Patagonia – Perito Morenon jäätikkö

11.3.202411.3.2024 MatkakärpänenKommentoi

Patagonian alueelta löytyy paljon tekemistä, vaikka El Calafateen lentäessä sitä ehkä alkaisikin epäilemään. Maisemat ovat kilometritolkulla pelkkää kuivaa maata, jossa välillä näkee kilometritolkulla suoraa tietä. Eikä sitten oikein mitään muuta, ei edes pikkukyliä. Maisema muistuttaa kokonaan toista planeettaa ja meillä mielikuvitus kävikin villinä.

*Välillä maisemat ovat kuin kuumaisemaa*.

*Välillä kuivaa ja karua maastoa viivasuorine teineen.*

El Calafateen laskeutuessa (Buenos Airesistapäin lennettäessä) oikealla puolella voi selkeänä päivänä kaukaisuudessa nähdä jo Fitz Royn! Tätä tuli kuvattua innolla jo näinkin kaukaa 😄 Myös kuivuuden keskeltä ilmaantuva turkoosi joki ihastuttaa.

*Buenos Airesista lennettäessä voi selkeällä säällä bongata Mt. Fitz Royn taivaanrannassa.* *Siis tuo pieni musta kärki keskellä kuvaa* 😄

*Laskeutuessa kuivuuden keskelle ilmaantuu turkoosi joki ja sen jälkeen myös järvi.*

*Buenos Airesiin päin lennettäessä* *sai alkumatkasta ihastella kuivan ja kostean kontrastia.*

Lentomatka Buenos Airesista El Calafateen kestää vain n. 3.5h. Ensimmäisellä kerralla (v.2020) meillä oli lennolla välilasku keskellä ei-mitään Trelewissä, mistä otettiin lisää matkustajia kyytiin. Tällä kertaa meillä oli suorat lennot.

Kuinka päästä Perito Morenolle?

Ensiksikin, kannattaa olla tarkkana, että varaa matkan oikeaan kohteeseen. Argentiinasta löytyy myös paikkakunta nimeltä Perito Moreno, mutta jäätikkö on ihan eri suunnalla.

Yleisimmin jäätikölle haluavat lentävät El Calafateen. Näin olen itsekin tehnyt molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä kerralla meillä oli kaverin kanssa AirBnb:n kautta asunto, jonka vuokraaja vei meidät (maksua vastaan) Perito Morenolle saakka ja nouti meidät pois n. 3h kuluttua. Tämän plussapuolina olivat helppous sekä paikallisten mukana liikkuminen. He pysäyttivät auton eräälle levähdyspaikalle ja tarjosivat matea. Kun jäätikkö ensi kertaa ilmestyi näkyviin mutkan takaa, he kertoivat siitä ja pysäyttivät myös myöhemmin hyvälle näköalapaikalle.

Miinuksena oli oikeastaan ainoastaan se, että silloin piti osata aikatauluttaa oma käynti kohteessa.

Toisella kerralla (helmikuussa 2024) meillä oli alla vuokra-auto muutakin Patagoniassa liikkumista varten. Matka El Calafatesta Perito Morenolle on vain 80km. Aikaa meillä meni varmasti 1.5-2h, koska pysähtelimme matkan varrella taas muutamaan otteeseen maisemien vuoksi. Lisäksi viimeiset 30km ovat mutkaiset ja hitaat.

Vuokra-autoilun etuna oli oman aikataulun hallitseminen, eli pystyimme käydä kaikki haluamamme reitit joutumatta miettimään riittääkö aika niihin. Miinuksena hintavuus, mutta meillä oli auto jo joka tapauksessa, joten yhden päivän vuokra muiden joukossa ei tehnyt merkittävää lisäystä hintaan.

Moni menee paikan päälle tietysti bussilla. Syy, miksi itse en kauhesti busseja mainitse postauksissani on se, että kärsin niissä pahasta matkapahoinvoinnista. Ja matka Perito Morenolle on tosiaan viimeiset 30km todella mutkaista, eli olisi ollut minulle hyvin haastava 😄 30km on hidasta matkantekoa mutkien ja niistä johtuvien rajoitusten vuoksi.

Liikkuminen kohteessa

Muistaakseni vuonna 2020 Airbnb:n host sai ajaa meidät ylös saakka, mutta ainakin nyt vuokra-auto tuli pysäköidä alhaalla sijaitsevalle P-alueelle (ilmainen), josta oli bussikuljetus ylemmäs. 2020 aloitimme ylhäältä kulkemalla keltaista reittiä alaspäin. Nyt pysäköimme auton alas ja emme halunneet ottaa bussia ylös, joten aloitimme nousemalla sinistä reittiä.

*Sinisen reitin alku alhaaltapäin tarjoaa myös upeita maisemia.*

Reitit on merkitty eri väreillä ja ns. pääreitit ovat myös kuljettavissa pyörätuolilla. Punainen reitti on luokiteltu haastavaksi, mutta käytännössä kyse on ainoastaan rappusten määrästä. Ja PS. reitti kannattaa kulkea myötäpäivään, jolloin pääosa rappusista on alaspäinmenoa. Itse tehtiin tämäkin juuri toisinpäin 😄

Mikäli aika, voimat tai mielenkiinto ovat kortilla, tarjoaa keltainen reitti nopean pääsyn ylhäältä hienoille maisemille. Pienellä askelmäärällä pääsee muutamallekin hyvälle näköalapaikalle.

Aiempi postaus Perito Morenolta löytyy täältä

*Punaisen reitin ylätasanteelta* *näkee paremmin kokonaiskuvaa.*

*Jäätiköstä irtoaa lohkareita useita päivässä. Näin isojen lohkareiden irtoamista en todistanut kummallakaan käyntikerralla.*

Pieni fun fact: ensimmäisellä kerralla hämmästelin ukkosenpauketta kohteessa, mutta se olikin itse jäätikkö, mikä elää.

*Selkeällä säällä näkee, kuinka kaukaa jäätikkö alkaa. Se näyttää vyöryvän alas aaltoina kuin me*ri.

Muuta nähtävää El Calafatessa

El Chaltenilta päin saavuttaessa n. 8km ennen El Calafatea sijaitsee Punta Walichu. Matka kuljetaan kapeaa ja kivistä tietä, joka lopuksi laskeutuu jyrkästi rantaan.

Alhaalla saa nauttia upeista järvinäköaloista turkoosine vesineen. Mikäli sää osuu olemaan tuulinen ja kylmä (kuten meillä), on alhaalla ihana pikkukahvila, jonka ikkunat ovat suunnattu järvelle.

*Punta Walichun kahvilan taulumaiset maisemat.*

Punta Walichu ei ole pelkästään kahvila, vaan siellä myydään lippuja kierrokselle arkeologiselle alueelle. Päädyimme tänne luolien vuoksi, mutta kokemus oli niin järkyttävän ylihinnoiteltu, ettemme yksinkertaisesti halunneet tukea sellaista. Sen sijaan nautimme kahvilan antimista ja maisemista hetken aikaa.

Hintatietoja

Lennot: Flybondi 233e/hlö + käsimatkatavara.

Majoitus: TAAR AIKE (lugar del hielo) 104e/2yötä/2hlö (maksettu pesoilla). Ilman autoa ei ihanteellisin sijainti, sillä se on sivussa keskustasta ja sijaitsee jyrkän mäen päällä. Autolla liikuttaessa ihan hyvä, alue rauhallinen ja pysäköintipaikka talon pihassa. Ruokakauppaa ei ihan lähellä.

Kohde oli saanut huiput arvostelut, mutta itse jouduimme odottamaan lähes tunnin, että saimme sisäänpääsyohjeistukset. Olimme kuitenkin ilmoittaneet arvion saapumisajasta ja sisäänpääsyyn tarvitsi vain avainboksin koodin. Lisäksi suihkusta tuli lämpöistä vettä vaihtelevasti, itse sain pelkän jääkylmän suihkun. Maisemat upeat ja asunto kiva, sisäänkirjautumisen jälkeen ei mitään valittamista (paitsi ehkä se tooodella kylmä suihkuvesi).

Punta Walichu: Liput olivat n. 17e (sen päivän kurssilla)! Kahvila ei ole kallis ja pysäköinti on ilmaista. Kahvilassa on myynnissä mm. kirjoja. Ja siis, ne maisemat!

