa ui kymmeniä ihmisiä.

Santa Martan majakka. Insta hotspot ja ymmärrän, miksi.

Majakka jää matkan varrelle, mikäli halajaa nähdä hieman edempää löytyvän luonnon ihmeen, Boca do infernon (helvetin suu). Tämä oli itselle uusi löytö ja koska meri oli allokkoinen, oli näky upea aaltojen rynnistäessä voimalla kuiluun.

Boca do Inferno. Kuva ei anna paikalle millään lailla oikeutta paikalle.

Matkalla Santa Martan majakalta Boca do Infernoon voi ihastella karuja merimaisemia.

Cascain kaupungissa näki myymälöitä, jotka olivat erikoistuneet säilykekalan myyntiin. Säilykepurkit oli laitettu kauniisti esille seiniä myöten. Myynnissä oli tietysti sardiineja, mutta myös esim. tonnikalaa ja lohta. Purkkien ulkoasuihin oli panostettu ja ne olivatkin kuin pieniä taide-esineitä.

Säilykekalapuoti. Yksi idea oli koristella kansi vuosiluvulla ja tekstillä, joka kertoi kuuluisan tapahtuman kyseiseltä vuodelta.

Alkoi olla jo hämärää, kun palattiin kävelyretkeltä keskustaan ja nälkä kurni. Aika moni ravintola vaikutti vielä olevan tyhjillänsä ja pyrittiin välttämään rafloja, jotka tarjosivat kaikkea. Lopulta, yllättäen, löydettiin hyvinkin turistiselta alueelta italialainen ravintola, mitä päätettiin testata. Ja olipa onni, koska söin elämäni parasta aglio e oliota! Ja on aina hienoa, kun ravintolan omistaja käy tervehtimässä asiakkaitaan. Samalla selvisi, että omistaja (ja kokki) oli ehta italiaano. Hän oli tyytyväinen kehuistani ja kertoi, että aglio e olion ainesosat ovat erittäin simppelit, mutta se tulee vain osata tehdä oikein. Tästä annoksesta innostuneena aglio e oliota on tullut tehtyä myös kotona ja kyllä, voin yhtyä omistajan sanoihin, se tulee osata valmistaa oikein.

Tämän ravintolakäynnin jälkeen ei enää harmittanut, ettei nälkä iskenyt Marisco na Pracan kohdalla. Gastronomia Italiana.

Cascais oli hyvä päiväkohde Lissabonista, mutta olisi siellä malttanut olla yötäkin. Maybe next time.

Portugali · Sintra

Sintra ilman Penan palatsia?

7.8.20226.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Vain 45min junamatkan päässä Lissabonista sijaitsee Sintra. Useat saapuvat tänne ihailemaan valtavaa ja kirjavaa Penan palatsia. Meidänkin oli tarkoitus, mutta lopulta kuuma päivä vei voimat ja tyydyttiin Regaleiran palatsiin ja sen mantuihin. Ei huono, Sintran päänähtävyys meille kun olikin kaivo; Poço Iniciático, Initiation well. En tiedä, onko normaalia matkustaa Sintraan ja skipata Penan palatsi, mutta itse olin ennen (ja jälkeen) innoissani tästä kaivosta. Koronasta lie johtuen tänne ei ollut paljoakaan jonoa. Siitäkin huolimatta kaivo tulee kävellä alas lähes koko ajan liikkuen, koska koko ajan on takana ihmisiä jonossa kulkemassa samaan suuntaan. Kulkua toiseen suuntaan ei edes ole. Kaivon jälkeen päädytään luoliin, joista en ollut etukäteen lukenut, joten oikein mukava ja kaunis yllätys.

Initiation Well sijaitsee Quinta da Regaleiran alueella.

