Jajcen mykistävä luonto

30.1.20241.2.2024 MatkakärpänenKommentoi

Serbian Suboticasta matkaa jatkettiin Bosnia & Hertsegovinan Jajceen. Tarkoitus oli lähteä ajoissa, ettei viimeistä vuoristopätkää joutuisi ajamaan pimeällä. Matka-ajaksi GoogleMaps antoi 5,5h.

Käytännössä kaikesta suunnittelusta huolimatta matkaan menikin n. 8,5h ja juuri tuo viimeinen vuoristopätkä ajettiin pilkkopimeässä. Vähän jännä ajomatka, koska nopeudet olivat enemmän kuin aiemmin peltojen keskellä kulkevilla suorilla, vaikka nyt kuljettiin vuoria myötäillen, eli melkoisen rajuilla mutkilla. Rajanylitykset kestivät taas (liekö viikonlopun ongelma) ja en oikeastaan edes tiedä, mihin se kaikki aika tuhraantui.

Jo pimeässä ajaessa kuitenkin tiesi, että päivänvalossa tulee olemaan kaunista. Pimeälläkin näki pystysuoraan nousevien vuorten ääriviivat. Loppumatkan näkymät olivat vuoristoa, jonka rinteissä paistoivat talojen valot. Aamulla olikin upeaa mennä ulos ja huomata, että asuimme keskellä vuoristoa. Se tarkoitti myös korkeuseroja paikasta toiseen kävellessä, koska asuimme kukkulalla.

Harmi, ettei vuoristotiestä ole kuvia, mutta voin kertoa, että maisemat ovat upeat.

Meille sattui mukavat kelit, erään ravintolan terassilla oli vallan t-paitakeli.

*Aamulla ulos ja saatiin herätä näihin maisemiin. ”Vau”, sanoi mieskin* *ensimmäisenä*.

Nähtävää

Ensimmäisen päivän seikkailuihin kuului tietysti kauppavisiitti, mikä on aina mielenkiintoista uudessa paikassa. Hetken ihmettelimme, kuinka vihannekset punnitaan. Olimme lähellä onnistumista, kun numerot piti painaa yli 100:n ja vaa’an numerot loppuivat jo ennen sitä, mutta heviosaston myyjä bongasi ihmettelymme ja tuli ystävällisesti heti auttamaan meitä.

Kaupan jälkeen suuntasimme linnakkeelle, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään ennen Jajceen tuloa. Ja se sattui vielä olemaan saman kadun varrella, millä asuimme.

”*Esinousu” linnakkeelle ja maisemat alkavat olla jo kohdillaan.*

Linnakkeelle mennessä vastassa oli koira, joka kuului selvästi jollekulle lähialueen asukkaista. Kaikki vapaana kulkevat koirat eivät kuitenkaan kuuluneet jollekulle. Mutta mitään koiraa ei tarvinnut pelätä.

Alun perin näytti, että kiipeämistä tulee riittämään, mutta loppujen lopuksi nousu olikin lyhyt ja melko kevyt. Juuri ennen linnaketta näimme kopin ja mietimme, onkohan tänne pääsymaksu. Kopin pieni myyntiluukku oli kiinni, mutta kun hidastimme tahtia ja kyyläsimme koppia, sieltä putkahti ulos käsi, joka avasi luukun 😀 Pääsymaksu oli n. 1e per henkilö, eikä linnakkeella ollut ketään muita. Paikallinen kissa lähti seuraamaan meitä heti alkuunsa ja oli seurana koko kierroksen ajan.

*Miten tämä ei noussut esiin Jajce -hauissa? Ihana yllätys!*

Jajcen luonto

Kuten mainitsin, linnake ei noussut Jajcea googlettaessa esiin. Sen sijaan vesiputoukset nousivat ja niiden vuoksi tänne päädyttiinkin.

Vesiputoukset olivat upeat, mutta luonnonkauneus ei rajoittunut niihin. Upea vuoristo ja joki – kaupunki on luonnonystävän paratiisi. Jajcessa on n. 8000 asukasta, joten siellä saa kulkea rauhassa. Kuitenkin erään ravintolan tarjoilijan kanssa keskustellessa selvisi, että parin viime vuoden aikana kaupungissa on käynyt enemmän turisteja. Meille turismi ei näkynyt, mutta se saattoi johtua myös ajankohdasta, jolloin olimme liikenteessä (marraskuu).

*”The” vesiputous. Mahtavaa päästä näin lähelle putousta.*

*Putous ei kuitenkaan ollut ainoa kaunis näky Jajcessa.*

Lyhyen matkan päässä Jajcen keskustasta on Plivsko jezero. Tänne on rakennettu kävelyreitti pienten vesiputousten äärelle. Itse kävelimme tänne ja matkanvarrelle osui muitakin putouksia. Suosittelen käymään muuallakin kuin ”pääputouksella”, mikäli aika ja energia antavat siihen mahdollisuuden.

Sodan jäljet

En ollut etukäteen miettinyt Jugoslavian hajoamisen ja sotien merkkejä Bosniassa sen enempää. Jostain syystä kohteessakin oli vaikea sisäistää, että reiät rakennuksissa (kuten meidän asuinrakennuksessa) olivat luodinreikiä. Luodinreikien lisäksi Jajcessa on paljon rauniotaloja, jotka tekevät historian todellisemmaksi.

*Still standing. Tällaisia taloraunioita näkyi paljon.*

Totta kai Jajcessa on muutakin kuin luodinreikäisiä taloja ja raunioita. Jostain syystä oma kameranlinssi kääntyy kuitenkin aina rosoisempien asioiden suuntaan. Näin turistina koen asiat turhankin idyllisinä, vaikka pitää pitää mielessä, että kohteessa paikalliset elävät tätä arkea.

Kulkukoirat

Jajcessa on jonkin verran kulkukoiria, mutta niistä pidetään huolta, eivätkä ne ole vaarallisia. Koirat majailevat muun muassa isompien ruokakauppojen edustalla. Ne eivät kulje laumoissa, vaan itsekseen kuten heillä olisi omistaja.

*Tämä sakemanni lyöttäytyi meidän seuraan pidemmäksi aikaa.*

Ravintolat

Svemirko Pub jäi mieleen hyvästä ruuasta. Palvelu oli hyvää kaikkialla, mutta Svemirko oli hieman syrjemässä ytimestä (miksi valitsimmekin sen) ja ruoka oli todella hyvää. Paikallisetkin söivät siellä oluen jatkoksi.

Tarjolla on tietysti vain pubiruokaa, mutta luoja se oli hyvää! Oma valinta osui pitakebapiin ja tätä näytettiin nauttivan muissakin pöydissä.

Hintatietoja & vinkkejä

Bosnia & Hertsegovinan hintataso oli linjassa Serbian kanssa, eli suomalaiselle erittäin edullinen. Valuutta kannattaa varata etukäteen, koska sitä ei Suomesta ole noin vaan saatavilla. Itsehän päädyimme maahan ilman paikallista valuuttaa ja nostimme sitä ensimmäisestä vastaantulleesta automaatista.

Majoitus

Bookingin kautta Apartment deluxe 182e/4 yötä/2 hlöä. Ilmainen pysäköinti kadunvarressa ja omistaja varasi meille paikan omalla autollaan valmiiksi. Maksu paikan päällä käteisellä. Majoitus oli iso apartment, missä kaikki toimi hyvin. Omistaja kommunikoi google translaten avulla. Sijainti kukkulalla. Kadun toisella puolella pieni elintarvikekioski ja mäen alla iso kauppa Crvena jabuka market.

Eurooppa · Serbia · Subotica

Subotica – enemmän kuin läpimenomesta

30.1.202430.1.2024 MatkakärpänenKommentoi

Balkanin reissuun sisältyi sen verran ajamista, että päätettiin ottaa lennon jälkeen vain lyhyt ajomatka.

Matkan pääkohde Jajce (Bosnia & Hertsegovina) oli Budapestista sen verran kaukana, että Serbiassa sijaitseva Subotica vaikutti houkuttelevalta pitstopilta lennon + 2.5h ajamisen jälkeen. Kaupunki on kohtuu pieni, noin 145 000 asukasta ja se sijaitsee lähellä Unkarin rajaa.

*Autolla reissatessa näkee mitä ihmeellisimpiä asioita. Tässä mopoherra sitruspuun kera Suboticaa lähestyttäessä.* *Olisipa kiva tietää tästä tarinasta* *lisää!*

Alunperin oli tarkoitus yöpyä Suboticassa vain yön yli, mutta onneksi pään sisäinen ääni käski varata majoituksen kahdelle yölle. Subotica oli todella upea ja autenttinen. Ei turistikojuja, ei edes yhden yhtä turistia tullut vastaan. Ja mikä parasta, kohteeseen meni ihan sokkona vain ihmettelemään, mitä sieltä löytyy ja millaista siellä on. Ei mitään ennakkokäsityksiä tai -luuloja.

Ekalle illalle sattui sateinen keli, mutta pakko oli päästä ihastelemaan kohdetta. Ja oikeastaan mesta näyttikin upeammalta iltavalaistuksessa, joka loisti sateenheijastamista kaduista.

*Yksi Euroopan suurimmista synagogista.*

*Sade loi oman tunnelmansa kaupunkiin. Tuntui, kuin olisi kulkenut elokuvasetissä.*

Rosoiset sivukujat

Subotica vaikutti mielestäni sekoitukselta uutta, vanhaa ja rosoista. Esimerkiksi osa kaduista oli erittäin hyvässä ajokunnossa ja paikkakunnalla oli meneillään iso siltaremontti, jonka vuoksi piti kiertää puoli kaupunkia päästäkseen keskustaan. Sitten olivat sivukadut, jotka olivat huonokuntoisia ja kävelytiet, jotka olivat siltä ja väliltä. Kävelytiet olivat päällystettyjä, mutta asfaltti oli ruvella ja pahoilla kuopilla. Sitä oli vedetty myös puunjuurien päälle.