*Näkymiä majoituksen olohuoneen ikkunasta.*

Argentiina · Mendoza

Viinimatka koronalta sulkeutuvaan Mendozaan

20.7.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Etelä-Amerikan viimeiseksi matkaksi tällä reissulla jäi Mendoza. Tämäkin ennätettiin heittää silkalla tuurilla, sillä palasimme maanantaina 16.3. Mendozasta Buenos Airesiin, tiistaina 17.3. Mendozan maakunta sulki rajansa kaikelta liikenteeltä, kukaan ei enää päässyt sisään eikä ulos. 19.3. torstaina olinkin jo äkkilähtölennolla matkalla Suomeen ja 15 minuuttia koneen lähdön jälkeen koko Argentiina sulkeutui. Mendozassa korona alkoi näkyä viinitilojen sulkemisena sekä käsidesinä taksissa. Valitettavasti Bodega Trapiche jäi kokematta, samoin pari muuta, joille olimme ajatelleet mennä. Mutta toisaalta taas, onneksi Kaikenin tilalla onnistui käydä, olimme kaikki aivan myytyjä tästä paikasta!

Lento Buenos Airesista kesti vain parisen tuntia, jonka jälkeen Mendoza toivotti tervetulleeksi upealla Andien vuoristonäkymällä. Taksit kentältä saatiin heti ja matkalla majoitukselle kuskit välillä juttelivat toisilleen avoimista ikkunoista.

Hilpeää matkantekoa lentokentältä majoituspaikalle.

Lähes Argentiinan matkan alusta saakka oli ollut puhetta, että pitäisi kokea asado, paikallinen grillijuhla. Emme olleet vielä kukaan ennättäneet asadolle, joten koska olimme vuokranneet majoitukseksi jättitalon grillipaikalla, päätimme rohkeasti kokeilla grillausta itse. Miesväki kysyi vuokranantajalta suositusta lihakaupasta ja kävi ostamassa lihat. Hikistä hommaa vaikutti helteessä grillailu olevan, mutta voi luoja, miten hyvää ruokaa tuli! Melkeinpä parasta, mitä olin koko matkan aikana syönyt.

Luján de Cuyo

Ensimmäisen päivän viinialuevalinta oli Luján de Cuyo. Tältä alueelta löytyvät mm. Kaiken, Alta Vista ja Viamonte.

Matkalaisina oli sekä viininjuojia että mielenkiinnosta viinitilalla vierailevia. Kaikenin tila valikoitui kohteeksi, koska se oli iso ja koska omana toiveenani oli päästä viinitilalle, jolta olisi hyvät vuorinäköalat. Koska Kaikenin tila oli kauimmaisin, päätimme aloittaa siitä ja menimme paikalle taksilla.

Viininmaistelu toteutettiin upeassa miljöössä. Taustalla utuinen vuoristo.

Kaikenin tila osoittautui hyväksi ja kaikkia miellyttäväksi valinnaksi. Kierros alkoi alkumaljalla ja siellä sai kattavan kierroksen ulkona viljelmillä. Muutoinkin kaikki tuntui hyvin organisoidulta. Kerrottiin eri rypäleistä ja niitäkin sai halutessaan poimia suoraan suuhun makustelavaksi. Tastingissa sai valita maisteleeko enemmän puna- vai valkoviiniä, ja jos halusi, myös rose -vaihtoehto oli tarjolla.

Kaikenilta otimme taksit pyörävuokraamolle. Alueella on helppo ajaa fillarilla ja se on myös hyvin suosittua. Ja ne maisemat – ahhh!

Koronan vuoksi emme päässeet Alta Vistan tilalle, sillä se ei enää vastaanottanut vierailijoita. Poljimme myös pienemmälle tilalle, mutta sieltä tulivat juuri viimeisimmät vierailijat ulos, eikä sille päivää ollut enää saatavilla kierroksia. Päädyimme Viamonten tilalle, joka tarjosi myös upeat maisemat. Täällä kierros oli erilainen. Viljelmällä käytiin vain palstan reunalla. Tastingissa sai valita premiumin, tai normaalin. Valitsin itse premiumin ja viinit olivat todella sen arvoisia.

Myös Viamonten tila tarjoaa upeat maisemat.

Maipú

Yritimme tehdä netistä varausta seuraavalle päivälle Maipún alueelle Trapichen tilalle. Suoritimme jo maksun, mutta saimme jonkin ajan päästä ilmoituksen, että tila on suljettu. Päätimme kuitenkin yrittää vielä toista tilaa, jonka kanssa kävi samalla tavalla. Alueella Santa Julian tila oli vielä avoinna, joten teimme varauksen heille.

Matka tänne oli lähes sama kuin edellisenä päivänä Kaikenin tilalle, mutta taksi pyysi kalliimpaa hintaa. Saimme kuitenkin neuvoteltua summaa hieman alemmas. Myös paluutaksia saatiin myös odotella hyvä tovi, koska se lähti tulemaan keskustasta. Eikä se lopulta ollut edes virallinen taksi, mutta tila sen meille tilasi.

Itse tila oli hyvä vaihtoehto ja kierros tarjosi jälleen uutta. Tällä kertaa tutustuttiin tarkemmin tuotantopuoleen. Tastingin osalta ei tarjottu kuin tietyt viinit, valinnanvaraa ei ollut. Lisäksi maistelu tehtiin sisällä isossa huoneessa. Kierroksena kuitenkin hyvä ja täydentävä lisä edellisen päivän kokemuksiin. Myymälän puoli oli täällä kattava ja visuaalinen.

Mitä kannattaa huomioida?

Useat viinitilat vastaanottavat ilman ajanvarausta, mutta suosituimmille voi olla hyvä tehdä varaus. Opastuksia tehdään sekä englanniksi että espanjaksi. Polkupyörät kannattaa varata jo esim. viikkoa etukäteen, niille on kysyntää.

Päivään ei mahdu kovin montaa viinitilaa. Toisaalta, mikäli saa mahdutettua 5-6kpl, ja ottaa jokaisessa tastingin, voi fillaroinnista tulla haastavampaa päivän päätteeksi 😉 Itselle riitti kaksi eri tastingia samalle päivälle.

Taksien saaminen pidemmille matkoille voi olla haastavaa, kaikki eivät suostu viemään kovin kauas. Uber peruutti myös kahdesti kyydin. Viinitiloille on mahdollista tilata myös erillisiä kuljetukset sisältäviä paketteja.

Mendoza on muutakin kuin viinitiloja, täältä löytyy vaikka mitä kivaa. Kannattaakin miettiä, montako päivää alueella haluaa oikeasti viettää. Lisää Mendozaa seuraavassa postauksessa 🙂

Hintatietoja:

Lennot: Norwegian, 107e (sis. +5e käsimatkatavaran), lennot varattiin n. 1kk ennen matkaa.

Majoitus: Airbnb, iso talo kuudella makuuhuoneella 471e/4yötä (yhteensä kuudelta henkilöltä). Osoite Olascoaga 857.

Polkupyörät: Baccus Biking, 10USD. Firmalta saa valita millaisen paketin ostaa. Valitsimme self-guided tourin, joka sisälsi polkupyörän päivän ajaksi sekä vakuutukset yms, mutta ei yhtään käyntiä viinitiloille.

Wine tasting+kierros: Winery bookingin kautta ennakkoon varattuna Bodega Kaiken 450ARS/hlö (valuuttakurssi heittelee, mutta eurohinta alle 10e, tällä hetkellä n. 6e).

Argentiina · Puerto Iguazu

Viileästä etelästä pohjoisen tropiikin lämpöön – maagiset Iguassun putoukset

1.3.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Ennätin palata Perito Morenolta päiväksi kouluun, jonka jälkeen otin uuden lennon, tällä kertaa pohjoiseen. Vajaan kahden tunnin päästä olin Puerto Iguazussa, kosteassa ja kuumassa. Jotenkin hassua ajatella, että etelässä oli viileää ja pohjoisessa on tropiikki. Kaikki on niin väärinpäin Suomeen nähden 🙃

Lento meni koko matkan niin matalalla, että näki maisemia. Ja laskeutuminen – aahh, miten pitkään vehreää metsää! Varmaan puolet Etelä-Amerikan reissukuvista on kuvattu lentokoneesta. Mutta sieltä käsin on ollut myös mahtavia näkymiä.

