Koska lennot olivat menopaluuna Geneveen, oli ainoastaan järkevää viettää edes viimeinen yö siellä ja tutustua kaupunkiin. Juna-aseman vierestä löytyy useita majoitusvaihtoehtoja ja näimmekin parhaaksi vaihtoehdoksi valita niistä yhden. Tämä siksi, että juna Annecystä saapui sille ja samalta asemalta pääsee myös lentoasemalle.
Isompia kohteessa ei ehditty, mutta koska Annecyjärven risteily jäi tekemättä Ranskan puolella, haluttiin se paikata täällä. Risteily Lac Lémanilla oli kuitenkin pieni pettymys, koska näkymät eivät Annecyn mahtavien vuorten jälkeen olleetkaan niin kummoiset. Otimme tosin vain tunnin risteilyn, joten mahdollisesti pidemmällä olisi nähnyt mielenkiintoisempia asioita.
Risteilyjä lähtee eri laitureilta, eri puolelta järveä. Tämä risteily lähti ja palasi Mont-Blanciin.
Sen sijaan Swiss Wheel maailmanpyörä Jardin Anglaisissa oli kiva kokemus ja sieltä näki hyvin joka puolelle. Puistossa olevaan kukkakelloonkin sai uuden kuvakulman. Jardin Anglaisista lähti myös kaupunkijuna, jonka kyytiin päädyimme hyppäämään. Reitti ajoi meno-paluun aikalailla samaa reittiä, mikä oli myöskin pieni pettymys. Kävellen olisi tietysti nähnyt enemmän, mutta koska kohteessa vietetty aika oli niin lyhyt, olisi tämä ollut parempi tapa nähdä hieman enemmän kaupunkia.
Näkymää Swiss Wheelistä. Oikealla alhaalla L’Horloge Fleurie, kukista tehty kello.
Jardin Anglaisin vierustat täyttyvät luksusliikkeistä, joten jos rahapussi kestää, voi maailmanpyörämaisemien ihastelun jälkeen siirtyä sulavasti ostoksille. Lähistöltä löytyy kuitenkin myös kohtuuhintainen terassilla varustettu kioski, josta voi seurailla maailman menoa.
Lisää näkymiä maailmanpyörästä.
Geneven helposti löydettävä ja nähtävä nähtävyys on Jet d’Eau -suihkulähde. Sitä voi ihastella kummalta tahansa rannalta, sillalta, maailmanpyörästä tai risteilyaluksen kyydistä. Myös kaupunkijuna kiertää järveä, joten suihkulähdettä pääsee varmasti näkemään eri kulmista niin halutessaan. Tai haluamattaankin.
Jet d’Eau
Kaupunkijunakierroksella.
Ihana löytö järven rannalla kukevan Promenade du Lacin varrella – joutsenseurue!
Hintatietoja
Majoitus:Hotel Les Arcades Booking.comin kautta. 128e/yö/2hlöä. Hotelli sijaitsi kätevästi juna-asemaa vastapäätä, mikä toimi yhden yön majoitusta ajatellen erittäin hyvin. Saavuimme ja lähdimme samalta asemalta. Palvelu oli todella hyvää.
Juna Annecysta: 18e
Järviristeily: 18e
Swiss Wheel: 7e
Kaupunkijuna: 8e. Mielestäni ei tämän rahan arvoinen, olisi kiva ollut nähdä vähän enemmän.
Ranskasta Sveitsin puolelle tullessa huomasi selkeästi hintaeron muun muassa ravintola-annoksissa, jotka olivat Suomen tasoa. Esimerkkinä ensimmäinen ateria Sveitsin puolella: ruoka ja 2dl viiniä n. 33e/hlö.
Matkamme Samoënsista Annecyyn kulki kiertoteitä. Vuokra-autolla huristeltiin vielä Clusesin ja Bonnevillen kautta takaisin Annemasseen, josta otettiin juna alle kohti Annecyä. Lippujen kanssa ei tullut oltua riittävän valppaana, joten toinen lipuista ilmeisesti jäi automaattiin ja se oli tietysti ennättänyt kelvata jo seuraavalle ostajalle, kunnes huomasimme tilanteen. Jouduimme ostamaan siis vielä kolmannen lipun. Vinkki vitosena: kannattaa tarkistaa, lukeeko lipussa 2 hlöä vai 1. Edellisellä junamatkalla Genevestä Annemasseen meillä oli 1 lippu, jolla oli 2 henkilöä. Nyt meille olisi tullut molemmille omat liput, mutta toinen näistä ei meille kelvannut 😀
Maisemat junamatkalla ovat upeita vuoristonäkymiä. Junan kulkusuuntaan nähden kannattaa istua vasemmalla puolella, jotta niistä saa kaiken irti.
Olin tutustunut Annecyyn hieman etukäteen, mutta silti se tarjosi kauniita yllätyksiä. Vanha kaupunki lienee se, mitä lähes kaikki kaupunkiin saapuvat tulevat ihastelemaan. Palais de l’Isle, tuo Annecyn ikoni, ja kauniit kanaalit turkoosine vesineen. Vanha kaupunki olikin todella upea. Ainoa, mikä varjosti ihastelua oli järjetön ihmismassa. Tiesin elokuun olevan pääasiallinen lomakuukausi Ranskassa, mutta en uskonut Annecyn vetovoiman olevan näin valtava. Kapeat kujat olivat tupaten täynnä ihmisiä ja ongelmaa pahensi se, että majoituksemme oli suoraan vanhan kaupungin sydämessä. Aina, kun tulit tai menit majoituksesta, päädyit ihmismassaan.