*Tämä katu lähti lähes asuntoamme vastapäätä. Heti, kun näin tämän, halusin tallailla täällä ihmettelemässä!*

*Mutta näin varoituksen sanana, ei kannattane asfaltoida puunjuurien läheisyydessä*..

Seuraavana päivänä sää hieman selkeni ja tuli vaelleltua lisää.

*Kirkon sisäpihalta, mutta en valitettavasti edes tiedä kirkon nimeä*.

*Kirkon pihamaalta löytyi myös upeita vanh*oja *hautakiviä.*

*Parvekenäkymä asunnolta oli ihana! Ja toki paras sää osui lähtöpäivälle, kun ei muutoinkaan olisi malttanut jatkaa vielä matkaa* 😆

Ajaminen ja rajanylitykset

Budapestin kentällä on tarjolla erilaisia vuokra-autovaihtoehtoja, niin kuin lentokentillä yleensäkin. Osalla vuokrafirmoista autot ovat kentän vieressä, osalla kauempana. Kauempana sijaitsevat tarjoavat kyyditystä kentältä toimipisteelleen. Me otimme auton Schilleriltä, jonka autot sijaitsivat kentän läheisellä parkkipaikalla, eli kävelymatkan päässä. Auto oli varattu etukäteen muun muassa rajanylitysten varmistamisen vuoksi. Schiller -vuokraamo toimi hyvin ja henkilöstö puhui hyvin englantia.

Lentokentältä ajettiin etelän suuntaan tietä E75. Tiellä oli valtavasti rekkaliikennettä, mutta se soljui hyvin ja joustavasti. Nopeudet olivat Suomea vauhdikkaampia, mutta samanaikaisesti ihmiset antoivat liikenteessä tilaa niin, että esimerkiksi tietyöalueilla kaistojen yhdistyessä molemmilta kaistoilta pääsi sulautumaan vetoketjumaisesti yhdelle kaistalle. ”Minä ensin” -kulttuuri loisti poissaolollaan.

Autokanta oli myös uutta ja kolhutonta. Samoin tiet olivat todella hyväkuntoisia, huomattavasti parempia kuin Suomessa.

*Unkarin puolella oli ihan vähän rekkaliikennettä rajaa kohti* 😮

Serbian raja tuli vastaan nopeasti ja jopa yllättävästi. Liekö johtui viikonlopusta, että rajanylitys kesti todella kauan. Kaikista rajanylityskaistoista vain yksi oli auki kaikille passeille. Tässä tarvittiin aiemmin mainitsemaani joustavuutta, sillä EU- ja muut maat -passien kaistat joutuivat yhdistymään yhdeksi. Meillä meni vähän vajaa tunti jonottaessa Unkarin puolen rajan ylitystä. Suomen passilla itse passintarkistus kesti vain minuutin verran, jos sitäkään. Seuraavaksi vastassa oli Serbian raja, josta sai oikeastaan lähes ajaa läpi. Leima passiin ja menoksi.

Tietullien osalta meillä oli elektroninen versio Unkaria varten valmiiksi autossa. Serbian puolella emme ajaneet tietulliosuuksilla, mutta Bosnian puolella kyllä. Maksuvälineeksi kävi siellä onneksi myös eurot, sillä emme olleet saaneet Bosnian valuuttaa vielä mistään (Suomessa sitä ei tahdo olla ja Unkarin kentältä sitä unohtui kysyä).

Subotica city

Kaupunki oli pieni ja omaan makuun sopivan rosoinen. Pääkadut olivat hyväkuntoisia ajaa, sivukadut puolestaan kuvauksellisen rosoisia. Yhteistä kieltä ei aina ollut, mutta ihmiset olivat todella ystävällisiä. Kassajonossa päästimme vanhemman herrasmiehen pienine ostoksineen ohitsemme ja hän alkoi yllättäen puhua meille englanniksi ja innostui meistä suomalaisista niin paljon, että halusi käyttää ostoksiimme omaa alennuskorttiaan. Saimme kuulla suomen kielen kuulostavan unkarilta. Sukulaiskielihän se onkin ja vaikkei sanoja ymmärrä, kuulostaa unkarin kielen melodia omaankin korvaan suomelta.

Yllättävää oli, että jokaisessa ravintolassa sai polttaa sisällä ja ihmiset myös todella polttivat. Subotican aikaiset reissuvaatteet päätyivätkin rinkan pohjalle voimakkaan tupakanhajun vuoksi. Kaupungissa oli paljon pieniä pubeja, jotka olivat selkeästi kanta-asiakkaiden käytössä. Aina sisään astuessa sai huomata paikallisten kiinnostuneet katseet meissä. Silti pubeissa oli mukava asioida, tunnelma meitä tunkeilijoita kohtaan ei ollut millään tapaa torjuva.

Vuokraamamme kämppä oli käsittämättömän upea. Ja iso. Vuokraisäntä oli meitä vastassa ja halusi näyttää kaiken yksityiskohtaisesti. Maksu suoritettiin paikan päällä ja kun kysyttiin, haluaisiko hän maksun paikallisena valuuttana vai euroina, hän innostui euroista niin, että silmät alkoivat loistaa. Kova valuutta Serbiassa selkeästi.

Suboticassa olisi helposti voinut olla pidempäänkin, koska siellä integroitui paikallisten sekaan (paitsi niissä paikallispubeissa). Turismi ei näkynyt paikassa millään tapaa, en bongannut edes Subotica -postikortteja kaupoissa. Kaupungissa oli sekä vanhoja ja rosoisia rakennuksia että upeita entisöityjä rakennuksia. Kämppäkin oli niin messevä, että siellä olisi helposti vierähtänyt useampikin päivä. Vähän jo pieni kutina takaraivossa, että tähän cityyn ja kämppään tulen vielä palaamaan useammaksi päiväksi. Asuntoon sisältyi myös autohallipaikka.

Hintatietoa

Lennot:

Budapestiin 240e/hlö. Tässä kohtaa mokasin, koska Finskin hinnoittelu oli juuri muuttunut. Valitsin suoraan varausta tehdessä ruumalaukun mukaan, vaikka olisin voinut ostaa halvimmat liput ja sen jälkeen lisätä lisämaksusta käsimatkatavarat. Toisaalta, marraskuussa Balkan ei välttämättä ole kovinkaan lämmin, joten nyt reissuun sai pakattua riittävästi vaatetta. Suboticaan ei ole Suomesta suoria lentoja.

Majoitus:

Bookingin kautta Aurora. 50e/2 yötä/2 hlöä. Yksityisen henkilön vuokraama suuri asunto, josta löytyi kaikki paitsi viinipullonavaaja 😄 Pesukone, parveke, tilaa, kaikki. Parveke on tien puolelle, mutta rakennus on uusi, eikä melu kantaudu asuntoon lainkaan. Katukaan ei ole mikään valtaväylä. Asunto on puhdas ja sänky tooodella mukava, parempi kuin oma kotona.

Pysäköinti on mahdollista, eikä siitä aiheudu lisäkustannuksia. Mikäli olet liikenteessä isommalla autolla, parkkihalliin voi olla ahdasta ajaa. Ramppi on kohtuu jyrkkämutkainen, mutta siitä mahtuu kyllä. Ruutuun ajaminen sen sijaan saattaa olla haasteellisempaa, riippuen, kuinka täynnä halli ajamishetkellä sattuu olemaan. Turvallinen pysäköinti.

Hintataso yleisesti

Hintataso oli todella edullinen suomalaiselle. Huomattavasti edullisempi kuin viereisissä EU-maissa. Majoitus oli edullinen ja kaupassa ja ravintoloissa hinnat sellaiset, ettei suomalaisen tarvitse miettiä, mitä valitsisi.

Budapest · Eurooppa · Siofok · Unkari

Unkarin seikkailut

21.11.20235.2.2024 MatkakärpänenKommentoi

Olin käynyt Budapestissä kerran aiemmin, enkä muistanut citystä enää juuri mitään. Varmasti se on joka tapauksessa muuttunutkin paljon kymmenessä vuodessa.

Budapest oli Balkanin matkan aloitus- ja päätöspiste, koska marraskuussa sinne sai suoria lentoja, kun taas esim. Dubrovnikiin tai Venetsiaan ei enää saanut. Puhumattakaan Belgradista. Mikäs siinä, mukavaa vaihtelua lentää lyhyttä pätkää.

Auto vuokrattiin suoraan Budapestin kentältä ja ensimmäinen ajomatka oli Serbian Suboticaan. Serbian raja tuli vastaan yllättävänkin nopeasti rekkojen ja tietöiden välissä sukkuloidessa. Suboticasta reitti jatkui Bosnia & Hertsegovinan Jajceen, joka oli reissun pääkohde. Jajcesta matka jatkui Kroatian läpi takaisin Unkariin. Autoilu ei ole ensisijainen valintani reissuilla, mutta kohteet olivat sellaisia, että se oli kaikista helpoin vaihtoehto. Eikä se ollut haastavaakaan, koska tiet olivat riittävän suuria ja hyväkuntoisia.

Pitstop Siofokissa

Otimme yhden yön majoituksen Balatonjärven rannalta Siofokista. Siofokin kokemus jäi melko ohueksi, koska olimme perillä niin myöhään ja keli ei ollut parhain mahdollinen. Tuuli todella kovaa. Samalla matkaväsymys painoi, koska Jajcesta Siofokiin ajoi 5,5h.

Ekana iltana jaksettiin käydä Siofokin keskustassa haahuilemassa, koska haluttiin hakea safkaa ja forintteja.

Seuraavana aamuna käväistiin vielä Balatonin rannalla. Normaalisti täällä olisi väkeä. Marraskuussa keli oli tuulinen ja kylmä.