Olin tällä reissulla itsekseni ja päädyin toistamiseen peräkkäin ottamaan Airbnb -majoittajan tarjoaman taksikyydin. Höpöteltiin kuljettajan kanssa espanjaksi niitä näitä. Vielä on vähän hankalaa, mutta sujuu paremmin. Mukavaa kuitenkin, kun lähes olematonta espanjankielen taitoa taas kehuttiin. Ilmeisesti sitä ei näillä leveyksillä turdeilta niin odoteta. Ainakaan valkoisista valkoisimmilta sinisilmiltä.

Kämppä oli öhh.. aika iso yhdelle. Ei se mitään. Hyvin mahduin levittäytymään.

Ensimmäisenä aamuna kävelin seitsemän jäljestä bussiasemalle ja ostin meno-paluun Argentiinan puolen putouksille. Hyppäsin 7.20 bussiin. Näköjään sitä aiempaan ei edes kannata hypätä, koska bussimatka kesti n.40 minuuttia, ostin lipun putouksille ja jouduin ihmismassan taa. Ihmettelin kuinka hitaasti jono liikkui (ei lainkaan), mutta sitten ymmärsin, että portit olivatkin vielä suljettuna. Puisto avaa ovensa klo 8. Hienoa taustatyötä tuli taas tehtyä..onneksi ei tarvinnut odottaa kuin pari minuuttia.

Ovien auetessa osa porukasta lähti juoksemaan junalle. Otin myös rivakamman askelluksen alle ja pääsin ensimmäiseen junaan. Puiston sisällä kulkee siis juna, joka pysähtyy kahdella asemalla, Cataratas (vesiputoukset) ja Garganta del Diablo (paholaisen kurkku) . Taktikoin ja menin ensiksi suoraan päättärille Garganta del Diablolle. Asemalta pääsi suoraan kävelyväylälle, joka kulki veden päällä. Ennen putousta näkyi jo melkoinen vesiussakka. Ja katselualueelle päästessä ussakka kasteli kaiken, mutta mitkä näkymät!

Kävelyä vetten päällä ja Paholaisen kurkun ussakka.

Sieltä rauhallisista vesistä alkaa pikkuhiljaa vesimassa putoilla.

Ja OMG! Se pauhu, sateenkaaret ja veden määrä! Kuva iltapäivän käynniltä, kun vesiussakka ei enää kastellut kaikkea.

Näkymä toiseen suuntaan, Paholaisen kurkku jää oikealle, pois kuvasta.

Paluumatkalla jäin seuraavalla asemalla (Cataratas) pois ja valikoin ensimmäiseksi reitiksi ylemmän kävelyreitin. Sain kulkea alkumatkan ihan itsekseni. Ylempi reitti kulkee vesiputousten yläpuolella.

Seuraavaksi jatkoin alemmalle reitille, mistä näkee paremmin putouksia. Lopuksi päätin vielä palata kuitenkin uudelleen junalla Garganta del Diabloon, vaikka mietin, joudunko siihen aikaan päivästä odottamaan paluujunaa kauankin ryysiksen vuoksi. Kyselin lipunmyyjältä (käytössä on liput, vaikka juna on ilmainen), onkohan kohteessa enemmän vai vähemmän väkeä kuin aamulla. Hänen mukaansa vähemmän. No, olen eri mieltä 😀 Ja onneksi en tiennyt tätä etukäteen, koska muuten en ehkä olisi mennyt.

Vaikka väkeä oli enemmän, vesiussakka oli vähentynyt (tai ehkä ennemmin tuuli vähemmän/eri suunnasta?), eikä siellä enää kastunut. Epäilin tätä jo kun näin vastaantulevien ihmisten olevan kuivia. Ihastelin vielä jonkin aikaa tätä omasta mielestäni mahtavinta näkymää ja lähdin jonottamaan junaa. Jota ei tarvinnutkaan jonottaa. Sain lipun heti. Sattumoisin tämä juna meni vieläpä suoraan Centralille, eli puiston alkuun. Ja mitä vielä, bussi oli paikalla ja sinne mahtui helposti kaikki halukkaat ja se palasi vajaana Puerto Iguazuun. Ehkä täällä on totuttu paremmin ryysikseen ja järjestelyt siksi toimivat.

Illalla kävin tsekkaamassa Hito Tres Fronterasilla näkymän, jossa joet risteävät ja kolme maata (Argentiina, Brasilia, Paraguay) kohtaavat.

Vasemmalla Paraguay, oikealla Brasilia ja alhaalla Argentiina.

Puerto Iguazussa monet kaupat ja ravintolat ovat avoinna vain tiettyyn aikaan päivästä, tai sulkevat välissä ovet kokonaan ja avaavat sitten uudelleen. Jos haluaa syödä rauhassa, kannattaa keskusta-alueella syödä sisällä. Tai mennä suosiolla kauemmas ravintoloihin. Keskustan ravintoloiden terasseilla lapset käyvät myymässä esineitä ja pyytämässä ruokaa. Olen osasyyllinen siihen, että näin tulee olemaan jatkossakin, koska annoin muutamalle ruokaa. En oikein tiedä oliko se kuinka suotavaa, mutta Buenos Airesissa paikalliset saattoivat antaa kadunmiehelle syötävää pöydästä, jos joku tuli sitä kyselemään.

Mitä kannattaa huomioida?

Kaikenkaikkiaan Argentiinan puolella näki paljon ja läheltä. Kävelyreittejä oli useita ja väkeä oli välillä enemmän, välillä ei ketään. Kävin tällä puolella helmikuun viimeisenä perjantaina ja menin sisään heti puiston auettua.

Juna kulkee pelkästään kahden aseman väliä, tai ”pitkää matkaa”, kannattaa tarkistaa, jos haluaa palata alkuun, että juna Paholaisen kurkulta menee sinne saakka.

Itse olin liian arka ottamaan veneretkeä, mutta edellisenä viikonloppuna käyneet kaverit olivat tykänneet vesiputouksen alla pyrähtämisestä sekä putousten näkemisestä läheltä. Veneretkelle annetaan lainaan vedenkestävä pussukka, johon saa laitettua tavarat, mutta esim. kertakäyttösadetakkikaan ei ole huono idea ottaa mukaan. Argentiinan puolelle ei tarvitse passia, Brassien puolelle luonnollisesti tarvitsee.

Minulla meni kierrokseen bussimatkoineen n. 7,5h. Joillain menee viisi, joillain kahdeksan. Jälleen ihan kiinni siitä, mitä haluaa nähdä ja haluaako esim. ottaa paatin putousten alle, syödä puiston ravintoloissa jne.

Hintatietoja

Lennot: Buenos Aires – Puerto Iguazu 208e. Varasin liput vasta noin viikko ennen lähtöä, mikä nosti hintaa. Myös tälle ajankohdalle olisi saanut halvempia lentoja, mutta en valitsin turvallisemmat lentoyhtiöt ja itseäni lähemmän lentokentän (Aeroparque Jorge Newbery). Lentoja sai kuukauden päähän halpalentoyhtiöillä noin sadalla eurolla.

Taksi kentältä: 800 pesoa. Hinta sovittiin etukäteen Airbnb hostin kanssa. Ilmeisesti muutoin kentältä tulo n.950-1000 pesoa.

Bussi putouksille: Argentiinan puolelle meno-paluu 400 pesoa. Ostin aamulla suoraan molemmat suunnat. Minut kentältä tuonut taksikuski tarjosi taksikuljetusta meno-paluuna hintaan 1300 pesoa.

Sisäänpääsy putouksille: 800 pesoa. Tässä ei auttanut opiskelijuus.

Argentiina · El Calafate · Info

Patagonia – Ällistyttävä Perito Moreno

28.2.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Tren del Fin del Mundon (Ushuaia) jälkeen käytiin syömässä ja alettiin tehdä siirtymää El Calafateen. Tänne oli varattu aikaa su-ti, eli ainoa mahdollinen päivä Perito Morenon jäätikölle oli maanantaina. Kaikki ennusteet näyttivät sadetta. Lupausten mukaan sitä oli viisi tippaa, jonka jälkeen rauhoittuisi kolmeen tippaan.