Toisaalta, majoitus valittiin juuri ytimekkään sijaintinsa vuoksi. Aamupala tehtiin itse, jotta voitiin nauttia upeasta näkymästä. Parvekkeelta oli näkymänä Palais de l’Isle. Häly ulkoa ei häirinnyt kuitenkaan yöunia, sillä kadut hiljenivät riittävän aikaisin.
Upeat aamupalamaisemat. Eikä hassumpi aamupalakaan. Parveke avautui makuuhuoneesta.Aamulla tavarantoimittaja oli tosin vähän tukkinut kulkureittiä 😀
Annecy rinnastetaan usein Venetsiaan kanaaleidensa sekä värikkäiden rakennustensa vuoksi. Venetsiassa en ole vielä käynyt, mutta täällä vesi oli ainakin kirkasta ja turkoosia. Itselle tuli mielleyhtymiä Amsterdamiin, varsinkin, kun näki polkupyöriä lukittuna siltojen kaiteisiin. Rakennukset toki poikkeavat Amsterdamista.
Palais de l’Isle
Sunnuntaina kadut olivat entistä ahtaampia, sillä oli markkinapäivä. Tarjolla oli kaikkea mausteista makkaraan ja ihmiset olivat liikkeellä. Itse olimme jo reput selässä tekemässä paluumatkaa, joten tungos oli hieman ahdistava.
Sunnuntaimarkkinat
Annecyn yllätykset
Kuten muut, myös minä ajauduin Annecyyn vanhan kaupungin vuoksi. Olikin ihana huomata, että lyhyen kävelymatkan päässä sieltä on Annecy järvi, jota kehystävät upeat alppinäkymät. Itselle nämä olivatkin kaupungin mieleenpainuvimmat maisemat. Meillä oli tarkoituksena lähteä myös järviristeilylle, mutta aikataulut eivät osuneet yksiin.
Drone -kuvaa Annecy järvelle. Näkymä kuin taulu.
Järvellä oli vilkasta, kuten kuvastakin näkyy. Risteilyiden lisäksi oli mahdollista vuokrata muun muassa oma vene, polkuvene, tai kanootti. Henkilökohtaisesti tuohon paattisumaan lähteminen omatoimisesti olisi hieman hirvittänyt.
Annecy olisi tarjonnut paljon muutakin, mihin aika ei riittänyt. Parin yön aikana kohteesta saa kyllä hyvän käsityksen, varsinkin, jos haluaa olla tehokas. Mutta useammaksikin päiväksi riittäisi näkemistä, jos haluaa hitaamman tahdin. Itse olisin lähtenyt pois vanhasta kaupungista vähän kauemmaksi ja käynyt risteilyllä ja kenties mennyt vesitaksilla Talloiresiin. Alue on myös tunnettu viineistään, joten matka viinitarhallekin kävi mielessä.
Annecystä ostettiin vielä junalippu Geneveen, josta oli paluulento Suomeen. Yritimme ostaa lipun eri reitille, ettei meidän olisi tarvinnut mennä uudelleen Annemassen kautta, mutta lipun sai ostaa vain automaatista, eikä valittavissa ollut (ymmärryksemme mukaan) kuin tuo kierto Annemassen kautta.
Hintatietoja ja vinkkejä
Junalippu Annemassesta Annecyyn: 13e. Matka kestää noin tunnin. Lippua ei tarvitse ostaa ennakkoon netistä, hinta säilyy samana.
Majoitus:Apartment rated 3 stars in the heart of the old town (Villa z tarasem), 293e/2 hlöä/2 yötä. Majoitus on toisessa kerroksessa, ei hissimahdollisuutta. Asunto oli hyvin varusteltu, löytyi tiskikone, hella, mikro, pesukone. Tämän majoituksen kohdalla oli pakollista maksaa 400e suuruinen takuusumma suoraan vuokranantajan tilille. Summan takaisin saamisessa kesti todella pitkään, jouduin soittamaan kahdesti perään ja viimein n. 4 viikon päästä summa palautettiin pahoittelujen kera.
Missä syödä?: Mikäli toivot hyvää ruokaa, tai vaihtelua valikoimaan, voisi kannattaa katsoa vanhan kaupungin ulkopuolisia ravintoloita. Itse ei siellä oikein liikuttu, joten en pysty suosittelemaan mitään tiettyä. Kanaalien varrella tarjonta tuntui olevan toisistaan poikkeamatonta ja hinnat viinilasillisillekin olivat korkeita. Kuten aina turisteimmissa paikoissa. Itse pyrkisin kuitenkin välttelemään Brasserie Saint Mauricea, jolla oli viehättävä terassi, mutta sekä palvelu että ruoka olivat ala-arvoisia. Hinta oli kuitenkin kova. Tilanteeseen saattoi vaikuttaa lounasaika sekä loma-aika, mutta jäi kyllä monin eri tavoin huono maku suuhun ko mestasta. Eikä se edes ollut kapeilla kujilla kanaalin varrella. Sen sijaan satamassa viinilasilliset saatiin jo 5e hintaan ja palvelukin oli persoonallisempaa sekä ystävällisempää.
Mitä tehdä?: Vaeltele vanhassa kaupungissa, ihaile vuoristoisia järvimaisemia, kävele Jardins de l’Europessa ja lukaise vinkkejä vaikka vielä ehta-aidolta ranskalaiselta: 11 asiaa, mitä voit tehdä Annecyssä
Vielä, kun meillä oli vuokra-auto alla, päätettiin sateesta huolimatta tehdä pitstoppeja matkalla Annemasseen. Tälle matkalle tieksi valikoitui D907, tosin osittain en ole edes varma, missä sitä ajeltiin, koska matkalla oli kiertoteitä ja päädyttiin ajelemaan lähes ihmisten takapihoilla. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Clusesissa, jossa olisi ollut enemmänkin nähtävää, mutta vettä tuli niin paljon, että päädyttiin vain pinnalliseen pyörimiseen ytimessä. Clusesista jatkettiin tietä D1205 Bonnevilleen ja Annemasseen.