Sintraan pääsee kätevästi junalla, joka maksaa vain lähijunan verran. Alussa meille aiheutti päänvaivaa lipunostossa se, että Lissabonissa tulee ensin ostaa kortti (Viva viagem), jota käytetään sekä lähi- että kaukoliikenteessä. Ongelma muodostui, kun halusimme ladata metroon, bussiin ja ratikkaan käypään korttiin rahaa, mutta lähijunaan onkin oma Viva viagem, joka ladataan eri paikassa. Tai automaatissa, mutta taito loppui kesken, kun oli väärä kortti väärässä kerroksessa. Näiden korttien ero on vähän kuin Suomessa HSL vs VR, joskaan Sintraan ei tarvinnut maksaa kuin mainitun lähijunan verran.

Sintraan lähtee junia sekä Rossion (keskusta) asemalta että Orientelta. Itse lähdimme Rossion asemalta, mikä lopulta ahdisti junassa, kun viime tipassa taakse tuli iso lössi jenkkejä, jotka kilpahuusivat toistensa päälle koko matkan perille. Takaisin otettiin Orienten juna ja tämä oli selkeästi enemmän paikallisten juna. Loogisesti, koska Rossion juna lähtee Lissabonin turisirysän sydämestä, mutta turha jälkiviisastella. Ottakaa vain meidän mokasta vaarin ja valitkaa Oriente 🙂

Sintra oli laajempi kuin ajateltiinkaan. Siellä olisi riittänyt nähtävää pariksikin päiväksi. Kannattaa tutustua hyvin ennen menoa, ettei missaa mitään must see -kohdetta. Me lähdimme matkaan kohtuu myöhään aamupäivästä ja jaksoimme käydä Regaleiran palatsialueen. Kävely sinne oli myös yhtä nähtävyyttä. Penan palatsi olisi ollut mahdollinen, mutta ei vaan jaksettu. Suosittelenkin valitsemaan suosikkikohteen etukäteen ja vierailemaan siellä ensimmäisenä. Ainakin näkee tärkeimmän, mikäli puhti loppuu.

Matkalla Sintran juna-asemalta Regaleiran palatsille.

Puhdin loppumisesta puheen ollen, kuten kuvista voi nähdä, on junalta alueelle mäkistä maastoa. Mikäli haluaa kävellä, kannattaa tämä ottaa huomioon.

Hintatietoja

Junamatka: Viva Viagem -kortti 0,50e, menopaluu Lissabon-Sintra 5e. Lähtö-/pääteasemat Lissabonissa ovat Rossio ja Oriente. Mikäli et asustele näiden läheisyydessä, tarvitset eri Viva Viagemin, jotta pääset metrolla (bussilla, ratikalla) juna-asemalle.

Toinen Viva Viagem lähi- toinen kaukoliikenteeseen.

Lissabon · Portugali

Lissabonin makuja

8.1.20226.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Portviini unohtui maistelulistalta, mutta kaikennäköistä muuta tuli maisteltua. Jonkin verran hyödynnettiin huoneiston keittiötä, loihdittiin muun muassa ateria Lissabonissa suositusta sardiinista. Myös köyhempiä pasta-annoksia tonnikalalla höystettynä tuli värkkäiltyä ja nautittua parvekkeella. Alkuun kuva omasta vaatimattomasta kokkauksesta, jonka jälkeen siirrytään ravintolatason suorituksiin.

Suolatuista sardiineista tehty sardiinipannu, home made.

Läheltä Pyhän Yrjänän linnaa löytyi perheomisteinen ravintola, jolta oli mukava katsella maisemia ja seurata sekä vanhan miehen mukulakivikadun rakentamista että kolmen koiran kanssa hengaillutta miestä, joka haki välissä itselleen espresson. Nautittavaa people watchingia. Ratikoita puksutteli myös ohi tasaiseen tahtiin. Tässä ravintolassa päätettiin maistaa sardiineja ensimmäistä kertaa.

Lähellä Pyhän Yrjänän linnaa olevassa perheomisteisessa ravintolassa testattiin sardiineja.