Sunnuntaina laskeuduttaessa sateesta ei ollut vielä tietoakaan. Maisemat olivat taas hienoja, joskin hyvin erilaisia. Vähän aavikkomaista, mutta vuoria ja järvi. Tuuli aivan valtavasti. Oltiin tartuttu Airbnb -majoittajan tarjoukseen valmiista kyydistä. Ensimmäistä kertaa minua oltiin kentällä vastassa kyltin kanssa. Olipa helppoa! Kenttä ei tosin ole iso, joten kovin vaikeaa taksin saaminenkaan ei olisi ollut. Kämppä oli siisti, mutta mietin karua hiekkatietä körötellessä, mihin korpeen ollaan menossa. Käytännössä se ei ollut kuin 10 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Kämpän valinta oli tehty sen mukaan, että se oli lähellä bussiasemaa. Ja näin olikin. Mutta ei sitten lopulta otettu bussia mihinkään, että siinä se hyöty sitten 😀

Oltiin melko väsyjä, käytiin keskustassa syömässä ja paluumatkalla kaupassa. Seuraavaa aamua varten käytiin kyselemässä busseja Perito Morenolle. Päädyttiin kuitenkin majoittajan tarjoukseen kyydistä, koska keliennuste oli todella huono. Mietittiin, että jos kastutaan heti alussa, jäädytään ennen bussin paluulähtöä. Kyyti oli taas niin helppo! Meidät haettiin kämpiltä ja käytettiin hakemassa rahaa. Huono puoli oli, että kyyti maksoi enemmän ja koska oli pyhä, en saanut enää käteistä ulos Western Unionilta (tätähän yritin jo edellisenä päivänä Ushuaiassa). No, automaatista sai, mutta se maksoi 635 pesoa extraa, enkä ole tohtinut katsoa, mitä muita veloituksia meni 😀 Käteistä oli saatava ja sitä sain. Elämä taas helpotti.

El Calafatesta on noin 70km Perito Morenolle. Välissä pysähdeltiin ottamaan valokuvia ja loppumatka oli mutkikasta ja hitaampaa. Meillä meni varmaan reilu tunti päästä perille. Kun matkaa oli vielä jonkin verran jäljellä, näkyi jäätikkö jo. Vahingossa päästin hämmästyksen äänen, oli se kaunis! Kaiken lisäksi sillä hetkellä näkyi sateenkaari, jonka toinen pää laskeutui juurikin jäätikön ylle. Wau!

Ja entäs, kun päästiin perille? Sateesta ei ollut tietoakaan ja jäätikkö oli aivan mieletön! Odotettiin hienoa, mutta näkymä ylitti odotukset. Niin sitä suomalainenkin vaan innostuu jäästä.

Hostimme epäili, että tuulen vuoksi tuskin tulisi edes satamaan. Ja oikeassa oli. Saatiin koko nelisen tuntia nauttia maisemista kastumatta ja pääosa vielä auringonpaisteessa. Ainoastaan tuuli oli todella kova.

Aika alkuvaiheessa jäätiin odottelemaan, josko jäätiköstä irtoaisi isompi lohkare. Ehkä noin puolen tunnin jälkeen näin kävi. Ja isoja lohkareita nähtiin murtuvan tämän jälkeen vielä kolme matkan eri vaiheissa.

Perito Moreno on maailman ainoa kasvava jäätikkö.

Mitä kannattaa huomioida?

Jokainen varmaan haluaa vierailla jäätiköllä parhaalla mahdollisella kelillä. Tällöin El Calafateen kannattaa varata muutama päivä aikaa, jotta voi valita päivän parhaimman sääennusteen mukaan. Säätilaa kannattanee kuitenkin kysellä ensisijaisesti paikallisilta, koska me taidettiin tarkistaa 4 eri sääsivustoa ja ne kaikki olivat väärässä. Joskin meidän eduksi. Sään epävarmuuden vuoksi kannattaa varata mukaan vähän kaikkea, ainakin jotain sateen- ja tuulenkestävää.

Meitä hämäsi suunnattomasti kävelyreittien aika-arviot. Paluumatkan aika-arvio oli kartalla 90min, mutta meillä meni matkan taittamiseen ehkä puolisen tuntia. Vaikka pysähdeltiin vielä ottamaan kuvia. Jos otat bussin, tämä on hyvä huomioida. Lisäksi 1.5h kävelyaika-arvio saattaa aiheuttaa sen, ettei koe jaksavansa lähteä jollekin kierrokselle. Todellisuudessa matkaan ei kuitenkaan menisi näin kauaa.

Aikaa täällä saa kulumaan haluamansa verran. Hostimme arveli, että meillä menee n. 3.5h kahvilakäynnin kera. Ja meillä meni noin nelisen tuntia. Ensimmäinen 30min odoteltiin rauhassa jäälohkareen irtoamista. Jäätikön voi nähdä myös huomattavasti lyhyemmässä ajassa, jos niin haluaa. Tulee vain mennä ylemmälle katselualueelle, johon menee alemmalta alueelta busseja vähän väliä. Tämän jälkeen laskeutuu kävelysiltoja pitkin hieman alemmas ja jäätikkönäkymä avautuu nenän eteen.

Paikan päältä löytyy pari kahvilaa ja isot wc-tilat.

Kun varaat matkaa, kannattaa varmistaa, ettei varaile mitään Perito Morenon kaupunkiin, joka on ihan eri paikassa kuin El Calafate ja Perito Morenon jäätikkö.

Lentoaika El Calafate – Buenos Aires n. 3h.

Hintatietoja

Majoitus: Airbnb 70e/2 yötä/2hlöä. Cauquen departamento para dos personas.

Meno-paluu Perito Morenolle: Bussi 1200 pesoa/hlö -> matkan hinta ja aika riippuen yrityksestä. Itse otimme majoittaja Marisan tarjoaman taksikyydin (hän ja hänen miehensä kuskasivat), joka maksoi 4000 pesoa kahdelta hengeltä.

Sisäänpääsy Perito Morenolle: 800 pesoa. Itse maksoimme 80 pesoa, koska meillä oli UADE:n yliopiston todistus, että olemme opiskelijoita siellä (Argentiinassa). Opiskelijatodistuksessa oli passin numero, joten passin tuli olla myös mukana.

Argentiina · Ushuaia

Ushuaia – Etelänmatka viileään Tulimaahan

27.2.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

24.-25.2. (ma-ti) olivat kansallisia vapaapäiviä (carnival), joten saatiin nauttia pidemmästä viikonlopusta. Tälle pätkälle suunniteltiin pidempää reissua vaativa matkakohde. Lennettiin torstaina Ushuaiaan, josta sunnuntaina El Calafateen ja palattiin tiistaina Buenos Airesiin.

Ensimmäistä kertaa olin välilaskullisella lennolla, missä välilaskulla jäätiin koneeseen odottamaan, että osa (tässä tapauksessa lähes kaikki) matkustajat poistuivat ja tilalle otettiin uusia. Välilasku oli Trelewissä, mihin laskeutuessa näki vain rupista, kuivaa maastoa ja kilometritolkulla suoraa tietä. Kenttä oli minimaalinen. Mutta ajoi asiansa. Välilasku oli melko lyhyt ja päästiin pian lentämään loppumatka Ushuaiaan.

Ushuaia mainostaa itseään maailman eteläisimpänä kaupunkina. Chilellä on vielä Beagle Canalin eteläpuolella Puerto Williams, joka on hiljattain muuntautunut kaupungiksi. Joten vaikka Fin del Mundo -mainonta on Ushuaiassa vahvaa, ihan eteläisimmäksi cityksi se ei enää yllä.

Ushuaia sijaitsee Tierra del Fuegon (Tulimaa) provinssissa, joka on Argentiinan (ja maailman) eteläisintä kärkeä. Olin innoissani tästä kaupungista ja laskeutuessa wau -efekti vain korostui. Ei ollut pilviä ja lento laskeutui vuoriston yli Beagle -kanaalin ylle, jota mukaillen laskeuduttiin kentälle. Mahtavia näköaloja!

Laskeutumisnäkymät juuri ennen Ushuaiaa. Vuoristojen välissä näkyy Beagle -kanava.