Erikoisia taloja näkyi paljon. Valitettavasti niitä ei vaikutettu olleen pidetty yllä.

Kaupunki on selkeästi kesämesta, kaikki rannan lähettyvillä oli suljettu. Kesäisin siellä on rantabulevardi täynnä ravintoloita ja kauppoja. Varmasti kesäisin mukava paikka, mutta varmasti tuolloin siellä on myös paljon turisteja.

Rantabulevardi oli tyhjä ja kaikki oli suljettu. Kesällä täällä on varmasti vilkasta. Rantahietikolle pääsykin oli suljettu marraskuussa.

Budapest toista kertaa

Budapest tuntui tällä käyntikerralla sulauttavan merkillisesti Pariisia, Valenciaa ja jopa Buenos Airesia. Riippuen, missä päin liikkui. Saapumispäivä oli todella kylmä ja tuulinen täälläkin, joten isoja rundeja ei tullut tehtyä. Kylmyyteen kaupunki oli varautunut äärimmäisellä lämmittämisellä, kaikissa sisätiloissa oli järkyttävän kuuma! Samalla kontrasti ulkoilmaan oli suuri.

Tuulisena iltanakin tuli hieman jaloiteltua. Olihan cityn nähtävyydet jälleen upeita iltaloistossaan. Kuvassa yllä etualalla ovat kengät (Tonavan rannalla). Kyseessä on juutalaismuistomerkki tapahtumasta, jossa juutalaiset kerättiin Tonavan rannalle, he joutuivat jättämään omaisuutensa siihen ja tämän jälkeen heidät ammuttiin.

Kengät on valettu kiinni betoniin. Valitettavasti näimme muiden turistien sovittavan kenkiä jalkaansa, mikä ei ole ok. Ehkä he eivät tienneet, miksi kengät olivat siinä.

Budan puoli

Muutoin tuli käytettyä jalkoja, mutta Budan puolelle tuli otettua ratikka. Melkein simppeli systeemi, mutta pieniä ongelmia. Julkiseen liikenteeseen oli olemassa app (BudapestGO), jota en aluksi saanut toimimaan (ehkä tämäkin johtui viikonlopusta) ja kun sain, ihmettelin pysäkillä, missä QR-koodi tulee lukea. Sekin selvisi: koodi on saapuvan ratikan oven vieressä. Eli se luetaan juuri ennen ratikkaan menoa.

Tapasin Budan puolella Rouenin ajan vaihtokaverini ja hän oli valinnut meille kivan kahvilan Kicsi Zso. Palasin alueelle vielä uudelleen illasta ja mikäli cityssä olisi ollut enemmän aikaa, olisin tullut viettämään iltaa Obudan ja Fekete Sas kadun väliselle alueelle, se vaikutti kivalta kaikkine ravintoloineen. Saattaisin jopa majoittua tällä puolella jokea.

Kicsi Zso ei jättänyt nälkäiseksi.

Kävin myös lasillisella Margaret´s Budapestissä, pidin paikasta. Ystävällinen henkilökunta, edullinen hintataso ja helppo sijainti Budan puolelle saavuttaessa (heti sillan toisella puolen). Ikkunapaikoilta näkee myös Tonavan.

Budan puolalla Obudasta alaspäin löytyy kivoja ravintola-alueita.

Budapestissä luetaan paljon. Kirjakauppoja on tiheään ja näiden lisäksi kirjoja myydään päivisin erillisissä kojuissa. Englanninkielistä kirjallisuutta löytyi kuitenkin harmittavan vähän, lähinnä pieneltä osiolta isommasta kirjakaupasta.

Yksi Budapestin sympaattisista kirjakojuista.

Matkatavarasäilytyksen mekka

Lähtöpäivänä lento lähti sen verran myöhään, että meidän tuli saada matkalaukut säilytykseen muutamiksi tunneiksi. Tässä Budapest on hyvä, sillä sieltä löytyy useita säilytyspaikkoja. Tähän tarvitsee yleensä myös apin, Bounce, jolla varaus ja maksu tulee suorittaa etukäteen. Varaus ei ala välittömästi maksun jälkeen. Paikkoja saattaa olla hankala löytää, sillä esimerkiksi meidän varaama säilytyspaikka sijaitsi ravintolassa. App ei kuitenkaan kerro ravintolan nimeä, se antaa ainoastaan osoitteen. Ravintolan ikkunassa oli kuitenkin Bounce -tarra, en tiedä löytyykö tarra kaikkien ravintoloiden ikkunasta.

Matkatavaroiden osaltakin oli säätöä, sillä olimme etukäteen löytäneet majoituksen läheltä paikan, johon olimme alunperin laukkuja viemässä. Varmistimme liikkeestä myös aukioloajat, mutta kun saavuimme laukkujen kanssa paikalle, oli joku ilmeisesti unohtanut saapua työvuoroonsa. Liike ei auennut. Siinä kohtaa löytyi Bounce. Se toimi hyvin, eikä ollut superkalliskaan, muistaakseni noin 5e max 4h. Toki liike, mikä alunperin löydettiin, olisi samaan hintaan säilyttänyt laukkuja koko päivän. Todennäköisesti syy useille säilytyspisteille on se, että monissa majoituksissa check out on jo klo 10.

Hintatietoja ja vinkkejä

Lennot: Finnair n. 240e. Ja oma moka. Hinnoittelun muututtua en hoksannut, ettei ruumaan menevää laukkua olisi tarvinnut maksaa heti varausta tehdessä, jos olisi halunnut lentää pelkillä käsimatkatavara+käsilaukku/reppu -yhdistelmällä. Tässäkin mokassa se hyvä puoli, että tälle reissulle tarvittiin kyytiin lämpimämpääkin vaatetta, eli pelkkä käsimatkatavara ei todennäköisesti olisi edes riittänyt.

Majoitus: Bookingin kautta BpR Whistle Arts Industrial Apartment 233e/4 yötä/2hlöä. Asunto oli hyvällä sijainnilla lähellä metroa ja ratikkaa. Asunto itsessään oli upea ja tilava. Täälläkin tosin oli lämmöt säädetty melkoisen kovalle, eikä meillä ollut tähän vaikutusmahdollisuutta. Asunnossa on parveke, mutta marraskuussa se oli niin kylmä, ettei sillä tullut vietettyä aikaa. Katumöly kantautui asuntoon todella voimakkaasti. Viikonloppuna baarien melut ja pitkään ryskyttävät roska-autot olivat häiritseviä jopa ääniin tottuneelle.

Majoitus oli ”ihan kiva”.

Kulkeminen: Meillä oli meno-paluu vuokra-auto lentokentältä lentokentälle. Auton palautuksen jälkeen oltiin ajamisesta jo niin puhki, että maksettiin ökykallis taksimatka suoraan majoituspaikan ovelle. Katsoin hätäisesti netistä, että kuljetus olisi siinä 25e luokkaa, mutta en ilmeisesti yhtään enää siinä vaiheessa tarkistanut vuotta, miltä tieto oli peräisin. Tänä päivänä se maksoi 34e. Ei sillä, olin niin puhki, että jaksoin hädintuskin enää edes istua, saati, jos olisi pitänyt kikkailla täydellä lentokenttäbussilla keskustaan ja siitä vielä majoitukselle. Taksi oli helppo ja toimiva ratkaisu, maksukin määritellään jo valmiiksi taksitiskillä heti kentän ulkopuolella. Maksu suoritetaan kuitenkin kuljettajalle.

Lentokenttäbussilla 100E pääsee keskustaan superhalvalla, 200 forintilla, eli noin 0,50 eurolla. Maksun voi suorittaa myös suoraan bussiin käyttämällä lähimaksullista korttia leimauslaitteessa. Tämä ostaa ja leimaa lipun samalla kertaa. Lipun voi ostaa myös BudapestGO -apilla, tai pysäkin automaatilta. Eli periaatteessa lähes miten tahansa, paitsi käteisellä suoraan bussista. Otimme kentälle päin bussin, näpsäkkä ja tosiaankin edullinen vaihtoehto. Meidän bussissa tosin ei ollut erillistä säilytystilaa matkatavaroille, mikä oli vähän outoa, koska kyseessä oli nimenomaan lentokenttäbussi.

Metroasemilta ja ratikkapysäkeiltä voi ostaa erilaisia matkalippuja – kertamatka, 24h lippu jne. Paikallisen kaverin vinkistä latasin kuitenkin BudapestGO -apin, jolla oli helppo ostaa lippuja. Suosittelen kuitenkin lataamaan apin hyvissä ajoin ennen suunniteltua siirtymää, sillä itsessään tunnistautuminen ja tietojen syöttö ei osunut olemaan ongelmatonta. Sunnuntaina ei toiminut se eikä tämä tapa, mutta maanantaina aamusta kokeillessa sainkin kaikki vaiheet täytettyä ja syötettyä luottokortin tiedot. 24h lippu aktivoituu 2min ostamisesta. Lippu validoidaan ratikan/bussin oven kyljessä olevalla QR-koodilla, tai metroasemalla ennen asemalle laskeutumista. Huom. QR-koodin luku vaatii mobiilidatan käyttöä. Suomalaiselle se on kuitenkin yleensä EU-maissa ilmaista.

Maksaminen: Kortti kävi meillä joka paikassa. On kuitenkin hyvä pitää mukana myös vähän käteistä mm. tippausta varten.

Muita huomioita: Tupakkatyypeille tiedoksi, että röökit myydään vain erillisissä tupakkakaupoissa, mitkä ovat vähän haastavasti löydettävissä, ellei tiedä, mitä etsiä.

18 ympyröitynä on merkki tupakkakaupasta. Näiden ohi on helppo kävellä, näyttävät usein ulkoapäin niin pimeiltä, että ei välttämättä edes tajua kävelevänsä kaupan ohi.