Matkalla Belémin tornille oli tarjolla kastanjoita. Näitä on tarjolla jo suoraan Cais do Sodrén juna-asemalle saapuessakin, mutta tässä kohtaa hetki oli oikea maistelulle. Niin paljon kuin muinoin Pariisissa ravatessakin näitä oli joka kadunkulmassa, vasta nyt tuli maistettua ensimmäistä kertaa. Maku jakoi mielipiteet, itse pidin. Aiemmasta ravintolasardiinista en niinkään.

TimeOut Market on vilkas kauppahalli, joka sattui sijaitsemaan suoraan majapaikkamme vieressä. Siellä tuli pyörittyä useampaan otteeseen ihmettelemässä. Eräs mereneläväravintola vaikutti olevan aina ääriään myöten täynnä, joten haluttiin ehdottomasti testata sen anti. Lautaselle valikoituivat jättikatkaravut sekä ruskearapu. Ruskearavun kaverina saapui vasara, josta riittikin hupia. Ravun kinttujen kuori tuli hakata vasaralla ja tarjoilija kävi välillä vitsailemassa, että älkää hajottako pöytää. Makuna tämä rapu ei ollut niin ihmeellinen, mutta otettiin kokemuksen kannalta.

Ruskearapu TimeOut Marketin Marisqueira Azul -ravintolassa.

Alkureissusta käytiin testaamassa Tapas n Friends -ketjun tapaksia. Bruchetan ja ilmakuivatun kinkun lisäksi haluttiin maistaa turskaa, mikä on Lissabonissa suosittua. Ostettiin kalapuikkomaiset pallerot. Ei olleet huonoja, mutta tämä jäi ainoaksi turskatestiksi reissulla.

Matkalla Cemitério do Alto de São Joãoon nälkä yllätti. Jostain syystä Arroiosin aseman lähettyviltä ei tahtonut löytyä ravintolaa, ainakaan avoinna olevaa. Sattumoisin päädyttiin kävelemään pienen puiston ohi ja huomasimme siellä kioskin, jolla oli jonoa. Ajateltiin, että varmaan jotain syötävää sieltä saisi, naposteltavaa ainakin. Kioski osoittautuikin burgerimestaksi. Todettiin, että täällä on paljon paikallisia ja koko ajan jonoa, joten ei voi olla huono. Eikä ollut! Klubileipä ja hamppari molemmat todella hyviä. Varsinkin hampurilaisen sinappi on jäänyt mieleen superhyvänä 😀 Täällä oli tarjolla niinkin villiä kuin tummalla sämpylällä varusteltu wasabiburgeri. Jos palaan Lissaboniin, aion palata myös syömään vielä tämän mestan burgerin.

Tässä puistoraflassa syötiin yksi reissun parhaista aterioista. Quiosque Jardim Constantino (R. José Estêvão). Koko ajan oli jonoa.

Ei näytä ihmeelliseltä, mutta oli taivaallista!

Ylipäänsä ruoka Portugalissa oli edullista, osti sitä sitten kaupasta tai ravintolasta. Esimerkkinä rapuateria (ruskearapu, jättikatkaravut, pullo viiniä, vettä ja olutta) maksoi 67e. Viinivalikoima oli luonnollisesti hyvä. Valkoviineistä ehdottomaksi suosikiksi nousi 1,39e hintainen hapokas vinho verde löytö. Kalliimpiakin tuli testattua, mutta tämä oli paras. Tietenkään sitä ei saa Suomesta ja kuvankin nimineen olen näemmä hukannut, joten en pysty antamaan parempia suosituksia…

Cascais (n. 40min junalla Lissabonista) on mainittu monesti paikaksi, missä on parhaimmat mereneläväravintolat. Nähtiinkin eräs oikein potentiaalinen, mutta valitettavasti ei siinä kohtaa ollut nälkä, joten jäi testaamatta. Ehkäpä ensi kerralla…