Illan aikana pyörittiin keskustassa ja kyseltiin kanaalilla toteutettavista risteilyistä sekä maailmanlopunjunasta, Tren del fin del Mundosta. Seuraavalle päivälle ei saanut enää lippuja junaan, koska satamaan oli rantautumassa jättiläisristeilijä. Rannassa oli useita pikku mökkejä, jotka olivat jokainen oma myyntikojunsa risteilyille. Päädyttiin ottamaan neljän tunnin risteily, joka sisälsi majakan, pingviinien ja merileijonien ihastelua. Ainoastaan Pira Tours on saanut sopimuksen pinviinisaarelle rantautumisesta, joten muilla firmoilla pinkkuja pääsee ihastelemaan vain laivan kannelta. Koska Pira Toursin rantautuvalle paatille ei ollut enää tilaa, käytiin ottamassa edullisempi ja lyhyempi risteily. Pinkut näki onneksi hyvin myös laivan kannelta.

Turisti-infon mukaan junalippuja ei tarvinnut varata lauantaille etukäteen, koska sinä päivänä satamaan ei ole saapumassa isoa risteilijää. Lippuja ei kuitenkaan enää illasta saanut ostettua seuraavalle päivälle, joten ostettiin liput sunnuntain aamulähdölle, että ehditään käydä siellä vielä ennen lentoa.

Risteily Beagle -kanaalilla

Otettiin klo 16 lähdön paatti, koska aiempi lähtö oli ennätetty myydä loppuun. Majakalle tuntui olevan pitkä matka, mutta käytännössä paatti ilmeisesti otti alkumatkan vain hissukseen. Välillä tuli kuulutuksia, mitä matkan varrella näkyy, kuten Chilen Puerto Williams. Paatilla oli baari ja vessat, kannelle sai halutessaan mennä ja kansitilaa oli laivan joka reunustalla.

Beagle -kanaalin risteilyltä. Majakkaa ihasteltiin hetki paatista käsin.

Muutama merijellona köllötteli kallioilla.

Citypäivä

Lauantai pyörittiin kaupungilla. Tänä päivänä oli ainoa kunnon ukkossadepäivä (vasta illasta tosin) ja Western Unionin rahannostopistettä metsästäessä kengät sai kastumaan aika huolella. Western Union petti, koska yksi avoinna ollut liike kertoi, että käsittelee ko firman asioita vain klo 14 saakka ja toinen kertoi, ettei ollut rahaa. Eipä voinut mitään.

Paineltiin sitten Ice Bariin märillä kengillä. Täällä meidät vastaanottanut mies kertoi Emilialle, että ukkonen on Ushuaiassa todella harvinaista. Koettiin sitten ilmeisesti jotain hyvin harvinaista. Ilmankos ihmiset kiljuivat kadulla.

Ice Barin sisäänpääsymaksu oli 650 pesoa ja tällä hinnalla sai juoda 30 minuutin ajan niin paljon kuin ehtii. Tällä hetkellä baarissa oli ennen meitä yksi pariskunta, joka teki lähes läpsystä vaihdon meidän perässä saapuneen pariskunnan kanssa. Baarimikkoja oli yksi, joten ruuhkaa ei ollut. Ei tarjettu olla baarissa ihan puoltatuntia, kun märät kengät alkoivat olla vähän liikaa niissä miinusasteissa. Jatkettiin lämpöisemmille seuduille.

Hintataso on jossain määrin kalliimpi Tierra del Fuegossa. Ostin koko Argentiinan reissun ensimmäiset postikortit täältä. 2kpl. Ja näihin postimerkit. Olin aika järkyttynyt hinnasta; pelkästään merkit maksoivat noin neljä euroa per kortti! 😀 Siihen jäi postikorttien shoppailu, näillä kahdella kortilla mentiin.

Maailmanlopunjuna

Sunnuntaina mentiin sovitusti rantaan odottamaan minibussikuljetusta Tren del Fin del Mundolle. Junavaunuista voi ostovaiheessa valita mieleisensä, itse otettiin halvimmat liput. Hieman oli ahdasta ja ahdistavaa, mutta koska ei jääty patikoimaan Tierra del Fuegon kansallispuistoon, saatiin palata hyvin vajaalla junalla takaisin. Menomatkalla juna mateli hissukseen ja pysähdyttiin vesiputouksella vartiksi. Matkan aikana kuulokkeista sai kuulla tarinoita vangeista ja niiden touhuista alueella (koko Ushuaia oli alunperin alue vangeille, jotka myös rakensivat kaupunkia). Paluumatkalla kertomukset liittyivät enemmän alueen luontoon ja eläimiin. Menomatkaan kului noin tunti, paluu tehtiin pysähtymättä ja muutoinkin vauhdikkaammin. En tiedä onko tilanne aina sama, mutta meillä juna odotti paluumatkaa puolisen tuntia ja myös muista junista ihmiset tulivat meidän junaan. Saattaa siis olla, että vaikka ostaa kalliimman lipun, paluu on halvimmalla junalla. Toki tässä oli paluumatkalla jo väljää.

Maisemia asemalla. Oikealla kalliimman lipun ostaneiden vaunu, jossa 2h pöydät.

Meillä oli vasemmalla näkyvä vaunu, jossa oli 3+3 penkkiä vastakkain olevat loosit.

Milloin mennä ja kuinka paljon varata aikaa?

Meillä matkustusajankohta Ushuaiaan oli 20.-23.2. Ma-ti 24.-25.2. ovat paikallisia pyhiä, joten kannattaa tarkistaa, mihin ne minäkin vuonna osuvat, ettei maksa turhaan liikaa esim. lentolipuista.

Ushuaiassa meillä oli aikaa torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Tämä aika oli riittävästi meille, mutta ei tehty monia asioita, mitä siellä voisi tehdä. Esimerkiksi Tierra del Fuegon kansallispuistoon saa kulumaan yhden päivän, mutta muutamasta syystä (mm. sää) emme itse talsineet puistossa askeltakaan. Juna kannattaa varata ennakkoon, jos sen haluaa kokea. Muutoin puistoon pääsee kyllä päivänä kuin päivänä. Mutta. Ushuaiassa tulee varautua sateisiin. Jos haluaa rauhassa varata aikaa, että saa sään puolesta hyvän päivän vaelteluun, sekin kannattaa huomioida. Emme vaeltaneet myöskään ympäröiville vuorille. Otimme rauhassa, oli risteily, maailmanlopunjuna ja välipäivä.

Jos haluaa nähdä pingviinejä, silloin tänne tulee matkustaa Argentiinan kesäaikaan. Talvella kuulemma pinkutkaan eivät tarkene asustella alueella.

Buenos Airesista lentää Ushuaiaan suoralla lennolla noin 3,5 tuntia. Lukemani perusteella suosittelisin Aerolineas Argentinasia tai Latamia. Molemmilla olen myös lentänyt täällä ja ovat olleet hyviä lentoja ja yhtiöitä.

Hintatietoja

Lennot: Buenos Aires-Ushuaia-El Calafate-Buenos Aires yhteensä 497e/hlö

Majoitus: Bookingin kautta Z & Y Apartments, 148e/3 yötä. Asuntoa en välttämättä suosittele, siellä tuoksui hyvin voimakkaasti jokin hajuste tai pesuaine. Lattiaan tuntui sukat tarttuvan ihan kuin se olisi pesty esim. runsaalla pesuaineella. Silti sukat mustuivat aika äkkiä. Omistaja oli kuitenkin hyvin ystävällinen ja kommunikointi oli helppoa. Koska kaupungista ei ainakaan äkkiseltään löytynyt korkeammalla olevaa näköalabaaria, olisin valinnut asunnoksi jonkun, josta on suoraan näkymä vuorille tai kanaalille päin. Saapahan jostain ihastella maisemaa.

Tren del Fin del Mundo: 2100 pesoa (n. 24e, halvin luokka) + kansallispuiston sisäänpääsymaksu 800 pesoa (n.9e,) tai 80 pesoa (0,91e) paikalliselta opiskelijalta. Sisäänpääsymaksu tulee maksaa, vaikka palaisi suoraan junalla takaisin. Saatiin itse lippu hintaan 80pesoa, koska opiskelemme Buenos Airesissa, hieman epäilen, ettei alennusta saa muissa maissa opiskelemalla. Huom! Junassa ei ole vessaa, eikä siellä voi liikkua. Halvimmissa lipuissa istutaan melko ahtaassa tilassa viiden muun henkilön kanssa, 3+3 vastakkain.