Cluses
Otsikossa mainitsen pikkukylät, vaikka Cluseshan oli Samoënsin jälkeen suuri – n. 17 500 hlöä.
Parkkipaikan löytäminen oli aluksi hiukan haastavaa, mutta bongattiin lopulta iso P-alue kaupungintaloa vastapäätä. Keskellä perjantaipäivää tämä kylä oli vilkas. Toki oli elokuun loppu ja keskieurooppalaisten vilkkain kesäloma-aika, liekö vaikutti asiaan. Lisäksi torilla oli pienet markkinat.
Kaupungintalo. Mitähän maisemat ois ollet ilman pilviä?
Pieni kiertokävely ronskissa sateessa näytti meille sekä kaupungintalon kauniissa maisemissa että kirkon. Täällä olisi ollut kauniita joki-/vuoristonäkymiä (ainakin kuvahaun mukaan), mutta valitettavasti sadepilvet peittosivat vuoret tehokkaasti ja vettä tuli sen verran paljon, ettemme lähteneet kävelemään edes joelle saakka. Toivottiin vähän kirkkaampaa keliä seuraavalle etapille Bonnevilleen.
Kirkko
Bonneville
Ja sää onneksi kirkastuikin. Pysäköitiin auto jälleen kaupungintalon eteen ja täällä käytössä oli puomisysteemi. Sattumoisin puomin automaatilla oli juuri henkilö, joten kysäistiin, kuinkas pääsemme pois, kun olemme ensin päässeet sisään. Mies painoi meille puomin automaatista nappia ja ojensi pysäköintilipukkeen. Hän kertoi, että saamme pysäköidä ilmaiseksi kahden tunnin ajan. Tämän jälkeen riittää, että luemme lähtiessä lipukkeen viivakoodin puomin automaatissa.
Jalkauduttuamme päädyttiin ensimmäisenä Brasserie & Rôtisserie Les 2 coqsiin, josta meille kerrottiin, että sisällä on täyttä, mutta meille voidaan kuivata pöytä/tuolit terassilta. Hauskaa oli, että tämän tarjoutui tekemään vieressäni baaritiskillä seisonut asiakas. Selvisi, että hänen ystävänsä ovat töissä ko ravintolassa ja että paikka on erittäin suosittu, vaikka onkin vielä uusi. Katselinkin jälkikäteen kohteen menua ja vesi kieltämättä herahti kielelle. Ja täytyy sanoa, että Ranska on parilla viime reissulla myös näyttänyt parasta puoltaan; ihmiset ovatkin olleet supermukavia (itsellä traumoja vaihtoajoista Ranskassa). Englantia puhuttiin, tai ainakin yritettiin, lähes jokaisessa vierailemassamme paikassa. Ja me yritimme vähän ranskaa. Hyvin pärjättiin, ei se yhteinen kieli aina ole niin välttämätönkään.
Bonneville olisi maisemien puolesta voinut olla nimeltään Belleville.
Mukavien ihmisten lisäksi Bonneville tarjosi kauniita maisemia ja värikkäitä rakennuksia. Emme olleet tutustuneet paikkaan ennakkoon lainkaan ja yllätykseksemme sieltä löytyi myös linna, johon oli ilmainen sisäänpääsy ja näin ollen myös ilmaiset maisemat vähän korkeammalta.
Le Château des Sires de Faucigny – linna
Myös joenranta näytti kauniilta, mutta tässä vaiheessa olimme jo suuntaamassa autolla kohti Annemassea, joten näihin maisemiin ei paneuduttu kunnolla. Alunperin yksi matkaideoista oli majoittua yksi yö esim. Bonnevillessä, mikä ei olisi ollut lainkaan hassumpaa. Muutamia paikkoja matkan varrelta nähtynä valitsisinkin yhdenyönpysähdykseksi juuri Bonnevillen tai Clusesin. Nämä vain visuaalisuuden vuoksi, itse majoitustarjontaan en ole tutustunut.
Vinkkejä ja hintatietoja
Clusesissa löysimme ison parkkialueen kaupungintalon edustalta, mutta emme tienneet, onko se ilmainen vai maksullinen. Lopulta sivusta löytyi lippuautomaatti, jonka käyttöön saimme ohjeistuksen paikalliselta. SVP entrer numéro…-kohtaan (alla kuvassa) kirjoitetaan rekisterinumero, jonka jälkeen painetaan vasemmalta alhaalta vihreää väkästä. Jos aiot pysäköidä ainoastaan max 30 min, painat vain uudelleen väkäsestä ja saat pysäköintilipukkeen. Emme oikein tienneet, kuinka olisi tullut toimia, jos olisimme halunneet pysäköidä pidemmäksi aikaa, joten tästäkään syystä emme tehneet pidempää stoppia Clusesiin.
Bonnevillessä puolestaan törmäsimme aluksi ongelmaan, että meille oli vapaa ruutu ilmaisella pysäköintialueella, mutta sitä varten olisi tarvinnut pysäköintikiekon, mitä vuokra-autosta ei löytynyt. Onneksi tämän jälkeen bongattiin kylän keskeltä ilmainen ”puomiparkki”. Vuokra-autoa noutaessa voisikin kysäistä, onko autossa kiekkoa, niin ei tarvitse koko autoa penkoa ympäri.