Eurooppa · Puola · Varsova

Maukas Varsova

12.11.202329.11.2023 MatkakärpänenKommentoi

Syksyllä oli päästävä pidennetylle viikonloppureissulle. Kahta viikkoa ennen lähtöä kun alkaa varailemaan lentoja, pitää joko olla pinkka kunnossa, tai lähteä sinne, mihin edullisimmin pääsee. Mentiin tällä jälkimmäisellä mentaliteetilla ja lähdettiin Varsovaan. Brysseliin taisi olla edullisemmat lennot, mutta selkeästi huonommilla lentoajoilla ja kohdekaan ei niin paljon inspannut.

Puola on yksi suosikkimaistani Euroopassa. Siellä riittää nähtävää kuten vanhat kaupungit, Auschwitz ja muut keskitysleirit, suolakaivos, linnoja, rantoja… Ja liekö monikaan pitää Puolaa kulinaristisena, mutta Varsova on sitä. Samalla siellä saa hinnalle enemmän vastinetta kuin Suomessa; esim. katkarapua sisältävät annokset ovat tähän mennessä sisältäneet aina nimenomaan jättikatkarapuja – ja paljon! Silti hinta on edullisempi kuin Suomessa.

Ensimmäisenä vaihtovuotenani Ranskassa tutustuin varsovalaiseen Monikaan, joka oli tietysti pakko tavata tälläkin Varsovan visiitillä. Hän näki jälleen vaivaa miettiäkseen meille hyviä ruokapaikkoja. Parissa olin käynyt jo aiemmin hänen kanssaan ja halusin nyt kaverini saavan kokea nämä myös. Lisäksi ravintoloista toinen oli muuttanut viimeisimmän käyntini jälkeen ja halusin nähdä sen uudet tilat. Ovat muuten upeat! Sijainti on kauempana, mutta tilat ovat kasvaneet pienestä olohuoneesta ison ravintolan tiloiksi. Sijainti on myös enemmän asutusalueella kuin keskustassa.

Hieman pelottaa valottaa suosikkiravintoloitani muille, koska ne eivät ole erityisen turistoituneita. Mutta älkää kertoko kenellekään 😉

”Keyhole”

Kävin tässä osoitteessa nyt ensimmäistä kertaa ja paikan lisäksi myös menu oli muuttunut, mutta sekä menu että miljöö vakuuttivat tälläkin kertaa. Käsittämättömän hyvää ruokaa! Olen tainnut jokaisella kerralla syödä mustekalan musteella värjättyä pastaa jättikatkaravuilla, mutta annos on vaihdellut. Tällä kertaa (koska menu oli muuttunut) otin pastan jättikatkarapujen ja parmankinkun kera, tulisuuttakin oli passelisti mukana. Myös palvelu kohteessa on kohdillaan.

Syyskuussa matkustaessa tarkeni yhä syödä terassilla, mutta sisätilat ovat myös upeat ja boheemit (edellinen ravintola oli huomattavasti boheemimpi, mutta idea on säilytetty täälläkin). Ravintola on nykyään toisella puolella kaupunkia Służewin linnakkeella. Alue on rakennettu viihtyisäksi ravintola-alueeksi keskelle asuinaluetta. Koska saavuimme aamulennolla Varsovaan ja menimme suoriltaan tänne, emme tutkineet linnakkeen muuta ympäristöä tarkemmin.

*Boheemiutta on tuotu uusiinkin tiloihin*.

*Ravintolan päässä on myös baari (ei tullut testattua).*

*Linnake, jonka tiloissa sijaitsee useita eri ravintoloita.*

W Oparach Absurdu

Keskustasta itään, joen toisella puolella, sijaitsee vielä huomattavasti boheemimpi ravintola kuin Keyhole. Tänne halusin myös uudestaan, koska täällä on äärettömän hyvät pierogit. Kannattaa kuitenkin varata käteistä, koska vaikka pelkällä pankkikortilla pärjää missä tahansa päin Varsovaa, tämä mesta ei ainakaan toistaiseksi hyväksy kuin käteistä.

*Voiko kutsua vakiopaikaksi, jos istuu tässä kahteen eri otteeseen?*

*Sisustus on kirjavaa. Tavarantoimitus saapui juuri, joten juomalaatikot estävät pääsyn yläkertaan. Sellainenkin täältä kuitenkin* *löytyy*. En muuten ole tainnut käydä.

*Pierogit. Näitä on kiva tilailla eri mauissa, niin pääsee testailemaan. Tällä kertaa vuohenjuustoversiota ei valitettavasti ollut saatavilla, mutta muutkin olivat maistamisen arvoisia.*

*Pieni poliittinen kannanotto seinälle ripustetussa menussa.*

Bar Pacyfik

Illalla oli vuorossa itsellenikin uusi ravintola. Eikä pettänyt tämäkään mesta! Se on oikeastaan baari, mutta sieltä saa jumalattoman hyvää meksikolaista ruokaa (versus perus baarisafka). Tilat on jaettu ruokailupuoleen ja baariin. Baarin puolellakin saa syödä, mutta tilaukset on tehtävä tiskillä ja pöydät eivät varsinaisesti ole suunniteltu syömistä mielessäpitäen. Paikka on kuitenkin niin suosittu, että tällekin puolelle saattaa joutua.

Niin simppeleitä annoksia kuin tämä ravintola tarjoaakin, ne ovat perun hyviä. Ks yllä olevan kuvan hodari. Ja tortillalätyt ovat totta kai jättikatkaraputäytteellä. Äärettömän hyvää!

Muutoinkin ruokatarjonta Varsovassa on niiiin hyvää. Kunhan vähän miettii, mihin menee, ruoka on nannaa. Myös turistialueella voi syödä hyvin. Esimerkiksi ”viimeinen ateria” nautittiin vanhan kaupungin rajalla Trattoria Rucolassa. Kyseessä on ketju, josta sai ainakin erittäin hyvää pastaa.

Hintatietoja ja vinkkejä

Lennot:

RyanAir/Finnair 290e/hlö, pelkkä käsimatkatavara/reppu. RyanAir lentää eri kentälle (Modlin), mistä on pidempi matka keskustaan. Otimme bussin, jolla pääsimme pienelle juna-asemalle ja jatkoimme junalla keskustaan. Finski puolestaan lentää Chopinin kentälle, joka oli majoitukselta bussi- tai metromatkan päässä. Matka ei maksa juuri paria euroa enempää. Jouduimme tällä kertaa ottamaan Uberin, mutta sekin taisi maksaa n. 10e.

Majoitus:

Warsaw Story – LoftAffair Collection Booking.comin kautta 3 yötä/2 hlöä, 304e Apartmentin ja hotellihuoneen välinen ratkaisu vanhan kaupungin vieressä.

Liikkuminen:

Kortti käy Varsovassa hyvin. Esim. ratikkapysäkeillä on lippuautomaatteja, joilta pystyy ostamaan lipun kortilla. Meille sattui tulopäivänä vielä kansainvälinen älä käytä autoa -päivä, jolloin kaikki julkinen liikenne oli ilmaista. Pääsimme siis jo Modlinin kentältä bussiin ja junaan ilmaiseksi. Metrot, ratikat ja bussit toimivat kaupungissa hyvin, mutta pääalueet ovat mukavan kompaktisti kävelyetäisyydellä toisistaan.

Eurooppa · Ljubljana · Slovenia

Pittoreski Ljubljana

25.9.20235.11.2023 MatkakärpänenKommentoi

Ljubljanasta löytyy paljon kuvauksellisen kapeita kujia. Kaupunki oli toukokuussa mukavan väljä turisteista (muista kuukausista ei ole kokemusta). Sää osui olemaan pääosin lämmin ja aurinkoinen, joten oli mukava kierrellä pitkin katuja ja kujia hengitellen kaupungin ilmapiiriä.

*Joki tarjoaa kaupunkiin* *mukavan* *lisäelementin*.

*Ljubljanasta löytyy tällaisia hellyyttävän kapeita kujia. Tässä pienellä lisämausteella höystettynä (graffitit).*

*Välillä saa ihastella myös selkeämpää seinätaidetta.*

Rentouttava jokiristeily

Meitä kiinnosti jokiristeily aurinkoisessa säässä. Lippujen osto oli myös superhelpoksi, mikä vahvisti päätöstä lähteä.

Sillalla myytiin lippuja seuraavalle lähdölle, joka lähti ko sillan alta. Lähtöäkään ei tarvinnut kauaa odotella, eikä paatilla ollut meidän lisäksi jengiä tungokseksi. Jenkkejä kiinnosti kovasti, mikä elukka siellä vilisti menemään joessa, heille saukot olivat eksoottisia.

*Jokinäkymät luovat aina uutta perspektiiviä kaupunkiin.*

Linnalle – jalan vai funikulaarilla?

Paikka, jossa harvaturistisessa Ljubljanassa törmäsimme suurempaan ihmissumaan oli Ljubljanan linna.

*Ljubljanan linna on rakennettu korkealle kukkulalle, joten sen bongaa helposti paikasta jos toisestakin.*

Linnalle pääsee kävellen tai lyhyellä funikulaarimatkalla. Itse valitsimme ensimmäisen vaihtoehdon, mikä oli hyvällä kelillä miellyttävä valinta. Ylös pääseminen kesti jonkin aikaa, mutta reitti oli kaunis ja taukoahan voi tarvittaessa pitää missä vaan.

*Linnalle vievä kävelytie on ajoittain portaita ja ajoittain jyrkkää mäkeä.*

Vihreät puut loivat kaivattua varjoa, varsinkin, kun me uuvelot unohdettiin laittaa aurinkorasvaa. Välillä nousua tehtiin pitkin polkua, välillä pitkin puuportaita tai puista kävelytietä.