Risteily: Yritys oli Canoero Catamaranes. Majakka, merileijonat ja pingviinit, 4000pesoa (n.45e). Saatiin 10% alennus, joten hieman halvempi.

Koska peson hinta suhteessa euroon elää koko ajan, ovat eurohinnat hyvin suuntaa antavia. Hinta euroissa on myös eri, riippuen maksaako käteisellä vai kortilla.

Argentiina · Buenos Aires

Buenos Aires – Kävelykierros San Telmossa

7.2.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Mikä kouluviikko takana! Esitelmiä, tenttejä, ryhmätöitä. Mutta siis takana, woohoo!

Viikonloppuna ennätti rentoutua ennen uutta kouluviikkoa. Jo perjantaina päästiin aiemmin espanjan tunneilta ja päätettiin juhlistaa rankan viikon päättymistä parilla drinksulla. Ihastuttiin Paloman kanssa matkan varrella löytyneisiin muraaleihin ja jäätiin kuvailemaan niitä. Törmättiin lopun porukan kanssa Palermo Sohossa, joka on vilkasta ravintola-aluetta. Oltiin kuitenkin niin väsyneitä yötämyöten opiskeluista, että ilta loppui pian klo 21 jälkeen.

San Telmo

Lauantaina pyörittiin San Telmon alueella, jossa muraali -teema jatkui. Vähän toista kuin Suomen Zägädägä was here -tyyppiset syhryt! Käveltiin Lonely Planetin suosittelema lyhyt kävelykierros ja löydettiin mestoja, jotka muutoin olisivat jääneet huomaamatta. Käveltiin siis osasta ihan pokalla ohikin ja jouduttiin palaamaan takaisinpäin.

Rey Castro. Luulin tämän olevan vähintään museo, mutta kyseessä on baari/disco.

Tervetuloa San Telmoon! Jälleen vaikuttava muraali.

Mafalda, argentiinalainen luomus ja niin suosittu kuvauskohde, ettei kuvaa meinannut saada otettua ilman turistia vieressä.

Yksi San Telmon helposti ohitettavista kohteista on Mercado de San Telmo. Kuullostaa erikoiselta, koska kauppahallilla on kokoa. Oviaukko tänne on kuitenkin helposti ohitettavissa. Sisältä löytyy paljon syötävää, juotavaa ja osteltavaa. Jäätiin kauppahallin ensimmäiseen kahvilaan nauttimaan pientä apetta. Hauskaa oli, että jonkin ajan päästä meitä lähestyi naispuolinen työntekijä, joka kertoi englanniksi, että hänen pomonsa (omistaja) oli lähettänyt hänet kysymään, mistä olemme kotoisin. Kerroimme ja hän palasi sisälle kertomaan pomolleen. Hän kuitenkin palasi ja kyseli vielä lisää. Loppujen lopuksi myös pomo, vanhempi herrasmies, saapui itse paikalle ja alkoi tarinoimaan espanjaksi Suomesta ja Euroopasta. Nainen toimi tulkkina ja jotain saatiin itsekin höpistyä espanjaksi. Mies ei ollut käynyt Euroopassa, mutta tiesi paljon mm. Suomesta ja Italiasta. Luuli meidän olevan Irlannista, koska näki oranssit hiukseni. Hauska kohtaaminen! Ja taas täysin random.

Kahvilaa vastapäätä oli Dulce de leche -kauppa. Siellä oli tarjolla maistiaisia, muun muassa venyvää dulce de lecheä suoraan purkista sekä likööriversio shottilasista. Om-nommm!

Mercado de San Telmo. Iso kauppahalli, mutta tästäkin on helppo kävellä ohi, jos ei tiedä etsiä oviaukkoa.

Paloma oli käynyt alueella aiemmin ihastelemassa pientä kauppakeskusta, jossa oli sateenvarjoilla koristeltuja käytäviä. Pyörähdettiin tässä myös nyt, koska se osui matkan varrelle. Ihana paikka! Kauppakeskus on ehkä vähän väärä sana, täältä löytyi muutama putiikki.

Sateenvarjokujallekaan ei välttämättä vahingossa eksy.

Pasaje de la Defensa on ehkä helpommin löydettävissä vahingossakin, jos vain osaa nimen perusteella mennä sisään. Täältä löytyy kahviloita ja kauppoja muutamassa kerroksessa. Rakennus on kauniisti rapistunut.

Pasaje de la Defensan viehättävää rapistuneisuutta.

San Telmon kierroksen jälkeen käveltiin vielä lyhyen matkan päässä olevaan Puerto Maderoon, jossa syötiin JAMK poppoolla illallista ensimmäisellä viikolla. Käveltiin Puente de la Mujer -sillan kautta ja pyörähdettiin matkan varrella museolaivalla. Luultiin, että 20 pesolla pääsee kannelle ihastelemaan maisemia, mutta laivasta olikin tehty iso museo, jossa oli vielä alakertakin. Muutamia ihmisiä kääntyi kannoillaan, kun katsoivat, että pääsymaksu on 20 dollaria. Kyse oli kuitenkin 20 pesosta, joka ei ole edes 50 senttiä. Laivassa olisi ollut katseltavaa vaikka kuinka. Sieltä löytyi muun muassa iso täytetty koira lasivitriinissä…hmm? Mutta pääosin kaikkea muuta kuin täytettyjä eläimiä.

Puerto Maderosta pääsee kätevästi Casa Rosadan ”takapihalle”, joten tässä kohtaa laitettiin päivä hetkellisesti pulkkaan ja otettiin metro himaan ennen illan uusia suomalaistreffejä Plazoleta Julio Cortázarilla, jonne edellinen ilta oltiin päätetty.

Puerto Madero, erilaisempaa Buenos Airesia. Kuvassa myös museolaiva, jolla pyörähdettiin.

Argentiina · Buenos Aires · Info

Opinnot UADE:ssa alkavat – ranskalaisilla, vai ilman…? Ilman, kiitos!

23.1.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Koulu alkoi maanantaina. Jamkin ryhmään kuuluvat (kuten minä) olivat saaneet kulkuluvan jo perjantain orientaatiossa, joten meidän ei tarvinnut saapua koululle samaan aikaan (7.15) muiden kanssa. Otin kuitenkin menoon varoaikaa edellisen matkan perusteella ja olin siellä jo samaan aikaan kuin muutkin. Aamulla metrot eivät ole yhtä täynnä, ainakaan näin loma-aikana, ja sattumoisin ne saapuivat samantien kun pääsin laiturille. Viimeksi odotin metroa vaihtoasemalla 10-15min. Kuulinkin myöhemmin paikalliselta, että juurikin kyseinen linja E on hieman jokeri. Matka Arévalolta koululle kesti noin 50 minuuttia. 1km kävelyä Metro Carranzalle, metrolinjalla D Catedralille, jossa vaihto metrolinjaan E ja pois aivan UADE:n vieressä Independencialla. Matkaa koululle Arévalolta kuitenkin vain noin 9km.

Koululla minut ohjattiin samaan tilaan kuin perjantain orientaatiossa; -2krs bunkkeriin, jossa ei ole ikkunoita, eikä juuri ilmanvaihtoakaan. Tänään ovella pyörähti mies varmistamassa, onko ilmastointi ok. Pyydettiin vähän lisää. Ja tämän päivän siellä olikin helpompi hengittää.

UADE:en tarvitsee siis kulkukortin päästäkseen sisään. Ja ulos. Koska olemme eri ohjelmassa kuin muut vaihto-opiskelijat, koulu on vielä melko tyhjä opiskelijoista ja sitä remontoidaan. Paikallisilla on vielä kesäloma. 2.5 ensimmäistä viikkoa on intensiivistä. Opetusta on 8-17, ensimmäinen puolikas päivästä Global marketingia ja toinen espanjaa. Parin viikon jälkeen nämä kurssit päättyvät ja alkaa kevyempi lukujärjestys. Minulle se tarkoittaa, että käyn koulussa ma-ke klo 14-18. Muille ma-to 14-18.