Suomen versioista poikkeava pysäköintimittari
Bensakulut Annemasse-Viuz-en-Sallaz-Morzine-Samoëns-Cluses-Bonneville-Annemasse olivat vain 15e Citikka C3:lla, mutta bensanhinnan eläessä myös tämä summa elää. En tainnut litrahintaa edes katsoa, kun tankki oli joka tapauksessa tankattava täyteen. Polttoainekulut eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna auton vuokrahintaan. Mikäli haluaa huristella automaattivaihteisella autolla, saa siitä pulittaa vielä manuaalia enemmän.
Yksi vaihtoehto olisi myös mennä junalla Clusesiin saakka, josta vuokra-auton saisi huokeammin kauppaketju Carrefourin kautta. Emme valinneet tätä vaihtoehtoa kahdesta syystä. Ensinnäkin, sivusto on ranskaksi, joten epäröimme, liekö olisimme ymmärtäneet riittävästi varausehdoista. Lisäksi tällä kyseisellä reitillä emme olisi välttämättä saaneet palautettua autoa viikonloppuna Clusesin Carrefouriin.
Mikäli edullinen autonvuokraus Ranskassa kiinnostaa, niin kannattaa Carrefourin tarjonta ainakin tarkistaa: https://www.carrefourlocation.fr/vehicules/voiture En voi suositella – tai olla suosittelematta, koska emme päätyneet tähän vaihtoehtoon, vaikka se hinnan vuoksi kiinnostikin.
Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, Samoëns oli entuudestaan täysin tuntematon paikka, jopa nimenä. Samalla se oli se suurin syy reissuun lähdölle.
Moni varmasti kritisoi, että nimeän helmeksi kohteen, joka on olemassa oikeastaan lähes pelkästään turisteja varten. Näin kesäkaudella siellä ei kuitenkaan ollut turisteista juuri tietoakaan. Nekin, jotka olivat kohteeseen matkustaneet, olivat pääosin saapuneet sinne Mölkyn MM-kisojen vuoksi. Alueelta löytyi siis lähinnä ranskalaisia, japanilaisia ja suomalaisia. Helmeksi nimeäminen liittyy yllätykseeni paikan rauhasta ja kauneudesta, sekä siihen, ettei minulla ollut siitä mitään ennakkokäsityksiä. Vihreät vuoret ympäröivät koko kylän ja väkiluku on reilusti alle 3000 henkeä, aaah!
Vuorten ympäröimä keskusta. Vuori näyttää ihan taustakankaalta, mutta aito on 😀 Majoituspaikan terassilta oli upea vuoristonäköala. Kunhan ei satanut ja ei tiennyt vuorista mitään 😀 Idyllistä kuin Suomen maaseudulla. Paitsi nuo vuoret ❤
Mölkyn MM-kisoista on niin huono kuvasato, etten postaa sieltä yhtään kuvaa, mutta alue oli iso hiekkakenttä, yllättäen vuorten ympäröimänä. Sinne mentiin karavaanialueen ohi/läpi, jolloin tuli mietittyä, ettei paikka (Camping Caravaneige Le Giffre) olisi ollut lainkaan hassumpi paikka leiriytyä. Alueelta löytyi myös pari lampea, joista toisesta dronekuvaa alla.
Sateista dronekuvaaMukava pikkukylä Samoëns
Mielenkiintoista oli, että matkalla, kun ajoimme Morzinen ”montun pohjalle” oli siellä huomattavasti enemmän väkeä kuin Samoënsissa, vaikka ne ovat molemmat alle 3000 hengen kyliä. Morzineen ja sieltä pois ajaessa jopa pelotti ajaa autolla, koska kylän läheisyydessä suhasi valtavat määrät pyöräilijöitä samalla kapealla tiellä. Samoënsissa taas oli aivan rauhallista, ei pyöriä, eikä oikeastaan autojakaan.
Ruokailun osalta vaikutti siltä, että erittäin moni paikka tarjosi kaikkea. Varsinkin perinneruokia, jotka olivat huippurasvaisia. Nälän yllättäessä olikin tuuri löytää matkan varrelta pizzeria Le Matefaim, jonka pizzat olivat taivaallisia (toki yhtälailla rasvaisia 😀 )! Meitä olisi kiinnostanut käydä syömässä keskustan Le 8M des monts -ravintolassa, mutta näinkin hiljaisena aikana sinne olisi silti tullut huomata varata pöytä jo viikkoa etukäteen. Varausta ei voinut tehdä netistä, vaan se olisi vaatinut soittamisen, tai paikan päällä varaamisen. Paikan päällä kävimmekin, mutta koska olimme paikkakunnalla vain 2 yötä, emme ennättäneet saada varausta.
Hintatietoja
Samoënsiin liittyvät majoitus- ja hintatiedot löytyvät edellisestä postauksesta: Mikä ihmeen Samoëns?
Kaverin kysyessä mukaan reissulle Samoënsiin, piti vallan googlettaa, mistä päin tällainen mesta löytyy. En ollut koskaan kuullut koko citystä, joten lupauduin mielenkiinnosta mukaan.
Samoëns on siis Ranskan Alpeilla sijaitseva pieni kaupunki. Kyseessä voi olla lasketteluhelvetti talvisin, tästä en tiedä, mutta näin kesäaikaan siellä oli rauhallista ja vihreät vuoret ympäröivät kaikkialla. Meidät tänne ajoivat Mölkyn MM-kisat (lisää erikoisuuksia 😀 ), jossa pelasi tuttuja. Laji onkin yllättäen todella suosittu sekä Ranskassa että Japanissa, joista oli molemmista paljon kisailijoita mukana. Nähtävyyksiä ei siis sinänsä kierretty, mutta vuoristomaisemista nautittiin täysin rinnoin.
Kuinkas me päästiin sinne Samoënsiin?