Funikulaari näytti hauskalta vaihtoehdolta, sen jokainen seinä on lasia, joten maisemia pääsee ihastelemaan jo ennen kuin on ylhäällä saakka. Lisäksi alhaalla funikulaarin läheisyydessä on Bar Kljukec, jossa oli edullinen hintataso ja todella hyvä ja rento palvelu.

Ylhäällä oli muutama kahvila, joista pari sijaitsi linnan sisäpihan puolella ja yksi linnan ulkopuolella. En tiedä johtuiko viikonlopusta, vai onko linnan piha-alueella aina niin paljon tapahtumia ja pikkukioskeja. Tapahtumaa oli varsinkin lapsille.

Om-nom -osio

Kuten aiemmin mainitsin, funikulaarin lähistöllä kukkulan juurella sijaitsee Bar Kljukec. Se on kolmen pienen terassin joukosta yksi ja vaikutti asteen rouheammalta kuin viereiset, josta syystä itse valitsimme juuri sen. Tarjoilijalla loppui työvuoro kesken meidän lasillisia ja hän siirtyi tiskin takaa itsekin terassin puolelle nauttimaan olutta. Hyvä merkki, että oma pubi kelpaa 😉

Illalla haluttiin kierrellä joenvarren pikkubaareja. Ihan joenvarressa sijaitseva paikka oli varustettu kivalla miljööllä ja hyvillä juomilla, mutta laskua joutui pyytämään useaan otteeseen ennen kuin se lopulta tuotiin tuohtuneena pöytään. Tämä siitäkin huolimatta, että tilasimme toiset juomat ja pyysimme, että saisimme juomat ja laskun yhtä aikaa. Valitettavasti paikan nimi ei ole jäänyt mieleen, eikä valokuvien kautta tehty karttahakukaan tarjonnut tähän vastausta.

Tarjoilijan naama sen sijaan on jäänyt mieleen, mutta hankala sen pohjalta kehottaa välttämään paikkaa 😄 Ja muiden tarjoilijoiden palvelu saattoi olla toimivampaa.

*Huonon palvelun hyvä drinksu ja mukava maisema.*

Drinksujen jälkeen siirryttiin tosi kivaan mestaan, Ala Pršuterija, muutamien metrien päähän nauttimaan pientä välipalaa. Illan hämärtyessä pöydästä oli ihana nauttia ruoan lisäksi myös tunnelmallisesta miljööstä.

Hyvä välipala ja tunnelmallinen miljöö auttoivat unohtamaan edellisen paikan tarjoilijan tumpeluuden.

No sitten. Iltahan vei vahingossa myös kellaribaariin, jossa olikin aivan eri meininki. Baarimikko oli elementissään. DJ oli hieman nihkeä soittamaan toiveita, mutta kun Käärijän Euroviisuvoiton jälkimainingeissa kysyttiin, tietäisikö baarimikko vahingossa Cha cha chata, niin johan alkoi tapahtua. Se soikin sitten muutaman kerran illan aikana. Taidettiin pyytää Antti Tuiskuakin kansainvälistä kävijää villitäksemme 😄 Siellä oli kunnon pippalot tanssilattialla. Eikä tahtia ainakaan hidastanut illan teema: 2 drinksua 1 hinnalla.

*Captain’s Cabinin* *velikulta baarimikko*.

Hintatietoa ja vinkkejä

Majoitus: Studio Optim 260e/3 yötä. Asunnon sijainti oli todella hyvä juna-asemaan ja keskustaan nähden. Parvekkeelta avautui näköala linnalle.

Kämppä sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta. Katu oli rauhallinen, mutta lähellä kaikkea. Avainta ei tällä kertaa tarvinnut noutaa kaukaa; avainpiilo oli heti ulko-oven vieressä. Tätä arvostin, koska usein avaimen saa noutaa täysin eri osoitteesta, mikä tarkoittaa hikistä kävelymatkaa matkatavaroiden kanssa.

*Lähes suoraan parveketta vastapäätä sa*i *seurata* *kohtuullisen* *jännittävää ikkunanpesuoperaatiota* 🤯

*Heippa Ljubljana! Upeat näkymät oli ikävä heipattaa.*

Bled · Eurooppa · Slovenia

Luontoihmisen Bled

17.6.202317.6.2023 MatkakärpänenKommentoi

Slovenia oli roikkunut bucket listilläni pitkään. Jossain vaiheessa suunnittelin vaihtovuotta Ljubljanaan, mutta tuolloin päädyin loppujen lopuksi Ranskan Roueniin. Ljubljanaan ei ole hetkeen ollut suoria lentoja, joten kun Finnair avasi sinne muutaman vuoden tauon jälkeen uudelleen suoran reittilennon, oli tähän tartuttava välittömästi.

Ljubljanan lisäksi sen pohjoispuolella sijaitseva Bled oli lumonnut maisemakuvillaan. Liikun ulkomailla ensisijaisesti junalla, mutta se vaikutti hieman haastavalta tavalta päästä Blediin näin lyhyellä matkalla. Koska menolennon aikataulu oli inhokkini, eli superaikainen aamulento 06 lähdöllä, meillä ei olisi ollut vielä Ljubljanassa majapaikkaa, mihin pääsisimme samoin tein viemään matkatavarat. Tästä syystä päätimmekin vuokrata kentältä auton ja ajaa ensimmäisenä aamusta Blediin. Matka on myös kätevämpi taittaa kentältä, sillä se on lähempänä Blediä kuin Ljubljana. Samalla auto toimi matkatavaroiden säilytyspaikkana. Win-win.

*Bledin linna pikku saarellaan. Googlettamalla Blediä tulee hakutuloksiin kuvia pääosin tästä.*

Verrattuna Samoënsin seikkailuihin Ranskassa sekä auto että tiet olivat paremmat. Toki Ranskassa ajettiin vuoristossa, joten ei voi suoraan vertailla, mutta auto oli huomattavasti parempaa kaliberia. Teiden kunnosta ja ajamisesta Sloveniassa olin lukenut ennakkoon pelkkää positiivista, eikä siitä juuri huonoa sanottavaa ole kokemuksen jälkeen itselläkään. Ainoa ongelma tahtoi olla löytää parkkipaikkaa Bledin päädyssä, vaikka oli vasta toukokuu. Public parking myös maksoi: 10e/4h. Eikä vähempää aikaa voinut pysäköidä. Tai voi, mutta kustannus oli sama. Tämä siis niillä paikoilla, mitkä bongasimme lähempänä rantaa. Suoraan satama-alueella ei paikoitusta ole lainkaan, joten sinne pitää kävellä, tai ottaa taksi/vene/bussi. Itse tykkäsimme kävellä sinne järven vierustaa pitkin.

*Tämä meno-paluu siksak (kävely) oli hieman reilu 5km. Auto jätettiin parkkiin tuon vihreän play -kuvakkeen kohdille*.

Sää osui olemaan melko pilvinen. Huono valokuvauksellisuuden näkökulmasta, mutta hyvä kävelyyn, koska päivä oli lämmin. Bledin alueella on tarjolla vaikka kuinka paljon käveltävää ja nähtävää, mutta meille kohde oli muutaman tunnin päiväretki, joten tähdättiin ihastelemaan järvimaisemia ja päänähtävyyttämme Bledin saarta kirkkoineen. Lähtiessä kiersimme vielä järven autolla.

*Veneet Bled-järvellä. Veneitä soudetaan, joten moottorin pärinältä pääsee välttymään.* *Tämä soutuvenekokemuskaan ei silti meihin iskenyt, joten ihailtiin saarta vain vastarannalta.*

City sai aikaan ristiriitaiset tunteet. Se oli maisemiltaan kaunis. Olisi ollut kiva yöpyä parisen yötä ja kierrellä aluetta enemmänkin. Kuitenkin, samalla kun tuntui, että kaupunki on pieni ja idyllinen, tuntui se myös kärsivän yltäkylläisestä turistimassasta. Kapeilla kaduilla kulki busseja, fillareita ja jalankulkijoita. Aamulla saapuessamme oli todella rauhallista, mutta ennen klo 11 alkoi väki liikkua ja bussit toivat aina vain lisää. Jopa kadun ylittäminen tuntui välillä haastavalta. Väkimäärä oli tosin enimmillään ”rantaraitilla”, muualla oli huomattavasti väljempää. Jos siis majoittuisin Bledissä, en todennäköisesti valitsisi majoitusta suosituimmilta alueilta.

Auto tai fillari on kätevä, koska alueella on tosiaan paljon nähtävää luonnon ja rakennusten muodossa. Kävellen näkee vain murto-osan. Kaikkia kulkumuotoja käyttämällä saa kuitenkin varoa muuta liikennettä. Autoilijana fillaristit jännittivät täälläkin eniten.

*Bledistä löytyy muutakin kaunista kuin Bled järvi. Bongattiin autolla kierrellessä mm. tämä hautausmaa, jonka taustalla siinsi vuoristo*.

Maisemat ajomatkan aikana olivat upeat. Opin reissulla, että 50% Sloveniasta on metsää. Uskon, sillä lumoavaa vihreyttä oli joka puolella. Lentokoneesta poistuessakin vastaan tuli melkoinen raikkauden löyhähdys ja ilma oli kostea, vaikkei satanut. Vuoristoa sai myös ihastella monelta kantilta sekä laskeutuessa että ajellessa.

*Järven rantaa sai kävellä myös tällaisissa maisemissa.*

*Tää vehreys! Ajoin, joten upeita vuoristomaisemakuvia ei omalta ”filmirullalta” löydy.*

Liikenne Sloveniassa

Tässä kohtaa kannattaa muistaa, että olimme Sloveniassa toukokuussa, eli emme eurooppalaisten pahimman lomakauden aikana. Myöhemmin kesällä maan läpikulkukin on vilkkaampaa, kun ihmiset suuntaavat Slovenian halki muualle Eurooppaan. Kerron kuitenkin omat kokemukseni maan liikenteestä.