Ilmeisesti paikallisten loma-aikaa hyödyntäen koulua remontoidaan tällä hetkellä. Meille esiteltiin mm. ravintola, joka oli ”hieman” vaiheessa. Ei mitään kalusteita ja kaiffarit suurinpiirtein valoivat vasta lattiaa. Harmi sinänsä, koska juuri tämän alun intensiiviosuuden aikana raflalle olisi ollut käyttöä. Espanjan tasokokeen ja kampuskierroksen jälkeen yritettiin kartoittaa lähiravintoloita, mutta seuraavana päivänä lähin rafla olikin suljettu. Haahuiltiin etsimässä Subway, jonka joku tiesi löytyvän kohtuu läheltä. Guacamole subi jalapeñosoossilla oli muuten aika bueno!

Espanjan tasokokeessa oli kirjallinen osio, kuullun ymmärtäminen ja haastattelu, jossa tuli myös näytellä tilanne puhelinkaupassa. Kuullun ymmärtäminen meni aika heikosti, ääni ei tahtonut kuulua, enkä ehtinyt lukea kysymyksiä etukäteen, koska tehtävä aloitettiin kesken testin. Suullisessa osiossa olin toisen suomalaisen kanssa ja hän puhuu sujuvaa espanjaa. Ilmeisesti tästä syystä meidän ei edes tarvinnut esittää puhelinkauppaosiota lainkaan. Minut laitettiin keskitason ryhmään ja kaveri edistyneiden ryhmään.

Ensimmäinen täysi koulupäivä oli yllättävän rankka. 4h samaa oppiainetta putkeen (yhdellä tauolla) ja jälkimmäinen puolikas päivästä on espanjaa. Ymmärrän yllättävän hyvin, lähes kaiken, mitä espanjan tunnilla puhutaan (opetus sillä siis täysin espanjaksi). Mutta niin paljon joutuu keskittymään, että viimeistään viimeinen tunti menee melko hukkaan väsymyksen vuoksi. Puhuminen tökkii kyllä pahasti, lausetta joutuu rakentelemaan jonkin aikaa. Ei muuta kuin suunta ylöspäin!

Eih, Ranska all over again

Toinen kurssi tämän kahden viikon aikana on Global Marketing and Sales. Tässä aloitettiin toisena päivänä ryhmätyöskentely. Täällä ranskalaiset taas loistivat. Itse menin toisen suomalaisen kanssa illallisella tapaamieni ranskisten ryhmään ja heidän + hollantilaisen kanssa homma toimii. Mutta yksi suomalainen päätyi ryhmään kahden ranskiksen kanssa, jotka eivät tehneet lainkaan yhteistyötä, vaan puhuivat vain keskenään ranskaa. En tiedä onko kyseessä samat ranukit, ketkä edistyneempien espanjan kurssilla puhuvat vain keskenään (juu, sitä ranskaa) ja kieltäytyivät maksamasta metromatkaa museolle. Tänään tehtiin siis parin viimeisen tunnin aikana matka Casa Rosadaan. Nämä ranukit eivät kuitenkaan ole suostuneet täällä käyttämään metroa, vaan he käyttävät ainoastaan taksia/überia. Heillä ”ei ole rahaa metroon”. Selvennyksen vuoksi, metrokortin hankkiminen kustantaa n. 1.30e ja yksi matka n. 0,30e. Ja kortin voi ottaa vaikka vain yksi henkilö, kunhan jokainen henkilö leimataan erikseen metroasemalla sisään. Lopulta opettajan oli pitänyt antaa kurssilla olevalle suomalaiselle 100 pesoa, jotta tämä lataisi omalle kortilleen kaikkien ranukkien matkan summan ja maksaisi sen. Oh, mi lord! Alkaa elävästi pukata Ranskan vaihdon aikaset asiat mieleen 😀

Ranskan vaihtoon viitaten, totta kai kokemuksia vertaa keskenään. Välissä on toki vuosia ja omaa henkistä kasvua, mutta miten tervetullut tänne sitä voikaan tuntea olevansa! Hei, mä asun täällä! Tänäänkin huomasin hymyileväni kävellessäni ja tsekkaillessani ympäristöä. Aaahhh, olen erittäin elossa juuri nyt!

Argentiina · Buenos Aires

Illallinen Puerto Maderossa

23.1.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Lauantain agendalla oli koulun puolesta vain illallinen Puerto Maderon alueella sijaitsevassa Casa Tuassa. Ei kuullosta kovin rankalta ohjelmalta ennen kuin ymmärtää hieman aikaeroa ja paikallista kulttuuria. Nukahtelin saapumisen jälkeen muutamana päivänä klo 18 maita ja heräsin klo 5.30. Paljon unta, erikoiseen aikaan. Argentiinalainen illallisaika puolestaan alkaa aikaisintaan klo 21. Meille illallinen järjestettiin ”jo” tähän aikaan ja se päättyi noin puoliltaöin.

Illallinen oli odotettu, koska täällä tapasimme ensimmäistä kertaa kaikki JAMKin ohjelman kautta opinto-ohjelmaan osallistuvat henkilöt kunnolla. Onneksi päivällä oli aikaa ottaa päikkäreitä. Olin aluksi suomalaisten kanssa samassa pöydässä, mutta hyvästä seurasta huolimatta päätin vaihtaa toiseen pöytään, jotta tutustuisin myös muihin. Aluksi istuin paikallisen opiskelijajärjestön perustajan sekä ranskalaisten vaihtareiden kanssa, mutta myöhemmin ainoastaan ranskalaisten ympäröimänä. Ranskiksethan tykkäävät tunnetusti höpöttää keskenään ranskaa, mutta sain hyvin keskusteltua heidän kanssaan. Selvisi, että he olivat olleet syyslukukauden vaihdossa Suomessa, Jyväskylässä. Itse olin puolestani edellisen vaihtoni Ranskassa. Hauskaa, että tavattiin sitten Buenos Airesissa 😀

Paikallinen opiskelijajärjestö järjesti illallisen jälkeen vielä clubikierroksen, jolle en jaksanut enää osallistua. Jaoin taksin toisen samalla suunnalla asuvan kanssa. Katsoin Mapsista, että voisin hyvin jäädä pääkadun varressa pois ja kävellä kämpille omaa, turvallista kotikatua. Tässä kohtaa en nähnyt pläänissä mitään ongelmaa. Kun astuin ulos taksista, tajusin jääneeni pois kohdassa, jossa on pakko alittaa tie tunnelin kautta. Ei tehnyt mieli alitella katuja yhdeltä lauantaiyönä, mutta eipä auttanut. Kipikapi tohvelia toisen eteen. Tunneli oli kuitenkin tyhjä ja pääsin kätevästi kotikadulle. Oli kuitenkin sellainen virhearvio, että paikallinenkin sanoi, että ei turvallisin valinta.

Puerto Madero

Puerto Madero on rikasta aluetta, jossa on pilvenpiirtäjien lisäksi iso, suojeltu puisto. Puistoalueella voi kuulemma bongata jopa 300 eri lintulajia, what!? Ei tullut kuitenkaan vielä käytyä bongailemassa yhtään mitään, koska olin illallisvaatteissa. Ennätin käydä tsekkaamassa Puente de la Mujerin, naisten sillan. Silta on ainoastaan jalankulkijoille ja se kääntyy tarvittaessa 90 astetta laivaliikennettä varten.

Puente de la Mujer -silta, vain jalankulkijoille.

Argentiina · Buenos Aires

Buenos Airesin värikkäät lähiöt

22.1.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Perjantaille oli ensimmäistä kertaa koulutouhuja. JAMK järjesti n. 1,5h kestävän orientaation, jonka jälkeen osallistuttiin 3h kestävälle opastetulle kiertoajelulle kaikkien JAMKin kautta UADEen (yliopisto Buenos Airesissa) tulleille. Tähän porukkaan kuuluu kasa ranskalaisia, muutama suomalainen ja yksittäisiä muita kansallisuuksia. Kiertoajelu oli hyvä, pyörittiin bussilla eri naapurustoissa ja pysähdyttiin muutamissa kohteissa pariksikymmeneksi minuutiksi ulkoilemaan ja kuvailemaan.