Matka alkoi Genevestä, josta Ranskan puolelle pääsee noin puolessa tunnissa junalla, eikä lipulle kentältä Annemasseen kerry juuri 5 euroa enempää hintaakaan. Annemassesta alle otettiin vuokra-auto (Citroën C3, joka ei paljon vuoristossa tahtonut jaksaa kulkea), jolla kuljettiin kiertoteitä Samoënsiin. Matkan varrella tehtiin pitstoppeja muun muassa Viuz-en-Sallaz´ssa ja Morzinessa sekä randomisti matkan varrella kuvauksellisissa paikoissa. Morzineen laskeuduttiin vuorilta, jonka jälkeen lähdettiin nousemaan pieniä ja mutkaisia teitä jälleen seuraavan vuoren yli Samoënsiin. Tietä D354 en välttämättä suosittele heikkohermoisille, tai aroille kuljettajille, vastaan tulee kaikkea bussista kuorma-autoihin ja tie on välissä hyvinkin kapeaa ja mutkaisesti vuoren rinnettä kulkevaa. Mutta hienoja maisemia ja itse olen erittäin tyytyväinen, että ajettiin tämä reitti. Talvella en olisi pätkälle lähtenyt, liekö tie edes tuolloin auki. Matkan voi taittaa isompiakin teitä, joten jokainen voi valita itselle sopivan version. Alla kuvia matkan Annemasse-Samoëns varrelta.
Viehättävä Viuz-en-SallazRandom pysähdyspaikalta matkan varreltaAmmuja vuorenrinteellä noustessa Morzinesta taas uuden vuoren päälle.
Perille päästyä pitikin vähän tuumia, missä meidän majoitus luuraa. Löydettiin Google Mapsin avulla oikea osoite ja soitettiin ovikelloa – iso koira alkoi haukkua ja vanha nainen tuli ovelle. Siinä yritettiin ymmärtää ranskaa ja hän englantia ja saatiin selville, että sekä talo että osoite on väärä ja oikea on about ”tuossa” (osoitti kartalta). Vielä piti pyöriä kävellen jonkin matkan päässä, että oikea möksä löytyi, koska missään ei ollut merkkiäkään, että etsimämme talo olisi majatalo. Ovessa, ikkunassa, missään, ei pienintäkään kylttiä. Perille pääseminen oli kuitenkin sen arvoista. Isäntä oli supermukava ja esitteli meidän yläkerran huoneiston – wau! Terassi oli pienen asunnon kokoinen ja näkymät fantastiset, kuten alta pääsette näkemään. Toki pahimpana sadepäivänä vuoria ei näkynyt pilvien seasta lainkaan 😀
Näkymä majoituspaikan terassiltaLisää tätä ah-niin-ihanaa -näkymää ❤
Hintatietoja
Lennot: Finnarin lennot Geneveen 258e sisältäen 30e peruutusturvan sekä Finnair plus alennuksen lipusta. Peruslippu ilman extroja ja alennuksia oli noin 220e. Matkustus pelkällä käsimatkatavaralla.
Majoitus: Chambres d´hôtes de charme Douglas 243e/2yötä/2hlö. Yläkertaa vuokraava pariskunta asuu itse alakerrassa ja mies tekee aamuisin aamupalan sovittuun aikaan. Vieraille on oma sisäänkäynti. Paikan osoitteeksi on merkitty 165, Route des moulins, mutta kohde on n. 200-300m sieltä. Jotta et päädy pimputtelemaan ranskalaisrouvan ovikelloa, kannattaa osoitteeksi esim. Google Mapsiin kirjoittaa Imp. des Eaux Froides ja koputella kadun oikealla puolella olevan toisen talon ovea.
Auton vuokraus: 228e. Koska Annemasse on kohtuu pieni paikka, varattiin auto jo etukäteen. Varaus tehtiin DiscoverCarsin kautta, jolloin saatiin valittua kaiken kattava vakuutus sisältäen myös ns. tieturvan, mikä on hyvä olla Ranskassa voimassa. Itse auto oli Europcarilta. Auton vuokrauksesta perittiin 650 euron takuuvuokra, jota ei ole vielä tätä kirjoittaessa vapautettu katevaraukselta, eli ainakin näemmä 11pv kuluu varauksen vapauttamisesta. Auto todettiin kuitenkin paikan päällä vahingoittumaksi 🙂
Junamatkat: Geneven lentokentältä n. 5e Annemasseen ja Annemasse-Annecy n. 13 euroa. Lippuja ei tarvitse ostaa netistä etukäteen, mutta Ranskan puolella ne tulee muistaa leimata ennen junaan nousemista keltaisessa automaatissa.
Toinen lyhyen junamatkan päässä Lissabonista sijaitseva käymisen arvoinen kohde on Cascais. Hypättiin junaan päärautatieasemalta Cais do Sodrélta, joka toimi meille muutoinkin lähiasemana. Samalla Viva Viagemin lipulla päästiin kulkemaan kuin Sintraankin ja tällä kertaa lippujen kanssa temppuilu olikin helpompaa. Tarvitsi vain ladata olemassa oleva lippu aseman automaatissa ja leimata se portilla.
Alkumatka junalla kulkee vielä lähiöiden läpi, mutta vasemmalla puolella istuessa tulee näkemään merimaisemia ja lähempänä myös Cascaisin niemenkärjessä. Paluumatkalla hämärsi jo niin paljon, ettei ollut väliä, kummalle puolen istuutui. Junia kulkee tiheästi ja matkan kesto on n. 40-45min.
Cascaissa pääsee nauttimaan mm. uimarannoista. Tänne kannattaakin suunnata Lissabonin sijaan, mikäli haluaa nauttia rantsupäivistä.