Emme kohdanneet lainkaan ruuhkia välimatkoja taittaessa. Bled oli ajoittain hieman ahdas ajaa, muttei mitenkään ahdistava. Ihmisiä liikkuu paljon autolla, pyörällä ja kävellen, joten varoa saa. Olin myös tyytyväinen, että tuli valittua pieni hatchback eikä farkkua tai citymaasturia, koska varsinkin Bledissä oli välillä ahtaita paikkoja.

Ljubljanassa oli huomattavasti vähemmän liikennettä kuin oletettiin. Ainoa ruuhkaisempi alue oli juna-aseman edusta, jossa rallasivat bussit ja taksit. Sinne tosin harva turisti varmaan joutuu ajamaankaan. Meidän oli pakko, koska autovuokraamon ilmoittama palautuspiste oli räjäytetty maantasalle ja meistä toisen piti käydä etsimässä sen toimisto jalkaisin, jotta löytäisimme oikean palautuspisteen.

Liikenne ei missään vaiheessa tuntunut kaoottiselta tai rämäpäiseltä. Kaupunkien välisillä tieosuuksilla meitä ohiteltiin paljon kovilla nopeuksilla, mutta se johtui ainoastaan siitä, että olimme vahingossa itse etanoita. Nopeusrajoituksia oli ilmoitettu erittäin harvakseltaan, joten emme tienneet mitä nopeutta ajaa. Tähän olisi auttanut, kun olisi tutkinut tätäkin osuutta liikenteestä etukäteen 🤓 Liikenneympyröissä oli usein korokkeita kaistojen välissä, jos ne olivat kaksikaistaisia. Voin kertoa, että näistä huolimatta ympyrän pystyy ajamaan väärin 😄 onneksi ei ollut liikennettä ja ei sentäs väärään suuntaan tullut pööpöiltyä.

Nopeusrajoitukset ja muuta tietoa liikenteestä saa muun muassa täältä: https://internationaldriversassociation.com/fi/slovenia-driving-guide/ Suomalainen ajokortti on riittävä. Lentokentältä vuokrattava auto saattoi olla kalliimpi kuin muualta, mutta tässä tapauksessa se oli meille kätevä vaihtoehto. Varsinkin, kun päädyimme lopulta palauttamaan auton Ljubljanan juna-aseman vuokraamoon, koska olimme niin poikki, ettemme jaksaneet etsiä kentän palautuspisteen jälkeen enää bussia tai taksia Ljubljanaan. Tämä oli hyvä veto siinäkin mielessä, että Sixt ainakaan ei veloittanut extraa eri toimipisteelle palauttamisesta. Taksi kentälle sen sijaan maksoi 55e. Selvää säästöä siis ajaa jo vuokrattu auto suoraan Ljubljanaan saakka.

*Tällaisen vuorinäkymän sain matkan varrelta taltioitua, kun pysähdyttiin Lidliin jossain matkan varrella* 😀

*Näkymä eräästä ravintolasta. Taustalla siintää* *Bledin linna.*

Hintatietoja

Lennot: Finnair 280e, tähän aikaan lennot sisälsivät vielä 8kg käsimatkatavaran + käsilaukun. Lennot olivat kalliit, mutta edullinen majoitus + Slovenian hintataso kompensoivat hyvin.

Auton vuokra: Sixt, 86e/24h. Ei varattu etukäteen, vaan mentiin suoraan kentän autonvuokrauspisteelle ja valittiin lyhin jono. Vieri vieressä on useita eri vuokrausfirmoja ja tiskit aukeavat klo 8. Hinta oli mielestäni yllättävän edullinen, koska se sisälsi toisen kuljettajan (päädyin silti ajamaan koko reissun) sekä kaiken kattavan vakuutuksen. Ei siis väliä, vaikka auto olisi pitänyt hinata, tai olisi romuttunut. No, takuumaksu toki oli 300e, eli vähän oli silläkin taloudellista väliä. Enemmän kuitenkin terveydellistä haittaa.

Polttoaine tuntui suomalaisesta halvalta. En tarkkaan muista litrahintaa, mutta n. 1.40e/l hujakoilla taisi silloin olla. Samaan aikaan Suomessa maksettiin kuitenkin n. 2e/l.

Eurooppa · Viro

Boheemi Tallinna

3.6.20233.6.2023 MatkakärpänenKommentoi

Huomasin Tallinnan puuttuvan blogista vielä kokonaan. Ei sillä, tuntuu, että nyt vasta olen käynyt siellä edes vähän syvällisemmin kuin perinteinen pikapyörähdys vanhassa kaupungissa.

Kävin Tallinnassa helmikuussa ja huhtikuussa viikonlopun verran ja mielestäni city ansaitsee nyt oman postauksensa.

*Vanha kaupunki on toki ilo silmälle, mutta oli kiva kerrankin mennä myös sivummalle.*

…*Sitten, kun jouti 😄 en ollut käynyt Tallinnassa pitkään aikaan, joten pitihän sitä käydä pyörimässä ”ytimessä”.*

*Saatiin nauttia kevätviboista helmikuussa.*

Muutakin kuin vanha kaupunki

Tavoitteena oli tosiaan nähdä hieman enemmän kuin normaalilla pikapyörähdyksellä. Pääsuunnaksi otettiin molemmilla kerroilla Telliskivi.

Telliskivi on virkistävän erilaista Tallinnaa. Kauppahallin jälkeen maisema alkaa muuttua. Alueelle on noussut useita suosittuja ravintoloita. Pääsiäisen aikaan ne olivat melko täynnä ja aurinkoinen sää houkutteli ihmiset myös täyttämään terassit. Kahdeksan henkilön poppoolla ei tietysti noin vain mahduttu mihinkään, mutta tuurilla La Tabla avasi juuri ovet ja terassin, joten saatiin suoraan pöydät kahdeksalle. Paikasta saa muuten hyviä cocktaileja ja mocktaileja, kauniitakin vielä. Ruokaa emme jääneet täällä testaamaan, koska meillä oli pöytävaraus toisaalle. Menu kuitenkin näytti hyvältä (ruoka on latinalaisamerikkalaista).

*Telliskivessä pääsee shoppailemaan erilaisissa puodeissa, tai kauppahallissa.*

*Molemmilla kerroilla piti käydä samassa juustopuodissa ostamassa savujuustoa.*

*Vanhat rakennukset eivät ole niin sliipattuja junaradan tällä puolen.*

*Tai sitten ovat hyvinkin, koska myös uutta pytinkiä löytyy.*

Ravintolat

Näin postauksen (jota en valitettavasti etsinnöistä huolimatta enää löytänyt!), joka keskittyi esittelemään Tallinnan ravintoloita. Nyt blogia etsiessä oli useampiakin Tallinnan ravintolatarjontaa esitteleviä postauksia. Useissa niistä mainittiin Rahva Raamat. Tämä ei varsinaisesti ollut itsellä suunniteltuna käyntikohteena, mutta kun olimme vailla viinilasillista ja kuljimme Rahva Raamatin ohitse, muistin nimen ja suositukset kohteesta.

Pääosin etsinnässä oli seafoodia tarjoavat ravintolat ja Nautilusta kehuttiin sekä arvioissa että paikan päällä.

*Junanvaunuterassi houkutti, mutta yhtään vapaata pöytää ei löytynyt.*

*F Hoone -ravintolasta saatiin suosituksia, mutta koska emme olleet tehneet varausta, emme mahtuneet pöytään. Tilat olivat kivat, pitää vielä joskus päästä kokeilemaan paikkaa.*

*Emmeline & Ottoon tehtiin pöytävaraus kahdeksalle. Ravintola oli todella viihtyisä ja kaunis. Ravintolavalinta tehtiin arvostelujen ja sen pohjalta, että listalta löytyi kaikille jotakin.*

*Itse otin pääannokseksi sinisimpukoita, mutta listalta löytyi muutakin kuin mereneläviä.*

*Baar Living Room*. *Kiva olohuone ja pian selvisi myös, että paikan yrittäjä on suomalainen. Myös asiakaskunta koostui pääosin suomalaisista ja ko päivänä siellä oli tietovisapäivä.*

Ravintola Nautiluksesta saatiin myös suositus (olimme tosin jo menossa tänne muutenkin). Repäisin ja tilasin elämäni ensimmäisen hummerin. Tai osan siitä, grillattuna. Olipa hyväääää! Käykää täällä, jos haluatte herkutella merenelävillä!

*Restoran* *Olde Hansassa on miellyttävä miljöö, mutta* henkilökunnan esitykset olivat itselle turhan teatraalisia ja turisteille suunnattuja. Toki ravintola on vanhan kaupungin sydämessä, joten turistoituminen ei sinänsä tullut yllätyksenä. Ruoka ei ollut kummoista, en ajatellut *palata tänne ruokailemaan.*

Rahva Raamatista olin tosiaan lukenut aiemmin, mutta satuin sen kohdalle vahingossa. Näitä on Tallinnassakin useampia, mutta Vanalinna Rahva Raamat ainakin on kehujen arvoinen. Se on yhdistelmä ravintolasta ja kirjakaupasta. Sisustukseen on panostettu ja täällä oli mukava juoda viinilasillinen (miksei kahvitkin, mutta tässä kohtaa kolotti viinihammasta). Kirjakauppa on kahdessa kerroksessa ja alakerrasta löytyy myös englanninkielistä kirjallisuutta.

*Rahva Raamatissa on miellyttävä atmosfääri.*

*Taberna Madeira sijaitsee vanhassa kaupungissa, mutta sitä oli suositeltu meille ja se osoittautui käynnin arvoiseksi*. Pieni *paikka*, *hyvä palvelu.*

Kaiken kaikkiaan Tallinnan ravintolatarjonta on laaja ja laadukas. Sisustuksiin myös panostetaan ja ne miellyttävät silmää. Ja se seafood…nammm!