La Boca

Yksi käydyistä asuinalueista oli La Boca, joka kiinnosti, mutta en välttämättä olisi iteksiäni sinne mennyt. Tästä asuinalueesta olen kuullut varoituksia useampaan otteeseen. Paikallinen Tomas mm. kertoi, ettei ole koskaan käynyt alueella, koska ei ole keksinyt yhtään syytä, miksi mennä sinne. Opaskin opasti kävelemään ainoastaan yhtä katua (Caminito), joka on oikeastaan vain yksi kortteli. Jos paikallisetkaan eivät mene tietylle alueelle turvallisuuden vuoksi, ei välttämättä tee mieli itsekään kokeilla onneaan.

Kiertoajelu ja ryhmässä liikkuminen oli turvallisen oloinen vaihtoehto käydä La Bocassa. Alueella oli paljon turisteja ja ravintoloita sekä värikkäitä taloja. Talot ovat kuulemma saaneet värikkäät ilmeensä siitä, että köyhällä alueella talot maalattiin laivojen ylijäämämaaleilla ja värinä käytettiin sitä, mitä kulloinkin sattui olemaan. Alue on yhä köyhä, josta syystä siellä esiintyy paljon rikollisuutta. Mikäli täällä haluaa käydä, visiitti kannattaa ajoittaa aikavälille 11-17, jolloin alueella on paljon turisteja ja oppaita. Kadulla partioi tällä aikavälillä myös poliiseja.

Caminito. Ainoa turvalliseksi mainostettu katu (korttelin matkalta) La Bocassa

Recoletan ja keskustan nähtävyyksiä

Muita kierroksen kohteita olivat Recoleta ja Palermo, joissa olinkin ehtinyt jo jonkin verran edellisenä päivänä käpytellä, San Telmo ja keskusta. Kierroksen jälkeen olin edelleen sitä mieltä, että valitsin majoituksen oikealta alueelta.

Katuja ylittäessä saa välillä kipittää, että ehtii vihreän valon aikaan

Espanjaa siellä, espanjaa täällä

Kolmen tunnin kiertoajelun jälkeen oli vielä aikaa käydä hakemassa paikallinen puhelinliittymä. Olin tätä hommaamassa jo aiemmin, mutta passikopio ei riittänyt henkilöllisyyden todistamiseen. Tällä kertaa passi oli mukana ja liittymän hankkiminen sujui täysin espanjaksi. Jei, netti pelaa missä tahansa!

Poikettiin vielä kotimatkalla muutamalla ja päätettiin mennä Mundo Lingon järjestämään iltaan, vaikka väsytti. Perjantaisin ML järjestää tapaamisen korttelin päässä asunnolta, Trova -nimisessä baarissa. Tapahtumassa on helppo tavata myös paikallisia ja itse asiassa en muiden kanssa jutellutkaan. Argentiinalaiset tuntuvat tietävän Suomen yllättävän hyvin. Sekä sijainnin että mm. bändejä. Nightwish on tietysti kova sana, mutta he tuntevat myös bändejä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Keskustelu eteni vielä pääosin englanniksi, mutta keskusteltiin espanjan kielestä ja opin muutamia uusia sanoja.

Ilta venähti ja seuraavana aamuna nukuinkin ”pitkään”. Aiemman 5.30 heräämisten jälkeen heräsin vasta ennen kasia. Jospa se rytmi tästä alkaa kääntymään.

Blogin päivityksessä on välillä ongelmia, koska netti ei ole riittävän vahva kuvien lataamiseen. Instassa Matkakärpänen -tilillä päivityksiä useammin.

Argentiina · Buenos Aires

Ensisilmäys vehreään Buenos Airesiin – Spanglishilla pärjää

18.1.20206.9.2022 MatkakärpänenKommentoi

Tässä vaiheessa ei elä oikein minkään maan ajassa. Sitä nukahtaa heti, kun istahtaa kämpillä alas ja herää 5.30. Mitä tässä maassa (tai oikeastaan missään maassa) tulisi tehdä siihen aikaan aamusta? En ole keksinyt muuta kuin käydä alakerran salilla. Vielä, kun siihen on aikaa ja vielä, kun herää outoihin aikoihin aamusta. Hitaan aamun aikana ehti myös tuumailla rauhassa päivän agendaa. Mitä ja mihin?

Päädyin tutustumaan lähialueisiin. Asun Palermossa ja naapuriasuinalueella Recoletassa on hautausmaa, johon on haudattuna mm. Eva Perón. Koska oli aikaa, ajattelin hommata matkan varrelta Sube -kortin, joka käy julkisiin kulkuneuvoihin. En kuitenkaan malttanut vielä käyttää sitä, vaan kävelin Palermon puistojen kautta hautausmaalle. Note to self: koita jatkossa välttää tuntien kävelyä keskipäivän auringossa, ellet erityisesti halua vaihtaa väriä valkoisesta punaiseen.

Tarkoitus oli kävellä Palermon puistojen vierustaa/läpi Recoletaan, mutta viheralueet veivät mukanaan ja tulikin kierreltyä puistoissa suunniteltua enemmän. Koska voin 😀 Ei ollut kiire mihinkään. Palermossa on iso puistoalue, jossa paikalliset viettävät aikaa viikonloppuisin. Käpyttelin näissä murto-osassa ja pääosin niiden läpi. Plaza Holanda, Parque 3 de Febrero, Plaza Almirante Gonzáles Fernández. Japanilainen puutarha oli maksullinen, joten säästin sen paremmalle ajalle.

Recoleta on vaurasta aluetta, jossa sijaitsee myös paljon suurlähetystöjä. Tämä oli toinen vaihtoehto asuinalueekseni, mutta täytyy sanoa, että Palermo vaikuttaa eläväisemmältä ja passelimmalta. Edelleen siis tyytyväinen kämppävalintaani. Molemmat alueet ovat kuitenkin todella vehreitä ja viihtyisiä. Puistoja tulee vastaan koko ajan, isompia ja pienempiä. Joissain puistoissa innostus on huipussaan, koska nurmialueet ovat täynnä kieltokylttejä siitä, ettei nurmikolle saa mennä. Paikalliset ovat myös tykänneet koristella liikenneympyröitä jäätävän massiivisilla patsailla. Eipähän huristella ympyröihin kuten Vaajakoskella, jossa oli ennen isoa taideteosta aina eri auto jumissa keskellä ympyrää, koska motarinopeuksista ei osattu hiljentää riittävän ajoissa.

Recoleta

Recoletan hautausmaa oli u-pe-a! Vaikka Buenos Aires on hakenut vaikutteita Pariisista, Père Lachaise kalpenee tämän miniatyyrikaupungin rinnalla. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Ainakin näin tammikuussa siellä oli myös melko vähän turisteja. Eva Péronin hauta oli yllättävän hankala löytää, luotin ehkä liikaa siihen, että ”tuolla suunnalla, kyllä sen luona on bongattava lauma ihmisiä”. Ei ollut. Kuulin, kun joku kyseli hautaa ja lähdin seuraamaan tyyppiä, että löysin. Kannattaa ottaa vaikka valokuva aulassa olevasta kartasta, helpottanee etsintöjä.

Recoletan hautausmaa on kuin minikaupunki

Vaikea käsittää, että tämä on hautausmaa

Puhutko Spanglishia?

Näkemisestä innostuneena kävelin vielä takaisin eri reittiä. Mukava reilun 10km talsiminen lähitienoilla. Paluumatkalla poikkesin Clarolle hakemaan paikallista liittymää. Puhun auttavaa espanjaa ja myyjä auttavaa englantia, hyvin toimi. Paitsi että olisin tarvinnut passin liittymää varten. Kopio ei kelvannut. En saanut liittymää, mutta silti hyvää palvelua. Aiemmin Sube -kortin ostamisessa ei myöskään ollut mitään ongelmia, vaikkei yhteistä kieltä koko aikaa ollutkaan. Espanjan taidosta on kuitenkin apua, vaikkei sitä sujuvasti puhuisikaan. Ihana ero Ranskaan (jossa olin ensimmäisen pidemmän ulkomaan pätkän) on se, että ihmiset ovat ystävällisiä ja kärsivällisiä, asiat hoidetaan, vaikka sitten spanglishilla. Myös muutoin tapaamieni paikallisten kanssa on puhuttu sekaisin englantia ja espanjaa. Paikalliset haluavat oppia englantia ja itse haluan oppia espanjaa. Toimii! Todella tervetullut olo.