Cascaisia mainostetaan parhaana paikkana syödä tuoretta merenelävää, koska kaupunki on vanha kalastajakylä. Hieman harmitti, kun osuttiin juuri Cascaisiin saavuttua matkalla majakalle ravintolan Marisco na Pracan terassille, eikä ollut vielä nälkä. Tiskillä oli kaiken maailman merenherkkuja, ei olisi kuin tarvinnut osoittaa, mitä haluaa. Tässä kohtaa jouduttiin kuitenkin tyytymään viinilasillisiin ja kivaan satamanäköalaan (majakkakin taustalla).
Murto-osa Marisco na Pracan antimista Marisco na Pracan terassinäkymät. Taustalla Santa Martan majakka.
Santa Martan majakka oli Cascaisin päänähtävyys itselle ja se on tuntunut olevan sitä myös monelle Instagramissa. Majakan näkyessä sillalla, menee sillan vierestä lähes piilossa pienet portaat alas kallioille, mistä on hyvät näköalat majakalle. Koronasta lie johtuen (tai marraskuusta), saatiin olla rauhassa kuvailemassa ja droneilemassa majakkaa. Olen nähnyt myös kuvia, joissa majakan edustalla lahdessa ui kymmeniä ihmisiä.
Santa Martan majakka. Insta hotspot ja ymmärrän, miksi.
Majakka jää matkan varrelle, mikäli halajaa nähdä hieman edempää löytyvän luonnon ihmeen, Boca do infernon (helvetin suu). Tämä oli itselle uusi löytö ja koska meri oli allokkoinen, oli näky upea aaltojen rynnistäessä voimalla kuiluun.
Boca do Inferno. Kuva ei anna paikalle millään lailla oikeutta paikalle.Matkalla Santa Martan majakalta Boca do Infernoon voi ihastella karuja merimaisemia.
Cascain kaupungissa näki myymälöitä, jotka olivat erikoistuneet säilykekalan myyntiin. Säilykepurkit oli laitettu kauniisti esille seiniä myöten. Myynnissä oli tietysti sardiineja, mutta myös esim. tonnikalaa ja lohta. Purkkien ulkoasuihin oli panostettu ja ne olivatkin kuin pieniä taide-esineitä.
Säilykekalapuoti. Yksi idea oli koristella kansi vuosiluvulla ja tekstillä, joka kertoi kuuluisan tapahtuman kyseiseltä vuodelta.
Alkoi olla jo hämärää, kun palattiin kävelyretkeltä keskustaan ja nälkä kurni. Aika moni ravintola vaikutti vielä olevan tyhjillänsä ja pyrittiin välttämään rafloja, jotka tarjosivat kaikkea. Lopulta, yllättäen, löydettiin hyvinkin turistiselta alueelta italialainen ravintola, mitä päätettiin testata. Ja olipa onni, koska söin elämäni parasta aglio e oliota! Ja on aina hienoa, kun ravintolan omistaja käy tervehtimässä asiakkaitaan. Samalla selvisi, että omistaja (ja kokki) oli ehta italiaano. Hän oli tyytyväinen kehuistani ja kertoi, että aglio e olion ainesosat ovat erittäin simppelit, mutta se tulee vain osata tehdä oikein. Tästä annoksesta innostuneena aglio e oliota on tullut tehtyä myös kotona ja kyllä, voin yhtyä omistajan sanoihin, se tulee osata valmistaa oikein.
Tämän ravintolakäynnin jälkeen ei enää harmittanut, ettei nälkä iskenyt Marisco na Pracan kohdalla. Gastronomia Italiana. Nnnom!
Cascais oli hyvä päiväkohde Lissabonista, mutta olisi siellä malttanut olla yötäkin. Maybe next time.
Vain 45min junamatkan päässä Lissabonista sijaitsee Sintra. Useat saapuvat tänne ihailemaan valtavaa ja kirjavaa Penan palatsia. Meidänkin oli tarkoitus, mutta lopulta kuuma päivä vei voimat ja tyydyttiin Regaleiran palatsiin ja sen mantuihin. Ei huono, Sintran päänähtävyys meille kun olikin kaivo; Poço Iniciático, Initiation well. En tiedä, onko normaalia matkustaa Sintraan ja skipata Penan palatsi, mutta itse olin ennen (ja jälkeen) innoissani tästä kaivosta. Koronasta lie johtuen tänne ei ollut paljoakaan jonoa. Siitäkin huolimatta kaivo tulee kävellä alas lähes koko ajan liikkuen, koska koko ajan on takana ihmisiä jonossa kulkemassa samaan suuntaan. Kulkua toiseen suuntaan ei edes ole. Kaivon jälkeen päädytään luoliin, joista en ollut etukäteen lukenut, joten oikein mukava ja kaunis yllätys.
Tässä hän on! Poço Iniciático.Initiation Well sijaitsee Quinta da Regaleiran alueella.
Sintraan pääsee kätevästi junalla, joka maksaa vain lähijunan verran. Alussa meille aiheutti päänvaivaa lipunostossa se, että Lissabonissa tulee ensin ostaa kortti (Viva viagem), jota käytetään sekä lähi- että kaukoliikenteessä. Ongelma muodostui, kun halusimme ladata metroon, bussiin ja ratikkaan käypään korttiin rahaa, mutta lähijunaan onkin oma Viva viagem, joka ladataan eri paikassa. Tai automaatissa, mutta taito loppui kesken, kun oli väärä kortti väärässä kerroksessa. Näiden korttien ero on vähän kuin Suomessa HSL vs VR, joskaan Sintraan ei tarvinnut maksaa kuin mainitun lähijunan verran.