Paluumatkan kirjaylläri

En tiedä, kauanko Tallinnan A-terminaalissa on ollut vaihtokirjahylly, mutta bongasin sen vasta jälkimmäisellä reissulla. Montaa kirjaa hyllyssä ei ollut, mutta tuurilla löysin mielenkiintoisen ja näppärän kokoisen reissukirjaksi.

*Sataman A-terminaalin iloinen yllätys – vaihtokirjahylly. Paitsi, ettei ole edes pakko jättää kirjaa tilalle*.

Ties vaikka ensi kerralla vien tänne kirjan tilalle, nyt sellaista ei ollut matkassa.

Barcelona · Espanja

Gaudín kaunis Barcelona

11.5.202311.5.2023 MatkakärpänenKommentoi

Paluu Barcelonaan sujui niin ikään mukavasti junalla upeissa maisemissa. Olin varannut majoitukseksi apartmentin, mutta sen koko oli niin uskomaton, että piti vielä varmistaa, onhan koko asunto meille, eikä vain yksi makuuhuoneista 😄 Meillä oli tosiaan 3 makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, iso olohuone ja parveke. Kahdelle hengelle melko riittävä 😄

Keittiöstä löytyi myös pesukone, mitä tässä vaiheessa reissua jo hyödynnettiin. Sijainti oli valittu sen perusteella, että on lyhyt matka metrolle ja helppo lähteä lentokentälle paluun koittaessa.

Olin käynyt Barcelonassa viimeksi vuonna 2008, joten city tuntui uudelta kohteelta. La Sagrada Familian rakentaminen oli edennyt ja tällä kertaa halusin käydä tutustumassa myös sen sisuksiin. Täytyy sanoa, että marraskuu oli oiva ajankohta, sillä jonottaa ei tarvinnut lainkaan. Kaverini kertoivat, että heidän sesonkiaikaan sijoittuneella visiitillään he eivät jaksaneet jonottaa sisälle, vaan tyytyivät ihastelemaan rakennelmaa ulkoapäin. Ei sekään ole huono vaihtoehto, mutta täytyy sanoa, että kirkko on sisältä mykistävä. Alunperin mietin lipun hintaa, mutta oli täysin hintansa väärti.

Sisätilojen lisäksi pääsee vierailemaan sisäpihalla. Kuvia kokonaisuudesta ei kuitenkaan näin läheltä saa, mutta Sargada Familassa riittää ihasteltavia yksityiskohtia.

*Sisältä olisi vaikka kuinka paljon julkaistavaa, mutta kiteytän sisukset tähän kuvaan. Matkakarpanen Instassa lisää kuvia.*

Sagrada Familiahan ei ole Gaudin ainoa mestariteos, vaan city vilisee hänen tunnistettavia luomuksiaan. Tällä kertaa en käynyt Casa Milassa sisällä, mutta suosittelen sitä lämpimästi. Hauskimmat yksityiskohdat löytyvät katolta.

*Kuinka olla tunnistamatta Gaudiksi?* *Casa Battló.*

Rantaviivaa Barcelonasta löytyy ja rannalta löytyy mukavia baareja. Poikkeuksena Valencian rantaan täällä näkyi kaupustelijoita. Myynnissä oli sekä drinkkejä että tavaroita. Kaupustelijat tulivat tarjoamaan tuotteitaan myös baareihin, mutta poistuivat heti, kun ei osoittanut kiinnostusta.

*Biitsi ei vedä vertoja Valencian jättibiitsille. Mutta ainahan merenranta on merenranta*, *aah*!

Ylipäänsä haahuilu Barcelonassa on jo elämys. Toki liputan aina haahuilun puolesta, kävellen näkee aina paljon. Asuntovalinta sivussa cityn sykkeestä osoittautui hyväksi. La Bordetan alueella ei ollut ruuhkaista eikä kallista, päästiin kiinni enemmän paikalliseen elämään. Löydettiin myös hyviä safkamestoja.

*Pieni pilkahdus meidän 100m2 lukaalista.*

*Kämppään pääsi kätevästi kännykällä. Eipä tarvinnut noudella avaimia mistään, eikä ollut riskiä kadottaa niitä.*

Asunnon avaimettomuus oli ehdoton plussa. Ei tarvinnut noutaa avaimia mistään. Käytössä oli app, millä lukituksen sai auki. Mikäli tämä ei olisi toiminut, oli käytössä myös ovikoodi. Testattiin molempia ja molemmat toimivat.

Hintatietoja ja vinkkejä

Majoitus: Bookingin kautta Barcelona Sants Station Apartments 294e/3yötä. Asunnon avaimettomuus oli ehdoton plussa. Ei tarvinnut noutaa avaimia, vaan käytössä oli app, millä lukituksen sai auki. Mikäli tämä ei olisi toiminut, oli käytössä myös ovikoodi. Testattiin molempia ja molemmat toimivat.

Lähin metroasema Plaça de Sants. Myös Santsin juna-asema suht lähellä. Huom. Kaukojunat esim. Valenciaan lähtevät aseman vasemmalta, perältä (pääovista mennessä), eli ei kannata mennä vielä ensimmäisistä, ruuhkaisimmista porteista sisään.

Espanja · Eurooppa · Valencia

Valencia, tuo Espanjan vaiettu rantakohde

17.1.202314.2.2023 MatkakärpänenKommentoi

Aiemmassa postauksessani kerroin, että Valencia on jo pidempään ollut käyntilistallani. Veri veti Valenciaan muun muassa siksi, että kyseinen city oli kohtuu tuntematon itselle. En ollut lukenut siitä paljoa, enkä ollut kuullut kokemuksia myöskään tuttavapiiriltäni. Googlen kuvahaussa ensimmäisten kuvien joukossa vastaan tulevat kuvat Ciudad de las Artes y las Cienciasta ja onhan se niin erikoinen, että kiinnostus kaupunkia kohtaan heräsi ja hautui muutaman vuoden ajan ennen kypsymistään toteutusasteelle. Samalla fakta, että Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, eikä se silti ole Espanjan hotspot, oli miellyttävä ajatus. Ehkä täällä on jotain uutta ja kaupunki ei ole niin turistoitunut?

The ranta

Mikä paikan päällä yllätti, oli ranta. Toki Valencia sijoittuu Espanjan itärannikolle, joten oletusarvoisesti sieltä löytyy ranta. Kuitenkin, kun päätettiin kävellä keskustasta lähiöiden kautta sinne, loksahti suu auki ihastuksesta rantakatu Carrer d´otumballa. Biitsi alkaa heti kadulta ja matkaa rantaviivaan on pitkästi. Rantahietikko on levittynyt suurelle alueelle; ero esimerkiksi Barcelonan lähirantoihin on iso. Miksei kukaan puhu rantalomasta Valenciassa, tai ylipäänsä Valencian rannoista? Itse valitsisin rantaloman siellä Barcelonan sijaan. Varsinkin suomalaista mieltä hivelee idea nököttää rannalla enemmän omassa rauhassa kuin vieri vieressä tuntemattomien kanssa. Tänne mahtuu! Toki on hyvä muistaa, että olimme liikenteessä marraskuussa, joten emme tiedä, miten täyteen valtavat rantahietikot ammutaan esim. elokuussa, joka on yleisin lomakuukausi Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Näkymä, kun pääsi viimeiseen kortteliin ennen biitsiä. Siellä se siintää! Fiilis 10+ flunssasta huolimatta.

Rannan lisäksi Carrer d´otumba tarjoaa monipuoliset ravintolat. Valitettavasti näistä ei itse päästy nauttimaan, koska tänä päivänä podettiin pientä flunssaa. Ei siis ole suosituksia, mitä tehdä tai missä syödä. Ihannetilanteessa olisimme piknikkailleet rauhassa biitsillä ja siirtyneet sieltä johonkin mereneläviä tarjoavaan ravintolaan testailemaan paellaa – joka muuten on alunperin kotoisin juuri Valenciasta. Mutta ei siis paellaa meille vielä tässä kohtaa reissua. Flunssassakin tuli kuitenkin käveltyä reilu 7km ja arvostettua hiljaisia lähiökatuja. Siellä täällä ihmiset olivat kuitenkin kerääntyneet pienten aukioiden ravintolaterasseille ja terassit olivat yleensä täynnä.

Carrer d´otumban ravintolatarjontaa rannalta päin.

Muuta nähtävää

Miehen kiinnostuksen kohteisiin kuuluu muun muassa sotahistoria ja tähän kiinnostukseen Valencialla oli tarjota Museo Histórico Militar de València. Museo oli miehen suosikkipaikka koko Valencian matkalla ja kaiken lisäksi sisään pääsi ilmaiseksi. Tästä huolimatta tulee ns. ilmoittautua asiakaspalveluluukulla. Sisäänkäynti kohteelle on sen verran vaatimaton, että siihen on vaikea törmätä vahingossa. Se löytyy kuitenkin helposti, jos on tarkoituksella suuntaamassa kohteeseen.

Sotamuseon näyttelyt sijoittuvat sekä ulko- että sisätiloihin.

Yleisesti Valenciasta jäi kuva bisnescitynä, kuten sitä netissä mainostettiinkin. Tämä näyttäytyi pukumiesten kulkemisena kaduilla ja he täyttivät myös ravintoloita lounasaikaan. Asuntomme sijaitsi vanhan kaupungin ja businesskaupunginosan rajalla, mikä varmasti vaikutti mielikuvaan. Loppujen lopuksi hiemankin alueelta sivuun kävellessä tunnelma muuttui bisneksestä lomailuun. Vanhan kaupungin miljöö miellytti, kuten yleensäkin.

Vanhassa kaupungissa sijaitsevan keramiikkamuseon sisäänkäynti on messevä. Rakennus on kokonaisuudessaankin upea.