Sintraan lähtee junia sekä Rossion (keskusta) asemalta että Orientelta. Itse lähdimme Rossion asemalta, mikä lopulta ahdisti junassa, kun viime tipassa taakse tuli iso lössi jenkkejä, jotka kilpahuusivat toistensa päälle koko matkan perille. Takaisin otettiin Orienten juna ja tämä oli selkeästi enemmän paikallisten juna. Loogisesti, koska Rossion juna lähtee Lissabonin turisirysän sydämestä, mutta turha jälkiviisastella. Ottakaa vain meidän mokasta vaarin ja valitkaa Oriente 🙂
Sintra oli laajempi kuin ajateltiinkaan. Siellä olisi riittänyt nähtävää pariksikin päiväksi. Kannattaa tutustua hyvin ennen menoa, ettei missaa mitään must see -kohdetta. Me lähdimme matkaan kohtuu myöhään aamupäivästä ja jaksoimme käydä Regaleiran palatsialueen. Kävely sinne oli myös yhtä nähtävyyttä. Penan palatsi olisi ollut mahdollinen, mutta ei vaan jaksettu. Suosittelenkin valitsemaan suosikkikohteen etukäteen ja vierailemaan siellä ensimmäisenä. Ainakin näkee tärkeimmän, mikäli puhti loppuu.
Matkalla Sintran juna-asemalta Regaleiran palatsille.
Puhdin loppumisesta puheen ollen, kuten kuvista voi nähdä, on junalta alueelle mäkistä maastoa. Mikäli haluaa kävellä, kannattaa tämä ottaa huomioon.
Hintatietoja
Junamatka: Viva Viagem -kortti 0,50e, menopaluu Lissabon-Sintra 5e. Lähtö-/pääteasemat Lissabonissa ovat Rossio ja Oriente. Mikäli et asustele näiden läheisyydessä, tarvitset eri Viva Viagemin, jotta pääset metrolla (bussilla, ratikalla) juna-asemalle.
Toinen Viva Viagem lähi- toinen kaukoliikenteeseen.
Portviini unohtui maistelulistalta, mutta kaikennäköistä muuta tuli maisteltua. Jonkin verran hyödynnettiin huoneiston keittiötä, loihdittiin muun muassa ateria Lissabonissa suositusta sardiinista. Myös köyhempiä pasta-annoksia tonnikalalla höystettynä tuli värkkäiltyä ja nautittua parvekkeella. Alkuun kuva omasta vaatimattomasta kokkauksesta, jonka jälkeen siirrytään ravintolatason suorituksiin.
Suolatuista sardiineista tehty sardiinipannu, home made.
Läheltä Pyhän Yrjänän linnaa löytyi perheomisteinen ravintola, jolta oli mukava katsella maisemia ja seurata sekä vanhan miehen mukulakivikadun rakentamista että kolmen koiran kanssa hengaillutta miestä, joka haki välissä itselleen espresson. Nautittavaa people watchingia. Ratikoita puksutteli myös ohi tasaiseen tahtiin. Tässä ravintolassa päätettiin maistaa sardiineja ensimmäistä kertaa.
Lähellä Pyhän Yrjänän linnaa olevassa perheomisteisessa ravintolassa testattiin sardiineja.
Matkalla Belémin tornille oli tarjolla kastanjoita. Näitä on tarjolla jo suoraan Cais do Sodrén juna-asemalle saapuessakin, mutta tässä kohtaa hetki oli oikea maistelulle. Niin paljon kuin muinoin Pariisissa ravatessakin näitä oli joka kadunkulmassa, vasta nyt tuli maistettua ensimmäistä kertaa. Maku jakoi mielipiteet, itse pidin. Aiemmasta ravintolasardiinista en niinkään.
Lämpimät kastanjat
TimeOut Market on vilkas kauppahalli, joka sattui sijaitsemaan suoraan majapaikkamme vieressä. Siellä tuli pyörittyä useampaan otteeseen ihmettelemässä. Eräs mereneläväravintola vaikutti olevan aina ääriään myöten täynnä, joten haluttiin ehdottomasti testata sen anti. Lautaselle valikoituivat jättikatkaravut sekä ruskearapu. Ruskearavun kaverina saapui vasara, josta riittikin hupia. Ravun kinttujen kuori tuli hakata vasaralla ja tarjoilija kävi välillä vitsailemassa, että älkää hajottako pöytää. Makuna tämä rapu ei ollut niin ihmeellinen, mutta otettiin kokemuksen kannalta.
Ruskearapu TimeOut Marketin Marisqueira Azul -ravintolassa.Ja saman raflan jättikatkaravut, nom!
Alkureissusta käytiin testaamassa Tapas n Friends -ketjun tapaksia. Bruchetan ja ilmakuivatun kinkun lisäksi haluttiin maistaa turskaa, mikä on Lissabonissa suosittua. Ostettiin kalapuikkomaiset pallerot. Ei olleet huonoja, mutta tämä jäi ainoaksi turskatestiksi reissulla.
Turskapallerot
Matkalla Cemitério do Alto de São Joãoon nälkä yllätti. Jostain syystä Arroiosin aseman lähettyviltä ei tahtonut löytyä ravintolaa, ainakaan avoinna olevaa. Sattumoisin päädyttiin kävelemään pienen puiston ohi ja huomasimme siellä kioskin, jolla oli jonoa. Ajateltiin, että varmaan jotain syötävää sieltä saisi, naposteltavaa ainakin. Kioski osoittautuikin burgerimestaksi. Todettiin, että täällä on paljon paikallisia ja koko ajan jonoa, joten ei voi olla huono. Eikä ollut! Klubileipä ja hamppari molemmat todella hyviä. Varsinkin hampurilaisen sinappi on jäänyt mieleen superhyvänä 😀 Täällä oli tarjolla niinkin villiä kuin tummalla sämpylällä varusteltu wasabiburgeri. Jos palaan Lissaboniin, aion palata myös syömään vielä tämän mestan burgerin.