Kauppahalli jätti hieman kylmäksi. Itse rakennus oli hieno varsinkin ulkoa, mutta esimerkiksi tapasbaari Bar X oli superkallis, eikä kovin tunnelmallinen. Takaseinällä näkyviin tapasvaihtoehtoihin ei ollut merkitty hintoja, joten valikoimme summassa mieluisimman näköisiä tapaksia maisteltavaksi. Kalleuden lisäksi mieleen jäi paikan kimchi, joka oli reissun karmein ruoka 😀 Palvelu ravintolassa oli kuitenkin hyvää, eikä muissa tapaksissa ollut muuta valittamista kuin hinta. Kauppahalli oli sisältä myös hieman turhan moderni omaan makuun.

Vaikka kauppahalli ei sisältä vakuuttanut tarjonnallaan, oli se ulkoa kaunis.

Ciudad de las Artes y las Ciencias oli tosiaan omanlaisensa maailma, kuten odotettavissa oli. Alueen on suunnitellut arkkitehti Santiago Calatrava. Luin jostakin ennen reissua, että valencialaiset itse eivät olleet hankkeesta innoissaan. Mutta onhan se turistinähtävyytenä jotakin mitä harvemmin missään näkee, jos missään? Alueella on muun muassa Euroopan suurin akvaario Oceanogràfic sekä Hemisfèric, 3D elokuvateatteri valtavalla screenillä. Marraskuussa alueella ei ollut lainkaan ruuhkaa, mikä tietysti päti muutoinkin reissullamme.

Vaikkei Ciudad de las Artes y las Ciencias tarjoaisi mitään itseä miellyttävää sisätilojen aktiviteettia, riittää ulkoalueillakin tutkittavaa.

Placa de la Reinalla sijaitseva Valencian katedraali on käymisen arvoinen. Aukio itsessäänkin on keskeinen paikka, joten katedraali on helppo käydä kurkkaamassa samalla vauhdilla, kun aukiolla pyörii muutenkin. Vanhaa kaupunkia oli mukava kuljeksia päättömästi ja kaupungin ulkoreunaa kiertää kuivanut joenuoma, joka on muutettu puistoalueeksi. Sen varrelta voi löytää muun muassa Gulliver -rakennelman, joka hahmottuu parhaiten ylhäältä päin ja toimii myös lasten leikkipaikkana.

Valencia cathedralin pääsisäänkäynti, jota kutsutaan myös nimellä Door of the irons. Mikäli kiinnostusta riittää, eikä korkeanpaikankammo vaivaa, viereiseen kellotorniin Migueleteen pääsee ihastelemaan kaupunkia ylhäältä päin.

Hintatietoja ja vinkkejä

Majoitus: SingularStays Poeta Querol Booking.comin kautta. 464e/2hlöä/5yötä. Rauhallisella, mutta keskeisellä paikalla sijaitseva huoneisto. Parveke ja makuuhuone sisäpihalle, liikenteen häly ei kantaudu asuntoon ellei roska-autoja lasketa, koska ne ajavat myös sisäpihalla. Parveke on pieni, mutta mukava. Ongelmaksi muodostui kuitenkin yläkerran naapuri (vai liekö sekin asunto vuokrattu turisteille?), joka yhtäkkiä varoittamatta alkoi puistella mattoja parvekkeeltaan. Kaikki pöly ja hiekka varisi meidän partsille. Tämän jälkeen tuli vielä pesuvedet perässä terassikalusteille.

Syöminen: Ulkona syöminen oli melko edullista, mutta innostuttiin myös ostelemaan hyvännäköisiä naudan pihvejä kaupasta. Hieman vajaa 500g paketti maksoi n. 5 euroa ja liha oli niiiin houkuttelevan näköistä! Ruokaa höystettiin vielä tuoreilla herkkusienillä sekä metsästäjänkastikkeella.

Oma ravintolasuosikki: Sagardi Valencia Centro. Kutsuimme tätä tikkubaariksi, koska täältä sai ottaa tiskiltä haluamiaan tapaksia tikussa. Loppulasku muodostui tikkujen määrän perusteella. Tapaksia tikun päässä kutsutaan pinchoiksi (tai katalaaniksi pintxoiksi). Ei halvin ravintola, mutta helppo ja mielenkiintoinen, pystyi kokeilemaan useita erilaisia vaihtoehtoja.

”Tikkubaarin” antimia.

Barcelona · Espanja · Eurooppa · Valencia

Oodi junamatkalle Barcelona-Valencia

4.12.2022 MatkakärpänenKommentoi

Argentiinassa asumisen jälkeen (2020) kaipailin jo matkustusta espanjankieliseen maahan. Valencia oli ollut haaveissa jo vuosia, mutta koska sinne ei ole ollut suoria lentoja, se ei ollut koskaan aiemmin valikoitunut matkakohteeksi Espanjassa. Viimein se alkoi kutkuttaa niin paljon, että sinne piti päästä. Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, mutta se on enemmän bisnescity, eikä ehkä sen vuoksi niin turistoitunut. Tämä oli yksi, mikä houkutteli matkustamaan juuri sinne. Isoin houkutin kohteeseen oli kuitenkin futuristinen Ciudad de las Artes y las Ciencias.

Vaihtoehtoina oli lentää Madridiin, Barcelonaan tai Alicanteen ja ottaa juna alle. Lentojen ja junalippujen hinnat ratkaisivat, että päätettiin lentää Barcelonaan. Yövyttiin yksi yö Barcelonassa ja palattiin sinne vielä muutamaksi yöksi ennen paluulentoa. Menomatkan majoitus valikoitui sijaintinsa vuoksi: Placa de Santsin metroasema oli yhden vaihdon päässä lentokentältä saapuessa ja myös kätevän lähellä, kun seuraavana päivänä matkaa jatkettiin Santsin juna-asemalta Valenciaan. Juna-asema olikin hieman erikoinen Valenciaan päin mennessä. Tätä lähtöä varten tuli kiertää aseman takaosaan ja odottaa, että henkilökunta päästäisi kulkemaan hissillä tai rullaportailla alas laiturille.

Juna vaikutti olevan viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta eipä se mitään haitannut. Yllätti vain näin keskellä marraskuuta. Turisteja ei tosin tullut bongattua yhtään. Matka-aika oli 3,5h ja junan näytöltä pystyi katsomaan elokuvaa (espanjaksi). Olimme ostaneet matkaeväät etukäteen, mutta kolmioleipä asemalta näytti nyt aika surulliselta verrattuna patonkiin, jonka eräs matkustaja oli käynyt ostamassa ilmeisesti ravintolavaunusta. Junassa kulki kerran matkan aikana myös pieni tarjoiluvaunu, mutta se suhasi ohitse niin vauhdilla, ettei selvinnyt, mitä siitä olisi pystynyt ostamaan. Kuulutuksia tehtiin espanjan ja katalaanin lisäksi myös englanniksi.

Juna kulki välillä aivan merenrannassa.

Junamatka osoittautui olevan matkan kohokohta. Maisemat olivat upeat, vasemmalla puolella sai ihastella merta ja oikealla vuoristoa. Ei mitään tylsää katseltavaa. Matkan varrelle osui muutamakin varteenotettava pikkukylä, jota olisi voinut käydä tutkailemassa tarkemmin. Joku takanamme selittikin erään kylän kohdalla, että sitä kutsutaan Espanjan Venetsiaksi. Käsittääkseni tuota titteliä kuitenkin kantaa Pohjois-Espanjassa sijaitseva Empuriabrava. Rakennukset kyllä kieltämättä muistuttivat Italiasta, ainakin värikkyydeltään.

Kyllä näitä maisemia jaksoi katsella.

Pieni pala Italiaa, mistä takana istuva henkilö puhui vierustoverilleen. Valitettavasti en muista, missä kohtaa reittiä tässä oltiin menossa.

Metrolippu lentokentältä keskustaan. Muista säilyttää lippu, sitä tarvitsee vielä pääteasemalta poistuessa.

Hintatietoja ja vinkkejä

Lennot Barcelonaan: Finnair 150e käsimatkatavaralla. Käytännössä Iberia kuitenkin hoiti lentopuolen mennen tullen. Pieni pettymys, kun koneesta ei saanut ostettua punaviinilasillista.

Lentokentältä majoitukselle: L9 metro lähtee kentältä keskustan suuntaan. Lentokenttälippu on erillinen ja se maksaa 5e. Meillä oli vielä vaihto Torrassan asemalla, josta jatkettiin Placa de Santsin asemalle (sama lippu käy, kun tekee vaihdon).

Majoitus: Live & Dream Bookingin kautta. 77,30e yö/2hlöä. Tänne haluttiin ottaa terassillinen huone, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Se antaa lisätilaa, kun huone on itsessään hyvin pieni. Hyvä yhdeksi yöksi, vastapäätä sijaitseva kauppa oli ehdoton plussa! Kohteeseen sai ovikoodin, millä pääsi sisään myös respan aukioloaikojen ulkopuolella ja respan seinän avainsäilöstä sai kämpän avaimen. Aulassa on tarjolla muun muassa teetä. Hyvä sijainti suhteessa sekä Placa de Santsin metroasemalle että Santsin rautatieasemalle.

Juna Barcelona-Valencia: Renfe, n. 22e/suunta/hlö. Liput ostettiin ennakkoon Suomesta käsin, koska aiemmin ostettuna ne sai edullisemmin. Juna oli myös täynnä, joten on mahdollista, ettei paikan päältä enää saa lippua haluamaansa junaan. Matka-aika oli Barca-Valencia 3,5h ja palatessa 3h. Valenciasta lähdettäessä oli mentävä turvatarkastuksen läpi, kaikki laukut läpivalaistiin. Kannattaa varmistua, mille asemalle juna Valenciassa menee, meillä saapuminen oli Valencia Nordille, mutta paluujuna lähti Valencia Joaquin Sorollan asemalta. Nämä ovat kuitenkin lähes vierekkäiset asemat.