Tässä puistoraflassa syötiin yksi reissun parhaista aterioista. Quiosque Jardim Constantino (R. José Estêvão). Koko ajan oli jonoa.Ei näytä ihmeelliseltä, mutta oli taivaallista!
Ylipäänsä ruoka Portugalissa oli edullista, osti sitä sitten kaupasta tai ravintolasta. Esimerkkinä rapuateria (ruskearapu, jättikatkaravut, pullo viiniä, vettä ja olutta) maksoi 67e. Viinivalikoima oli luonnollisesti hyvä. Valkoviineistä ehdottomaksi suosikiksi nousi 1,39e hintainen hapokas vinho verde löytö. Kalliimpiakin tuli testattua, mutta tämä oli paras. Tietenkään sitä ei saa Suomesta ja kuvankin nimineen olen näemmä hukannut, joten en pysty antamaan parempia suosituksia…
Cascais (n. 40min junalla Lissabonista) on mainittu monesti paikaksi, missä on parhaimmat mereneläväravintolat. Nähtiinkin eräs oikein potentiaalinen, mutta valitettavasti ei siinä kohtaa ollut nälkä, joten jäi testaamatta. Ehkäpä ensi kerralla…
Ennen reissua mietitytti moni asia. Itse asiassa, tämän vuoden puolella ei vielä koronan vuoksi ollut edes tarkoitus matkustaa, mutta missatut 99e/vko matkapaketit Kreetalle herättivät Matkakärpäsen matkakuumeen. Lisäksi marraskuinen pakkopako aurinkoon jyskytti mielessä. Mihin? Uskaltaako? Perutaanko matka, iskeekö korona?
No. Kaikki oli mahdollista, mutta matkaan piti päästä. Lissaboniin löytyi passelit lennot ja toiveissa oli nähdä vähän aurinkoakin. Uu-laa, mitä saatiinkaan! Marraskuu Lissabonissa oli täyttä aurinkoa ja +20 astetta. Täytti D-vitamiinitarpeet ja antoi hipiälle pronssisen sävyn. TimeOut Marketin tarjoilijan mukaan tänä vuonna korona vielä näkyi cityssä: nyt lähes tyhjä viereinen puisto on normaalisti täynnä väkeä.
Komeita näkymiä laskeutuessa.Ja aamulla sai herätä tähän. Kirjaimellisesti aamun ensimmäinen näkymä.
Illalla asunnolle päästessä ei maisemista erottanut, mitä tuleman pitää. Aamulla herätessä, kun veti verhon sivuun, sai huokaista ihastuksesta. Meidät oli siirretty toiseen asuntoon, joten merinäköala tuli täytenä yllätyksenä. Asunto oli 100m2 apartment isolla parvekkeella ja kahdella makuuhuoneella. Hinta oli huokea todennäköisesti sekä ajankohdan että koronan vuoksi.
Näkymää partsilta, vasemmalla TimeOut Market ja etualalla puisto, jossa kuulemma normaalisti paljon väkeä.
Jo ensimmäisenä päivänä sai kaupungin huomata olevan juuri kuin kuvissa. Kapeita katuja, jyrkkiä mäkiä ja raitiovaunuja. Hyvin pittoreskiä. Päivittäin tuli vaellettua kymmenisen kilometriä pelkästään ihastellen rakennuksia ja näkymiä. Kaupungissa on suuria korkeuseroja, joten näköaloja kattojen ylle ja merelle pääsee katselemaan pienellä (?) vaivalla.
Kapeita kujia ja pitkiä rappusia.Muraalit ovat upeita. Halutessaan päästä syvemmälle näiden saloihin, voi osallistua opastetulle turistikierrokselle.Pyhän Yrjänän linnan läheisyydestä löytyi perheomisteinen ravintola mukavilla näköaloilla. Taustalla siintää meri.
Lissabonissa on helppo liikkua ratikoilla ja junilla lähitienoille. Itse tuli otettua juna Cascaisiin ja Sintraan, näistä on tulossa omat postauksensa. Ratikkaan hypättiin, kun haluttiin nähdä muun muassa 1500-luvulla rakennettu Belémin torni. Tornin läheisyydessä on muutakin nähtävää, kuten oma suosikkini Padrão dos Descobrimentos. Alueelta löytyy useita kärryjä, joista saa pientä syötävää ja juotavaa, joten olikin mukava ottaa juomat mukaan ja istahtaa meren ääreen seuraamaan purjeveneitä.
Padrão dos Descobrimentos
Hintatietoja
Lennot: Finnair 145e + peruutusturva 20e. Liekö johtui koronasta, mutta lentoaikatauluja muutettiin. Lähtö Suomesta aikaistui lopulta jopa kahdella tunnilla. Finskille pisteet, että Lissabonista myöhässä lähtenyt lento ”hyvitettiin” meille lennon lopussa siten, että pääsimme business -luokkaan laskeutumisen ajaksi, jotta ehtisimme vielä junaan.
Majoitus: Lisbon Five Stars Apartments Building 8. 362e. Alunperin varattiin Lisbon Five Stars Apartments Bica, joka on korttelin päässä Building 8:sta. Bicalla ei ole merinäköalaa, joten saimme pienemmällä rahalla enemmän, kun meidät siirrettiin. Building 8 tarjoaa valtavan parvekkeen, lähes kaiken tarvittavan kokkaamiseen ja kaksi isoa makuuhuonetta. Spesiaalihuomiona hyvä suihku (ulkomailla usein saa kokea pettymyksiä suihkun suhteen 😉 )
Matkakärpänen 